Unna Lehtipuu ja Terhi Majasalmi muistuttavat, että tärkeää sijoittamisessa on myös riskien tunnistaminen. Kuva: Lasse Lecklin
Unna Lehtipuu ja Terhi Majasalmi muistuttavat, että tärkeää sijoittamisessa on myös riskien tunnistaminen. Kuva: Lasse Lecklin

Varallisuusvalmentajat Terhi Majasalmi ja Unna Lehtipuu sekä Me Naiset haluaa herättää naisia ajattelemaan rahaa: kaikilla on mahdollisuus halutessaan vaurastua, se ei ole vain harvojen herkkua.

– Minulla on ystävä, joka sairastui aggressiiviseen syöpään. Hän purki sijoituksiaan ja maksoi itselleen yksityiset syöpähoidot. Puskurit auttavat juuri silloin, kun elämässä on vaikeaa, yrittäjä ja varallisuusvalmentaja Unna Lehtipuu sanoo.

Hän on toinen Me Naisten uusista kolumnisteista ja kirjoittaa varallisuusvalmentaja Terhi Majasalmen kanssa vuoroviikoin sijoittamisesta, säästämisestä ja ylipäätään rahasta.

Lehtipuun mukaan erityisesti naiset heräävät raha-asioidensa hoitoon vasta silloin, kun elämässä tapahtuu jotakin ikävää: sairastuu vakavasti, saa potkut, eroaa tai jää leskeksi. Siksi hän ja Majasalmi kannustavat varautumaan yllättäviin tilanteisiin jo ennakkoon ja miettimään raha-asioita uudelta kantilta.

Jokaisella säännöllisiä tuloja nauttivalla on mahdollisuus vaurastua.

Heidän mielestään säästäminen ja sijoittaminen kannattavat aina. Ne eivät ole vain isotuloisten hupia. Jokaisella säännöllisiä tuloja nauttivalla on mahdollisuus vaurastua, Lehtipuu ja Majasalmi uskovat.

Sijoittaminen auttaa myös toteuttamaan haaveita.

– Eräs ystäväni pääsi säästöjensä turvin toteuttamaan unelmansa yrittäjyydestä. Toinen pystyi pitämään puolen vuoden sapattivapaan, harkintatauon kiireisen elämän keskellä, Lehtipuu kertoo.

Jatkossa Me Naiset julkaisee viikoittan rahaan liittyviä juttuja. Varallisuusvalmentaja Unna Lehtipuu ja sijoittaja Terhi Majasalmi kirjoittavat vuoroviikoin kolumneja aiheesta ja julkaisevat Rikastamo-blogiaan.

Lue myös: Varallisuusvalmentaja Unna Lehtipuu: ”Erityislapsen syntymä pakotti miettimään työelämän uusiksi”

Huippukokki Henri Alén kertoo Linkedinissä ajatelleensa nuorena, että pitää vain kestää ja kokata. ”Lopulta seinä tuli vastaan Espanjassa paniikkihäiriökohtauksen myötä.”

Ravintolakokkien ammattikunta on noussut 2000-luvulla aiempaa mittavamman ihailun kohteeksi. Monesta kokista on tullut raskaan työn raatajan lisäksi julkisuuden henkilö, jonka nimellä voidaan myydä melkein mitä vain.

Suosittujen sankarikokkien esiinmarssi ei kuitenkaan ole muuttanut ravintola-alan raskasta arkea. Suomen tunnetuimpiin kokkeihin lukeutuva Henri Alén, 40, avaa Linkedinissä maanantaina julkaistussa tekstissä, millaisia uhrauksia kokin työ on vaatinut. 

”Olen nähnyt kokin menevän psykoosiin, tilanteita joissa taju lähtee lämmöstä ja missä psyyke hajoaa kesken serviisin. 20 vuotta sitten tämä oli alalla lähinnä vaativaan ja kuluttavaan työhön kuuluvaa normihomma.”

Nykyään useita ravintoloita omistava Henri kuvailee tehneensä aikanaan 18-tuntista työpäivää työskennellessään Aamu-tv:ssä, kirjoittaessaan kirjaa ja kokatessaan ravintola Savoyssa.

”Ajattelin että nyt pitää painaa kun on nuori ja jaksaa. Lopulta seinä tuli vastaan Espanjassa paniikkihäiriökohtauksen myötä.”

Hän kirjoittaa ajatelleensa, että sairausloman ottamisen sijaan täytyy vain kokata ja kestää, keskittyä enemmän ja työskennellä nopeammin. Kirjoituksen mukaan eräänlainen käännekohta oli, kun Henri joutui töihin lähtiessään ottamaan useita eri lääkkeitä muun muassa sydämentykytyksiin, paniikkihäiriöön ja lihaskipuihin. 

Hän kertoo Helsingin Sanomissa, että lääkkeistä eroon pääseminen oli hyvin vaikeaa.

– Siksi selkäpiitäni karmii, jos näen työpaikalla lääkepurkkeja. Mieleni tekisi sanoa, että älkää lähtekö tuolle tielle. Toleranssi lääkkeisiin kasvaa nopeasti, aluksi otat yhden ja pian rouhit niitä kuin karkkeja, Henri sanoo HS:n jutussa. 

Nykyään hän käyttää enää paniikkihäiriölääkkeitä.

Kokkien raskaat työolot eivät ole uusi ilmiö julkisuudessa. Ylipitkistä päivistä ja laittomasti könttäsummina maksettavista ylitöistä on puhuttu jo monta vuotta.

Henri Alén kertoo Linkedinissä antaneensa itselleen luvan olla väsynyt ja keskinkertainen ja viettävänsä säännöllisesti aikaa luonnossa. Hän purkaa sankarikokkimyyttiä toteamalla, ettei hullu työtahti hänen kohdallaan johtunut siitä, että hänen mielensä olisi erityisen vahva.

”Oma psyykkeeni ei ole vahva, mutta silti pystyn nauttimaan työstäni suunnattomasti. Menkää hyvät ihmiset metsään”, hän suosittelee.

Mia Virkillä, 37, oli ennakkoluuloja osakesijoittamisesta. Ystävän kannustuksesta hän rohkaistui viimein ostamaan ensimmäiset osakkeensa. 

Mia Virkki, 37, piti osakesijoittamista monimutkaisena ja riskialttiina. 

– En ymmärtänyt, miten osakemaailma toimii, se tuntui hirveän työläältä. Ajattelin, että se on Hollywood-leffoista tuttua pörssimeklarointia, Mia kertoo ennakkoluuloistaan. 

”Yksittäisen toimeksiannon hinta oli muutamasta kymmenestä muutamaan sataan euroon.”

Mia oli saanut rahaa säästöön laittamalla palkkapäivänä sivuun ennaltamäärätyn suoraveloitussumman, asumalla omistusasunnossa ja sijoittamalla rahastoihin. Hän oli myös perustanut lapsilleen omat rahastot. Ajatus osakesijoittamisesta tuli mieleen ensimmäistä kertaa viime vuoden lopulla. 

Mutta miten päästä alkuun?

1. Juttele kokeneempien kanssa ja hanki tietoa

– Olin työn kautta mukana arvopaperikaupan projektissa ja osakemaailma lähti avautumaan sitä kautta, Mia Virkki muistelee.

– Projektissa oli mukana paljon ihmisiä, jotka tiesivät osakesijoittamisesta. Keskustelimme aiheesta ja se herätti ajatuksia, että ehkä osakesijoittaminen ei olekaan niin vaikea asia. 

Mia Virkki on aina pitänyt taloudellista riippumattomuutta tärkeänä. Hän luki vaurastumiseen liittyviä blogeja ja seurasi Facebook-ryhmiä, joissa puhuttiin osakesijoittamisesta. Lisäksi Mia hankki tietoa oman pankkinsa nettisivuilta ja kävi keskusteluja osakkeisiin sijoittavien ystäviensä kanssa. 

Osakesijoittajan ABC – lue täältä vinkit!

Mia Virkki rohkaistui vihdoin ostamaan ensimmäiset osakkeensa. 
Mia Virkki rohkaistui vihdoin ostamaan ensimmäiset osakkeensa. 

2. Aloita pienestä

Mia osti ensimmäiset osakkeensa pari viikkoa sitten. Yksittäisen toimeksiannon hinta oli muutamasta kymmenestä muutamaan sataan euroon.

Mian ostopäätökset perustuivat yrityksen tuttuuteen, menestymiseen ja siihen, että yritys on jakanut ja jakaa osinkoja. 

– Sijoitusten ei tarvitse olla isoja, pienestäkin voi lähteä liikkeelle.

3. Osakesijoituksen ei tarvitse tuottaa heti

Mia yrittää ajatella osakkeita pitkällä tähtäimellä tuottavana sijoituksena.

– Nyt ostettujen osakkeiden hinta oli matala ja määrällisesti ostoerät olivat hyvin pieniä. Valitsin viisi eri kohdetta eri aloilta hajauttaen.

4. Rohkeasti mukaan, mutta pidä pää kylmänä

– Osakesijoittamiseen liittyy aina riskejä, Mia toteaa.

– Ehdottomasti toivon, ettei oma pääomani häviäisi. Sain kuitenkin rohkeutta ystävältäni, joka on ollut osakesijoittaja vuodesta 2007 lähtien. Hänen kanssaan käydyt keskustelut ovat olleet hyviä. 

Mian ystävä neuvoi häntä pitämään pään kylmänä ja muistamaan, että mukaan mahtuu nousuja ja laskuja. Kyseessä voi parhaimmillaan olla monien vuosien tai jopa vuosikymmenien projekti, joten asioita tulisi miettiä pitkällä tähtäimellä.