Millainen fiilis saikuttamisesta oikeasti jää?

Lomien päättyminen näkyy suomalaislääkärien mukaan poissaolopiikkeinä työpaikoilla. Ilta-Sanomien haastattelemat lääkärit kertovat, että lomaltapaluukaudella haetaan enemmän sairauslomia ja jopa huonon sään vuoksi.

– Sellaisia tapauksia on tullut, että asiakasta harmittaa, ettei kaikki mennyt niin kuin Strömsössä. Sairauslomalla haetaan ikään kuin kompensaatiota sille, että on paha mieli, liikuntatieteen erikoislääkäri Pippa Laukka sanoo torstain Ilta-Sanomissa.

Myös erikoislääkäri Päivi Metsäniemen mukaan lomalta palatessa esitetään ongelmia, jotka ”tavalla tai toisella johtuvat lomanvietosta ja sen lieveilmiöistä”. Syitä lomanjälkeisen saikun hakemiseen ovat vatsataudit, sukupuolitaudit, kaatumiset ja auringonpolttamat. Selkein yksittäinen lomanjälkeinen sairauspoissaolon aiheuttaja on kuitenkin alkoholi.

Organisaatiopsykologi Pekka Järvinen mainitsi aiemmin Me Naisissa, että kynnys jäädä saikulle on laskenut merkittävästi. Väki jää jopa kiukkulomille omien pettymysten ja muiden fiilisten pohjalta.

– Saikuttamisilmiö on lisääntynyt. Tämä näkyy nuorten somekirjoituksissa ja heidän puheessaan. Yhä useampi jää saikulle, jos ei huvita mennä töihin, jos töissä on jotain ikävää tai jos ei ole saanut haluamaansa vapaapäivää, Järvinen kertoi haastattelussa.

Miltä saikuttajasta tuntuu ja mitä hän ajattelee omasta lomastaan jälkikäteen? Viisi ihmistä kertoi Me Naisille saikuttamisesta. Myös saikuttajan puoliso avautui asiasta.

Vähän hävetti

”Olin nuorempana kaupassa töissä, ja satutin nilkkani vapaa-ajalla. Menin siitä lääkäriin hakemaan saikkua, koska en ollut töissä pelkästään kassalla, vaan ravasin hyllyttämässä ja touhuamassa mitä milloinkin. Todellisuudessa nilkkani oli vain venähtänyt, ja olisin hyvin voinut tehdä töitä hiukkasen varovaisemmalla otteella.

”Todellisuudessa nilkkani oli vain venähtänyt, ja olisin hyvin voinut tehdä töitä hiukkasen varovaisemmalla otteella.”

Saikun hakemista edisti se, että halusin mennä poikaystäväni syntymäpäiväjuhliin, joihin en muuten olisi päässyt töiden takia. Vähän hävetti, mutta perustelin illanistujaisiin menoa ja töiden skippaamista itselleni sillä, etten turhaan rasita nilkkaani pahemmaksi ja se paranisi nopeammin.”

Oma päivä nukkumiseen

”Aiemmassa työssäni pidin kerran lukukaudessa mielenterveyspäivän keskellä työviikkoa. Käytin sen lähinnä nukkumiseen sekä hömppäsarjojen katselemiseen. Joskus niitä päiviä meni kaksikin putkeen, jos tuntui, että olin älyttömän väsynyt. Noina päivinä nukuin noin 15–16 tuntia vuorokaudessa, joten en ehtinyt paljonkaan katsella televisiota tai tehdä muuta. Keho oli tuossa vaiheessa niin väsynyt, että kärsin pääkivusta ja pienestä kurkkukivusta, jotka menivät kunnon yöunilla ohi.

Koen, että omat sairauslomani ovat pitäneet monia pikkusairauksia loitolla ja mielenterveyteni vireessä. Keho kyllä ilmoittaa, milloin se tarvitsee enemmän lepoa. Yleensä ne hetket tulivat rankan projektiviikon jälkeen.”

Etätyöpäivä olisi ollut voitto molemmille

”Häpeän myöntää, mutta kerran elämässäni olen saikuttanut. Olin hirmuisen rakastunut poikaystävääni, joka asui toisella paikkakunnalla. Kun varhain maanantaiaamuna olisi pitänyt hypätä bussiin ja mennä töihin, tunsin oloni flunssaiseksi. Tauti ei missään nimessä olisi estänyt työntekoa, mutta uskottelin niin itselleni ja työnantajalle, jotta sain jäädä vielä päiväksi poikaystäväni luokse.

”En tiedä, menikö teeskentelyni ihan täydestä.”

Vaikeroin pomolleni puhelimeen kähisten. En tiedä, menikö teeskentelyni ihan täydestä. Päivästä tuli pitkä, sillä poikaystäväni meni omiin töihinsä. Jos siihen aikaan olisi ollut mahdollista tehdä etätyöpäivä, sekä minä että työnantajani olisimme voittaneet.”

Kunnossa jo ensimmäisen päivän jälkeen

”Ihmisillä on selvästi erilaiset kipukynnykset ja kynnykset jäädä sairauslomalle. Samalla myös lääkäreiltä irtoaa eri tavoin saikkua. Kerran menin kauheassa flunssassa ja poskiontelopaineessa lääkärille sairausloman ja lääkekuurin toivossa. Olin nukkunut huonosti ja olin todella väsynyt. Koska poskionteloissa ei ultran perusteella todettu mitään vakavaa, en saanut antibiootteja enkä sairauslomaa.

Pomoni kuitenkin halusi, että menisin kotiin ja olisin siellä kolme päivää, etten tartuttaisi pientä työyhteisöämme. Tunsin olevani luuseri, kun olo alkoi tuntua normaalilta jo yhden päivän lepäilyn jälkeen. Esimiehen määräyksestä olin kaikki ne kolme päivää saikulla, kun kerran niin käskettiin.”

Unettomuuden lisäksi suurentelin oireitani

”Työskentelen yrittäjänä enkä pysty pitämään saikkua aina silloinkaan, kun oikeasti tarvitsisin sitä. Mutta muistan yhden kesätyöni, kun painoin pitkää päivää tehtaalla. Siellä saatettiin tehdä monta pitkää vuoroa ja sitten oli monta päivää vapaata. Unirytmit menivät sinä kesänä kunnolla sekaisin ja tuntui, että olin koko ajan ihan koomassa.

”En kehdannut mennä myöhässä töihin, joten kävin hakemassa saikkua työterveyslääkäriltä.”

Yhtenä päivänä myöhästyin aamuvuorosta enkä kehdannut mennä myöhässä töihin, joten kävin hakemassa saikkua työterveyslääkäriltä. Unettomuuden lisäksi suurentelin vähän oireitani. Sain kyllä kivan pitkän kesäloman, kun saikkua kirjoitettiin reilu viikko, mutta nyt tuo asia nolottaa ja siitä on vähän morkkiskin. Unettomuuden lisäksi papereissani lukee maininta muun muassa stressireaktiosta eikä se ole kyllä yhtään oikein.”

Onko kumppanini saikuttaja?

”Epäilen, että puolisoni on saikuttaja. Hän jää kotiin heti, jos on pientä miesflunssan oiretta. Silloin hän makaa sohvalla täydet kolme päivää, jotka saa olla pois ilman lääkärintodistusta.”

Kerro tarinasi!

Oletko sinä saikuttanut, koska ei vain ole huvittanut mennä töihin? Tai jostain muusta syystä?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Teemme juttua väkivallan uhkasta töissä. Jos olet hoitoalan ammattilainen, vastaa kyselyymme – autat jutunteossa!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Suomalaiset lastentarhanopettajat ovat syyskuussa julkistetun selvityksen mukaan palkkakuopassa. Helsingissä asuva Anna-Riikka Hiekkala piti viikon ajan päiväkirjaa menoistaan.

Maamme talous on nousussa, jee! Sen näkee uutisista: ennusteet ovat optimistisia ja Juha Sipilä kiertää maailmalla kertomassa ilosanomaa kilpailukykysopimuksesta.

Jos sattuu olemaan töissä kunnallisella alalla, kuten lastentarhanopettaja Anna-Riikka ”Ansku” Hiekkala, kilpailukykyloikan huomaa konkreettisesti.

– Tuntuuhan se selkänahassa! En tiedä, mikä osuus kikyllä on talouskasvussa, mutta ovathan he säästäneet lomarahani ja saaneet viikossa puoli tuntia lisää työpanostani…

Anskulle lomarahojen leikkaus tarkoitti sitä, että ulkomaanmatka jäi tänä vuonna väliin. Hän pärjää 2600 euron kuukausipalkallaan, mutta joutuu olemaan tarkkana rahankäytöstään.

– Pystyn tekemään yhden isomman ostoksen kuussa. Tässä kuussa käyn kampaajalla, joten en osta nyt joogasalille korttia; sen vuoro on ensi kuussa.

Lastentarhanopettajat eivät ole ennen lomarahojen leikkaustakaan rypeneet rahassa. Tuoreen kansainvälisen vertailun mukaan ammattikunta tienaa Suomessa hämmästyttävän vähän. Enemmän kuin Virossa ja Kreikassa, mutta vähemmän kuin vaikkapa Ruotsissa, Portugalissa, Italiassa tai USA:ssa.

Anskun työvaatteista tuppaavat polvet kulumaan – vaikka yleensä ne ovat lapset, jotka keräävät lelut lattialta!
Anskun työvaatteista tuppaavat polvet kulumaan – vaikka yleensä ne ovat lapset, jotka keräävät lelut lattialta!

Anskun palkkaa nostavat ikälisät ja päiväkodin varajohtajuus, mutta lastentarhanopettajan alkupalkka on 2300 euroa, ja sillä pärjäily alkaa olla pääkaupunkiseudulla jo taitolaji. Työ on kyllä mielekästä, mutta Anskun karvat nousevat pystyyn, kun joku mainitsee sanan ”kutsumusammatti”.

– Paljon kuulee ”Mitä ne muijat valittaa, itsehän ne alansa valitsevat” -kommentteja. Joo, tiesin toki pienestä palkasta. Mutta tiesin myös, että haluan tehdä tätä työtä, ja palkan suhteen olen optimistinen, että tilanne vielä muuttuu. Kyllä monista mielekkäistä töistä maksetaan kunnolla.

Wanted: monta pätevää lastentarhanopettajaa

Ansku on kysytty ammatti-ihminen: lastentarhanopettajista on pääkaupunkiseudulla huutava pula. Nimenomaan yliopistokoulutetuista lastentarhanopettajista – esiopetukseen ei kelpaa sosionomin ammattikorkeakoulutus, johon kuuluu vähemmän varhaiskasvatuksen opintoja.

Esimerkiksi Anskun syntymäkaupungissa Jyväskylässä tilanne on eri: hakijoita on enemmän kuin avoimia virkoja. Monet muuttavatkin työuransa aluksi pääkaupunkiin ja palaavat kotipaikkakunnilleen, kun saavat sieltä vakipaikan.

– Se on ihan ymmärrettävää. Jos haluaa vaikka perustaa perheen ja ostaa asunnon, niin se on Helsingissä paljon vaikeampaa. Helsinki-lisä palkassa voisikin olla yksi ratkaisu.

Toinen ratkaisu olisi Anskun mielestä se, että siirryttäisiin opetusalan työehtosopimukseen, jolloin palkat nousisivat luokanopettajien tasolle. Ansku on opiskellut maisterintutkinnonkin, kiinnostuksen ja laajempien uranäkymien vuoksi. Hänestä palkkaa pitäisi maksaa koulutuksen mukaan.

– Moni vanhempi kuitenkin arvostaa sitä, että heidän lastaan hoitaa maisteri.

Maanantai

Ruokaostokset 17 €

Olen pienentänyt ruokamenoja niin, että pyrin ostamaan kerran viikossa koko viikon ruokatarpeet. Yleensä kauppaan menee noin viisikymppiä viikossa. Tällä viikolla meni vähemmän, kun tein maanantain ostoksista melkein koko viikoksi kasvissosekeittoa. Töissä syön lounaan lasten kanssa: ruokailu on osa pedagogiikkaa.

Alun perin minusta piti tulla erityisopettaja, mutta kun menin lukion jälkeen koulunkäyntiavustajaksi, mieli muuttui. Huomasin hakeutuvani aina pienimpien oppilaiden pariin. Pienten kanssa pääsee oikeasti vaikuttamaan siihen, millaisia ihmisiä heistä kasvaa ja millaiset tyypit tätä yhteiskuntaa muutaman kymmenen vuoden päästä pyörittävät.

Citypäiväkodin sisäpihalla riittää ääntä: päiväkodin vieressä on koulu.
Citypäiväkodin sisäpihalla riittää ääntä: päiväkodin vieressä on koulu.

Tiistai

Mekko työvaatteeksi 35 €

Pidän töissä omia vaatteita. Leggingssejä ja farkkuja menee vuodessa useammat; ne kuluvat nopeasti polvista. Vaatteet ovat muutenkin kovalla kulutuksella, kun niitä pitää pestä usein.

En ole mikään kova shoppailija, en harrasta esimerkiksi sisustamista. Mutta asumiseen menee paljon rahaa: maksan yksiöstäni 700 euroa vuokraa. Sillä rahalla lyhentäisin asuntolainaakin, mutta lainaa ei saa, jos ei pysty säästämään kymmentä prosenttia asunnon hinnasta.

Tässä näkyvät tietysti omat prioriteettini. Pakollisten menojen ja normaalin elämisen jälkeen joustonvaraa on noin satanen kuussa, ja olen kerryttänyt sillä mieluummin matkatiliä kuin asuntosäästötiliä. Ja haluan asua keskustassa, lähellä palveluita ja tapahtumia.

Keskiviikko

Torilta riisipiirakoita kylään viemisiksi 8 €

Minulla on kavereita monelta eri alalta. Useimmat ystäväni ovat ihan eri tuloluokissa kuin minä, mutta ei se vaikuta asioihin. Jos he lähtevät risteilylle, järjestän niin, että pääsen mukaan; säästän jostain muusta. Ja jos kutsun ihmisiä kylään, tarjoan kyllä ruuat ja juomat, vaikka tienaankin vähemmän.

Torstai

0 €

Tosi hauskaa ja antoisaahan tämä työ on. Minulla on tällä hetkellä 6-vuotiaiden ryhmä, ja heidän oppimistaan on hienoa seurata. Syntyy hyviä keskustelujakin.

Työ on muuttunut kymmenessä vuodessa tosi paljon. Uudessa varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmassa painotetaan pedagogista osaamista. Kaiken toiminnan pitää olla mietittyä, perusteltua ja lapsista lähtevää: mitä he haluavat oppia. Minusta se on hyvä! Enää ei aikuinen voi vain päättää, että syksyisin meillä tehdään siiliaskarteluja.

Kuormittavaa on se, että aika ja rahkeet eivät tunnu riittävän. Yhteistyötä vanhempien kanssa on tullut paljon lisää. Lisäksi pitäisi löytyä aikaa suunnitteluun, ja koko ajan haluaisi tietysti olla läsnä omassa ryhmässään. Resursseistahan tämä on kiinni. Onneksi meillä Helsingissä on ollut toistaiseksi hyviä päättäjiä, ja ryhmäkokojen kasvatus saatiin sentään estettyä.

Perjantai

After work (2 olutta) 14 €

Harrastusten lisäksi rahaa menee ulkona käymiseen ja ravintolassa syömiseen, ehkä kerran viikossa. Kyllä siihen on varaa, kun on muuten tarkkana.

Perjantaisin on myös telinevoimistelupäivä: olen elvyttänyt vanhaa harrastusta. Arabialainen ja kärrynpyörä menevät jo, voltti ei vielä. Harrastan lisäksi joogaa, kuntosalia ja uimista. Uimahalli ja kuntosali ovat kaupungin työntekijälle edullisempia – mitään Elixian kuntosalikorttia en pystyisi ostamaan muiden harrastusmaksujen lisäksi.

Anna-Riikka haluaa asua keskustassa, ja vuokraan menee paljon rahaa. "Toisaalta kävelen paljon ja liikun pyörällä pitempiäkin matkoja, ja säästän bussilipun hinnan."
Anna-Riikka haluaa asua keskustassa, ja vuokraan menee paljon rahaa. "Toisaalta kävelen paljon ja liikun pyörällä pitempiäkin matkoja, ja säästän bussilipun hinnan."

Lauantai

Ruokakauppa (leivontatarvikkeet kaverin synttärikakkuun) 29 €

Tein kaverille synttärilahjaksi puolukka-kinuskikakun. Kavereita on viime aikoina ruvennut kiinnostamaan minun työni, kun heille on syntynyt pieniä lapsia.

Minun työni on kasvattaa ja opettaa ensisijaisesti lapsia, mutta ehkä siinä joku vanhempikin poimii jotain samalla. Painotan aina samaa juttua: sitä, että lapsia pitää opettaa reiluuteen. He eivät opi sitä keskenään, ja vaikka osaisi kuinka hienosti lukea ja kirjoittaa, ei saa kavereita, jos ei osaa ottaa muita huomioon. Aikuisten täytyy näyttää mallia, miten toisia kohdellaan. Mutta ei se ole kaikille vanhemmillekaan itsestään selvää. Aika paljon näkyy itsekeskeisyyttä: että kun meillä on kiire tai huono aamu, niin pilataan sitten muidenkin aamu tulemalla myöhässä tai kesken toiminnan.

Sunnuntai

Ruokakauppa 7 €

Vaikka rahat ovat tiukalla, ostan aina luomua, kun pystyn. Koetan miettiä hiilijalanjälkeä. Samasta syystä pyöräilen pitempiäkin matkoja ja kävelen paljon. Siinä säästää myös rahaa, kun ei tarvitse joukkoliikennelippua. Jos muuttaisin Vantaalle, kuten monet neuvovat, joutuisin maksamaan hintavan seutulipun ja lopputulos voisi olla yhtä kallis.

Anna-Riikan viikon menot yhteensä: 110 euroa

  • 31-vuotias lastentarhanopettaja.
  • Kotoisin Jyväskylästä, asuu Helsingissä.
  • Seurustelee, asuu yksin.
  • Harrastaa liikuntaa ja nauttii ystävien seurasta.
Käyttäjä11004
Seuraa 
Liittynyt15.10.2017

Ei lomamatkaa tänä vuonna, kiitos kikyn – miten riittävät lastentarhanopettajan rahat?

Aikamoista jeesustelua. Kaikilla vanhemmilla ei ole varaa ostaa lapsilleen osakkeita tai laittaa pesämunaa rahastoon, vaan nuoret joutuvat opiskelemaan lainarahan turvin tai kustantamaan monen vuoden opiskelunsa työnteolla. Näillä palkoilla ei sijoitustoimintaan todellakaan paljon jää. Tähän saakka lomarahoista on voinut laittaa vähän "sivuun", mutta kiky vei meiltä nyt senkin. Tervetuloa kokeilemaan kulkemista lastentarhanopettajan saappaissa. Loppuu moiset höpinät.
Lue kommentti
Käyttäjä10926
Seuraa 
Liittynyt14.10.2017

Ei lomamatkaa tänä vuonna, kiitos kikyn – miten riittävät lastentarhanopettajan rahat?

Lastentarhanopettajatkin voisivat opetella oman talouden hoitoa. Vuokralla asuminen ja sijoittamatta jättäminen suurimmat mokat oman talouden hoidossa. Molemmat taidot pitäisi saada jo kodin peruina kotikasvatuksen tuloksena ja niihin pitäisi paneutua toden teolla heti kun työpaikka löytyy opiskelujen jälkeen. Opiskeluaikoinahan noille lapsuudenkodissa aloitettujen sijoitustoimintojen tuotoille on jo käyttöä.
Lue kommentti