Ostaa vai vuokrata? Kas siinäpä vasta pulma. Kuva: Shutterstock
Ostaa vai vuokrata? Kas siinäpä vasta pulma. Kuva: Shutterstock

Kysyimme talouden asiantuntijoilta, mitä hyviä puolia vuokralla asemisessa on.

Suomalaiset ovat pitkään olleet kansa, joka arvostaa ikiomaa kotia.

Vuonna 2016 noin 65 prosentilla suomalaisista kotitalouksista oli omistusasunto. Prosenttiluku kattaa noin 71 prosenttia kaikista suomalaisista, ja Suomessa asutaan paljon todennäköisemmin omistusasunnossa kuin muualla Euroopassa.

Omistusasuntojen voittokulku on kuitenkin pikkuhiljaa taittumassa: yhä useampi suomalainen valitsee vuokra-asunnon. Suomen Vuokranantajien vaikuttamistyön asiantuntija Tuomas Viljamaa kertoo, että asenne vuokra-asumista kohtaan on ison murroksen alla.

– Yhteiskuntamme on muuttunut ja muuttuu edelleen kovaa vauhtia. Moni esimerkiksi liikkuu jatkuvasti töiden perässä. Olemme kaukana ajasta, jolloin ajateltiin, että vuokralla asuva on jotenkin huonompi ihminen, hän sanoo.

Monelle vuokralla asuminen voi olla jopa paras vaihtoehto – ja myös asiantuntijat kertovat, että vuokralla asuminen saattaa olla tietyissä elämäntilanteissa järkivalinta.

Varallisuusneuvoja Terhi Majasalmi ja Tuomas Viljamaa kertovat, mikä vuokra-asumisessa on parasta.

Vuokra-asunto on hyvä valinta, koska…

1. …se ei pakota sitoutumaan yhteen paikkaan.

Jos vuokra-asunnossa on toistaiseksi voimassaoleva sopimus, sillä on kuukauden irtisanomisaika. Asunnosta pääsee siis nopeasti eroon ilman sen kummempia syitä.

Terhi Majasalmi asuu perheensä kanssa vuokralla. Varallisuusvalmentaja ja hänen puolisonsa ovat kumpikin yrittäjiä, joten parin työtilanne saattaa muuttua nopeasti.

– Työtilanteen mukaan muuttaminen on helppoa, koska asumme vuokralla, hän sanoo.

2. …vuokralainen ei ole vastuussa korjaustöistä.

– Suurin osa asunnon korjaustöistä kuuluu vuokranantajan kontolle, joten vuokralla asuminen on siinä mielessä huolettomampaa, Majasalmi sanoo.

3. …remonteista ei tarvitse stressata.

Iso putkiremontti tai saneeraustyö ei välttämättä innosta asukasta. Kun remppa uhkaa kotitaloa, monen mieleen hiipi ajatus muutosta. 

”Kun asumisessa poistuu suhde pankkiin, asunnon voi hankkia kalliimmaltakin alueelta.”

Tällaisessa tilanteessa vuokralainen on etulyöntiasemassa: Asunnon omistajalle remontoitavasta kodista voi olla vaikeaa päästä eroon, mutta vuokralainen voi luopua asunnosta ilman ongelmia.

4. …se mahdollistaa asumisen tyyriimmälläkin alueella.

Vain harvat tulot riittävät Helsingin ydinkeskustassa sijaitsevan asunnon lainaan. Sen sijaan vuokralla asuminen samalla alueella voi hyvinkin olla mahdollista.

– Kun asumisessa poistuu suhde pankkiin, asunnon voi hankkia kalliimmaltakin alueelta. Vuokra-asuminen voi siis antaa mahdollisuuden asua juuri siellä, missä haluaa, Tuomas Viljamaa sanoo.

5. …vuokra-asuntoja on moneen makuun. 

– Nykyään vuokra-asunnoilta vaaditaan yhä enemmän, minkä vuoksi vuokranantajatkin tarjoavat asiakkaille paljon. Vuokranantajat suhtautuvat vuokralaiseen yhä enemmän kuin asiakkaaseen, Viljamaa kertoo.

6. …kaikki elämässä ei ole kiinni siitä, että säästää.

Vuokralla asuminen on edelleen yleisintä nuorten keskuudessa, Viljamaa kertoo. Työuran alkuvaiheessa vuokra-asunto on usein myös ainoa asumisvaihtoehto.

Yhä useampi seniorikansalainen myy omistusasuntonsa ja siirtyy eläkeläisenä asumaan vuokralle.

Mutta yhä useammin myös ne, jotka voisivat helposti asua omistusasunnossa, valitsevatkin vuokrakämpän. Viljamaan mukaan yhä useampi seniorikansalainen myy omistusasuntonsa ja siirtyy eläkeläisenä asumaan vuokralle.

– Ihmiset haluavat käyttää rahansa kulttuuriin, syömässä käymiseen ja elämästä nauttimiseen. Jos taskussa on myynnistä kertynyt pesämuna, se onnistuu helposti, vaikka samalla maksaa vuokraa.

Mutta! Omistusasunnossakin on puolensa

Varallisuusvalmentaja Terhi Majasalmen mukaan omistusasunnossa on se etu, että siitä voi vapaasti muokata omannäköisensä. Hän myös muistuttaa, että omistusasunto on edelleen monelle suomalaiselle säästökohde.

– Jos henkilö ei muuten sijoita, omistusasunto on siitä hyvä, että sen avulla kertyy omaisuutta. Vuokralla asumisessa ei kerry yhtään mitään. Jos asuu vuokralla, talouden turvasta on muistettava pitää huolta toisella tavalla.

Majasalmi asuu perheensä kanssa vuokralla, mutta hänellä on useita muita sijoituskohteita.

”Jos asuu vuokralla, talouden turvasta on muistettava pitää huolta toisella tavalla.”

– Meidän tapauksessamme tämä kannattaa. Raha tuottaa paremmin sijoituksissa kuin oman asunnon maksamisessa, Majasalmi sanoo.

Hänen mielestään jokaisen suomalaisen pitäisi miettiä entistä tarkemmin asumistaan sen mukaan, mikä oikeasti sopii omaan tilanteeseen. Kaikille omistusasunnossa asuminen ei yksinkertaisesti ole oikea vaihtoehto.

– Moni suomalainen ajattelee edelleen, että ”järkevä ihminen” maksaa aina mieluummin asumisesta itselle kuin toiselle. Mutta eihän se aina mene niin. Kyllä asumisessa kannattaa aina joustaa elämäntilanteen mukaan.

Kysely

Asutko sinä vuokralla?

Kyllä.
Kyllä.
54.1%
En.
En.
45.8%
Ääniä yhteensä: 596

Moraalittomuudet työelämässä ovat Me Naisten kyselyn mukaan yksittäistapauksia. Suurin osa pitää suomalaisia tunnollisina työntekijöinä.

Me Naisten työmoraalikyselyn mukaan suomalaiset keskittyvät työpaikalla enimmäkseen töiden tekoon. 82 prosenttia vastaajista kertoi pitävänsä suomalaisten työmoraalia korkeana. Vastaajia oli yhteensä 131, heistä suurin osa naisia.

– Aivan ehdottomasti valtaosalla on moraali kohdallaan. Sairausloman pitäminen kampaajan tai lasten lääkärin vuoksi ovat yksittäistapauksia, kun ei haluta käyttää saldovapaita tai lomapäiviä, yksi vastaaja arvioi.

82 prosenttia vastaajista kertoi pitävänsä suomalaisten työmoraalia korkeana.

Työn tulos ratkaisee

”Kynän tai paperitarvikkeen vieminen kotiin on varastamista, ja sitä olen tehnyt. Ja kerran tosiaan pidin yhden rokulipäivän, joka ahdisti niin paljon, että niitä ei ole sen jälkeen tarvinnut kokeilla. Noin muuten teen työpäivän tai etätyöpäivän aikana usein asioita, joita joku voisi pitää moraalittomina eli esimerkiksi otan päiväunet, pesen pyykkiä, olen somessa ja niin edelleen.

Itse tosin en pidä tätä laisinkaan moraalittomana vaan ihan normaalina toimintana nykyaikana. Kellokorttielämä on taakse jäänyttä elämää monella alalla, ja itsekin teen usein töitä iltaisin ja viikonloppuisin omalla ajalla. En edes koe, että minulle maksetaan palkkaa aikaväliltä 8–16, vaan että minulle maksetaan palkkaa työstä ja työn tuloksesta. Teen kaiken mitä pitää silloin kun pitää ja vielä paljon enemmänkin, olen hyvä työntekijä johon luotetaan. Ja kaikki tämä, vaikka olen etätyöpäivänä ottanut päiväunet. Siinä ei ole mielestäni mitään moraalitonta.

Näen moraalittomana sen, että lusmutaan pahantahtoisesti. On aivan eri asia jättää töitä tekemättä ja ottaa päiväunia kuin tehdä kaikki työt ja ottaa päiväunia. Jälkimmäisessä voittaa sekä työnantaja että työntekijä”, nimimerkki IT-orja kirjoitti.

”Otan työpäivän aikana päiväunet, pesen pyykkiä ja olen somessa.”

Etenkin asiantuntijatehtävissä työ- ja vapaa-aika sekoittuvat helposti, joten työaikaa tulee käytettyä omien asioiden hoitoon ja päinvastoin.

”Joskus on vaikea laskea, mihin työ päättyy ja vapaa-aika alkaa – ja toisin päin! Joskus siis tulee lusmuiltua esimerkiksi siten, että annan työtehtävän aloituksen roikkua hilluessani sosiaalisessa mediassa tai lounasreissulla käyn pikaisesti etsimässä mekkoa. Saatan viettää pidemmän lounaan ystäväni seurassa, mutta sillon useimmiten keskustelemme työhön liittyvistä asioista, joten onko se oikeastaan työajan väärinkäyttöä vai ei? Tieto- ja asiantuntijatyössä työajan laskeminen ei ole yksinkertaista”, nimimerkki Kirsikka kirjoitti.

Välillä rennommin

Aina ei myöskään jaksa tehdä töitä ihan täydellä teholla, ja silloin moni antaa itselleen luvan ottaa vähän tavallista rennommin.

”Joskus kun on esimerkiksi perjantai-iltapäivänä viikon päätteeksi aivan väsynyt, niin olen saattanut hieman oikoa työn laadusta. Mitään peruuttamatonta siitä kuitenkaan ole seurannut. Olen esimerkiksi jättänyt perjantaina pyykit tai vessan pesemättä, ja jättänyt ne maanantaille tai viikonlopun työvuoroon”, henkilökohtaisena avustajana työskentelevä vastaaja kertoi.

”Kiireen jälkeen mehut on poissa. Silloin työtahti hiljenee ja tekee mieli vain juoruilla, ottaa rennosti ja odottaa et kello on riittävän paljon. Yleensä olen tunnollinen ja ahkera, mutta ihan aina ei jaksa”, nimimerkki Maikku kirjoitti.

”Joskus tekee mieli vain juoruilla.”

Joskus sääntöjen rikkomiseen saattaa johtaa vaikea tilanne, johon ei tunnu löytyvän muutakaan ratkaisua.

”Kissani sairastui vakavasti, eikä todennäköisesti olisi selvinnyt työpäiväni loppuun, ellen olisi vienyt sitä lääkäriin. Mielestäni syy oli jopa eläinsuojelulain mukaan perusteltu. Mutta koska maassamme suhtaudutaan yhä hyvin nihkeästi näihin asioihin, jouduin ilmoittamaan töihin olevani sairas. Muuten työpaikkani olisi ollut vaakalaudalla ’perusteettoman poissaolon’ vuoksi. Kuvio on melkoisen nurinkurinen tässä asiassa”, asiakaspalvelutyössä oleva vastaaja kertoi.

Kuka on oikeasti sairas?

Harva innostui kertomaan kyselyssä omista moraalittomista teoistaan, mutta muiden tekemisistä raportoitiin melko innokkaasti, etenkin sairauspäivistä.

”Joka kesä joudutaan sairauslomalle selkäkivun vuoksi heti kun tulee hyvä mökkikeli. Siirretään kaikki lomat sairausloman takia ja pantataan lomapäiviä. Hoitoalalla näitä riittää!” nimimerkki Sosionomi kertoi.

Nimimerkki Toimistotyttö arveli moraalittomuuksian kertyvän nimenomaan tietyille työntekijöille.

”Moraali tuntuu olevan joillakin todella löysä. Niillä tyypeillä on sellainen ajatusmaailma, että on jotenkin oikein ottaa työnantajasta kaikki irti mikä lähtee. Ikäänkuin työnantaja olisi jotenkin velkaa työntekijöilleen, ja vaikka työnantaja maksaa yhteisesti sovittujen puitteiden mukaan palkkaa tehdystä työstä, niin se ei riitä, vaan pitää kepulikonstein yrittää saada jotain siihen päälle”, hän kirjoitti.

Ylettömästä nuukailusta voi tulla samanlainen kontrollin väline kuin hoikasta kauneusihanteesta.

Rahojen säästäminen ja sijoittaminen kiinnostaa yhä useampia ihmisiä, erityisesti naisia. Varallisuuden kartuttamista käsittelevissä Facebook-ryhmissä tsempataan kanssasiskoja pihistelyssä ja rahojen laittamisessa poikimaan.

Rahoja tilillä makuuttava tuntee itsensä helposti hölmöksi, kuten Helsingin Sanomissa todetaan, eikä mikään säästövinkki ole liian pieni jaettavaksi. Me Naisten tietojen mukaan keskituloiset naiset säästävät muun muassa pidättelemällä pissaa ja repimällä kukkakaalista lehtiä ennen punnitusta.

Usein säästämisen ja sijoittamisella tavoitellaan tulevaisuutta turvaavan puskurirahastoa ja sitä, että rahaa olisi enemmän käytettävissä. Joskus tavoitteena on jokin suuri hankinta, kuten asunnon käsiraha, uusi auto tai kaukoloma. 

Tutkimuksista tiedetään, että raha lisää onnellisuutta tiettyyn rajaan asti, mutta ei suinkaan loputtomasti. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, mitä tapahtuu, kun puskurirahasto on kasassa ja elintaso sopiva, ja rahaa jää silti säästöön. Ihanne on, että ensin säästetään, sitten sijoitetaan ja sitten – niin mitä?

Rahan kuluttaminen ei ole ihan ongelmaton juttu, varsinkaan, jos sattuu olemaan nainen. Toimittaja Jennifer Wright huomauttaa Harper's Bazaarissa, että naisten rahankäyttöä pidetään yhä vuonna 2018 turhamaisena tuhlaamisena.

Luksukseen tuhlaavaa miestä ihaillaan ja naisten kalliita käsilaukkuja paheksutaan.

Wrightin mukaan miehelle on okei sinkauttaa 200 000 dollarin auto avaruuteen huvin ja näkyvyyden vuoksi – Elon Musk, katsomme sinua – mutta naisten rahankäyttöä pidetään hyväksyttävänä vain, jos raha menee välttämättömyyksiin tai muiden ihmisten hyväksi. Luksukseen tuhlaavaa miestä ihaillaan ja naisten kalliita käsilaukkuja paheksutaan.

Nuukailuun kannustavassa ilmapiirissä järkevän ja hyväksyttävän kulutuksen rajat kuroutuvat yhä tiukemmalle. Ympäristön kannalta on hyvä, jos kerskakuluttamista ei ihannoida. Maailma ei kuitenkaan pelastu sillä, että naiset tuntevat huonoa omaatuntoa siitä, että käyttävät itse ansaitsemiaan rahoja haluamiinsa palveluihin ja tavaroihin.

Moni pitää esimerkiksi hiusten leikkauttamista kampaajalla tuhlaamisena. Kun rahaa käyttää nainen, kampaamokäynti muuttuu paikallisten palveluyrittäjien tukemisesta turhaksi hemmotteluksi ja ulkonäön kohenteluksi. 

Rahalla kehuskelu ei Suomessa ole sosiaalisesti sallittua, mutta rahan säästämisellä voi vähän leveilläkin. Jennifer Wright kirjoittaa Harper's Bazaarissa, että nuukailusta on tullut kisa, joka muistuttaa vanhaa kisaa siitä, kuka kuka pystyy syömään vähiten ja olemaan laihoin. 

Säästövillityksessä on useita yhtymäkohtia laihdutuskulttuuriin. Sekä säästäminen että laihduttaminen perustuvat kieltäymykseen ja tapojen muuttamiseen. Molemmat ovat teoriassa erittäin yksinkertaisia juttuja – kuluta vähemmän kuin syöt tai ansaitset – mutta kummassakin käytännön rutiinien muutos vaatii paljon vaivaa ja ajatusta.

Kun nuukailusta tulee joka asiasta pihistelyä, jonka tavoitteena on voittaa päänsisäinen kisa kurinalaisuudesta, ollaan vaarallisilla vesillä.

Laihdutus ja säästäminen ovat myös samalla tavalla epätasa-arvoisia ilmiöitä. Osa porukasta on luonnostaan hoikkia ja syntyjään rikkaita, ja toiset joutuvat lapsesta asti ponnistelemaan kilojen karistamiseksi tai edes pienten säästöjen aikaansaamiseksi.

Säästövinkkejä jaellessa unohtuu helposti, että kaikkien ei tarvitse säästää yhtään nykyistä enempää, ja että kaikilla ei oikeasti ole mahdollisuutta laittaa euroakaan sivuun tuloistaan.

Säästöinnostus on positiivinen ilmiö niin kauan kun kyse on oman talouden hallinnasta, haaveiden mahdollistamisesta, tulevaisuuden turvaamisesta ja luonnonvarojen säästämisestä. 

Kun nuukailusta tulee joka asiasta pihistelyä, jonka tavoitteena on voittaa päänsisäinen kisa kurinalaisuudesta, ollaan vaarallisilla vesillä. Täydellinen rahankäyttö uhkaa muuttua uudeksi täydelliseksi ruokavalioksi, eli kontrollikeinoksi, joka saa kohtuuttomat mittasuhteet arjessa ja johtaa pahimmillaan elämää rajoittaviin häiriöihin.