Oletko sinäkin muistilappuihminen digitaalisessa maailmassa? Kuva: Aapo Huhta/HS
Oletko sinäkin muistilappuihminen digitaalisessa maailmassa? Kuva: Aapo Huhta/HS

Työelämän muutospuhetta seuratessa oma tulevaisuus alkaa hirvittää. Pärjäävätkö täällä vain diginatiivit? Tuoreen kyselyn mukaan kuitenkin puolessa suomalaisista pk-yrityksistä ollaan melko pihalla koko digitalisaatiosta. 

Puntti alkaa helposti tutista, kun kuuntelee puhetta työelämän muutoksesta: jos oma työpaikka ei ole yt-uhan alla, kohta tulee robotti ja vie sen. Apua! Miten tässä nyt selviää kunnialla eläke-ikään asti?

– Olin Yhdysvalloissa seminaarissa, jossa yksi esiintyjistä kertoi olevansa insinööri ja koulutettu klovni. Kukaan muu ei nauranut sille kuin minä, suomalainen. Siellä on aivan normaalia, että ihmiset uskaltavat hankkia aivan erilaisia taitoja, joita voi yhdistellä, Marjaana Toiminen sanoo.

Hän on Mindmill Networkin perustaja ja toimitusjohtaja, joka on juuri tehnyt Suomen itsenäisyyden juhlarahastolle Sitralle raportin työelämän muutoksesta.

Toimista ärsyttää tapa, jolla työelämän muutoksesta Suomessa puhutaan. Tapana on maalailla uhkakuvia siitä, miten työpaikat katoavat milloin Kiinaan, milloin roboteille. Kun voivotellaan pelkästään työpaikkojen katoamista, keskitytään Toimisen mukaan väärään asiaan.

– Suomalaisista 80 prosenttia on edelleen perinteisessä palkkatyössä. Aiemmin samassa työpaikassa oltiin keskimäärin kahdeksan vuotta, nyt kymmenen, joten työsuhteet eivät ole lyhentyneet, Toiminen huomauttaa.

”Tutkimusten mukaan monet ajattelevat, että tämä digitalisaatio kyllä tulee, muttei koske minua.”

Vielä ei näytä siltä, että tekoäly ja robotit vähentäisivät ihmisten työpaikkoja – mutta ne muuttavat niitä.

– Haastattelin yrityksiä, joiden toimiala perustuu automaatioon. Esimerkiksi Konecranesilta sanottiin, ettei ihmistyön määrä globaalilla tasolla ole vähentynyt. Vain ammatit ovat vaihtuneet.

– Paljon pahempi uhka suomalaiselle työelämälle on osaajapula.

Pula osaajista on Suomessa totta jo nyt. Esimerkiksi it- ja rakennusaloilla on Suomessa tuhansia työpaikkoja, joihin ei löydy päteviä tekijöitä. Osaajapulasta kärsivät alat ovat tuplaantuneet vuodessa. Samaan aikaan työttömiä on parisataatuhatta. Miten kannattaisi pitää huolta siitä, että itse pysyisi kyydissä mukana?

Onko pomokaan kartalla?

Ajasta jääneet taidot eivät ole vain yksittäisen työntekijän ongelma. Tuoreen kyselyn mukaan puolessa suomalaisista pk-yrityksistä, joita yrityksistä ylivoimaisesti suurin osa on, ollaan melko pihalla digitalisaatiosta. Jos työnantaja ei ymmärrä sitä, työntekijän on vaikea räpiköidä itsekseen muutoksen airueena.

– Tutkimusten mukaan monet ajattelevat, että tämä digitalisaatio kyllä tulee, muttei koske minua, Toiminen sanoo.

Osaamisensa päivittämisestä kannattaa toki ottaa vastuuta itse, sillä oma-aloitteisuus ja itsensä kehittäminen eivät ole ainakaan tarpeettomia ominaisuuksia tulevaisuuden työntekijälle. Mitään poppaskonstia oman ammattitaidon kehittämiseen ei ikävä kyllä ole. Vaihtoehtona ei ole se, että istahdetaan vuosiksi koulunpenkille uudelleenkouluttautumaan.

Työelämän murros tarjoaa uusia, kiinnostavia mahdollisuuksia.

Kannattaa kuitenkin suhtautua myötämielisesti lisäoppimiseen ja siihen, että oma toimenkuva saattaa keikahtaa joksikin muuksi. Suomessa on perinteisesti ajateltu, että kouluttaudutaan yhteen ammattiin, jonka osaajia sitten ollaan eläkkeeseen asti.

Suomalaisen Työn Liiton Made by Finland -tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat kyllä suhteellisen hyvin kartalla tulevaisuuden työelämän vaatimuksista. Työntekijöiden mielestä kolme tärkeintä ominaisuutta tulevaisuuden työntekijälle ovat halu oppia uutta, kyky sopeutua uusiin tilanteisiin sekä yhteistyö.

Mitkä alat ovat turvassa?

Vaikka paniikkiin ei ole syytä, pitäisi olla hereillä sen suhteen, mitä omassa työssä tapahtuu.

– Esimerkiksi markkinointialalla ja taloushallinnossa ammattitaito vanhenee tällä hetkellä nopeasti, Toiminen sanoo.

Markkinointi digitalisoituu ja siirtyy sosiaaliseen mediaan, taloushallinto hoituu yhä pienemmällä porukalla.

Suomessa on Euroopan kolmanneksi sukupuolittuneimmat työmarkkinat: meillä naiset ohjautuvat perinteisiin naisammatteihin ja miehet miesammatteihin. Vaikkei tämä yleisesti ottaen ole mikään ideaalitilanne, siitä voi olla naisille etua muutoksessa.

– Jo väestön ikääntymisen takia terveydenhoitoalalla ollaan varmasti aika turvassa, Toiminen arvelee.

Jos haluaa varmistella itselleen paraatipaikkaa murroksessa, kannattaa olla matemaattisen alan osaaja, jolla on hyvät vuorovaikutustaidot, sanoo Mika Maliranta, Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun professori ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan johtaja. Yhdysvaltalaisten tutkimusten mukaan heistä nimittäin tulee työelämän supermenestyjiä.

– Kun tutkittiin, mitkä asiat selittävät ihmisten palkkaa, ilmeni, että kaikkein parhaiten palkattuja olivat ne, jotka osaavat laskea ja puhua.

Kunpa vielä saataisiin Suomessa tytöt kiinnostumaan matematiikasta. Pojat ryhtyvät opiskelemaan matematiikkaa, koska uskovat olevansa siinä hyviä. Tytöt taas luulevat olevansa matematiikassa huonoja, vaikka tutkimusten mukaan osaamisessa ei ole sukupuolieroja.

Näe mahdollisuuksia!

Työ tosiaan muuttuu koko ajan, vaikkei sitä itse niin huomaisikaan. Monet tekevät jo työtä, jota ei parikymmentä vuotta sitten ollut olemassakaan. Mika Maliranta on sitä mieltä, että työelämän muutostahti vain nopeutuu.

– Edellinen iso muutos tapahtui 1990-luvun alussa, kun matkapuhelin ja sähköposti tulivat. Tänä päivänä ne ovat aivan välttämättömiä monessa työssä.

Tulevien kymmenen vuoden muutokset ovat vielä nopeampia kuin menneen vuosikymmenen mittaan tapahtuneet.

Työelämän murros on asia, josta voi enimmäkseen olla innoissaan. Ainakin jos on asiantuntijatyössä, kuten Toiminen ja Maliranta ovat. Vaikka työt muuttuvat ja osa työstä katoaa, aina syntyy myös uutta. Muutoksessa on aina mahdollisuus mielenkiintoisempaan ja parempaan.

– En ole tarjoamassa mitään unelmahöttöä, jossa kenelle tahansa mikä vain on mahdollista, mutta kyllä työelämän murroksessa on paljon hyviäkin asioita. Se tarjoaa uusia mahdollisuuksia monille melkeinpä koulutuksesta riippumatta, Marjaana Toiminen sanoo.

Tällä hetkellä Suomessa on esimerkiksi kuilu yrittämisen ja palkkatyön välillä niin asenteissa kuin lainsäädännössäkin. Joustavammat työntekotavat voisivat kuitenkin sopia paljon isommalle joukolle ihmisiä.

Jos Suomessa osataan lukea ja tukea muutosta oikein, on se meille iso mahdollisuus. Robotit ja tekoäly varmasti hävittävät mekaanisimpia työtehtäviä, mutta niiden tilalle syntyy uutta.

Mikään ei kuitenkaan tapahdu yhdessä yössä, kuten paperitehtaan sulkeminen ennen vanhaan.

Maliranta uskoo, ettei epätyypillisten työsuhteiden määrä jatkossakaan kasva mitenkään räjähdysmäisesti.

– Jatkuvuudesta on kaikille yrityksille aina etua, muutoksessakin.

Ura vaihtuu eri polkuihin

1. Automaatio lisää tuottavuutta. Työpaikkoja häviää, mutta arviot määrästä ovat ristiriitaisia. Uusia aloja, työtä ja tarpeita syntyy jatkuvasti.

2. Toimenkuvat, johtaminen ja rakenteet uudistuvat. Ammattitaidon kehittämiseen tarvitaan nopeita oppimismahdollisuuksia.

3. Ihmisellä on yhä suurempi vastuu ammattitaidostaan . Tärkeää on
kyky nähdä mahdollisuuksia, rohkeus tarttua niihin, lukea tulevaa ja
päätellä, mistä osaamisesta on hyötyä ja miten sen voi hankkia.

4. Lineaarisen työuran rinnalle tulee monista erilaisista rooleista ja jaksoista koostuva työelämä. Uran rinnalle tulee useita polkuja.

5. Muutos edellyttää yrityksiltä vastuullisuutta ja lainsäätäjiltä reaktiokykyä. Tehtävänä on luoda työstä yhä saavutettavampaa ja mielekkäämpää.

Marjaana Toiminen: Välähdyksiä tulevaisuudesta (Sitra)

Teemme juttua väkivallan uhkasta töissä. Jos olet hoitoalan ammattilainen, vastaa kyselyymme – autat jutunteossa!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Suomalaiset lastentarhanopettajat ovat syyskuussa julkistetun selvityksen mukaan palkkakuopassa. Helsingissä asuva Anna-Riikka Hiekkala piti viikon ajan päiväkirjaa menoistaan.

Maamme talous on nousussa, jee! Sen näkee uutisista: ennusteet ovat optimistisia ja Juha Sipilä kiertää maailmalla kertomassa ilosanomaa kilpailukykysopimuksesta.

Jos sattuu olemaan töissä kunnallisella alalla, kuten lastentarhanopettaja Anna-Riikka ”Ansku” Hiekkala, kilpailukykyloikan huomaa konkreettisesti.

– Tuntuuhan se selkänahassa! En tiedä, mikä osuus kikyllä on talouskasvussa, mutta ovathan he säästäneet lomarahani ja saaneet viikossa puoli tuntia lisää työpanostani…

Anskulle lomarahojen leikkaus tarkoitti sitä, että ulkomaanmatka jäi tänä vuonna väliin. Hän pärjää 2600 euron kuukausipalkallaan, mutta joutuu olemaan tarkkana rahankäytöstään.

– Pystyn tekemään yhden isomman ostoksen kuussa. Tässä kuussa käyn kampaajalla, joten en osta nyt joogasalille korttia; sen vuoro on ensi kuussa.

Lastentarhanopettajat eivät ole ennen lomarahojen leikkaustakaan rypeneet rahassa. Tuoreen kansainvälisen vertailun mukaan ammattikunta tienaa Suomessa hämmästyttävän vähän. Enemmän kuin Virossa ja Kreikassa, mutta vähemmän kuin vaikkapa Ruotsissa, Portugalissa, Italiassa tai USA:ssa.

Anskun työvaatteista tuppaavat polvet kulumaan – vaikka yleensä ne ovat lapset, jotka keräävät lelut lattialta!
Anskun työvaatteista tuppaavat polvet kulumaan – vaikka yleensä ne ovat lapset, jotka keräävät lelut lattialta!

Anskun palkkaa nostavat ikälisät ja päiväkodin varajohtajuus, mutta lastentarhanopettajan alkupalkka on 2300 euroa, ja sillä pärjäily alkaa olla pääkaupunkiseudulla jo taitolaji. Työ on kyllä mielekästä, mutta Anskun karvat nousevat pystyyn, kun joku mainitsee sanan ”kutsumusammatti”.

– Paljon kuulee ”Mitä ne muijat valittaa, itsehän ne alansa valitsevat” -kommentteja. Joo, tiesin toki pienestä palkasta. Mutta tiesin myös, että haluan tehdä tätä työtä, ja palkan suhteen olen optimistinen, että tilanne vielä muuttuu. Kyllä monista mielekkäistä töistä maksetaan kunnolla.

Wanted: monta pätevää lastentarhanopettajaa

Ansku on kysytty ammatti-ihminen: lastentarhanopettajista on pääkaupunkiseudulla huutava pula. Nimenomaan yliopistokoulutetuista lastentarhanopettajista – esiopetukseen ei kelpaa sosionomin ammattikorkeakoulutus, johon kuuluu vähemmän varhaiskasvatuksen opintoja.

Esimerkiksi Anskun syntymäkaupungissa Jyväskylässä tilanne on eri: hakijoita on enemmän kuin avoimia virkoja. Monet muuttavatkin työuransa aluksi pääkaupunkiin ja palaavat kotipaikkakunnilleen, kun saavat sieltä vakipaikan.

– Se on ihan ymmärrettävää. Jos haluaa vaikka perustaa perheen ja ostaa asunnon, niin se on Helsingissä paljon vaikeampaa. Helsinki-lisä palkassa voisikin olla yksi ratkaisu.

Toinen ratkaisu olisi Anskun mielestä se, että siirryttäisiin opetusalan työehtosopimukseen, jolloin palkat nousisivat luokanopettajien tasolle. Ansku on opiskellut maisterintutkinnonkin, kiinnostuksen ja laajempien uranäkymien vuoksi. Hänestä palkkaa pitäisi maksaa koulutuksen mukaan.

– Moni vanhempi kuitenkin arvostaa sitä, että heidän lastaan hoitaa maisteri.

Maanantai

Ruokaostokset 17 €

Olen pienentänyt ruokamenoja niin, että pyrin ostamaan kerran viikossa koko viikon ruokatarpeet. Yleensä kauppaan menee noin viisikymppiä viikossa. Tällä viikolla meni vähemmän, kun tein maanantain ostoksista melkein koko viikoksi kasvissosekeittoa. Töissä syön lounaan lasten kanssa: ruokailu on osa pedagogiikkaa.

Alun perin minusta piti tulla erityisopettaja, mutta kun menin lukion jälkeen koulunkäyntiavustajaksi, mieli muuttui. Huomasin hakeutuvani aina pienimpien oppilaiden pariin. Pienten kanssa pääsee oikeasti vaikuttamaan siihen, millaisia ihmisiä heistä kasvaa ja millaiset tyypit tätä yhteiskuntaa muutaman kymmenen vuoden päästä pyörittävät.

Citypäiväkodin sisäpihalla riittää ääntä: päiväkodin vieressä on koulu.
Citypäiväkodin sisäpihalla riittää ääntä: päiväkodin vieressä on koulu.

Tiistai

Mekko työvaatteeksi 35 €

Pidän töissä omia vaatteita. Leggingssejä ja farkkuja menee vuodessa useammat; ne kuluvat nopeasti polvista. Vaatteet ovat muutenkin kovalla kulutuksella, kun niitä pitää pestä usein.

En ole mikään kova shoppailija, en harrasta esimerkiksi sisustamista. Mutta asumiseen menee paljon rahaa: maksan yksiöstäni 700 euroa vuokraa. Sillä rahalla lyhentäisin asuntolainaakin, mutta lainaa ei saa, jos ei pysty säästämään kymmentä prosenttia asunnon hinnasta.

Tässä näkyvät tietysti omat prioriteettini. Pakollisten menojen ja normaalin elämisen jälkeen joustonvaraa on noin satanen kuussa, ja olen kerryttänyt sillä mieluummin matkatiliä kuin asuntosäästötiliä. Ja haluan asua keskustassa, lähellä palveluita ja tapahtumia.

Keskiviikko

Torilta riisipiirakoita kylään viemisiksi 8 €

Minulla on kavereita monelta eri alalta. Useimmat ystäväni ovat ihan eri tuloluokissa kuin minä, mutta ei se vaikuta asioihin. Jos he lähtevät risteilylle, järjestän niin, että pääsen mukaan; säästän jostain muusta. Ja jos kutsun ihmisiä kylään, tarjoan kyllä ruuat ja juomat, vaikka tienaankin vähemmän.

Torstai

0 €

Tosi hauskaa ja antoisaahan tämä työ on. Minulla on tällä hetkellä 6-vuotiaiden ryhmä, ja heidän oppimistaan on hienoa seurata. Syntyy hyviä keskustelujakin.

Työ on muuttunut kymmenessä vuodessa tosi paljon. Uudessa varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmassa painotetaan pedagogista osaamista. Kaiken toiminnan pitää olla mietittyä, perusteltua ja lapsista lähtevää: mitä he haluavat oppia. Minusta se on hyvä! Enää ei aikuinen voi vain päättää, että syksyisin meillä tehdään siiliaskarteluja.

Kuormittavaa on se, että aika ja rahkeet eivät tunnu riittävän. Yhteistyötä vanhempien kanssa on tullut paljon lisää. Lisäksi pitäisi löytyä aikaa suunnitteluun, ja koko ajan haluaisi tietysti olla läsnä omassa ryhmässään. Resursseistahan tämä on kiinni. Onneksi meillä Helsingissä on ollut toistaiseksi hyviä päättäjiä, ja ryhmäkokojen kasvatus saatiin sentään estettyä.

Perjantai

After work (2 olutta) 14 €

Harrastusten lisäksi rahaa menee ulkona käymiseen ja ravintolassa syömiseen, ehkä kerran viikossa. Kyllä siihen on varaa, kun on muuten tarkkana.

Perjantaisin on myös telinevoimistelupäivä: olen elvyttänyt vanhaa harrastusta. Arabialainen ja kärrynpyörä menevät jo, voltti ei vielä. Harrastan lisäksi joogaa, kuntosalia ja uimista. Uimahalli ja kuntosali ovat kaupungin työntekijälle edullisempia – mitään Elixian kuntosalikorttia en pystyisi ostamaan muiden harrastusmaksujen lisäksi.

Anna-Riikka haluaa asua keskustassa, ja vuokraan menee paljon rahaa. "Toisaalta kävelen paljon ja liikun pyörällä pitempiäkin matkoja, ja säästän bussilipun hinnan."
Anna-Riikka haluaa asua keskustassa, ja vuokraan menee paljon rahaa. "Toisaalta kävelen paljon ja liikun pyörällä pitempiäkin matkoja, ja säästän bussilipun hinnan."

Lauantai

Ruokakauppa (leivontatarvikkeet kaverin synttärikakkuun) 29 €

Tein kaverille synttärilahjaksi puolukka-kinuskikakun. Kavereita on viime aikoina ruvennut kiinnostamaan minun työni, kun heille on syntynyt pieniä lapsia.

Minun työni on kasvattaa ja opettaa ensisijaisesti lapsia, mutta ehkä siinä joku vanhempikin poimii jotain samalla. Painotan aina samaa juttua: sitä, että lapsia pitää opettaa reiluuteen. He eivät opi sitä keskenään, ja vaikka osaisi kuinka hienosti lukea ja kirjoittaa, ei saa kavereita, jos ei osaa ottaa muita huomioon. Aikuisten täytyy näyttää mallia, miten toisia kohdellaan. Mutta ei se ole kaikille vanhemmillekaan itsestään selvää. Aika paljon näkyy itsekeskeisyyttä: että kun meillä on kiire tai huono aamu, niin pilataan sitten muidenkin aamu tulemalla myöhässä tai kesken toiminnan.

Sunnuntai

Ruokakauppa 7 €

Vaikka rahat ovat tiukalla, ostan aina luomua, kun pystyn. Koetan miettiä hiilijalanjälkeä. Samasta syystä pyöräilen pitempiäkin matkoja ja kävelen paljon. Siinä säästää myös rahaa, kun ei tarvitse joukkoliikennelippua. Jos muuttaisin Vantaalle, kuten monet neuvovat, joutuisin maksamaan hintavan seutulipun ja lopputulos voisi olla yhtä kallis.

Anna-Riikan viikon menot yhteensä: 110 euroa

  • 31-vuotias lastentarhanopettaja.
  • Kotoisin Jyväskylästä, asuu Helsingissä.
  • Seurustelee, asuu yksin.
  • Harrastaa liikuntaa ja nauttii ystävien seurasta.
Käyttäjä11004
Seuraa 
Liittynyt15.10.2017

Ei lomamatkaa tänä vuonna, kiitos kikyn – miten riittävät lastentarhanopettajan rahat?

Aikamoista jeesustelua. Kaikilla vanhemmilla ei ole varaa ostaa lapsilleen osakkeita tai laittaa pesämunaa rahastoon, vaan nuoret joutuvat opiskelemaan lainarahan turvin tai kustantamaan monen vuoden opiskelunsa työnteolla. Näillä palkoilla ei sijoitustoimintaan todellakaan paljon jää. Tähän saakka lomarahoista on voinut laittaa vähän "sivuun", mutta kiky vei meiltä nyt senkin. Tervetuloa kokeilemaan kulkemista lastentarhanopettajan saappaissa. Loppuu moiset höpinät.
Lue kommentti
Käyttäjä10926
Seuraa 
Liittynyt14.10.2017

Ei lomamatkaa tänä vuonna, kiitos kikyn – miten riittävät lastentarhanopettajan rahat?

Lastentarhanopettajatkin voisivat opetella oman talouden hoitoa. Vuokralla asuminen ja sijoittamatta jättäminen suurimmat mokat oman talouden hoidossa. Molemmat taidot pitäisi saada jo kodin peruina kotikasvatuksen tuloksena ja niihin pitäisi paneutua toden teolla heti kun työpaikka löytyy opiskelujen jälkeen. Opiskeluaikoinahan noille lapsuudenkodissa aloitettujen sijoitustoimintojen tuotoille on jo käyttöä.
Lue kommentti