Spontaanit ja intuitiiviset naiset voivat olla loistavia luovia johtajia, kertoo tuore väitöstutkimus. Kuva: Shutterstock
Spontaanit ja intuitiiviset naiset voivat olla loistavia luovia johtajia, kertoo tuore väitöstutkimus. Kuva: Shutterstock

Vaasan yliopistossa johtamisen alalta perjantaina väittelevä Piia Uusi-Kakkuri kannustaa spontaaneja, intuitiivisia ja ekstroverttejä ihmisiä opiskelemaan ja hakeutumaan johtajiksi.

Tämän tyyppisiä, suuressa vähemmistössä olevia johtajia tarvitaan, sillä johtajalla on erittäin suuri vaikutus organisaatioiden ja yksilöjen luovuuteen.

Väitöstutkimus osoittaa, että etenkin spontaanit naiset, sekä intuitiiviset ja ekstrovertit naiset ja miehet ovat luovimpia johtajia. Kaikkein yhteisöllisimpiä johtajia ovat ekstrovertit ja intuitiiviset naisjohtajat.

Valitettavasti perinteiset asiajohtajatyypit eivät Uusi-Kakkurin mukaan loista luovuudessa ja sen henkiin herättämisessä työpaikoilla.

– Meidän yritysilmapiirimme on perustunut turvallisuushakuiseen tekemiseen, vaikka monin paikoin löytyy myös rentoa meininkiä ja idearikkautta. Ilmapiiri on jo muuttumassa, mutta kyllä meillä on mielestäni vielä pitkä matka, hän sanoo Suomen tilanteesta.

Monta vuotta Pohjois-Amerikassa asuneen naisen mielestä tunteet ja erilaisuus saavat näkyä työpaikalla, kuten ne näkyvät Etelä-Euroopassa ja Amerikassa.

”Meidän yritysilmapiirimme on perustunut turvallisuushakuiseen tekemiseen”

Hänen mukaansa ainakin perinteisillä teollisuus- ja miesvaltaisilla aloilla on vielä pitkä matka erilaiseen johtamiskulttuuriin.

Luovia ihmisiä tarvittaisiin hänen mielestään myös lisää johtajuutta opiskelemaan. Uusi-Kakkuri uskoo, että innovaattorityypit suuntautuvat vielä todennäköisimmin opiskelemaan markkinointia, mikäli he hakeutuvat kauppatieteiden pariin.

Asiajohtajat helpommin teilaavat kannustamisen sijaan

Uusi-Kakkurin mukaan insinöörityyppisten johtajien ongelma on se, että he helpommin teilaavat kokouksissa ideat sen sijaan, että jalostaisivat niitä eteenpäin ja rohkaisivat lisäideointiin.

– He yrittävät mieluummin turvata menestystä faktoihin perustuen tutusti ja turvallisesti tehostamalla.

Tässä riskinä yrityksen kannalta piilee se, että luovat ihmiset lähtevät sinne, jossa heidän ehdotuksiaan arvostetaan tai ryhtyvät yrittäjiksi.

Johtaja ei voi siis tuudittautua siihen, että vain rekrytoimalla luovia ihmisiä taataan menestys. Väitöksen mukaan innovaattorit haluavat transformationaalisen eli yhteisöllisen johtajan, joka motivoi sekä yllyttää heitä älyllisesti (intellectual stimulation).

Luovuuden löytämiseen tarvitaan riskinottoa

Uusi-Kakkurin mukaan suomalainen vielä monin paikoin jäykkä ja järkiperäinen yrityskulttuuri kaipaa enemmän riskinottoa jo johtajaa palkattaessa. Valinnassa ei auta käyttää persoonallisuusanalyysiä, mikäli yrityksestä ei löydy avoimuutta palkata erilaista, tavallaan epäsopivaltakin tuntuvaa johtajaa.

Ratkaisuksi ja tasapainon löytämiseksi Uusi-Kakkuri tarjoaa luovien johtajien palkkaamista.

– Vaikka yrityksessä olisikin yksi luova ihminen, on vaikea saada saada yksin muutosta aikaan. Tarvitaan tasapainoisia tiimejä ja luovuutta tukeva kulttuuri, hän myös huomauttaa.

Toinen vaihtoehto rikastuttaa johtoporrasta luovuudella on rakentaa sellainen johtotiimi, josta löytyy monenlaisia ihmisiä.

Silti molemman tyyppisiä johtajia tarvitaan. Uusi-Kakkuri ei halua siis väitöksellään vähätellä asiajohtajuuteen painottuneita persoonallisuustyyppejä.

 

Teemme juttua väkivallan uhkasta töissä. Jos olet hoitoalan ammattilainen, vastaa kyselyymme – autat jutunteossa!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Suomalaiset lastentarhanopettajat ovat syyskuussa julkistetun selvityksen mukaan palkkakuopassa. Helsingissä asuva Anna-Riikka Hiekkala piti viikon ajan päiväkirjaa menoistaan.

Maamme talous on nousussa, jee! Sen näkee uutisista: ennusteet ovat optimistisia ja Juha Sipilä kiertää maailmalla kertomassa ilosanomaa kilpailukykysopimuksesta.

Jos sattuu olemaan töissä kunnallisella alalla, kuten lastentarhanopettaja Anna-Riikka ”Ansku” Hiekkala, kilpailukykyloikan huomaa konkreettisesti.

– Tuntuuhan se selkänahassa! En tiedä, mikä osuus kikyllä on talouskasvussa, mutta ovathan he säästäneet lomarahani ja saaneet viikossa puoli tuntia lisää työpanostani…

Anskulle lomarahojen leikkaus tarkoitti sitä, että ulkomaanmatka jäi tänä vuonna väliin. Hän pärjää 2600 euron kuukausipalkallaan, mutta joutuu olemaan tarkkana rahankäytöstään.

– Pystyn tekemään yhden isomman ostoksen kuussa. Tässä kuussa käyn kampaajalla, joten en osta nyt joogasalille korttia; sen vuoro on ensi kuussa.

Lastentarhanopettajat eivät ole ennen lomarahojen leikkaustakaan rypeneet rahassa. Tuoreen kansainvälisen vertailun mukaan ammattikunta tienaa Suomessa hämmästyttävän vähän. Enemmän kuin Virossa ja Kreikassa, mutta vähemmän kuin vaikkapa Ruotsissa, Portugalissa, Italiassa tai USA:ssa.

Anskun työvaatteista tuppaavat polvet kulumaan – vaikka yleensä ne ovat lapset, jotka keräävät lelut lattialta!
Anskun työvaatteista tuppaavat polvet kulumaan – vaikka yleensä ne ovat lapset, jotka keräävät lelut lattialta!

Anskun palkkaa nostavat ikälisät ja päiväkodin varajohtajuus, mutta lastentarhanopettajan alkupalkka on 2300 euroa, ja sillä pärjäily alkaa olla pääkaupunkiseudulla jo taitolaji. Työ on kyllä mielekästä, mutta Anskun karvat nousevat pystyyn, kun joku mainitsee sanan ”kutsumusammatti”.

– Paljon kuulee ”Mitä ne muijat valittaa, itsehän ne alansa valitsevat” -kommentteja. Joo, tiesin toki pienestä palkasta. Mutta tiesin myös, että haluan tehdä tätä työtä, ja palkan suhteen olen optimistinen, että tilanne vielä muuttuu. Kyllä monista mielekkäistä töistä maksetaan kunnolla.

Wanted: monta pätevää lastentarhanopettajaa

Ansku on kysytty ammatti-ihminen: lastentarhanopettajista on pääkaupunkiseudulla huutava pula. Nimenomaan yliopistokoulutetuista lastentarhanopettajista – esiopetukseen ei kelpaa sosionomin ammattikorkeakoulutus, johon kuuluu vähemmän varhaiskasvatuksen opintoja.

Esimerkiksi Anskun syntymäkaupungissa Jyväskylässä tilanne on eri: hakijoita on enemmän kuin avoimia virkoja. Monet muuttavatkin työuransa aluksi pääkaupunkiin ja palaavat kotipaikkakunnilleen, kun saavat sieltä vakipaikan.

– Se on ihan ymmärrettävää. Jos haluaa vaikka perustaa perheen ja ostaa asunnon, niin se on Helsingissä paljon vaikeampaa. Helsinki-lisä palkassa voisikin olla yksi ratkaisu.

Toinen ratkaisu olisi Anskun mielestä se, että siirryttäisiin opetusalan työehtosopimukseen, jolloin palkat nousisivat luokanopettajien tasolle. Ansku on opiskellut maisterintutkinnonkin, kiinnostuksen ja laajempien uranäkymien vuoksi. Hänestä palkkaa pitäisi maksaa koulutuksen mukaan.

– Moni vanhempi kuitenkin arvostaa sitä, että heidän lastaan hoitaa maisteri.

Maanantai

Ruokaostokset 17 €

Olen pienentänyt ruokamenoja niin, että pyrin ostamaan kerran viikossa koko viikon ruokatarpeet. Yleensä kauppaan menee noin viisikymppiä viikossa. Tällä viikolla meni vähemmän, kun tein maanantain ostoksista melkein koko viikoksi kasvissosekeittoa. Töissä syön lounaan lasten kanssa: ruokailu on osa pedagogiikkaa.

Alun perin minusta piti tulla erityisopettaja, mutta kun menin lukion jälkeen koulunkäyntiavustajaksi, mieli muuttui. Huomasin hakeutuvani aina pienimpien oppilaiden pariin. Pienten kanssa pääsee oikeasti vaikuttamaan siihen, millaisia ihmisiä heistä kasvaa ja millaiset tyypit tätä yhteiskuntaa muutaman kymmenen vuoden päästä pyörittävät.

Citypäiväkodin sisäpihalla riittää ääntä: päiväkodin vieressä on koulu.
Citypäiväkodin sisäpihalla riittää ääntä: päiväkodin vieressä on koulu.

Tiistai

Mekko työvaatteeksi 35 €

Pidän töissä omia vaatteita. Leggingssejä ja farkkuja menee vuodessa useammat; ne kuluvat nopeasti polvista. Vaatteet ovat muutenkin kovalla kulutuksella, kun niitä pitää pestä usein.

En ole mikään kova shoppailija, en harrasta esimerkiksi sisustamista. Mutta asumiseen menee paljon rahaa: maksan yksiöstäni 700 euroa vuokraa. Sillä rahalla lyhentäisin asuntolainaakin, mutta lainaa ei saa, jos ei pysty säästämään kymmentä prosenttia asunnon hinnasta.

Tässä näkyvät tietysti omat prioriteettini. Pakollisten menojen ja normaalin elämisen jälkeen joustonvaraa on noin satanen kuussa, ja olen kerryttänyt sillä mieluummin matkatiliä kuin asuntosäästötiliä. Ja haluan asua keskustassa, lähellä palveluita ja tapahtumia.

Keskiviikko

Torilta riisipiirakoita kylään viemisiksi 8 €

Minulla on kavereita monelta eri alalta. Useimmat ystäväni ovat ihan eri tuloluokissa kuin minä, mutta ei se vaikuta asioihin. Jos he lähtevät risteilylle, järjestän niin, että pääsen mukaan; säästän jostain muusta. Ja jos kutsun ihmisiä kylään, tarjoan kyllä ruuat ja juomat, vaikka tienaankin vähemmän.

Torstai

0 €

Tosi hauskaa ja antoisaahan tämä työ on. Minulla on tällä hetkellä 6-vuotiaiden ryhmä, ja heidän oppimistaan on hienoa seurata. Syntyy hyviä keskustelujakin.

Työ on muuttunut kymmenessä vuodessa tosi paljon. Uudessa varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmassa painotetaan pedagogista osaamista. Kaiken toiminnan pitää olla mietittyä, perusteltua ja lapsista lähtevää: mitä he haluavat oppia. Minusta se on hyvä! Enää ei aikuinen voi vain päättää, että syksyisin meillä tehdään siiliaskarteluja.

Kuormittavaa on se, että aika ja rahkeet eivät tunnu riittävän. Yhteistyötä vanhempien kanssa on tullut paljon lisää. Lisäksi pitäisi löytyä aikaa suunnitteluun, ja koko ajan haluaisi tietysti olla läsnä omassa ryhmässään. Resursseistahan tämä on kiinni. Onneksi meillä Helsingissä on ollut toistaiseksi hyviä päättäjiä, ja ryhmäkokojen kasvatus saatiin sentään estettyä.

Perjantai

After work (2 olutta) 14 €

Harrastusten lisäksi rahaa menee ulkona käymiseen ja ravintolassa syömiseen, ehkä kerran viikossa. Kyllä siihen on varaa, kun on muuten tarkkana.

Perjantaisin on myös telinevoimistelupäivä: olen elvyttänyt vanhaa harrastusta. Arabialainen ja kärrynpyörä menevät jo, voltti ei vielä. Harrastan lisäksi joogaa, kuntosalia ja uimista. Uimahalli ja kuntosali ovat kaupungin työntekijälle edullisempia – mitään Elixian kuntosalikorttia en pystyisi ostamaan muiden harrastusmaksujen lisäksi.

Anna-Riikka haluaa asua keskustassa, ja vuokraan menee paljon rahaa. "Toisaalta kävelen paljon ja liikun pyörällä pitempiäkin matkoja, ja säästän bussilipun hinnan."
Anna-Riikka haluaa asua keskustassa, ja vuokraan menee paljon rahaa. "Toisaalta kävelen paljon ja liikun pyörällä pitempiäkin matkoja, ja säästän bussilipun hinnan."

Lauantai

Ruokakauppa (leivontatarvikkeet kaverin synttärikakkuun) 29 €

Tein kaverille synttärilahjaksi puolukka-kinuskikakun. Kavereita on viime aikoina ruvennut kiinnostamaan minun työni, kun heille on syntynyt pieniä lapsia.

Minun työni on kasvattaa ja opettaa ensisijaisesti lapsia, mutta ehkä siinä joku vanhempikin poimii jotain samalla. Painotan aina samaa juttua: sitä, että lapsia pitää opettaa reiluuteen. He eivät opi sitä keskenään, ja vaikka osaisi kuinka hienosti lukea ja kirjoittaa, ei saa kavereita, jos ei osaa ottaa muita huomioon. Aikuisten täytyy näyttää mallia, miten toisia kohdellaan. Mutta ei se ole kaikille vanhemmillekaan itsestään selvää. Aika paljon näkyy itsekeskeisyyttä: että kun meillä on kiire tai huono aamu, niin pilataan sitten muidenkin aamu tulemalla myöhässä tai kesken toiminnan.

Sunnuntai

Ruokakauppa 7 €

Vaikka rahat ovat tiukalla, ostan aina luomua, kun pystyn. Koetan miettiä hiilijalanjälkeä. Samasta syystä pyöräilen pitempiäkin matkoja ja kävelen paljon. Siinä säästää myös rahaa, kun ei tarvitse joukkoliikennelippua. Jos muuttaisin Vantaalle, kuten monet neuvovat, joutuisin maksamaan hintavan seutulipun ja lopputulos voisi olla yhtä kallis.

Anna-Riikan viikon menot yhteensä: 110 euroa

  • 31-vuotias lastentarhanopettaja.
  • Kotoisin Jyväskylästä, asuu Helsingissä.
  • Seurustelee, asuu yksin.
  • Harrastaa liikuntaa ja nauttii ystävien seurasta.
Käyttäjä11004
Seuraa 
Liittynyt15.10.2017

Ei lomamatkaa tänä vuonna, kiitos kikyn – miten riittävät lastentarhanopettajan rahat?

Aikamoista jeesustelua. Kaikilla vanhemmilla ei ole varaa ostaa lapsilleen osakkeita tai laittaa pesämunaa rahastoon, vaan nuoret joutuvat opiskelemaan lainarahan turvin tai kustantamaan monen vuoden opiskelunsa työnteolla. Näillä palkoilla ei sijoitustoimintaan todellakaan paljon jää. Tähän saakka lomarahoista on voinut laittaa vähän "sivuun", mutta kiky vei meiltä nyt senkin. Tervetuloa kokeilemaan kulkemista lastentarhanopettajan saappaissa. Loppuu moiset höpinät.
Lue kommentti
Käyttäjä10926
Seuraa 
Liittynyt14.10.2017

Ei lomamatkaa tänä vuonna, kiitos kikyn – miten riittävät lastentarhanopettajan rahat?

Lastentarhanopettajatkin voisivat opetella oman talouden hoitoa. Vuokralla asuminen ja sijoittamatta jättäminen suurimmat mokat oman talouden hoidossa. Molemmat taidot pitäisi saada jo kodin peruina kotikasvatuksen tuloksena ja niihin pitäisi paneutua toden teolla heti kun työpaikka löytyy opiskelujen jälkeen. Opiskeluaikoinahan noille lapsuudenkodissa aloitettujen sijoitustoimintojen tuotoille on jo käyttöä.
Lue kommentti