Tärkeintä on pitää kirjaa omista menoista ja tuloista. Paljonko rahaa jää oikeasti käteen? Kuva: Shutterstock
Tärkeintä on pitää kirjaa omista menoista ja tuloista. Paljonko rahaa jää oikeasti käteen? Kuva: Shutterstock

Noh, tuliko törsättyä?

Kun kesäloman pakolliset festarit, terassi-istunnot ja ulkomaanmatkat on koluttu, ennemmin tai myöhemmin tulee maksun paikka. Myönnetään: törsäämisen sallii itselleen kesäisin helpommin, joten silloin rahankäyttö lähtee helposti myös käsistä. Loma päättyy ikävissä merkeissä, jos tilillä ammottaa iso lovi ja käteen jäävät erääntyvät laskut. 

Kesäloman matkat ja muut hankinnat sysäävät myös monia suomalaisia velkaantumiskierteeseen. Mitä sitten on tehtävissä, jos luottokortti on tapissa ja pikavippi painaa selässä?

Lue myös: Säästäminen vaikeaa? Näin pääset alkuun

Näillä eväillä korjaat taloutesi ja selviät syksystä voittajana.

  1. Yhdistä lainat. Useiden lainojen samanaikainen lyhentäminen on kallista korkokulujen vuoksi. Jos sinulla on useita kalliita lainoja, kulutusluottoja tai pikavippejä useissa eri pankeissa, rahoitusyhtiöissä ja luottokorttiyhtiöissä, paras idea voi olla yhdistää nämä luotot ja lainat yhteen isoon lainaan. Lue myös: Kannattaako ystävälle lainata rahaa?
  2. Maksa vuokra aina ensin pois, jottei se mene perintään ja ulosottoon. Maksamalla vuokran varmistat, ettet pahenna tilannetta jäämällä asunnottomaksi.
  3. Laita kaikki turhat palvelut katkolle: suoratoistot, Spotify ja kotinetti.
  4. Katkaise salikortti ja urheile ainakin muutama kuukausi nollabudjetilla. Mene lenkille, ui luonnonvesissä, tee porrastreeniä pihalla ja osallistu ilmaisiin jumppiin.
  5. Tee kaikki ruoka kotona. Älä syö ulkona, ennen kuin olet taas jaloillasi, ja pakkaa töihin omat eväät. Kotitekoinen ruoka maksaa muutaman euron per annos, kun taas lounas työpaikkaruokalassa voi kustantaa liki kymmenen euroa. Lue myös: Näin syöt terveellisesti halvalla
  6. Lopeta ulkona kahvittelu ja noutokahvien osto. Jos töissä ei ole kahvitarjoilua, ala kuljettaa termospulloa mukana. Kahviin saa uppoamaan paljon pikkurahaa.
  7. Laita matkakortti katkolle ja pyöräile tai kävele työmatkat. Voit yrittää järjestää myös kimppakyytejä, jos työkaverisi kulkevat samasta suunnasta.
  8. Myy nettikirpparilla itse kerättyjä sieniä ja marjoja. Niistä maksetaan! Lue myös: Nyt rikastutaan omia tavaroita vuokraamalla
  9. Piilota luottokortti. Jäädytä se tai anna kaverille säilytykseen – kunhan pysyttelet itse kaukana kortin houkutuksista.
  10. Muista myös rentoutua. Älä stressaa liikaa rahasta ja nautiskele välillä, jotta pysyt paremmin säästötavoitteessasi.

Suomalaiset lastentarhanopettajat ovat syyskuussa julkistetun selvityksen mukaan palkkakuopassa. Helsingissä asuva Anna-Riikka Hiekkala piti viikon ajan päiväkirjaa menoistaan.

Maamme talous on nousussa, jee! Sen näkee uutisista: ennusteet ovat optimistisia ja Juha Sipilä kiertää maailmalla kertomassa ilosanomaa kilpailukykysopimuksesta.

Jos sattuu olemaan töissä kunnallisella alalla, kuten lastentarhanopettaja Anna-Riikka ”Ansku” Hiekkala, kilpailukykyloikan huomaa konkreettisesti.

– Tuntuuhan se selkänahassa! En tiedä, mikä osuus kikyllä on talouskasvussa, mutta ovathan he säästäneet lomarahani ja saaneet viikossa puoli tuntia lisää työpanostani…

Anskulle lomarahojen leikkaus tarkoitti sitä, että ulkomaanmatka jäi tänä vuonna väliin. Hän pärjää 2600 euron kuukausipalkallaan, mutta joutuu olemaan tarkkana rahankäytöstään.

– Pystyn tekemään yhden isomman ostoksen kuussa. Tässä kuussa käyn kampaajalla, joten en osta nyt joogasalille korttia; sen vuoro on ensi kuussa.

Lastentarhanopettajat eivät ole ennen lomarahojen leikkaustakaan rypeneet rahassa. Tuoreen kansainvälisen vertailun mukaan ammattikunta tienaa Suomessa hämmästyttävän vähän. Enemmän kuin Virossa ja Kreikassa, mutta vähemmän kuin vaikkapa Ruotsissa, Portugalissa, Italiassa tai USA:ssa.

Anskun työvaatteista tuppaavat polvet kulumaan – vaikka yleensä ne ovat lapset, jotka keräävät lelut lattialta!
Anskun työvaatteista tuppaavat polvet kulumaan – vaikka yleensä ne ovat lapset, jotka keräävät lelut lattialta!

Anskun palkkaa nostavat ikälisät ja päiväkodin varajohtajuus, mutta lastentarhanopettajan alkupalkka on 2300 euroa, ja sillä pärjäily alkaa olla pääkaupunkiseudulla jo taitolaji. Työ on kyllä mielekästä, mutta Anskun karvat nousevat pystyyn, kun joku mainitsee sanan ”kutsumusammatti”.

– Paljon kuulee ”Mitä ne muijat valittaa, itsehän ne alansa valitsevat” -kommentteja. Joo, tiesin toki pienestä palkasta. Mutta tiesin myös, että haluan tehdä tätä työtä, ja palkan suhteen olen optimistinen, että tilanne vielä muuttuu. Kyllä monista mielekkäistä töistä maksetaan kunnolla.

Wanted: monta pätevää lastentarhanopettajaa

Ansku on kysytty ammatti-ihminen: lastentarhanopettajista on pääkaupunkiseudulla huutava pula. Nimenomaan yliopistokoulutetuista lastentarhanopettajista – esiopetukseen ei kelpaa sosionomin ammattikorkeakoulutus, johon kuuluu vähemmän varhaiskasvatuksen opintoja.

Esimerkiksi Anskun syntymäkaupungissa Jyväskylässä tilanne on eri: hakijoita on enemmän kuin avoimia virkoja. Monet muuttavatkin työuransa aluksi pääkaupunkiin ja palaavat kotipaikkakunnilleen, kun saavat sieltä vakipaikan.

– Se on ihan ymmärrettävää. Jos haluaa vaikka perustaa perheen ja ostaa asunnon, niin se on Helsingissä paljon vaikeampaa. Helsinki-lisä palkassa voisikin olla yksi ratkaisu.

Toinen ratkaisu olisi Anskun mielestä se, että siirryttäisiin opetusalan työehtosopimukseen, jolloin palkat nousisivat luokanopettajien tasolle. Ansku on opiskellut maisterintutkinnonkin, kiinnostuksen ja laajempien uranäkymien vuoksi. Hänestä palkkaa pitäisi maksaa koulutuksen mukaan.

– Moni vanhempi kuitenkin arvostaa sitä, että heidän lastaan hoitaa maisteri.

Maanantai

Ruokaostokset 17 €

Olen pienentänyt ruokamenoja niin, että pyrin ostamaan kerran viikossa koko viikon ruokatarpeet. Yleensä kauppaan menee noin viisikymppiä viikossa. Tällä viikolla meni vähemmän, kun tein maanantain ostoksista melkein koko viikoksi kasvissosekeittoa. Töissä syön lounaan lasten kanssa: ruokailu on osa pedagogiikkaa.

Alun perin minusta piti tulla erityisopettaja, mutta kun menin lukion jälkeen koulunkäyntiavustajaksi, mieli muuttui. Huomasin hakeutuvani aina pienimpien oppilaiden pariin. Pienten kanssa pääsee oikeasti vaikuttamaan siihen, millaisia ihmisiä heistä kasvaa ja millaiset tyypit tätä yhteiskuntaa muutaman kymmenen vuoden päästä pyörittävät.

Citypäiväkodin sisäpihalla riittää ääntä: päiväkodin vieressä on koulu.
Citypäiväkodin sisäpihalla riittää ääntä: päiväkodin vieressä on koulu.

Tiistai

Mekko työvaatteeksi 35 €

Pidän töissä omia vaatteita. Leggingssejä ja farkkuja menee vuodessa useammat; ne kuluvat nopeasti polvista. Vaatteet ovat muutenkin kovalla kulutuksella, kun niitä pitää pestä usein.

En ole mikään kova shoppailija, en harrasta esimerkiksi sisustamista. Mutta asumiseen menee paljon rahaa: maksan yksiöstäni 700 euroa vuokraa. Sillä rahalla lyhentäisin asuntolainaakin, mutta lainaa ei saa, jos ei pysty säästämään kymmentä prosenttia asunnon hinnasta.

Tässä näkyvät tietysti omat prioriteettini. Pakollisten menojen ja normaalin elämisen jälkeen joustonvaraa on noin satanen kuussa, ja olen kerryttänyt sillä mieluummin matkatiliä kuin asuntosäästötiliä. Ja haluan asua keskustassa, lähellä palveluita ja tapahtumia.

Keskiviikko

Torilta riisipiirakoita kylään viemisiksi 8 €

Minulla on kavereita monelta eri alalta. Useimmat ystäväni ovat ihan eri tuloluokissa kuin minä, mutta ei se vaikuta asioihin. Jos he lähtevät risteilylle, järjestän niin, että pääsen mukaan; säästän jostain muusta. Ja jos kutsun ihmisiä kylään, tarjoan kyllä ruuat ja juomat, vaikka tienaankin vähemmän.

Torstai

0 €

Tosi hauskaa ja antoisaahan tämä työ on. Minulla on tällä hetkellä 6-vuotiaiden ryhmä, ja heidän oppimistaan on hienoa seurata. Syntyy hyviä keskustelujakin.

Työ on muuttunut kymmenessä vuodessa tosi paljon. Uudessa varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmassa painotetaan pedagogista osaamista. Kaiken toiminnan pitää olla mietittyä, perusteltua ja lapsista lähtevää: mitä he haluavat oppia. Minusta se on hyvä! Enää ei aikuinen voi vain päättää, että syksyisin meillä tehdään siiliaskarteluja.

Kuormittavaa on se, että aika ja rahkeet eivät tunnu riittävän. Yhteistyötä vanhempien kanssa on tullut paljon lisää. Lisäksi pitäisi löytyä aikaa suunnitteluun, ja koko ajan haluaisi tietysti olla läsnä omassa ryhmässään. Resursseistahan tämä on kiinni. Onneksi meillä Helsingissä on ollut toistaiseksi hyviä päättäjiä, ja ryhmäkokojen kasvatus saatiin sentään estettyä.

Perjantai

After work (2 olutta) 14 €

Harrastusten lisäksi rahaa menee ulkona käymiseen ja ravintolassa syömiseen, ehkä kerran viikossa. Kyllä siihen on varaa, kun on muuten tarkkana.

Perjantaisin on myös telinevoimistelupäivä: olen elvyttänyt vanhaa harrastusta. Arabialainen ja kärrynpyörä menevät jo, voltti ei vielä. Harrastan lisäksi joogaa, kuntosalia ja uimista. Uimahalli ja kuntosali ovat kaupungin työntekijälle edullisempia – mitään Elixian kuntosalikorttia en pystyisi ostamaan muiden harrastusmaksujen lisäksi.

Anna-Riikka haluaa asua keskustassa, ja vuokraan menee paljon rahaa. "Toisaalta kävelen paljon ja liikun pyörällä pitempiäkin matkoja, ja säästän bussilipun hinnan."
Anna-Riikka haluaa asua keskustassa, ja vuokraan menee paljon rahaa. "Toisaalta kävelen paljon ja liikun pyörällä pitempiäkin matkoja, ja säästän bussilipun hinnan."

Lauantai

Ruokakauppa (leivontatarvikkeet kaverin synttärikakkuun) 29 €

Tein kaverille synttärilahjaksi puolukka-kinuskikakun. Kavereita on viime aikoina ruvennut kiinnostamaan minun työni, kun heille on syntynyt pieniä lapsia.

Minun työni on kasvattaa ja opettaa ensisijaisesti lapsia, mutta ehkä siinä joku vanhempikin poimii jotain samalla. Painotan aina samaa juttua: sitä, että lapsia pitää opettaa reiluuteen. He eivät opi sitä keskenään, ja vaikka osaisi kuinka hienosti lukea ja kirjoittaa, ei saa kavereita, jos ei osaa ottaa muita huomioon. Aikuisten täytyy näyttää mallia, miten toisia kohdellaan. Mutta ei se ole kaikille vanhemmillekaan itsestään selvää. Aika paljon näkyy itsekeskeisyyttä: että kun meillä on kiire tai huono aamu, niin pilataan sitten muidenkin aamu tulemalla myöhässä tai kesken toiminnan.

Sunnuntai

Ruokakauppa 7 €

Vaikka rahat ovat tiukalla, ostan aina luomua, kun pystyn. Koetan miettiä hiilijalanjälkeä. Samasta syystä pyöräilen pitempiäkin matkoja ja kävelen paljon. Siinä säästää myös rahaa, kun ei tarvitse joukkoliikennelippua. Jos muuttaisin Vantaalle, kuten monet neuvovat, joutuisin maksamaan hintavan seutulipun ja lopputulos voisi olla yhtä kallis.

Anna-Riikan viikon menot yhteensä: 110 euroa

Anna-Riikka Hiekkala

  • 31-vuotias lastentarhanopettaja.
  • Kotoisin Jyväskylästä, asuu Helsingissä.
  • Seurustelee, asuu yksin.
  • Harrastaa liikuntaa ja nauttii ystävien seurasta.
Käyttäjä11004
Seuraa 
Liittynyt15.10.2017

Ei lomamatkaa tänä vuonna, kiitos kikyn – miten riittävät lastentarhanopettajan rahat?

Aikamoista jeesustelua. Kaikilla vanhemmilla ei ole varaa ostaa lapsilleen osakkeita tai laittaa pesämunaa rahastoon, vaan nuoret joutuvat opiskelemaan lainarahan turvin tai kustantamaan monen vuoden opiskelunsa työnteolla. Näillä palkoilla ei sijoitustoimintaan todellakaan paljon jää. Tähän saakka lomarahoista on voinut laittaa vähän "sivuun", mutta kiky vei meiltä nyt senkin. Tervetuloa kokeilemaan kulkemista lastentarhanopettajan saappaissa. Loppuu moiset höpinät.
Lue kommentti
Käyttäjä10926
Seuraa 
Liittynyt14.10.2017

Ei lomamatkaa tänä vuonna, kiitos kikyn – miten riittävät lastentarhanopettajan rahat?

Lastentarhanopettajatkin voisivat opetella oman talouden hoitoa. Vuokralla asuminen ja sijoittamatta jättäminen suurimmat mokat oman talouden hoidossa. Molemmat taidot pitäisi saada jo kodin peruina kotikasvatuksen tuloksena ja niihin pitäisi paneutua toden teolla heti kun työpaikka löytyy opiskelujen jälkeen. Opiskeluaikoinahan noille lapsuudenkodissa aloitettujen sijoitustoimintojen tuotoille on jo käyttöä.
Lue kommentti

Puolet Me Naisten kyselyyn vastanneista tarvitsisi vähintään kymppitonnin tilille tunteakseen olonsa turvalliseksi.

Paljonko tilillä pitää olla rahaa, jotta voi tuntea olonsa turvalliseksi? Jotta on sellainen fiilis, että selviää, jos jotakin yllättävää tapahtuu. Ehkä siksikin, että voisi tarpeen tullen nostaa kytkintä esimerkiksi työstä tai parisuhteesta. 

Varallisuusvalmentaja Terhi Majasalmen mukaan sopiva vararahasto on puolen vuoden kiinteitä kuluja vastaava summa. Siis kuusi kertaa asuminen, ruoka, laskut ja muut sellaiset kulut, jotka vain täytyy maksaa.

Toinen yleinen neuvo kuuluu, että vararahaston tulisi olla kolmen kuukauden palkan verran. Suomalaisten mediaanipalkka oli viime vuonna 3 000 euroa kuukaudessa. Jos kolmen tonnin palkasta menisi veroihin ja muihin maksuihin noin 30 prosenttia, mediaanipalkkaa saavalla kolmen kuukauden puskurirahasto tarkoittaisi runsasta 6 000 euroa tilillä.

Sellaistakin on ehdotettu, että säästösummaa pitäisi iän myötä kasvattaa. Esimerkiksi Taloussanomien jutussa kerrotaan amerikkalaisesta ohjeesta, jonka mukaan 35-vuotiaalla pitäisi olla säästössä vuosipalkan verran ja 55-vuotiaalla peräti viiden vuosipalkan verran. 

18 prosenttia vastasi, ettei säästössä ole sentin senttiä.

Todellisuus on toinen

Säästötavoitteet ja varallisuusvalmentajien neuvot ovat yksi asia, todellisuus toinen. Me Naisten suuressa rahakyselyssä joka viides vastaaja kertoi, ettei saa säästöön kuukausittain mitään. Tuhansien eurojen puskurirahasto tuntuu kyllä hyvältä idealta, mutta sen kasaaminen on helpommin sanottu kuin tehty. 

Keskivertosuomalaisella puskurirahastoasiat vaikuttavat olevan kohtalaisen mukavasti. Tilastokeskuksen mukaan suomalaisilla säästössä olevien summien mediaani on noin 5 000 euroa. Keskimäärin suomalaisilla on tileillään peräti 20 000, mutta keskiarvoa ei kannata pahemmin tuijotella, sillä kaikkein varakkaimpien valtavat talletukset tekevät keskiarvosta hämäävän suuren.

Lue myös: Naiset kertovat, paljonko tilillä pitää olla rahaa

Kun kysyimme rahakyselyssämme, paljonko Me Naisten lukijoilla on säästössä, vastaukset vaihtelivat paljon. 

Joka kolmannella säästöjä oli 500 – 5 000 euroa, joka kymmenennellä sitä vähemmän – ja lisäksi peräti 18 prosenttia vastasi, ettei säästössä ole sentin senttiä. 

Toisaalta rahakkaitakin löytyi: joka neljännellä vastaajalla oli säästössä yli 10 000 euroa.

Joka viides tarvitsisi turvallisuuden tunteeseen kymppitonnin ja joka kolmas vielä sitäkin enemmän. 

Yli puolet tarvitsisi kymppitonnin

Siinäkin on kyselyn mukaan suuri vaihtelu, kuinka suuri summa tilillä pitää olla, jotta olonsa voi kokea turvalliseksi. Joka neljäs vastanneista kertoi, että turvallisuuden tuunteeseen riittäisi viisi tonnia tilillä.

Joka viides tarvitsisi turvallisuuden tunteeseen kymppitonnin ja joka kolmas vielä sitäkin enemmän. Yhteensä peräti 53 prosenttia tarvitsisi siis vähintään kymppitonnin, jotta voisi tuntea olevansa turvassa.

Sitä kyselyvastaukset eivät kerro, mitä muuta turvallisuuden tunteeseen tarvitaan kuin rahaa. Se, onko vakituinen työntekijä, yrittäjä, työtön, määräaikainen tai jotakin muuta, varmasti vaikuttaa kokemukseen taloudellisesta turvallisuudesta.

Tilillä olevien eurojen lisäksi raha voi sitä paitsi vaikuttaa muullakin tavalla: varakkaiden vanhempien lapsi esimerkiksi saattaa voida tuudittautua turvallisuuden tunteeseen siksi, että tietää vanhempien pystyvän auttamaan rahallisesti.