Ei ole yhdentekevää, millä tehtävänimikkeellä työskentelee. Kuva: iStock
Ei ole yhdentekevää, millä tehtävänimikkeellä työskentelee. Kuva: iStock

Tänä päivänä työpaikkailmoituksissa vilahtelee jos jonkinlaisia ammattinimikkeitä, koska työnantajat yrittävät saada haaviin mahdollisimman hyviä hakijoita.

Kirjavat käytännöt siitä, mitä nimikettä mistäkin tehtävästä käytetään työpaikkailmoituksissa, voivat hämmentää työnhakijaa. Siivooja ei olekaan enää siivooja, moni titteli on käännetty englanniksi ja samaan ammattiin haetaan tekijöitä mitä mielikuvituksellisimmilla otsikoilla. Miksi nimikkeet sitten muuttuvat ja vaihtelevat?

– Kun työpaikkailmoitusta tehdään, toivotaan, että tehtävään tulee mahdollisimman paljon mahdollisimman hyviä hakijoita. Nimike on yksi valinta, joka työpaikkaa markkinoidessa tehdään, Adeccon HR Manager eli henkilöstöpäällikkö Outi Lampinen kertoo.

Esimerkiksi jos työpaikalta irtisanoutuu myyjä, seuraavaa työntekijää saatetaan hakea nimikkeellä sales expert.

– Työpaikkailmoituksen tulisi herättää riittävästi mielenkiintoa, jotta se klikataan auki. Koska otsikko on ensimmäinen asia, joka hakijan silmiin työpaikkaportaaleissa osuu, on merkitystä, millä nimikkeellä paikkaa markkinoidaan.

Työnantajille tehtävänimike voi siis olla markkinointikikka rekrytoinnissa. Entä työntekijät, millaista merkitystä nimikkeillä on ihmisille itselleen?

– Tehtävänimike on osa työpaikan houkuttelevuutta jo hakuvaiheessa. Nimikkeellä on merkitystä ihmisen omalle ammatti-identiteetille, ja moni miettii myös, miltä työkokemus näyttää myöhemmin CV:ssä. Se vaihtelee ihmisestä riippuen, kuinka suurta roolia tehtävänimike näyttelee, Lampinen sanoo.

 

Moni pitää taiteilijoilta huolettomina renttuina. Maaretta Tukiaisen mukaan mielikuva taiteilijuudesta olisi syytä päivittää 2010-luvulle, sillä heiltä löytyvät avaimet työelämän uusiin haasteisiin.

Kirjailija ja ja muutosvalmentaja Maaretta Tukiaisen mukaan tulevaisuuden työelämätaidot löytyvät jo nyt taiteilijoilta, vaikka taiteilijat on harvoin nähty työelämän näkökulmasta esikuvina. Kurinalainen ja tavoitteellinen työskentely sekä itsekriittisyys ovat Tukiaisen mukaan taiteilijan työn ytimessä.

–  Kun robotit vievät rutiinityöt, se, millainen kyky meillä on luoda jotain oikeasti uutta, nousee entistä keskeisempään asemaan.

Maaretta Tukiaisen ja valokuvaaja Krista Keltasen uutuuskirjassa Luova tauko: löydä oma tapasi elää (Cozy Publishing) 12 suomalaista taiteilijaa ja muotoilijaa paljastaa luovan prosessin salat. Mitä työelämän taitoja meidän sitten kannattaisi omaksua heiltä hommaan kuin hommaan?

  1. Itsensä ohjaaminen. Tietotyö vaatii yhä parempaa kykyä johtaa itseään. Kun epätyypilliset työsuhteet ja projektimaisuus lisääntyvät, työntekijän kyky rytmittää omaa työtään tulee entistä tärkeämmäksi. Itsensä ohjaamisessa auttavat rutiinit ja rytmi, luovat tauot, joiden aikana ihminen pystyy uusiutumaan.
  2. Uudistuminen. Tätä jatkuvaa uusiutumiskykyä työelämässä peräänkuulutetaan jo nyt. Jokaisen pitäisi olla valmis kehittämään omia ainutlaatuisia kykyjään ja luomaan nahkansa. Tukiaisen mukaan taiteilijat osaavat monistaa onnistumisensa ja he ovat oppineet karsimaan pois sen, mikä ei toimi. Tärkeää olisi oppia kokeileva asenne.
  3. Itsensä motivoiminen. Tulevaisuudessa ei liene juuri kysyntää ihmisille, jotka eivät osaa motivoida itseään, vaan ovat ”vain töissä täällä”. Uusien näkökulmien löytäminen ja kriittisyys ovat keskiössä, sillä taiteilijalla ei ole koskaan valmista tietä. Työ on itse luotava.
  4. Älyllinen rehellisyys. Tukiaisen mukaan tutkijat ja taiteilijat voivat olla rehellisiä ja kriittisiä, sillä heitä eivät kahlitse taloudelliset voimat yhtä tiukasti kuin monia muita. Rehellisyys lienee silti hyvä pyrkimys kenelle tahansa, joka haluaa elää itsensä näköistä elämää.
  5. Taiteilijoilta voisi omaksua myös asioiden loppuun saattamisen taidon. Elämämme ”Kaikki mulle heti” -aikaa, mutta taiteilijat tietävät, että joihinkin asioihin nyt vain menee hiukan enemmän aikaa. Kirjan kirjoittaminen voi vaatia kaksi vuotta tai seitsemän vuotta. Jos ei ole nöyrä tekemään tarvittavaa määrää työtä, ei synny hyvää tulosta, sillä vasta hionta luo todellisen laadun.
  6. Olennaiseen keskittyminen. ”Kyky keskittyä on tulevaisuuden älykkyysosamäärä”, Tukiainen summaa.

Normaali säikähdystila kestää korkeintaan puolisen tuntia, mutta ADT:ssä tila on jatkuvasti päällä, kertoo aivotutkija.

Rauhallinen työtila, rento fiilis ja ajatukset kasassa. Nyt ei muuta kuin työntekoon!

Ja sitten löydätkin itsesi tekemästä kahta muuta asiaa. Aivot eivät yksinkertaisesti vain keskity.

Jo 1990-luvulla yhdysvaltalainen lääkäri Edward M. Hallowell alkoi käyttää ilmiöstä nimeä ADT (attention deficit trait). Hän kuvasi sillä ihmisiä, jotka olivat eläneet liian kiireistä elämää, tehneet montaa asiaa yhtä aikaa, jättäneet tauot pitämättä, hyppineet tehtävästä toiseen ja nukkuneet huonosti.

Näin kehittyi tila, jossa aivot eivät enää toimi normaalisti.

Aivotutkija Minna Huotilainen kertoo, että 1990-luvun alussa ADT oli vielä harvinainen tila, mutta nykyisin siitä kärsii yhä useampi.

– Nyt tuntuu, että yhteiskuntamme on heitä täynnä.

Hän kutsuu ADT:tä ”aivojen pysyväksi palohälytykseksi”, jossa aivot käyvät ylikierroksilla ja ovat jatkuvassa hälytystilassa.

– Normaali hälytystila, esimerkiksi säikähtäminen vaikkapa vaarallisen liikennetilanteen uhatessa, kestää muutamia minuutteja tai korkeintaan ehkä puolisen tuntia. Silloin keskittyminen on vaikeaa ja ajatus hyppii sinne tänne, Huotilainen kuvailee.

ADT ei kuitenkaan mene ohi, vaan sen kourissa joutuu viettämään päivä- tai viikkokausia. Silloin ajatus karkailee koko ajan ja ihminen huomaa, ettei ole parhaimmillaan.

”Normaali säikähdystila kestää muutamia minuutteja tai korkeintaan puolisen tuntia.”

Huomaamatonta kärsimistä

Huotilaisen mukaan ADT:tä voi olla vaikea diagnosoida itse. Sen kourissa ei välttämättä huomaa, että tilanteessa olisi mitään outoa. Usein tilanteen huomaakin hänen mukaansa joko työkaveri tai parempi puolisko.

Hän toteaa ADT:n ikävän puolen olevan se, että aivot ovat kuin puoliteholla käyvä moottori.

– ADT:n uhri on lyhytjänteinen, ei muista kunnolla, hoksaaminen on vaikeaa, isojen asiakokonaisuuksien hahmottaminen ei tahdo onnistua ja mieliala voi olla ärtynyt.

”ADT tekee ihmisestä robotin kaltaisen.”

Henkilö ei saa kokonaista kapasiteettiaan käyttöön vaativissa tehtävissä

– Vaikka ihmisen kapasiteetti mahdollistaisi paljon vaativampien asioiden tekemisen ja paljon tuottavamman ja mielekkäämmän lopputuloksen, ADT vie häneltä mahdollisuuden tähän ja tekee ihmisestä robotin kaltaisen, Huotilainen kertoo.

Hyviäkin puolia voi olla – tavallaan. Huotilaisen mukaan yksinkertaisiin päätöksiin menee vähemmän aikaa.

– Jos esimerkiksi siivoat roskaposteja ADT:n kourissa, saatat olla tavallista nopeampi, hän sanoo.

Näin sammutat hälytyksen

Minna Huotilainen ja Mona Moisala julkaisevat ensi kuussa Keskittymiskyvyn elvytysopas -kirjan (Tuuma), jossa kerrotaan konkreettisia vinkkejä ADT:n kanssa selviämiseen.

Huotilainen jakaa Me Naisille muutaman keinon jo ennakkoon.

– Jos huomaa kärsivänsä ADT:stä, tilannetta pitäisi ryhtyä rauhoittamaan. Ensimmäisenä on syytä tarkastella nukkumista. Jos unessa on ongelmia, niitä täytyisi lähteä korjaamaan. Konkreettisilla, kehollisilla tavoilla voi etsiä apua uneen, hän kertoo.

– Esimerkiksi rauhallinen kävely illalla, valojen hämärtäminen ja näyttölaitteiden välttäminen tuntia tai kahta ennen nukahtamista on kokeilemisen arvoinen tapa.

Muu elämä kannattaa rauhoittaa, muutenkin kuin nukkumaan mennessä.

– Jos sinulla on kiireinen työ, opintoja, talonrakennus ja pari muuta projektia, kuulostaa siltä, että ADT voi hyvinkin liittyä ihan yksinkertaisesti siihen, että aikataulu on liian täynnä ja vaatii asiasta toiseen hyppimistä. Silloin täytyy miettiä, mistä voisit karsia ja mistä saisit apua.

Myös työpaikalla on kokeilunarvoisia konsteja niille, joiden työnteko häiriintyy häiritsevän usein. Tällöin paras keino on asiasta puhuminen.

– ADT voi liittyä työn järjestelyihin, jolloin asia kannattaa ottaa esille töissä. Voidaanko keskeytyksiä vähentää tai pitäisikö työtiloja miettiä uudelleen?