Oulunkylän Siwa ajalta, jolloin Siwoja vielä oli olemassa. Kuva: Sanoma-arkisto / Markus Jokela
Oulunkylän Siwa ajalta, jolloin Siwoja vielä oli olemassa. Kuva: Sanoma-arkisto / Markus Jokela

Makkaraa ja kaljaa myymällä voi, jos ei nyt rikastua, niin ainakin päästä ihan mukaville kuukausiansioille. Kaupan kassa Tiina kertoo, mitä kassatyössä tienaaminen vaatii.

”Sehän on vain kaupan kassa.” Myyntityö ei nauti sitä korkeinta arvostusta, mikä kävi ilmi muutama viikko sitten myös Yökylässä Maria Veitola -tv-ohjelmassa. Jaksossa laulaja Alma ja hänen Anna-siskonsa kertoivat äitinsä olettaneen koulunsa kesken jättäneiden siskosten päätyvän jonnekin Siwan kassalle.

On totta, että kassatyöhön ei ehkä vaadita korkeakoulututkintoa, mutta onko se muka niin epäonnistunut uraratkaisu kuin annetaan ymmärtää?

Varsinaissuomalaisen Siwan ja sittemmin K-kaupan kassalla yli 10 vuotta töitä tehnyt Tiina, 46, haluaa oikaista kassatyöhön liitettyjä ennakkoluuloja. Hän viihtyy työssään lähikaupassa ja vieläpä tienaa mukavasti.

– Ärsyttää kun sanotaan, että sä oot vaan Siwan kassa. Moni sanojista ei edes tiedä, että tienaan enemmän kuin vaikkapa sinä, joka olet raksalla. Ei työ tietenkään kovin vaativaa ole, emmekä me mitään insinöörejä ole, mutta en myöskään tienaa kaikkein vähiten, Tiina sanoo.


Mukava potti lisistä

Tiina kertoo päässeensä parhaisiin vuosituloihinsa, yli 41 000 euroon, kun hän oli töissä ympäri vuorokauden auki olleessa Siwassa. Sen jälkeen tulot ovat hieman laskeneet, mutta ilta- ja viikonlopputöitä tekemällä ne ovat viime vuosina pysyneet noin 38 000 eurossa. Kuukausipalkaksi muutettuna se tekee noin 3167 euroa.

Tilastokeskuksen mukaan suomalaisten mediaanipalkka vuonna 2016 oli 3001 euroa.

Tiinan palkka toki on jonkin verran keskivertoa parempi, sillä hän on ilmoittautunut vapaaehtoiseksi tekemään mahdollisimman paljon ilta- ja viikonlopputöitä. Viime vuosina hän on myös saanut tehdä niitä. Myös monen vuoden työkokemus nostaa palkkaa hieman. Kaupan alan perustuntipalkka ilman lisiä on noin 11 euroa.

–  Ilman lisiä palkkani olisi arviolta 10 000 euroa pienempi, Tiina sanoo.

”Ilman lisiä palkkani olisi 10 000 euroa pienempi.”

Hän arvioi tekevänsä keskimäärin 37,5 tunnin työviikkoa, joten hänen palkkaansa voi pitää suunnilleen normaalin työajan palkkana. Aiemmin hänen oli myös mahdollista käydä tekemässä tuurauksia muissa kaupoissa, mistä kertyi lisätuloja.

– Harva on tällainen himohamstraaja, että varaa kaikki ilta- ja sunnuntaityöt. Joku arvostaa vapaa-aikaa, joku haluaa rahaa. Minä olen ehkä vähän tämmöinen työnarkomaani, jota raha kiinnostaa.

Iloinen asiakas, paras asiakas

Raha ei kuitenkaan ole ainoa syy. Tiinalle sopii iltapainotteinen rytmi, jossa työvuoro alkaa kolmelta tai neljältä. Siihen hän on myös tottunut.

– Olen huono heräämään aamulla. En nuku hirveän hyvin, koska pelkään myöhästyväni ja näen painajaisia siitä.

Päivällä Tiina laittaa ruokaa ja syö yhdessä lasten kanssa, kun he pääsevät koulusta. Sitten on aika lähteä töihin.

– Kun lapset olivat pieniä, se oli jopa kätevää. Kun mies tuli kotiin, minä lähdin töihin. Myös lapset on helppo viedä harrastuksiin samalla, ennen kuin vuoro alkaa.

”Joku arvostaa vapaa-aikaa, joku haluaa rahaa.”

Iltaisin kaupassa on vilkkaampaa ja välillä yksin ollessa kovakin kiire, kun asiakkaita on jonoksi ja pullokone huutaa, mutta toisaalta joka päivä näkee myös monta tuttua kasvoa, joista osa tuntuu jo vähän kuin perheenjäseniltä.

Parasta kassalla on, kun asiakas on tyytyväinen, ehkä jopa ilahtuu tai yllättyy.

– Olen aidosti iloinen, jos joku voittaa lotossa. Hyvä ettei itku tullut, kun kerran eräs sai lottovoiton ja sain sen hänelle paljastaa.

Tiinan nimi on muutettu.

Käyttäjä12729
Seuraa 
Liittynyt29.11.2017

Tiina, 46, tienaa lähikaupan kassalla jopa yli 40 000 euroa

Hienoa. Viimein kassatyötä arvostetaan. Olipa minun 18v tytär kaupan kassalla vuoden työssä, ennen opintojensa alkamista. Hän tienasi 700e enemmän kk, kuin minä. Itse olin taideopettajana ja tunteja ei ollut riittävästi. Minulla maisterin paperit ja 23v työkokemus. Tyttärelläni yo tutkinto. Muutaman kk työkokemus. Kassatyö kannattaa paremmin. 😁
Lue kommentti

Näyttelijä Antti Holma paljastaa yksityiskohtia taloudenpidostaan uudessa rahaoppaassa Kaikki rahasta.

Näyttelijä Antti Holma oppi taloudellisuutta uransa alkuaikoina, kun tienestit olivat epäsäännöllisiä. Jossain kuussa palkkaa saattoi tulla 4000 euroa, minkä Antti pisti välittömästi sileäksi. Seuraavassa kuussa tilille tuli vain 120 euroa.

– Kun rahaa ei ollut enkä tiennyt, koska sitä tulee, pääni ympärillä oli koko ajan vanne, joka kiristi valtavasti. Tästä ajasta opin, ettei pidä katsoa, paljonko nyt on tilillä vaan miettiä, paljonko sinne on tulossa, Holma muistelee Julia Thurénin tuoreessa talousraamatussa Kaikki rahasta (Gummerus).

Thurén on haastatellut talousoppaaseen muitakin tunnettuja suomalaisia: raha-asioistaan avautuvat muiden muassa Vappu Pimiä, Iina Kuustonen, Maria Veitola ja Hjallis Harkimo.

Antti Holma kertoo kirjassa, kuinka hän on opetellut suunnittelemaan rahankäyttöä pitkällä tähtäimellä.

– En ole tarjoushaukka, mutta olen hirveän iloinen, jos saan jotain halvemmalla. Omistan kaikki kanta-asiakaskortit, koska minua harmittaa valtavasti, jos olisin saanut jonkun tuotteen kortin avulla kolme euroa halvemmalla. Ajattelen pikkuporvarillisesti, että taksiin pitää olla aina rahaa, Holma kertoo.

”Omistan kaikki kanta-asiakaskortit, koska minua harmittaa valtavasti, jos olisin saanut jonkun tuotteen kortin avulla kolme euroa halvemmalla.”

Holma mainitsee jemmaavansa rahaa säästötilille ja vakuutussäästötilille, johon hän laittoi könttäsumman myydessään asuntonsa. Lisäksi hänellä on vielä yksi sijoitusasunto Suomessa.

Lontoossa asuvalla näyttelijällä kuluu arjessa rahaa vähänlaisesti: huoneen vuokra on edullinen, eikä ruokalaskuun mene kuin joitakin kymppejä viikossa.

– Sen sijaan törsään tyhmiin juttuihin, kuten lentoluokan korottamiseen turistiluokasta bisnesluokkaan tai vaikka hienoon laukkuun. Jos haluan jotain isompaa, vaikkapa digijärkkärin, säästän siivun seuraavasta kolmesta palkkiosta, minkä jälkeen teen ostoksen, Holma kertoo kirjassa.

Viime vuonna Holma kertoi bisnesluokkaharrastuksestaan myös Me Naisille.

– En ikinä säästä lennoissa, vaikka varmaan pitäisi oppia. Mutta mieluummin maksan, että voin marssia jonottamatta suoraan koneeseen ja pitää oman tilani, Holma perusteli.

”Olisin ihan hyvin voinut lainata rahaa ja elää enemmän.”

Hän mainitsi tuolloin myös katuvansa, ettei aikanaan ottanut enempää opintolainaa, vaan teki kaikki loma-ajat töitä tunnollisesti töitä ravintola-alalla ja matkusteli tosi vähän.

– Olisin ihan hyvin voinut lainata rahaa ja elää enemmän. Nuoruus on niin kertaluonteinen asia, ettei sitä olisi kannattanut kuluttaa baaritöihin.

Taannoin Antti Holma paljasti Facebookissa myös kurinalaisen vaatefilosofiansa, johon kuuluu iso läjä pelkästään mustia sukkia. Holma kertoi heittävänsä vuosittain kaikki sukkansa roskiin ja ostavansa tilalle uudet.

– Jos joskus löydän parittoman sukan, vien sen välittömästi ulos talosta, ulkoroskikseen. Näin se ei pääse levittämään entropiaansa jo valmiiksi sotkuiseen elämääni, Antti selitti.

– Luonto ei ehkä kiitä, mutta toisaalta en tee lapsia tähän lohduttomaan väestöräjähdykseen luonnonvaroja kuluttamaan, joten tasoissa ollaan, saatana.

Nykyään Saara Helkala on freelancer-graafikko ja tekee töitä Suomeen Lissabonista käsin. Hän elää huomattavasti pienemmällä budjetilla kuin Suomessa.

Vähän yli kolmekymppisenä Saara Helkala, 38, irtisanottiin kultaisen kädenpuristuksen kera mainostoimiston graafikon paikalta. Hän sai pian uusia töitä, mutta tilille jäi mukava pesämuna, joka innosti Helkalaa säästämään lisää.

– Säästin nelisen vuotta ilman tarkempaa suunnitelmaa. Haaveilin, että olisi kiva tehdä irtiotto, mennä vaikka yksin Nepaliin vuorelle istumaan.

Saara ei kuitenkaan päätynyt Aasiaan, sillä eräällä lomareissulla Lissabonissa hän rakastui kaupunkiin päättömästi. Hän oli haaveillut myös maisteritutkinnon suorittamisesta, ja kaupungista löytyi mielenkiintoinen designin ja visuaalisen kulttuurin yliopisto-ohjelma. Saara päätti ottaa hyväpalkkaisesta vakityöstään kahden vuoden opintovapaan. Päätöksen jälkeen hän rupesi säästämään toden teolla.

– Sitä ennen olin ollut ostokoukussa. Kun näin jotain kaunista, halusin sen heti itselleni.

Oli motivoivaa olla shoppailulakossa ja elää puoli vuotta linssikeitolla, kun tiesi, että säästöillä voisi ostaa Portugalissa mielenrauhaa. Ennen lähtöpäivää koossa oli kymppitonni. Suomesta saatu 480 euron opintotuki kului lähes kokonaan kuukausittaiseen koulumaksuun, ja Saara eli Lissabonissa säästöillään. Toiseksi opiskeluvuodeksi hän sai stipendin, joka kattoi koko koulumaksun.

Kaksi vuotta kuluivat nopeasti, ja Saara nautti elämästään. Päätös irtisanoutua töistä ja jäädä Lissaboniin lopullisesti oli vaikea mutta oikea. Nykyään Saara on freelancer-graafikko ja tekee töitä Suomeen Lissabonista käsin. Hän elää huomattavasti pienemmällä budjetilla kuin Suomessa.

– Harkitsen kaikkia hankintoja pitkään. Elin esimerkiksi puoli vuotta ilman sänkyä, pelkällä patjalla.

Saaralla ei ole myöskään silitysrautaa tai monia muita asioita, jotka Suomen-kodissa olivat tärkeitä. Ylipäänsä hän on tullut siihen tulokseen, että kodin ei tarvitse olla täydellinen. Suomessa käydessään hän huomasi ajattelutapansa muuttuneen lopullisesti.

”Totta kai kauniit esineet ovat edelleen ihania, mutta nyt minun ei tarvitse omistaa niitä.”

– Eräs ystäväni oli ostanut 90 euron design-herätyskellon. Olin aivan pöyristynyt! Ja samalla tajusin, että kolme vuotta sitten olisin voinut tehdä ihan samoin.

Tavaroiden sijaan Saara sijoittaa vapauteen. Kun jättää jotakin ostamatta, ei ole pakko puurtaa pitkää päivää.

– Totta kai kauniit esineet ovat edelleen ihania, mutta nyt minun ei tarvitse omistaa niitä.

Toisaalta Saara on myös oppinut sen, että mikään päätös ei ole lopullinen. Voi olla, että jonain päivänä hän vielä muuttaa Suomeen ja hankkii sen design-herätyskellon.