Oletko sinäkin muistilappuihminen digitaalisessa maailmassa? Kuva: Aapo Huhta/HS
Oletko sinäkin muistilappuihminen digitaalisessa maailmassa? Kuva: Aapo Huhta/HS

Työelämän muutospuhetta seuratessa oma tulevaisuus alkaa hirvittää. Pärjäävätkö täällä vain diginatiivit? Tuoreen kyselyn mukaan kuitenkin puolessa suomalaisista pk-yrityksistä ollaan melko pihalla koko digitalisaatiosta. 

Puntti alkaa helposti tutista, kun kuuntelee puhetta työelämän muutoksesta: jos oma työpaikka ei ole yt-uhan alla, kohta tulee robotti ja vie sen. Apua! Miten tässä nyt selviää kunnialla eläke-ikään asti?

– Olin Yhdysvalloissa seminaarissa, jossa yksi esiintyjistä kertoi olevansa insinööri ja koulutettu klovni. Kukaan muu ei nauranut sille kuin minä, suomalainen. Siellä on aivan normaalia, että ihmiset uskaltavat hankkia aivan erilaisia taitoja, joita voi yhdistellä, Marjaana Toiminen sanoo.

Hän on Mindmill Networkin perustaja ja toimitusjohtaja, joka on juuri tehnyt Suomen itsenäisyyden juhlarahastolle Sitralle raportin työelämän muutoksesta.

Toimista ärsyttää tapa, jolla työelämän muutoksesta Suomessa puhutaan. Tapana on maalailla uhkakuvia siitä, miten työpaikat katoavat milloin Kiinaan, milloin roboteille. Kun voivotellaan pelkästään työpaikkojen katoamista, keskitytään Toimisen mukaan väärään asiaan.

– Suomalaisista 80 prosenttia on edelleen perinteisessä palkkatyössä. Aiemmin samassa työpaikassa oltiin keskimäärin kahdeksan vuotta, nyt kymmenen, joten työsuhteet eivät ole lyhentyneet, Toiminen huomauttaa.

”Tutkimusten mukaan monet ajattelevat, että tämä digitalisaatio kyllä tulee, muttei koske minua.”

Vielä ei näytä siltä, että tekoäly ja robotit vähentäisivät ihmisten työpaikkoja – mutta ne muuttavat niitä.

– Haastattelin yrityksiä, joiden toimiala perustuu automaatioon. Esimerkiksi Konecranesilta sanottiin, ettei ihmistyön määrä globaalilla tasolla ole vähentynyt. Vain ammatit ovat vaihtuneet.

– Paljon pahempi uhka suomalaiselle työelämälle on osaajapula.

Pula osaajista on Suomessa totta jo nyt. Esimerkiksi it- ja rakennusaloilla on Suomessa tuhansia työpaikkoja, joihin ei löydy päteviä tekijöitä. Osaajapulasta kärsivät alat ovat tuplaantuneet vuodessa. Samaan aikaan työttömiä on parisataatuhatta. Miten kannattaisi pitää huolta siitä, että itse pysyisi kyydissä mukana?

Onko pomokaan kartalla?

Ajasta jääneet taidot eivät ole vain yksittäisen työntekijän ongelma. Tuoreen kyselyn mukaan puolessa suomalaisista pk-yrityksistä, joita yrityksistä ylivoimaisesti suurin osa on, ollaan melko pihalla digitalisaatiosta. Jos työnantaja ei ymmärrä sitä, työntekijän on vaikea räpiköidä itsekseen muutoksen airueena.

– Tutkimusten mukaan monet ajattelevat, että tämä digitalisaatio kyllä tulee, muttei koske minua, Toiminen sanoo.

Osaamisensa päivittämisestä kannattaa toki ottaa vastuuta itse, sillä oma-aloitteisuus ja itsensä kehittäminen eivät ole ainakaan tarpeettomia ominaisuuksia tulevaisuuden työntekijälle. Mitään poppaskonstia oman ammattitaidon kehittämiseen ei ikävä kyllä ole. Vaihtoehtona ei ole se, että istahdetaan vuosiksi koulunpenkille uudelleenkouluttautumaan.

Työelämän murros tarjoaa uusia, kiinnostavia mahdollisuuksia.

Kannattaa kuitenkin suhtautua myötämielisesti lisäoppimiseen ja siihen, että oma toimenkuva saattaa keikahtaa joksikin muuksi. Suomessa on perinteisesti ajateltu, että kouluttaudutaan yhteen ammattiin, jonka osaajia sitten ollaan eläkkeeseen asti.

Suomalaisen Työn Liiton Made by Finland -tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat kyllä suhteellisen hyvin kartalla tulevaisuuden työelämän vaatimuksista. Työntekijöiden mielestä kolme tärkeintä ominaisuutta tulevaisuuden työntekijälle ovat halu oppia uutta, kyky sopeutua uusiin tilanteisiin sekä yhteistyö.

Mitkä alat ovat turvassa?

Vaikka paniikkiin ei ole syytä, pitäisi olla hereillä sen suhteen, mitä omassa työssä tapahtuu.

– Esimerkiksi markkinointialalla ja taloushallinnossa ammattitaito vanhenee tällä hetkellä nopeasti, Toiminen sanoo.

Markkinointi digitalisoituu ja siirtyy sosiaaliseen mediaan, taloushallinto hoituu yhä pienemmällä porukalla.

Suomessa on Euroopan kolmanneksi sukupuolittuneimmat työmarkkinat: meillä naiset ohjautuvat perinteisiin naisammatteihin ja miehet miesammatteihin. Vaikkei tämä yleisesti ottaen ole mikään ideaalitilanne, siitä voi olla naisille etua muutoksessa.

– Jo väestön ikääntymisen takia terveydenhoitoalalla ollaan varmasti aika turvassa, Toiminen arvelee.

Jos haluaa varmistella itselleen paraatipaikkaa murroksessa, kannattaa olla matemaattisen alan osaaja, jolla on hyvät vuorovaikutustaidot, sanoo Mika Maliranta, Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun professori ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan johtaja. Yhdysvaltalaisten tutkimusten mukaan heistä nimittäin tulee työelämän supermenestyjiä.

– Kun tutkittiin, mitkä asiat selittävät ihmisten palkkaa, ilmeni, että kaikkein parhaiten palkattuja olivat ne, jotka osaavat laskea ja puhua.

Kunpa vielä saataisiin Suomessa tytöt kiinnostumaan matematiikasta. Pojat ryhtyvät opiskelemaan matematiikkaa, koska uskovat olevansa siinä hyviä. Tytöt taas luulevat olevansa matematiikassa huonoja, vaikka tutkimusten mukaan osaamisessa ei ole sukupuolieroja.

Näe mahdollisuuksia!

Työ tosiaan muuttuu koko ajan, vaikkei sitä itse niin huomaisikaan. Monet tekevät jo työtä, jota ei parikymmentä vuotta sitten ollut olemassakaan. Mika Maliranta on sitä mieltä, että työelämän muutostahti vain nopeutuu.

– Edellinen iso muutos tapahtui 1990-luvun alussa, kun matkapuhelin ja sähköposti tulivat. Tänä päivänä ne ovat aivan välttämättömiä monessa työssä.

Tulevien kymmenen vuoden muutokset ovat vielä nopeampia kuin menneen vuosikymmenen mittaan tapahtuneet.

Työelämän murros on asia, josta voi enimmäkseen olla innoissaan. Ainakin jos on asiantuntijatyössä, kuten Toiminen ja Maliranta ovat. Vaikka työt muuttuvat ja osa työstä katoaa, aina syntyy myös uutta. Muutoksessa on aina mahdollisuus mielenkiintoisempaan ja parempaan.

– En ole tarjoamassa mitään unelmahöttöä, jossa kenelle tahansa mikä vain on mahdollista, mutta kyllä työelämän murroksessa on paljon hyviäkin asioita. Se tarjoaa uusia mahdollisuuksia monille melkeinpä koulutuksesta riippumatta, Marjaana Toiminen sanoo.

Tällä hetkellä Suomessa on esimerkiksi kuilu yrittämisen ja palkkatyön välillä niin asenteissa kuin lainsäädännössäkin. Joustavammat työntekotavat voisivat kuitenkin sopia paljon isommalle joukolle ihmisiä.

Jos Suomessa osataan lukea ja tukea muutosta oikein, on se meille iso mahdollisuus. Robotit ja tekoäly varmasti hävittävät mekaanisimpia työtehtäviä, mutta niiden tilalle syntyy uutta.

Mikään ei kuitenkaan tapahdu yhdessä yössä, kuten paperitehtaan sulkeminen ennen vanhaan.

Maliranta uskoo, ettei epätyypillisten työsuhteiden määrä jatkossakaan kasva mitenkään räjähdysmäisesti.

– Jatkuvuudesta on kaikille yrityksille aina etua, muutoksessakin.

Ura vaihtuu eri polkuihin

1. Automaatio lisää tuottavuutta. Työpaikkoja häviää, mutta arviot määrästä ovat ristiriitaisia. Uusia aloja, työtä ja tarpeita syntyy jatkuvasti.

2. Toimenkuvat, johtaminen ja rakenteet uudistuvat. Ammattitaidon kehittämiseen tarvitaan nopeita oppimismahdollisuuksia.

3. Ihmisellä on yhä suurempi vastuu ammattitaidostaan . Tärkeää on
kyky nähdä mahdollisuuksia, rohkeus tarttua niihin, lukea tulevaa ja
päätellä, mistä osaamisesta on hyötyä ja miten sen voi hankkia.

4. Lineaarisen työuran rinnalle tulee monista erilaisista rooleista ja jaksoista koostuva työelämä. Uran rinnalle tulee useita polkuja.

5. Muutos edellyttää yrityksiltä vastuullisuutta ja lainsäätäjiltä reaktiokykyä. Tehtävänä on luoda työstä yhä saavutettavampaa ja mielekkäämpää.

Marjaana Toiminen: Välähdyksiä tulevaisuudesta (Sitra)

Huippukokki Henri Alén kertoo Linkedinissä ajatelleensa nuorena, että pitää vain kestää ja kokata. ”Lopulta seinä tuli vastaan Espanjassa paniikkihäiriökohtauksen myötä.”

Ravintolakokkien ammattikunta on noussut 2000-luvulla aiempaa mittavamman ihailun kohteeksi. Monesta kokista on tullut raskaan työn raatajan lisäksi julkisuuden henkilö, jonka nimellä voidaan myydä melkein mitä vain.

Suosittujen sankarikokkien esiinmarssi ei kuitenkaan ole muuttanut ravintola-alan raskasta arkea. Suomen tunnetuimpiin kokkeihin lukeutuva Henri Alén, 40, avaa Linkedinissä maanantaina julkaistussa tekstissä, millaisia uhrauksia kokin työ on vaatinut. 

”Olen nähnyt kokin menevän psykoosiin, tilanteita joissa taju lähtee lämmöstä ja missä psyyke hajoaa kesken serviisin. 20 vuotta sitten tämä oli alalla lähinnä vaativaan ja kuluttavaan työhön kuuluvaa normihomma.”

Nykyään useita ravintoloita omistava Henri kuvailee tehneensä aikanaan 18-tuntista työpäivää työskennellessään Aamu-tv:ssä, kirjoittaessaan kirjaa ja kokatessaan ravintola Savoyssa.

”Ajattelin että nyt pitää painaa kun on nuori ja jaksaa. Lopulta seinä tuli vastaan Espanjassa paniikkihäiriökohtauksen myötä.”

Hän kirjoittaa ajatelleensa, että sairausloman ottamisen sijaan täytyy vain kokata ja kestää, keskittyä enemmän ja työskennellä nopeammin. Kirjoituksen mukaan eräänlainen käännekohta oli, kun Henri joutui töihin lähtiessään ottamaan useita eri lääkkeitä muun muassa sydämentykytyksiin, paniikkihäiriöön ja lihaskipuihin. 

Hän kertoo Helsingin Sanomissa, että lääkkeistä eroon pääseminen oli hyvin vaikeaa.

– Siksi selkäpiitäni karmii, jos näen työpaikalla lääkepurkkeja. Mieleni tekisi sanoa, että älkää lähtekö tuolle tielle. Toleranssi lääkkeisiin kasvaa nopeasti, aluksi otat yhden ja pian rouhit niitä kuin karkkeja, Henri sanoo HS:n jutussa. 

Nykyään hän käyttää enää paniikkihäiriölääkkeitä.

Kokkien raskaat työolot eivät ole uusi ilmiö julkisuudessa. Ylipitkistä päivistä ja laittomasti könttäsummina maksettavista ylitöistä on puhuttu jo monta vuotta.

Henri Alén kertoo Linkedinissä antaneensa itselleen luvan olla väsynyt ja keskinkertainen ja viettävänsä säännöllisesti aikaa luonnossa. Hän purkaa sankarikokkimyyttiä toteamalla, ettei hullu työtahti hänen kohdallaan johtunut siitä, että hänen mielensä olisi erityisen vahva.

”Oma psyykkeeni ei ole vahva, mutta silti pystyn nauttimaan työstäni suunnattomasti. Menkää hyvät ihmiset metsään”, hän suosittelee.

Mia Virkillä, 37, oli ennakkoluuloja osakesijoittamisesta. Ystävän kannustuksesta hän rohkaistui viimein ostamaan ensimmäiset osakkeensa. 

Mia Virkki, 37, piti osakesijoittamista monimutkaisena ja riskialttiina. 

– En ymmärtänyt, miten osakemaailma toimii, se tuntui hirveän työläältä. Ajattelin, että se on Hollywood-leffoista tuttua pörssimeklarointia, Mia kertoo ennakkoluuloistaan. 

”Yksittäisen toimeksiannon hinta oli muutamasta kymmenestä muutamaan sataan euroon.”

Mia oli saanut rahaa säästöön laittamalla palkkapäivänä sivuun ennaltamäärätyn suoraveloitussumman, asumalla omistusasunnossa ja sijoittamalla rahastoihin. Hän oli myös perustanut lapsilleen omat rahastot. Ajatus osakesijoittamisesta tuli mieleen ensimmäistä kertaa viime vuoden lopulla. 

Mutta miten päästä alkuun?

1. Juttele kokeneempien kanssa ja hanki tietoa

– Olin työn kautta mukana arvopaperikaupan projektissa ja osakemaailma lähti avautumaan sitä kautta, Mia Virkki muistelee.

– Projektissa oli mukana paljon ihmisiä, jotka tiesivät osakesijoittamisesta. Keskustelimme aiheesta ja se herätti ajatuksia, että ehkä osakesijoittaminen ei olekaan niin vaikea asia. 

Mia Virkki on aina pitänyt taloudellista riippumattomuutta tärkeänä. Hän luki vaurastumiseen liittyviä blogeja ja seurasi Facebook-ryhmiä, joissa puhuttiin osakesijoittamisesta. Lisäksi Mia hankki tietoa oman pankkinsa nettisivuilta ja kävi keskusteluja osakkeisiin sijoittavien ystäviensä kanssa. 

Osakesijoittajan ABC – lue täältä vinkit!

Mia Virkki rohkaistui vihdoin ostamaan ensimmäiset osakkeensa. 
Mia Virkki rohkaistui vihdoin ostamaan ensimmäiset osakkeensa. 

2. Aloita pienestä

Mia osti ensimmäiset osakkeensa pari viikkoa sitten. Yksittäisen toimeksiannon hinta oli muutamasta kymmenestä muutamaan sataan euroon.

Mian ostopäätökset perustuivat yrityksen tuttuuteen, menestymiseen ja siihen, että yritys on jakanut ja jakaa osinkoja. 

– Sijoitusten ei tarvitse olla isoja, pienestäkin voi lähteä liikkeelle.

3. Osakesijoituksen ei tarvitse tuottaa heti

Mia yrittää ajatella osakkeita pitkällä tähtäimellä tuottavana sijoituksena.

– Nyt ostettujen osakkeiden hinta oli matala ja määrällisesti ostoerät olivat hyvin pieniä. Valitsin viisi eri kohdetta eri aloilta hajauttaen.

4. Rohkeasti mukaan, mutta pidä pää kylmänä

– Osakesijoittamiseen liittyy aina riskejä, Mia toteaa.

– Ehdottomasti toivon, ettei oma pääomani häviäisi. Sain kuitenkin rohkeutta ystävältäni, joka on ollut osakesijoittaja vuodesta 2007 lähtien. Hänen kanssaan käydyt keskustelut ovat olleet hyviä. 

Mian ystävä neuvoi häntä pitämään pään kylmänä ja muistamaan, että mukaan mahtuu nousuja ja laskuja. Kyseessä voi parhaimmillaan olla monien vuosien tai jopa vuosikymmenien projekti, joten asioita tulisi miettiä pitkällä tähtäimellä.