Oletko sinäkin muistilappuihminen digitaalisessa maailmassa? Kuva: Aapo Huhta/HS
Oletko sinäkin muistilappuihminen digitaalisessa maailmassa? Kuva: Aapo Huhta/HS

Työelämän muutospuhetta seuratessa oma tulevaisuus alkaa hirvittää. Pärjäävätkö täällä vain diginatiivit? Tuoreen kyselyn mukaan kuitenkin puolessa suomalaisista pk-yrityksistä ollaan melko pihalla koko digitalisaatiosta. 

Puntti alkaa helposti tutista, kun kuuntelee puhetta työelämän muutoksesta: jos oma työpaikka ei ole yt-uhan alla, kohta tulee robotti ja vie sen. Apua! Miten tässä nyt selviää kunnialla eläke-ikään asti?

– Olin Yhdysvalloissa seminaarissa, jossa yksi esiintyjistä kertoi olevansa insinööri ja koulutettu klovni. Kukaan muu ei nauranut sille kuin minä, suomalainen. Siellä on aivan normaalia, että ihmiset uskaltavat hankkia aivan erilaisia taitoja, joita voi yhdistellä, Marjaana Toiminen sanoo.

Hän on Mindmill Networkin perustaja ja toimitusjohtaja, joka on juuri tehnyt Suomen itsenäisyyden juhlarahastolle Sitralle raportin työelämän muutoksesta.

Toimista ärsyttää tapa, jolla työelämän muutoksesta Suomessa puhutaan. Tapana on maalailla uhkakuvia siitä, miten työpaikat katoavat milloin Kiinaan, milloin roboteille. Kun voivotellaan pelkästään työpaikkojen katoamista, keskitytään Toimisen mukaan väärään asiaan.

– Suomalaisista 80 prosenttia on edelleen perinteisessä palkkatyössä. Aiemmin samassa työpaikassa oltiin keskimäärin kahdeksan vuotta, nyt kymmenen, joten työsuhteet eivät ole lyhentyneet, Toiminen huomauttaa.

”Tutkimusten mukaan monet ajattelevat, että tämä digitalisaatio kyllä tulee, muttei koske minua.”

Vielä ei näytä siltä, että tekoäly ja robotit vähentäisivät ihmisten työpaikkoja – mutta ne muuttavat niitä.

– Haastattelin yrityksiä, joiden toimiala perustuu automaatioon. Esimerkiksi Konecranesilta sanottiin, ettei ihmistyön määrä globaalilla tasolla ole vähentynyt. Vain ammatit ovat vaihtuneet.

– Paljon pahempi uhka suomalaiselle työelämälle on osaajapula.

Pula osaajista on Suomessa totta jo nyt. Esimerkiksi it- ja rakennusaloilla on Suomessa tuhansia työpaikkoja, joihin ei löydy päteviä tekijöitä. Osaajapulasta kärsivät alat ovat tuplaantuneet vuodessa. Samaan aikaan työttömiä on parisataatuhatta. Miten kannattaisi pitää huolta siitä, että itse pysyisi kyydissä mukana?

Onko pomokaan kartalla?

Ajasta jääneet taidot eivät ole vain yksittäisen työntekijän ongelma. Tuoreen kyselyn mukaan puolessa suomalaisista pk-yrityksistä, joita yrityksistä ylivoimaisesti suurin osa on, ollaan melko pihalla digitalisaatiosta. Jos työnantaja ei ymmärrä sitä, työntekijän on vaikea räpiköidä itsekseen muutoksen airueena.

– Tutkimusten mukaan monet ajattelevat, että tämä digitalisaatio kyllä tulee, muttei koske minua, Toiminen sanoo.

Osaamisensa päivittämisestä kannattaa toki ottaa vastuuta itse, sillä oma-aloitteisuus ja itsensä kehittäminen eivät ole ainakaan tarpeettomia ominaisuuksia tulevaisuuden työntekijälle. Mitään poppaskonstia oman ammattitaidon kehittämiseen ei ikävä kyllä ole. Vaihtoehtona ei ole se, että istahdetaan vuosiksi koulunpenkille uudelleenkouluttautumaan.

Työelämän murros tarjoaa uusia, kiinnostavia mahdollisuuksia.

Kannattaa kuitenkin suhtautua myötämielisesti lisäoppimiseen ja siihen, että oma toimenkuva saattaa keikahtaa joksikin muuksi. Suomessa on perinteisesti ajateltu, että kouluttaudutaan yhteen ammattiin, jonka osaajia sitten ollaan eläkkeeseen asti.

Suomalaisen Työn Liiton Made by Finland -tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat kyllä suhteellisen hyvin kartalla tulevaisuuden työelämän vaatimuksista. Työntekijöiden mielestä kolme tärkeintä ominaisuutta tulevaisuuden työntekijälle ovat halu oppia uutta, kyky sopeutua uusiin tilanteisiin sekä yhteistyö.

Mitkä alat ovat turvassa?

Vaikka paniikkiin ei ole syytä, pitäisi olla hereillä sen suhteen, mitä omassa työssä tapahtuu.

– Esimerkiksi markkinointialalla ja taloushallinnossa ammattitaito vanhenee tällä hetkellä nopeasti, Toiminen sanoo.

Markkinointi digitalisoituu ja siirtyy sosiaaliseen mediaan, taloushallinto hoituu yhä pienemmällä porukalla.

Suomessa on Euroopan kolmanneksi sukupuolittuneimmat työmarkkinat: meillä naiset ohjautuvat perinteisiin naisammatteihin ja miehet miesammatteihin. Vaikkei tämä yleisesti ottaen ole mikään ideaalitilanne, siitä voi olla naisille etua muutoksessa.

– Jo väestön ikääntymisen takia terveydenhoitoalalla ollaan varmasti aika turvassa, Toiminen arvelee.

Jos haluaa varmistella itselleen paraatipaikkaa murroksessa, kannattaa olla matemaattisen alan osaaja, jolla on hyvät vuorovaikutustaidot, sanoo Mika Maliranta, Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun professori ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan johtaja. Yhdysvaltalaisten tutkimusten mukaan heistä nimittäin tulee työelämän supermenestyjiä.

– Kun tutkittiin, mitkä asiat selittävät ihmisten palkkaa, ilmeni, että kaikkein parhaiten palkattuja olivat ne, jotka osaavat laskea ja puhua.

Kunpa vielä saataisiin Suomessa tytöt kiinnostumaan matematiikasta. Pojat ryhtyvät opiskelemaan matematiikkaa, koska uskovat olevansa siinä hyviä. Tytöt taas luulevat olevansa matematiikassa huonoja, vaikka tutkimusten mukaan osaamisessa ei ole sukupuolieroja.

Näe mahdollisuuksia!

Työ tosiaan muuttuu koko ajan, vaikkei sitä itse niin huomaisikaan. Monet tekevät jo työtä, jota ei parikymmentä vuotta sitten ollut olemassakaan. Mika Maliranta on sitä mieltä, että työelämän muutostahti vain nopeutuu.

– Edellinen iso muutos tapahtui 1990-luvun alussa, kun matkapuhelin ja sähköposti tulivat. Tänä päivänä ne ovat aivan välttämättömiä monessa työssä.

Tulevien kymmenen vuoden muutokset ovat vielä nopeampia kuin menneen vuosikymmenen mittaan tapahtuneet.

Työelämän murros on asia, josta voi enimmäkseen olla innoissaan. Ainakin jos on asiantuntijatyössä, kuten Toiminen ja Maliranta ovat. Vaikka työt muuttuvat ja osa työstä katoaa, aina syntyy myös uutta. Muutoksessa on aina mahdollisuus mielenkiintoisempaan ja parempaan.

– En ole tarjoamassa mitään unelmahöttöä, jossa kenelle tahansa mikä vain on mahdollista, mutta kyllä työelämän murroksessa on paljon hyviäkin asioita. Se tarjoaa uusia mahdollisuuksia monille melkeinpä koulutuksesta riippumatta, Marjaana Toiminen sanoo.

Tällä hetkellä Suomessa on esimerkiksi kuilu yrittämisen ja palkkatyön välillä niin asenteissa kuin lainsäädännössäkin. Joustavammat työntekotavat voisivat kuitenkin sopia paljon isommalle joukolle ihmisiä.

Jos Suomessa osataan lukea ja tukea muutosta oikein, on se meille iso mahdollisuus. Robotit ja tekoäly varmasti hävittävät mekaanisimpia työtehtäviä, mutta niiden tilalle syntyy uutta.

Mikään ei kuitenkaan tapahdu yhdessä yössä, kuten paperitehtaan sulkeminen ennen vanhaan.

Maliranta uskoo, ettei epätyypillisten työsuhteiden määrä jatkossakaan kasva mitenkään räjähdysmäisesti.

– Jatkuvuudesta on kaikille yrityksille aina etua, muutoksessakin.

Ura vaihtuu eri polkuihin

1. Automaatio lisää tuottavuutta. Työpaikkoja häviää, mutta arviot määrästä ovat ristiriitaisia. Uusia aloja, työtä ja tarpeita syntyy jatkuvasti.

2. Toimenkuvat, johtaminen ja rakenteet uudistuvat. Ammattitaidon kehittämiseen tarvitaan nopeita oppimismahdollisuuksia.

3. Ihmisellä on yhä suurempi vastuu ammattitaidostaan . Tärkeää on
kyky nähdä mahdollisuuksia, rohkeus tarttua niihin, lukea tulevaa ja
päätellä, mistä osaamisesta on hyötyä ja miten sen voi hankkia.

4. Lineaarisen työuran rinnalle tulee monista erilaisista rooleista ja jaksoista koostuva työelämä. Uran rinnalle tulee useita polkuja.

5. Muutos edellyttää yrityksiltä vastuullisuutta ja lainsäätäjiltä reaktiokykyä. Tehtävänä on luoda työstä yhä saavutettavampaa ja mielekkäämpää.

Marjaana Toiminen: Välähdyksiä tulevaisuudesta (Sitra)

Niina Aaltio on lähdössä kavereidensa kanssa Lappiin lomalle yhteisen Hupitilin varoilla. 

Niina Aaltio, 33, ja kaksi hänen läheistä ystäväänsä rakastavat matkustelua. Kolmikko on tutustunut opiskeluaikoina, ja sen jälkeen yhteisiä reissuja on tehty useita. Aina välillä joku kolmikosta on kuitenkin joutunut jäämään pois matkasta. Matkustelu vaatii rahaa, eikä kaveriporukan reissuun ole aina irrottaa valuuttaa – paitsi että nykyään tällä kolmikolla on.

Muutama vuosi sitten Niina ja hänen kaverinsa lukivat naisille suunnattuja säästö- ja sijoitusvinkkejä ja keksivät, että he voisivat alkaa säästää yhdessä. 

– Olimme kaikki säästäneet ja sijoittaneet tahoillamme: yksi eläkerahastoon, toinen osakkeisiin. Kaikilla meillä oli myös asuntolainat. Mietimme, mikä olisi mahdollisimman simppeli tapa säästää yhdessä.

He päätyivät perustamaan Hullujen Jakkupukunaisten Hupitilin. Nimi perustuu kolmikon vanhaan vitsiin, ja tilin avannutta pankkivirkailijaa se hiukan hymyilytti. Itse tili on kuitenkin varsin virallinen. Kaikilla kolmella naisella on tiliin hallintaoikeus, ja tilillä olevien varojen käytöstä on sovittu kirjallisesti. 

– Oma säästämisemme on pitkäjänteistä, mutta tämä tili toimii vuoden sykleissä. Rahoilla tehdään kerran vuodessa joku yhteinen juttu. Tarkoitus on kerryttää muistoja ja yhteistä aikaa, ei vaurastua, Niina kertoo.

Yhteinen juttu voi olla esimerkiksi yhteinen hemmotteluhoitohetki, laskuvarjohyppy tai lomamatka. Yleensä noin vuoden aikana tilille ehtii kertyä sen verran varoja, että ystävykset voivat alkaa suunnitella seuraavaa sijoituskohdetta rahoille. 

Hupivaroilla Lappiin

Kolmikko näkee toisiaan usein, mutta mihin tahansa yhteiseen iltaan Hupitilin varoja ei hyödynnetä. 

– Tiliä ei käytetä baaritiskillä aamun pikkutunneilla. Emme ole halunneet ottaa siihen pankkikortteja, Niina sanoo. 

Hullujen Jakkupukunaisten seuraava tavoite on aktiiviloma Lapissa. Ennen matkaa porukka on yhteistuumin päättänyt nostaa Hupitilille menevän suoraveloituksen määrää, jotta tilillä riittää saldoa sekä lentoihin että aktiviteetteihin, kuten koiravaljakkoajeluun sekä suksien ja fatbike-pyörien vuokraukseen. 

”Olemme aina sparranneet toisiamme ja tienneet toistemme palkat.”

Yhteisten rahojen käytöstä päätetään tietysti yhdessä, usein pitkissä ja hauskoissa illanistujaisissa. 

– Avainasia on, että porukka on samanhenkinen, eikä rahojen käytöstä ole kauhean vastakkaisia näkemyksiä, Niina toteaa.

– Reiluus on tosi tärkeää. Säästettävä summa on mitoitettu kaikkien tuloihin, ja jos yksikin on eri mieltä rahojen käyttökohteesta,  mietitään joku muu juttu.

Päätöksentekoa helpottaa se, että naisia on mukana vain kolme. Isommalla porukalla kompromisseja pitäisi tehdä enemmän.

Avointa rahapuhetta

Hullut Jakkupukunaiset ovat toistensa pitkäaikaisia luottoystäviä. Raha-asioista he ovat aina puhuneet avoimesti.

– Olemme aina sparranneet toisiamme, tienneet toistemme palkat ja antaneet toisillemme sijoitusvinkkejä, Niina kertoo. 

Kaikki kolme tienaavat suurin piirtein yhtä paljon. Niina pohtii, että jos tulot olisivat kovin erilaiset, voisi tilille siirrettävä summa olla kiinteän euromäärän sijaan tietty prosentti tuloista.

Ystävysten mielestä osa Hupitilin hauskuudesta on siinä, että tiliä pidetään hyvin virallisesti: Niina kirjanpitovastaavana toimittaa Hupitilin osavuosikatsauksiin yhteenvetoja tilin tapahtumista, ja sijoitus-, eli matkakohteen löytymisestä tehdään aina juhlallinen muistio. 

Lopulta Hupitilissä on Niinan mielestä kuitenkin kyse vapaudesta. Yhteisellä säästötilillä ystävät varmistavat, ettei kukaan joudu sanomaan, ettei voi tulla mukaan yhteiselle lomalle. Yhteiset reissut tulee myös oikeasti toteutettua.

 – Kun tietää, että rahat ovat tilillä, on vaihtoehtoja. 

Me Naiset selvitti naisilta, millaista palkkaa saamme valmistumisen jälkeen.

Joulukuun alussa Me Naiset julkaisivat kattavan selvityksen, josta käy ilmi, millä aloilla naiset tienaavat eniten ja vähiten valmistumisen jälkeen.

Jalkauduimme Helsingin kaduille selvittämään, mitä naiset ajattelevat omasta palkastaan. Katso allaolevasta videosta, tulevatko naiset palkallaan toimeen.

”Ihan hyvä palkka”

Moni katugallupiimme osallistuneista naisista oli saanut työpaikan heti valmistuttuaan – tai jopa jo koulun penkiltä. Naiset yhteiskuntatieteilijästä sähköasentajaan tuntuivat olevan valmistumisen jälkeiseen palkkatasoonsa suhteellisen tyytyväisiä. 

– Aloittelevalle suunnittelijalle palkka oli ihan hyvä, noin 2000 €, kertoo viestintäalan perustutkinnon suorittanut Kati

– Sain ihan sellaista keskitason palkkaa, muistelee hiusmuotoilijaksi, meikkaaja-maskeeraajaksi ja kuva-artesaaniksi valmistunut Ninni

Epävarmuus työtilanteesta

Osa ei kuitenkaan päässyt tai halunnut valmistumisen jälkeen palkkatöihin. Yksi heistä on kuvataiteilijaksi valmistunut Mine, joka ryhtyi heti valmistumisen jälkeen yrittäjäksi.

– Pääsin heti oman alan töihin, koska lähdin yrittäjäksi. Yrittäjänä voin tietysti itse vaikuttaa palkkaan, mutta on myös kuluja, hän kertoo.

Yrittäjyyden ja kuukausipalkkaisen välimaastoon tipahtaa freelancer, jonka arjessa on usein läsnä epävarmuus tulevasta työtilanteesta.

– Teen töitä freelancerina eli en voi ikinä tietää, milloin saan seuraavan keikan. Sellainen epävarmuustekijä siihen aina liittyy, kertoo lavastajana ja pukusuunnittelijana työskentelevä Tinja

Lisää liksaa

Kun puhe kääntyy nykyhetken palkkaukseen, korjattavaa tuntuu löytyvän enemmän. Lähes kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, että nykyinen palkka voisi olla korkeampi. Monelle uransa alkutaipaleella olevalle toivoa tuovat tulevaisuudessa palkkaa nostavat kokemuslisät.

”Kun töitä vaan jaksaa tehdä, niin kyllä sillä toimeen tulee.”

– Sitten kun vuosia ja työkokemusta kertyy, niin kyllä sillä pärjää, kertoo sähköasentajaksi äskettäin valmistunut Mari.

– Kun töitä vaan jaksaa tehdä, niin kyllä sillä toimeen tulee, koko aikuisikänsä yrittäjänä eri aloilla toiminut Kirsti kannustaa.