Jos haluaa vaurastua sijoittamalla, on ensin säästettävä. Kuva: Shutterstock
Jos haluaa vaurastua sijoittamalla, on ensin säästettävä. Kuva: Shutterstock

”Kun päätin, että haluan suurperheen, päätin myös, että rahat riittävät”, kertoo nelikymppinen Irina, joka on säästänyt ja sijoittanut vuosia, jotta voisi hoitaa lapsensa itse.

Yli puolen miljoonan omaisuus, viisi lasta ja päivätöiden jättäminen alle nelikymppisenä. Kuulostaako mahdottomalta?

Niin se kuulosti Irinastakin vielä vuosia sitten.

– Luulin aiemmin, että voisin saada miljoonan ennemmin lottoamalla kuin itse säästämällä, sanoo nelikymppinen suurperheen äiti, joka ei halua esiintyä jutussa oikealla nimellään.

Blogissaan Irina kertoo olevansa taloudellisesti riippumaton, eikä miljoonakaan tunnu enää lainkaan mahdottomalta tavoitteelta.

Käytännössä taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa Irinalle miljoonaomaisuuden sijaan kuitenkin sitä, että hän ei ole riippuvainen työstä saamastaan palkkatulosta eikä kenenkään muunkaan tuloista.

– En minä rikkautta haali, vaan vapautta. Olen ostanut itselleni vapautta sillä, että pääoma tekee minulle töitä. On ollut huikeaa tajuta, että se on mahdollista! Irina kertoo Me Naisille.

Hän olisi ollut kiitollinen, jos joku olisi saanut tajuamaan sen jo aiemmin.

– Minut on kasvatettu niin, että ensin hankitaan koulutus, mennään töihin ja sitten joku muu ottaa riskin. En tuntenut yhtään yrittäjää tai sijoittajaa. En ajatellut, että pystyisin siihen itsekin.

”En minä rikkautta haali, vaan vapautta.”

Ensisijaisesti äiti

Viitisen vuotta sitten Irina jäi kokonaan pois työelämästä, ja tällä hetkellä hän saa tulonsa enimmäkseen vuokratuotoista. Lisäksi hän tekee yrityksensä kautta jonkin verran töitä, lähinnä harrastusmielessä.

– Tähtään siihen, että teen töitä keskimäärin tunnin per arkipäivä. Muuten haluan olla kotiäiti.

Irinalle blogi on lähinnä päiväkirja, jonka avulla hän seuraa varallisuutensa kehittymistä. Se auttaa pitämään motivaatiota yllä. Blogiprojektin alussa keväällä 2016 hänellä oli omaa pääomaa hieman alle puoli miljoonaa euroa. Nyt summa on kasvanut noin sadallatuhannella, ja kun velkaosuuden laskee mukaan, kokonaisvarallisuutta Irinalla on yli 900 000 euron arvosta.

Aluksi hän piti blogia täysin anonyyminä suojellakseen yksityisyyttään. Myöhemmin hän halusi kuitenkin kertoa olevansa suurperheen äiti, koska perhe on juuri se syy, jonka vuoksi hän alkoi tavoitella taloudellista riippumattomuutta.

– Monesti ajatellaan, ettei suurperheellinen voi säästää tai sijoittaa, vaan sijoittajat ovat sinkkumiehiä.

Irinan sijoittaminen kuitenkin lähti nimenomaan halusta olla kotona lasten kanssa. Hänen perheessään on viisi alle teini-ikäistä lasta.

– Halusin ison perheen ja sitä, että lapset saavat olla pitkään kotona.

Säästeliäisyyttä ja jokunen onnenkantamoinen

Mitään perintöä tai muuta pesämunaa Irina ei ole muilta saanut. Alkupääomaa hänelle kertyi vähän tuurilla ja vahingossakin. Irina osti ensiasuntonsa Helsingistä, ja kun tuli aika myydä koti ja muuttaa seuraavaan, välistä rapsahti tilille mukavasti voittoa.

Onnistumisen salaisuus on kuitenkin ollut se, että talous on ollut aina ylijäämäinen – rahaa on siis tullut enemmän kuin mennyt. Heti työelämään siirtymisen jälkeen Irinalla jäi iso osa jokaisesta palkasta säästöön, sillä hänestä on aina ollut palkitsevampaa elää pelkistetysti kuin tuhlata.

– En saa kiksejä rahan käyttämisestä. Olen varmaan synnynnäisesti niin taloudellinen. Se on minulle elämäntapa enkä koe, että olisin joutunut kituuttamaan tai että minun olisi koskaan tarvinnut säästää esimerkiksi ruuasta.

Kun varakkuutta oli jo kertynyt, Irina päätti vielä ”halventaa elämänsä”. Hän muutti pienemmälle paikkakunnalle, jotta saisi asumiskulunsa alas.

– Se oli riski, kun en tuntenut uudesta kaupungista ketään. Tiesin kuitenkin, että haluan kasvattaa lapseni kotona.

”En koe, että olisin joutunut kituuttamaan.”

Siirto oli taloudellisesti kannattava, sillä asunnon oston jälkeen Irinalle jäi vielä rahaa sijoitettavaksikin. Vähitellen pääoma on kasvanut niin suureksi, että sen tuotoilla Irina pääsee keskimääräistä paremmille kuukausipalkoille. Kun menot ovat pienet, rahaa jää reilusti myös säästöön.

Irtisanoutuminen töistä ei hirvittänyt, koska Irina oli nähnyt jo parin vuoden ajan, että homma toimii.

– Tiesin myös, että jos kaikki ei mene niin kuin olin laskenut, elämme sitten pienemmällä. Pääasia on, että unelmoi suuresti. Kun päätin, että haluan suurperheen, päätin myös, että rahat riittävät.

Kestävyyslaji

Kaikkeen sijoittamiseen kuuluu aina jonkinlainen riski, mikä saattaa hirvittää ensikertalaista. Irinan mielestä taloudelliseen riippumattomuuteen pyrkimisessä on kuitenkin ennen kaikkea kyse turvallisuushakuisuudesta. Kun oma varallisuus tuottaa rahaa, Irina kokee, että hänen selustansa on varmistettu.

– Minusta olisi ahdistavaa olla 25-vuotias vastavalmistunut, joka menee töihin ja kuluttaa aina koko palkkansa. Silloin on koko ajan siinä työelämän lieassa kiinni.

– Jos haluan jossain vaiheessa mennä palkkatyöhön, niin elämäni on vapaa, voin mennä. Mutta itse päätän, haluanko mieluummin olla kotona ja saada elannon varallisuudestani.

Irina sanoo sijoittaneensa koko ajan turvallisuushakuisesti. Se on tarkoittanut useiden laskelmien tekoa ennen päätöksiä. Koska perheenäidin kaikki omaisuus on tällä hetkellä kiinni asunnoissa, seuraavaksi suunnitelmassa on sijoitusten hajauttaminen.

Irina kuvailee sijoittamista kestävyyslajiksi.

”Kun päätin, että haluan suurperheen, päätin myös, että rahat riittävät.”

– Teen sijoituspäätöksen sen perusteella, mikä on sen hetken paras sijoitus, enkä jää jahkailemaan.

Käyttötilillä makaavat rahat tosiaan eivät lisäänny itsestään, mutta kun sijoittaa säännöllisesti, myös pääoma kasvaa tasaisesti. Sijoitusten tekeminen pitkällä aikavälillä myös pienentää riskiä.

– Haluan, että muutkin tajuavat, ettei sijoittaminen ja taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu ole vaikeaa. Se on mahdollista ihan kaikille perusterveille ihmisille.

Vaikka Irinan omaisuus todennäköisesti saavuttaa jossakin vaiheessa miljoonan, enää hänen tavoitteensa eivät liity rahaan.

– Minulla on nyt se, mitä olen halunnut. Haluan pysyä terveenä ja viettää aikaa lasteni kanssa. Haluan heille onnellisen lapsuuden.
 

Oletko sinä onnistunut sijoittamisessa tai säästämisessä? Jos haluat kertoa tarinasi, jätä meille viesti alla olevalla lomakkeella. Emme luovuta yhteystietoja toimituksen ulkopuolelle.
 

Taloudellinen riippumattomuus, miten se onnistuu?

Irinan neuvot:

1. Koko ajan ylijäämäinen talous. Tuloista on jäätävä jotain tilille menojen jälkeen, jotta on mitä sijoittaa. Irina pienensi menojaan radikaalisti muuttamalla pois Helsingistä.

2. Suunta on tärkeä. Säästämisessä auttaa, kun on tavoite, jota kohti pyrkii. ”Unelmoin suurperheestä, joten asetin ensin tavoitteeksi taloudellisen itsenäisyyden. Sen jälkeen perhe sai kasvaa.”

3. Tee myös sellaista, mitä et muka uskalla. Tässäkin auttaa se, että tavoite on selkeänä mielessä. ”Jos joku olisi kymmenen vuotta sitten sanonut, että minusta tulee taloudellisesti riippumaton suurperheen äiti, en olisi ikinä uskonut.”

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Teemme juttua väkivallan uhkasta töissä. Jos olet hoitoalan ammattilainen, vastaa kyselyymme – autat jutunteossa!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Suomalaiset lastentarhanopettajat ovat syyskuussa julkistetun selvityksen mukaan palkkakuopassa. Helsingissä asuva Anna-Riikka Hiekkala piti viikon ajan päiväkirjaa menoistaan.

Maamme talous on nousussa, jee! Sen näkee uutisista: ennusteet ovat optimistisia ja Juha Sipilä kiertää maailmalla kertomassa ilosanomaa kilpailukykysopimuksesta.

Jos sattuu olemaan töissä kunnallisella alalla, kuten lastentarhanopettaja Anna-Riikka ”Ansku” Hiekkala, kilpailukykyloikan huomaa konkreettisesti.

– Tuntuuhan se selkänahassa! En tiedä, mikä osuus kikyllä on talouskasvussa, mutta ovathan he säästäneet lomarahani ja saaneet viikossa puoli tuntia lisää työpanostani…

Anskulle lomarahojen leikkaus tarkoitti sitä, että ulkomaanmatka jäi tänä vuonna väliin. Hän pärjää 2600 euron kuukausipalkallaan, mutta joutuu olemaan tarkkana rahankäytöstään.

– Pystyn tekemään yhden isomman ostoksen kuussa. Tässä kuussa käyn kampaajalla, joten en osta nyt joogasalille korttia; sen vuoro on ensi kuussa.

Lastentarhanopettajat eivät ole ennen lomarahojen leikkaustakaan rypeneet rahassa. Tuoreen kansainvälisen vertailun mukaan ammattikunta tienaa Suomessa hämmästyttävän vähän. Enemmän kuin Virossa ja Kreikassa, mutta vähemmän kuin vaikkapa Ruotsissa, Portugalissa, Italiassa tai USA:ssa.

Anskun työvaatteista tuppaavat polvet kulumaan – vaikka yleensä ne ovat lapset, jotka keräävät lelut lattialta!
Anskun työvaatteista tuppaavat polvet kulumaan – vaikka yleensä ne ovat lapset, jotka keräävät lelut lattialta!

Anskun palkkaa nostavat ikälisät ja päiväkodin varajohtajuus, mutta lastentarhanopettajan alkupalkka on 2300 euroa, ja sillä pärjäily alkaa olla pääkaupunkiseudulla jo taitolaji. Työ on kyllä mielekästä, mutta Anskun karvat nousevat pystyyn, kun joku mainitsee sanan ”kutsumusammatti”.

– Paljon kuulee ”Mitä ne muijat valittaa, itsehän ne alansa valitsevat” -kommentteja. Joo, tiesin toki pienestä palkasta. Mutta tiesin myös, että haluan tehdä tätä työtä, ja palkan suhteen olen optimistinen, että tilanne vielä muuttuu. Kyllä monista mielekkäistä töistä maksetaan kunnolla.

Wanted: monta pätevää lastentarhanopettajaa

Ansku on kysytty ammatti-ihminen: lastentarhanopettajista on pääkaupunkiseudulla huutava pula. Nimenomaan yliopistokoulutetuista lastentarhanopettajista – esiopetukseen ei kelpaa sosionomin ammattikorkeakoulutus, johon kuuluu vähemmän varhaiskasvatuksen opintoja.

Esimerkiksi Anskun syntymäkaupungissa Jyväskylässä tilanne on eri: hakijoita on enemmän kuin avoimia virkoja. Monet muuttavatkin työuransa aluksi pääkaupunkiin ja palaavat kotipaikkakunnilleen, kun saavat sieltä vakipaikan.

– Se on ihan ymmärrettävää. Jos haluaa vaikka perustaa perheen ja ostaa asunnon, niin se on Helsingissä paljon vaikeampaa. Helsinki-lisä palkassa voisikin olla yksi ratkaisu.

Toinen ratkaisu olisi Anskun mielestä se, että siirryttäisiin opetusalan työehtosopimukseen, jolloin palkat nousisivat luokanopettajien tasolle. Ansku on opiskellut maisterintutkinnonkin, kiinnostuksen ja laajempien uranäkymien vuoksi. Hänestä palkkaa pitäisi maksaa koulutuksen mukaan.

– Moni vanhempi kuitenkin arvostaa sitä, että heidän lastaan hoitaa maisteri.

Maanantai

Ruokaostokset 17 €

Olen pienentänyt ruokamenoja niin, että pyrin ostamaan kerran viikossa koko viikon ruokatarpeet. Yleensä kauppaan menee noin viisikymppiä viikossa. Tällä viikolla meni vähemmän, kun tein maanantain ostoksista melkein koko viikoksi kasvissosekeittoa. Töissä syön lounaan lasten kanssa: ruokailu on osa pedagogiikkaa.

Alun perin minusta piti tulla erityisopettaja, mutta kun menin lukion jälkeen koulunkäyntiavustajaksi, mieli muuttui. Huomasin hakeutuvani aina pienimpien oppilaiden pariin. Pienten kanssa pääsee oikeasti vaikuttamaan siihen, millaisia ihmisiä heistä kasvaa ja millaiset tyypit tätä yhteiskuntaa muutaman kymmenen vuoden päästä pyörittävät.

Citypäiväkodin sisäpihalla riittää ääntä: päiväkodin vieressä on koulu.
Citypäiväkodin sisäpihalla riittää ääntä: päiväkodin vieressä on koulu.

Tiistai

Mekko työvaatteeksi 35 €

Pidän töissä omia vaatteita. Leggingssejä ja farkkuja menee vuodessa useammat; ne kuluvat nopeasti polvista. Vaatteet ovat muutenkin kovalla kulutuksella, kun niitä pitää pestä usein.

En ole mikään kova shoppailija, en harrasta esimerkiksi sisustamista. Mutta asumiseen menee paljon rahaa: maksan yksiöstäni 700 euroa vuokraa. Sillä rahalla lyhentäisin asuntolainaakin, mutta lainaa ei saa, jos ei pysty säästämään kymmentä prosenttia asunnon hinnasta.

Tässä näkyvät tietysti omat prioriteettini. Pakollisten menojen ja normaalin elämisen jälkeen joustonvaraa on noin satanen kuussa, ja olen kerryttänyt sillä mieluummin matkatiliä kuin asuntosäästötiliä. Ja haluan asua keskustassa, lähellä palveluita ja tapahtumia.

Keskiviikko

Torilta riisipiirakoita kylään viemisiksi 8 €

Minulla on kavereita monelta eri alalta. Useimmat ystäväni ovat ihan eri tuloluokissa kuin minä, mutta ei se vaikuta asioihin. Jos he lähtevät risteilylle, järjestän niin, että pääsen mukaan; säästän jostain muusta. Ja jos kutsun ihmisiä kylään, tarjoan kyllä ruuat ja juomat, vaikka tienaankin vähemmän.

Torstai

0 €

Tosi hauskaa ja antoisaahan tämä työ on. Minulla on tällä hetkellä 6-vuotiaiden ryhmä, ja heidän oppimistaan on hienoa seurata. Syntyy hyviä keskustelujakin.

Työ on muuttunut kymmenessä vuodessa tosi paljon. Uudessa varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmassa painotetaan pedagogista osaamista. Kaiken toiminnan pitää olla mietittyä, perusteltua ja lapsista lähtevää: mitä he haluavat oppia. Minusta se on hyvä! Enää ei aikuinen voi vain päättää, että syksyisin meillä tehdään siiliaskarteluja.

Kuormittavaa on se, että aika ja rahkeet eivät tunnu riittävän. Yhteistyötä vanhempien kanssa on tullut paljon lisää. Lisäksi pitäisi löytyä aikaa suunnitteluun, ja koko ajan haluaisi tietysti olla läsnä omassa ryhmässään. Resursseistahan tämä on kiinni. Onneksi meillä Helsingissä on ollut toistaiseksi hyviä päättäjiä, ja ryhmäkokojen kasvatus saatiin sentään estettyä.

Perjantai

After work (2 olutta) 14 €

Harrastusten lisäksi rahaa menee ulkona käymiseen ja ravintolassa syömiseen, ehkä kerran viikossa. Kyllä siihen on varaa, kun on muuten tarkkana.

Perjantaisin on myös telinevoimistelupäivä: olen elvyttänyt vanhaa harrastusta. Arabialainen ja kärrynpyörä menevät jo, voltti ei vielä. Harrastan lisäksi joogaa, kuntosalia ja uimista. Uimahalli ja kuntosali ovat kaupungin työntekijälle edullisempia – mitään Elixian kuntosalikorttia en pystyisi ostamaan muiden harrastusmaksujen lisäksi.

Anna-Riikka haluaa asua keskustassa, ja vuokraan menee paljon rahaa. "Toisaalta kävelen paljon ja liikun pyörällä pitempiäkin matkoja, ja säästän bussilipun hinnan."
Anna-Riikka haluaa asua keskustassa, ja vuokraan menee paljon rahaa. "Toisaalta kävelen paljon ja liikun pyörällä pitempiäkin matkoja, ja säästän bussilipun hinnan."

Lauantai

Ruokakauppa (leivontatarvikkeet kaverin synttärikakkuun) 29 €

Tein kaverille synttärilahjaksi puolukka-kinuskikakun. Kavereita on viime aikoina ruvennut kiinnostamaan minun työni, kun heille on syntynyt pieniä lapsia.

Minun työni on kasvattaa ja opettaa ensisijaisesti lapsia, mutta ehkä siinä joku vanhempikin poimii jotain samalla. Painotan aina samaa juttua: sitä, että lapsia pitää opettaa reiluuteen. He eivät opi sitä keskenään, ja vaikka osaisi kuinka hienosti lukea ja kirjoittaa, ei saa kavereita, jos ei osaa ottaa muita huomioon. Aikuisten täytyy näyttää mallia, miten toisia kohdellaan. Mutta ei se ole kaikille vanhemmillekaan itsestään selvää. Aika paljon näkyy itsekeskeisyyttä: että kun meillä on kiire tai huono aamu, niin pilataan sitten muidenkin aamu tulemalla myöhässä tai kesken toiminnan.

Sunnuntai

Ruokakauppa 7 €

Vaikka rahat ovat tiukalla, ostan aina luomua, kun pystyn. Koetan miettiä hiilijalanjälkeä. Samasta syystä pyöräilen pitempiäkin matkoja ja kävelen paljon. Siinä säästää myös rahaa, kun ei tarvitse joukkoliikennelippua. Jos muuttaisin Vantaalle, kuten monet neuvovat, joutuisin maksamaan hintavan seutulipun ja lopputulos voisi olla yhtä kallis.

Anna-Riikan viikon menot yhteensä: 110 euroa

  • 31-vuotias lastentarhanopettaja.
  • Kotoisin Jyväskylästä, asuu Helsingissä.
  • Seurustelee, asuu yksin.
  • Harrastaa liikuntaa ja nauttii ystävien seurasta.
Käyttäjä11004
Seuraa 
Liittynyt15.10.2017

Ei lomamatkaa tänä vuonna, kiitos kikyn – miten riittävät lastentarhanopettajan rahat?

Aikamoista jeesustelua. Kaikilla vanhemmilla ei ole varaa ostaa lapsilleen osakkeita tai laittaa pesämunaa rahastoon, vaan nuoret joutuvat opiskelemaan lainarahan turvin tai kustantamaan monen vuoden opiskelunsa työnteolla. Näillä palkoilla ei sijoitustoimintaan todellakaan paljon jää. Tähän saakka lomarahoista on voinut laittaa vähän "sivuun", mutta kiky vei meiltä nyt senkin. Tervetuloa kokeilemaan kulkemista lastentarhanopettajan saappaissa. Loppuu moiset höpinät.
Lue kommentti
Käyttäjä10926
Seuraa 
Liittynyt14.10.2017

Ei lomamatkaa tänä vuonna, kiitos kikyn – miten riittävät lastentarhanopettajan rahat?

Lastentarhanopettajatkin voisivat opetella oman talouden hoitoa. Vuokralla asuminen ja sijoittamatta jättäminen suurimmat mokat oman talouden hoidossa. Molemmat taidot pitäisi saada jo kodin peruina kotikasvatuksen tuloksena ja niihin pitäisi paneutua toden teolla heti kun työpaikka löytyy opiskelujen jälkeen. Opiskeluaikoinahan noille lapsuudenkodissa aloitettujen sijoitustoimintojen tuotoille on jo käyttöä.
Lue kommentti