Sijoituskohde kannattaa valita oman kiinnostuksen mukaan. Ehkä kenkärakkauden voi siis kääntää sijoitajanvaistoksi? Kuva: Shutterstock
Sijoituskohde kannattaa valita oman kiinnostuksen mukaan. Ehkä kenkärakkauden voi siis kääntää sijoitajanvaistoksi? Kuva: Shutterstock

Pienilläkin tuloilla voi päästä kiinni isoihin tavoitteisiin, jos malttaa hiukan syventyä sijoittamiseen. – Perehtyä voi vaikka lukemalla sijoituskirjallisuutta, vinkkaa Terhi Majasalmi.

Miksi sijoittaminen kannattaa?

Sijoittaminen on yksi tulonlähde lisää. Se lisää turvaa, valinnan vapautta ja tuo taloudellista itsenäisyyttä.

Milloin kannattaa sijoittaa?

Kun vararahasto, eli puolen vuoden kiinteitä kuluja vastaava summa, on kasassa. Säästötileillä raha ei juuri kasva korkoa, sijoittamalla sen sijaan voi hakea pääomalle tuottoa.

Mistä sijoittamisessa on kyse?

Jokaisen yrityksen tavoitteena on tuottaa voittoa. Jos pörssilistatulla yrityksellä menee hyvin, sijoittaja hyötyy siitä maksettuna osinkona ja/tai osakkeen arvonnousuna. Osakkeenomistaja ottaa toki aina riskin. Jotta pääoma ehtisi kasvaa tarpeeksi, voi joutua odottamaan vuosikymmeniä.

Sijoituskohde kannattaa valita oman kiinnostuksen mukaan.

Vaatiiko se vaivaa?

Sijoittaminen vaatii opiskelua. Perehtyä voi vaikka lukemalla sijoituskirjallisuutta, jota löytyy nykyään suomenkielisenäkin. Aluksi pitää ymmärtää, miten sijoitusmaailma toimii ja selventää itselle, miksi haluaa sijoittaa.

Indeksirahastot ovat helppoja: niihin voi siirtää palkasta vaikka pienen summan kerran kuukaudessa.

Mihin kannattaa sijoittaa?

Sijoituskohde kannattaa valita oman kiinnostuksen mukaan. Sijoittaa voi esimerkiksi suoraan tietyn yrityksen osakkeisiin tai indeksirahastoon, joka sijoittaa rahat vertailuindeksin mukaisesti.

Indeksirahastot ovat helppoja: niihin voi siirtää palkasta vaikka pienen summan kerran kuukaudessa. Se yleensä innostaa tutustumaan paremmin sijoittamiseen. Tärkeintä on, että ylipäänsä aloittaa. Kannattaa muistaa vertailla: markkinoilla on täysin kuluttomia rahastoja ja sellaisia, joissa saattaa olla useita eri kuluja, kuten merkintä-, hallinnointi- ja lunastuspalkkio.

Asiantuntija: varallisuusvalmentaja Terhi Majasalmi

Raha tuo onnea, mutta vain tiettyyn pisteeseen saakka.

Ihminen tarvitsee noin 80 000 euroa vuodessa ollakseen onnellinen, kertoo tuore Nature Human Behaviour -tiedelehdessä julkaistu yhdysvaltalaistutkimus.

Tutkimusryhmä analysoi tutkimusta varten kansainvälisten kyselyiden aineistoa 164 maasta. Yhteensä vastaajia kertyi 1,7 miljoonaa. Summa muodostettiin tyytyväisyyteen ja hyvinvointiin liittyvien kysymysten perusteella.

80 000 euron rajapyykki onnellisuudelle on globaali keskiarvo yhdelle ihmiselle. 

– Perheet tarvitsevat todennäköisesti enemmän, kertoo tutkimuksen johtava psykologi Andrew T. Jebb Purdue yliopistosta Science Alert -sivustolla.

Tyytyväisyyteen vaadittu rahasumma vaihtelee paljon sen mukaan, missä asuu. Australiassa tyytyväisyyden hinta on 125 000 dollaria (105 000 €), Pohjois-Amerikassa 105 000 $ (88 000 €), Länsi-Euroopassa 100 000 $ (84 000 €), Kaakkois-Aasiassa 70 000 $ (59 000 €), Itä-Euroopassa 45 000 $ (38 000 €) ja Latinalaisessa Amerikassa 35 000 $ (29 000 €).

80 000 euron rajapyykki onnellisuudelle on globaali keskiarvo yhdelle ihmiselle.

Kiinnostavinta tutkimuksessa on se, että näitä summia ei kannata erityisemmin ylittää, jos haluaa pysyä onnellisena. Rajapyykin ylittyessä onnellisuuden ja tyytyväisyyden määrä alkaa huveta.

– Se voi yllättää, sillä mainostajat kertovat meille, ettei ole olemassa rajaa sille, kuinka paljon rahaa onnellisuus vaatii. Mutta nyt näemme, että siihen on rajoja, Jebb kertoo.

Tutkijoiden mukaan syy ei ole itsessään rahasta, vaan siinä, että suuret tulot tuovat usein mukanaan vastuita.

– Suuret vaatimukset saattavat vähentää mahdollisuuksia myönteisiin kokemuksiin, kuten vapaa-ajan viettoon.

Mikä saa osakesijoittajan painamaan osta-nappulaa? Vastuullinen sijoittaja ja trendien nuuskija kertovat, mikä saa heidät villiintymään.

Maailmanparantajan valinnat

Omannäköiseen osakesalkkuun on yhtä monta reittiä kuin on ihmistäkin. Marina Nygård, 32, pyrkii sijoittamaan rahansa vastuullisesti. Se tarkoittaa, että hän ei osta osakkeita sellaiselta firmalta, jota ei halua tukea.

Marina ryhtyi sijoittamaan kolmisen vuotta sitten.

– Pitkään ajattelin, ettei ihminen voi sijoittaa, jos hänellä ei ole paljon rahaa. Se oli väärin kuviteltu.

Kun Marina lopulta perusti arvo-osuustilin, hän yllättyi, miten helppoa sijoittaminen on – ja huomasi, ettei sijoittajan tarvitse olla poikkeuksellisen varakas.

Aluksi Marina osti perinteisiä suomalaisia yrityksiä, kuten Nokiaa, Wärtsilää ja UPM:ää. Sitten hän alkoi miettiä, että jos sijoittaa tiettyihin yrityksiin, samalla myös tukee niiden toimintaa. Nygård ryhtyi harkitsemaan tarkemmin, minkä yrityksen osakkeita ostaa.

– En ole pitkään aikaan halunnut ostaa halpaketjujen vaatteita, koska en halua tukea epäekologista kulutuskulttuuria. Miksi sitten ostaisin H&M:n osakkeitakaan?

”Tiedän, ettei pieni ihminen voi vaikuttaa paljon, mutta halusin tehdä edes jotain.”

Vastuullinen sijoittaja on kiinnostunut monesta asiasta: miten yritys kohtelee työntekijöitä, miten se ottaa huomioon ympäristön ja maksaako se veronsa. Marinalle ei riitä vastuullisuuden takeeksi pelkästään se, että yritys noudattaa Suomen lakeja.

– Viime vuonna luin, että eräs suomalainen liha-alan yritys poltti lihaa, kun sitä oli liikaa. Tämä on laillista muttei eettistä, enkä missään nimessä halua tukea tällaista yritystä.

Lihateollisuuden osakkeiden sijaan Marina omistaa esimerkiksi Raisiota, joka tekee välipaloja kauratuotteista.

Marina tietää joidenkin ajattelevan, että eettinen sijoittaminen on mahdotonta ja että sijoittaminen ylipäänsä on epäeettistä.

– Jos on sitä mieltä, että kapitalismi on huono talousjärjestelmä eikä kukaan ihminen saa omistaa enempää kuin toinen, niin sitten voi olla vaikea ryhtyä sijoittajaksi. Itse en ajattele näin.

Marinakin myöntää, että vastuullisesti sijoittaminen voi olla hankalaa. Esimerkiksi rahastojen kautta hänkin saattaa omistaa yrityksiä, jotka eivät toimi täysin eettisesti. Toisaalta on olemassa esimerkiksi vihreään teknologiaan erikoistuneita ETF-rahastoja. Niitä Marinakin on ostanut.

– Hankin niitä silloin, kun Trump vetäytyi Pariisin ilmastosopimuksesta. Tiedän, ettei pieni ihminen voi vaikuttaa paljon, mutta halusin tehdä edes jotain.

Parhaimmillaan sijoittaja pystyy yhdistämään hyvän tuoton ja hyväntekemisen. Kesällä Marina sijoitti ruotsalaiseen, joukkorahoituksella toimivaan Trineen, jonka avulla rakennetaan aurinkopaneeleita afrikkalaisiin koteihin.

Eettisessä sijoittamisessa on yleisesti ottaen samat riskit ja tuotto-odotukset kuin sijoittamisessa muutenkin. Marina Nygårdille sijoitukset ovat paitsi tapa tehdä maailmasta parempi paikka, myös turva eläkepäiviä varten.

Jamilla Heisakanen tekee vilkkaimmillaan 50–100 ostoa tai myyntiä kuukaudessa.
Jamilla Heisakanen tekee vilkkaimmillaan 50–100 ostoa tai myyntiä kuukaudessa.

Megatrendejä metsästämässä

Jamilla Heiskanen, 24, näkee sijoitusmahdollisuuksia kaikkialla ympärillään. Usein hän saattaa bongata mielenkiintoisia trendejä esimerkiksi lukiessaan sanomalehtiä tai löytäessään kaupasta jonkin uutuustuotteen. Kun jonkin yrityksen tarina innostaa tarpeeksi, hän päättää ostaa sen osakkeita.

– Pyrin sijoittamaan yhtiöihin, jotka ratkaisevat jonkin ongelman. Erilaisia megatrendejä ja kohteita löytää tarkastelemalla myös omaa elämää: mitä haluaisin elämässäni muuttaa ja mikä toimii hyvin, olisiko niissä tuotonmahdollisuuksia?

Kun Jamilla Heiskanen joutui haastattelua varten laskemaan, kuinka monen yrityksen osakkeita hän omistaa, hän yllättyi: peräti kuudentoista.

– Osakkeeni ovat minulle kuin lapsikatras, jota minun täytyy pystyä hallitsemaan. Haluan aina tietää, mitä omistamissani yrityksessä tapahtuu.

Jos yrityksiä on kovin monta, niiden tarkkaileminen vie paljon aikaa ja energiaa. Toisaalta tämä ei Jamillaa haittaa, sillä hän tutkii, lukee ja keskustelee yrityksistä koko ajan.

Vilkkaimmillaan hän tekee 50–100 ostoa tai myyntiä kuukaudessa.

”Osakkeeni ovat minulle kuin lapsikatras, jota minun täytyy pystyä hallitsemaan.”

Niin sanottujen hiljaisten signaalinen huomaaminen on tärkeää aktiiviselle osakesijoittajalle: minkä tällä hetkellä edullisen firman osakkeet voisivat tulevaisuudessa nousta? Oikein spekuloimalla sijoittaja onnistuu ostamaan ja myymään osakkeita oikealla hetkellä.

Nyt Jamilla on esimerkiksi kiinnostunut terveydenhuollosta. Länsimaissa ikärakenne on sellainen, että hän uskoo erilaisten terveydenhuolto- ja lääkeyritysten kukoistavan tulevaisuudessa.

Kun jokin yritys alkaa kiinnostaa Jamillaa, hän lukee siitä kaiken mahdollisen. Yllyke tutustua johonkin yritykseen voi tulla arjesta. Kun Jamillan lähipiirissä oli syöpää, hän tutustui erilaisiin syöpälääkkeisiin. Hän bongasi yhdysvaltalaisen lääkeyhtiö Merckin, joka oli lanseeraamassa uutta syöpälääkettä.

– Olin lääkkeestä niin vakuuttunut, että halusin ostaa yrityksen osakkeita. Jos sairastuisin itse syöpään, haluaisin Merckin valmistamaa lääkettä.

Yrityksen liiketoimintaidean lisäksi Jamilla tutustuu sen tunnuslukuihin, kuten nettovelkaantumisasteeseen ja P/E-lukuun eli niin sanottuun voittokertoimeen. Jos luvut ovat huonot, eli yhtiö on voimakkaasti velkaantunut tai osake on kallis, hän jättää ostamatta.

– Tällä hetkellä haluaisin sijoittaa erääseen suomalaisyritykseen, joka on mukana valmistamassa aurinkoenergiaa tuottavaa lasia, mutta sen luvut eivät valitettavasti näytä hyvältä.

Välillä Jamilla tekee niin sanottuja kokeiluostoksia. Osakkeita kannattaa ostaa vähintään 500 eurolla kerrallaan, jotta merkintäkulut eivät kasvaisi suhteettoman suuriksi. Niinpä Jamilla saattaa ostaa kiinnostavaa osaketta 500 eurolla, ja jos yritys vaikuttaa hyvältä, hän ostaa sitä myöhemmin lisää. Toisaalta jos osake osoittautuu tappiolliseksi, 500 euron virheostos ei vielä sureta.

Projektipäällikkönä työskentelevällä Jamillalla on ihan normipalkka, mutta hän kertoo elävänsä melko säästeliäästi ja ostavansa mieluummin osakkeita kuin uusia vaatteita.

– Rakastan kuitenkin myös hyvää ruokaa ja matkustamista. Ajattelen, että juuri sijoittamalla minun on mahdollista matkustaa ja syödä hyvin myös tulevaisuudessa.

Jamillan tavoite on päästä keski-iän kieppeillä taloudellisesti riippumattomaksi eli tilanteeseen, jossa töiden tekeminen ei ole enää pakollista.

Sijoittamisesta on muodostunut hänelle myös rakas harrastus, jonka kautta hän on tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut yleissivistystä. Hän käy yhtiöilloissa kuuntelemassa yritysesittelyjä, seuraa Twitterissä sijoittajia ja tarkkailee Facebookissa sijoituskeskusteluja esimerkiksi Sijoitus­kerho-ryhmässä.

Ennen kaikkea hän pyrkii olemaan perillä maailmanpoliittisesta tilanteesta ja uusista kulttuurin trendeistä.

– Luin juuri tutkimuksesta, jonka mukaan osakkeiden ostaminen aiheuttaa valtavan endorfiinipurkauksen. Tunnistan tämän. Sijoittaminen on huumaava prosessi, Jamilla Heiskanen sanoo.