Jos haluaa vaurastua sijoittamalla, on ensin säästettävä. Kuva: Shutterstock
Jos haluaa vaurastua sijoittamalla, on ensin säästettävä. Kuva: Shutterstock

”Kun päätin, että haluan suurperheen, päätin myös, että rahat riittävät”, kertoo nelikymppinen Irina, joka on säästänyt ja sijoittanut vuosia, jotta voisi hoitaa lapsensa itse.

Yli puolen miljoonan omaisuus, viisi lasta ja päivätöiden jättäminen alle nelikymppisenä. Kuulostaako mahdottomalta?

Niin se kuulosti Irinastakin vielä vuosia sitten.

– Luulin aiemmin, että voisin saada miljoonan ennemmin lottoamalla kuin itse säästämällä, sanoo nelikymppinen suurperheen äiti, joka ei halua esiintyä jutussa oikealla nimellään.

Blogissaan Irina kertoo olevansa taloudellisesti riippumaton, eikä miljoonakaan tunnu enää lainkaan mahdottomalta tavoitteelta.

Käytännössä taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa Irinalle miljoonaomaisuuden sijaan kuitenkin sitä, että hän ei ole riippuvainen työstä saamastaan palkkatulosta eikä kenenkään muunkaan tuloista.

– En minä rikkautta haali, vaan vapautta. Olen ostanut itselleni vapautta sillä, että pääoma tekee minulle töitä. On ollut huikeaa tajuta, että se on mahdollista! Irina kertoo Me Naisille.

Hän olisi ollut kiitollinen, jos joku olisi saanut tajuamaan sen jo aiemmin.

– Minut on kasvatettu niin, että ensin hankitaan koulutus, mennään töihin ja sitten joku muu ottaa riskin. En tuntenut yhtään yrittäjää tai sijoittajaa. En ajatellut, että pystyisin siihen itsekin.

”En minä rikkautta haali, vaan vapautta.”

Ensisijaisesti äiti

Viitisen vuotta sitten Irina jäi kokonaan pois työelämästä, ja tällä hetkellä hän saa tulonsa enimmäkseen vuokratuotoista. Lisäksi hän tekee yrityksensä kautta jonkin verran töitä, lähinnä harrastusmielessä.

– Tähtään siihen, että teen töitä keskimäärin tunnin per arkipäivä. Muuten haluan olla kotiäiti.

Irinalle blogi on lähinnä päiväkirja, jonka avulla hän seuraa varallisuutensa kehittymistä. Se auttaa pitämään motivaatiota yllä. Blogiprojektin alussa keväällä 2016 hänellä oli omaa pääomaa hieman alle puoli miljoonaa euroa. Nyt summa on kasvanut noin sadallatuhannella, ja kun velkaosuuden laskee mukaan, kokonaisvarallisuutta Irinalla on yli 900 000 euron arvosta.

Aluksi hän piti blogia täysin anonyyminä suojellakseen yksityisyyttään. Myöhemmin hän halusi kuitenkin kertoa olevansa suurperheen äiti, koska perhe on juuri se syy, jonka vuoksi hän alkoi tavoitella taloudellista riippumattomuutta.

– Monesti ajatellaan, ettei suurperheellinen voi säästää tai sijoittaa, vaan sijoittajat ovat sinkkumiehiä.

Irinan sijoittaminen kuitenkin lähti nimenomaan halusta olla kotona lasten kanssa. Hänen perheessään on viisi alle teini-ikäistä lasta.

– Halusin ison perheen ja sitä, että lapset saavat olla pitkään kotona.

Säästeliäisyyttä ja jokunen onnenkantamoinen

Mitään perintöä tai muuta pesämunaa Irina ei ole muilta saanut. Alkupääomaa hänelle kertyi vähän tuurilla ja vahingossakin. Irina osti ensiasuntonsa Helsingistä, ja kun tuli aika myydä koti ja muuttaa seuraavaan, välistä rapsahti tilille mukavasti voittoa.

Onnistumisen salaisuus on kuitenkin ollut se, että talous on ollut aina ylijäämäinen – rahaa on siis tullut enemmän kuin mennyt. Heti työelämään siirtymisen jälkeen Irinalla jäi iso osa jokaisesta palkasta säästöön, sillä hänestä on aina ollut palkitsevampaa elää pelkistetysti kuin tuhlata.

– En saa kiksejä rahan käyttämisestä. Olen varmaan synnynnäisesti niin taloudellinen. Se on minulle elämäntapa enkä koe, että olisin joutunut kituuttamaan tai että minun olisi koskaan tarvinnut säästää esimerkiksi ruuasta.

Kun varakkuutta oli jo kertynyt, Irina päätti vielä ”halventaa elämänsä”. Hän muutti pienemmälle paikkakunnalle, jotta saisi asumiskulunsa alas.

– Se oli riski, kun en tuntenut uudesta kaupungista ketään. Tiesin kuitenkin, että haluan kasvattaa lapseni kotona.

”En koe, että olisin joutunut kituuttamaan.”

Siirto oli taloudellisesti kannattava, sillä asunnon oston jälkeen Irinalle jäi vielä rahaa sijoitettavaksikin. Vähitellen pääoma on kasvanut niin suureksi, että sen tuotoilla Irina pääsee keskimääräistä paremmille kuukausipalkoille. Kun menot ovat pienet, rahaa jää reilusti myös säästöön.

Irtisanoutuminen töistä ei hirvittänyt, koska Irina oli nähnyt jo parin vuoden ajan, että homma toimii.

– Tiesin myös, että jos kaikki ei mene niin kuin olin laskenut, elämme sitten pienemmällä. Pääasia on, että unelmoi suuresti. Kun päätin, että haluan suurperheen, päätin myös, että rahat riittävät.

Kestävyyslaji

Kaikkeen sijoittamiseen kuuluu aina jonkinlainen riski, mikä saattaa hirvittää ensikertalaista. Irinan mielestä taloudelliseen riippumattomuuteen pyrkimisessä on kuitenkin ennen kaikkea kyse turvallisuushakuisuudesta. Kun oma varallisuus tuottaa rahaa, Irina kokee, että hänen selustansa on varmistettu.

– Minusta olisi ahdistavaa olla 25-vuotias vastavalmistunut, joka menee töihin ja kuluttaa aina koko palkkansa. Silloin on koko ajan siinä työelämän lieassa kiinni.

– Jos haluan jossain vaiheessa mennä palkkatyöhön, niin elämäni on vapaa, voin mennä. Mutta itse päätän, haluanko mieluummin olla kotona ja saada elannon varallisuudestani.

Irina sanoo sijoittaneensa koko ajan turvallisuushakuisesti. Se on tarkoittanut useiden laskelmien tekoa ennen päätöksiä. Koska perheenäidin kaikki omaisuus on tällä hetkellä kiinni asunnoissa, seuraavaksi suunnitelmassa on sijoitusten hajauttaminen.

Irina kuvailee sijoittamista kestävyyslajiksi.

”Kun päätin, että haluan suurperheen, päätin myös, että rahat riittävät.”

– Teen sijoituspäätöksen sen perusteella, mikä on sen hetken paras sijoitus, enkä jää jahkailemaan.

Käyttötilillä makaavat rahat tosiaan eivät lisäänny itsestään, mutta kun sijoittaa säännöllisesti, myös pääoma kasvaa tasaisesti. Sijoitusten tekeminen pitkällä aikavälillä myös pienentää riskiä.

– Haluan, että muutkin tajuavat, ettei sijoittaminen ja taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu ole vaikeaa. Se on mahdollista ihan kaikille perusterveille ihmisille.

Vaikka Irinan omaisuus todennäköisesti saavuttaa jossakin vaiheessa miljoonan, enää hänen tavoitteensa eivät liity rahaan.

– Minulla on nyt se, mitä olen halunnut. Haluan pysyä terveenä ja viettää aikaa lasteni kanssa. Haluan heille onnellisen lapsuuden.
 

Oletko sinä onnistunut sijoittamisessa tai säästämisessä? Jos haluat kertoa tarinasi, jätä meille viesti alla olevalla lomakkeella. Emme luovuta yhteystietoja toimituksen ulkopuolelle.
 

Taloudellinen riippumattomuus, miten se onnistuu?

Irinan neuvot:

1. Koko ajan ylijäämäinen talous. Tuloista on jäätävä jotain tilille menojen jälkeen, jotta on mitä sijoittaa. Irina pienensi menojaan radikaalisti muuttamalla pois Helsingistä.

2. Suunta on tärkeä. Säästämisessä auttaa, kun on tavoite, jota kohti pyrkii. ”Unelmoin suurperheestä, joten asetin ensin tavoitteeksi taloudellisen itsenäisyyden. Sen jälkeen perhe sai kasvaa.”

3. Tee myös sellaista, mitä et muka uskalla. Tässäkin auttaa se, että tavoite on selkeänä mielessä. ”Jos joku olisi kymmenen vuotta sitten sanonut, että minusta tulee taloudellisesti riippumaton suurperheen äiti, en olisi ikinä uskonut.”

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Niina Aaltio on lähdössä kavereidensa kanssa Lappiin lomalle yhteisen Hupitilin varoilla. 

Niina Aaltio, 33, ja kaksi hänen läheistä ystäväänsä rakastavat matkustelua. Kolmikko on tutustunut opiskeluaikoina, ja sen jälkeen yhteisiä reissuja on tehty useita. Aina välillä joku kolmikosta on kuitenkin joutunut jäämään pois matkasta. Matkustelu vaatii rahaa, eikä kaveriporukan reissuun ole aina irrottaa valuuttaa – paitsi että nykyään tällä kolmikolla on.

Muutama vuosi sitten Niina ja hänen kaverinsa lukivat naisille suunnattuja säästö- ja sijoitusvinkkejä ja keksivät, että he voisivat alkaa säästää yhdessä. 

– Olimme kaikki säästäneet ja sijoittaneet tahoillamme: yksi eläkerahastoon, toinen osakkeisiin. Kaikilla meillä oli myös asuntolainat. Mietimme, mikä olisi mahdollisimman simppeli tapa säästää yhdessä.

He päätyivät perustamaan Hullujen Jakkupukunaisten Hupitilin. Nimi perustuu kolmikon vanhaan vitsiin, ja tilin avannutta pankkivirkailijaa se hiukan hymyilytti. Itse tili on kuitenkin varsin virallinen. Kaikilla kolmella naisella on tiliin hallintaoikeus, ja tilillä olevien varojen käytöstä on sovittu kirjallisesti. 

– Oma säästämisemme on pitkäjänteistä, mutta tämä tili toimii vuoden sykleissä. Rahoilla tehdään kerran vuodessa joku yhteinen juttu. Tarkoitus on kerryttää muistoja ja yhteistä aikaa, ei vaurastua, Niina kertoo.

Yhteinen juttu voi olla esimerkiksi yhteinen hemmotteluhoitohetki, laskuvarjohyppy tai lomamatka. Yleensä noin vuoden aikana tilille ehtii kertyä sen verran varoja, että ystävykset voivat alkaa suunnitella seuraavaa sijoituskohdetta rahoille. 

Hupivaroilla Lappiin

Kolmikko näkee toisiaan usein, mutta mihin tahansa yhteiseen iltaan Hupitilin varoja ei hyödynnetä. 

– Tiliä ei käytetä baaritiskillä aamun pikkutunneilla. Emme ole halunneet ottaa siihen pankkikortteja, Niina sanoo. 

Hullujen Jakkupukunaisten seuraava tavoite on aktiiviloma Lapissa. Ennen matkaa porukka on yhteistuumin päättänyt nostaa Hupitilille menevän suoraveloituksen määrää, jotta tilillä riittää saldoa sekä lentoihin että aktiviteetteihin, kuten koiravaljakkoajeluun sekä suksien ja fatbike-pyörien vuokraukseen. 

”Olemme aina sparranneet toisiamme ja tienneet toistemme palkat.”

Yhteisten rahojen käytöstä päätetään tietysti yhdessä, usein pitkissä ja hauskoissa illanistujaisissa. 

– Avainasia on, että porukka on samanhenkinen, eikä rahojen käytöstä ole kauhean vastakkaisia näkemyksiä, Niina toteaa.

– Reiluus on tosi tärkeää. Säästettävä summa on mitoitettu kaikkien tuloihin, ja jos yksikin on eri mieltä rahojen käyttökohteesta,  mietitään joku muu juttu.

Päätöksentekoa helpottaa se, että naisia on mukana vain kolme. Isommalla porukalla kompromisseja pitäisi tehdä enemmän.

Avointa rahapuhetta

Hullut Jakkupukunaiset ovat toistensa pitkäaikaisia luottoystäviä. Raha-asioista he ovat aina puhuneet avoimesti.

– Olemme aina sparranneet toisiamme, tienneet toistemme palkat ja antaneet toisillemme sijoitusvinkkejä, Niina kertoo. 

Kaikki kolme tienaavat suurin piirtein yhtä paljon. Niina pohtii, että jos tulot olisivat kovin erilaiset, voisi tilille siirrettävä summa olla kiinteän euromäärän sijaan tietty prosentti tuloista.

Ystävysten mielestä osa Hupitilin hauskuudesta on siinä, että tiliä pidetään hyvin virallisesti: Niina kirjanpitovastaavana toimittaa Hupitilin osavuosikatsauksiin yhteenvetoja tilin tapahtumista, ja sijoitus-, eli matkakohteen löytymisestä tehdään aina juhlallinen muistio. 

Lopulta Hupitilissä on Niinan mielestä kuitenkin kyse vapaudesta. Yhteisellä säästötilillä ystävät varmistavat, ettei kukaan joudu sanomaan, ettei voi tulla mukaan yhteiselle lomalle. Yhteiset reissut tulee myös oikeasti toteutettua.

 – Kun tietää, että rahat ovat tilillä, on vaihtoehtoja. 

Me Naiset selvitti naisilta, millaista palkkaa saamme valmistumisen jälkeen.

Joulukuun alussa Me Naiset julkaisivat kattavan selvityksen, josta käy ilmi, millä aloilla naiset tienaavat eniten ja vähiten valmistumisen jälkeen.

Jalkauduimme Helsingin kaduille selvittämään, mitä naiset ajattelevat omasta palkastaan. Katso allaolevasta videosta, tulevatko naiset palkallaan toimeen.

”Ihan hyvä palkka”

Moni katugallupiimme osallistuneista naisista oli saanut työpaikan heti valmistuttuaan – tai jopa jo koulun penkiltä. Naiset yhteiskuntatieteilijästä sähköasentajaan tuntuivat olevan valmistumisen jälkeiseen palkkatasoonsa suhteellisen tyytyväisiä. 

– Aloittelevalle suunnittelijalle palkka oli ihan hyvä, noin 2000 €, kertoo viestintäalan perustutkinnon suorittanut Kati

– Sain ihan sellaista keskitason palkkaa, muistelee hiusmuotoilijaksi, meikkaaja-maskeeraajaksi ja kuva-artesaaniksi valmistunut Ninni

Epävarmuus työtilanteesta

Osa ei kuitenkaan päässyt tai halunnut valmistumisen jälkeen palkkatöihin. Yksi heistä on kuvataiteilijaksi valmistunut Mine, joka ryhtyi heti valmistumisen jälkeen yrittäjäksi.

– Pääsin heti oman alan töihin, koska lähdin yrittäjäksi. Yrittäjänä voin tietysti itse vaikuttaa palkkaan, mutta on myös kuluja, hän kertoo.

Yrittäjyyden ja kuukausipalkkaisen välimaastoon tipahtaa freelancer, jonka arjessa on usein läsnä epävarmuus tulevasta työtilanteesta.

– Teen töitä freelancerina eli en voi ikinä tietää, milloin saan seuraavan keikan. Sellainen epävarmuustekijä siihen aina liittyy, kertoo lavastajana ja pukusuunnittelijana työskentelevä Tinja

Lisää liksaa

Kun puhe kääntyy nykyhetken palkkaukseen, korjattavaa tuntuu löytyvän enemmän. Lähes kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, että nykyinen palkka voisi olla korkeampi. Monelle uransa alkutaipaleella olevalle toivoa tuovat tulevaisuudessa palkkaa nostavat kokemuslisät.

”Kun töitä vaan jaksaa tehdä, niin kyllä sillä toimeen tulee.”

– Sitten kun vuosia ja työkokemusta kertyy, niin kyllä sillä pärjää, kertoo sähköasentajaksi äskettäin valmistunut Mari.

– Kun töitä vaan jaksaa tehdä, niin kyllä sillä toimeen tulee, koko aikuisikänsä yrittäjänä eri aloilla toiminut Kirsti kannustaa.