”Kaikki tuntemani rikkaat ihmiset ovat anteliaita, ystävällisiä ja tekevät hyväntekeväisyyttä”, Sanna Kinanen toteaa. Kuva: Riina Peuhu
”Kaikki tuntemani rikkaat ihmiset ovat anteliaita, ystävällisiä ja tekevät hyväntekeväisyyttä”, Sanna Kinanen toteaa. Kuva: Riina Peuhu

Varallisuusvalmentaja Sanna Kinasen, 30, mielestä kaikkien pitäisi oivaltaa, että ihan tavalliset ihmiset voivat vaurastua.

Varallisuusvalmentaja Sanna Kinanen, 30, on hyvätuloinen ja tietää, että varakkaisiin ihmisiin kohdistuu ennakkoluuloja.

– Moni ajattelee, että vauraat ihmiset ovat joko syntyneet upporikkaaseen perheeseen tai sitten he ovat poikkeuksellisen lahjakkaita.

Sannan mielestä kaikkien pitäisi oivaltaa, että ihan tavalliset ihmiset voivat vaurastua. Hyvä esimerkki tästä on Sanna itse. Hän on valmistunut lähihoitajaksi, mutta jo koulussa hän suunnitteli ryhtyvänsä yrittäjäksi. Malli tuli kotoa: Sannan äitikin oli pyörittänyt lahjatavaraliikettä.

26-vuotiaana Sanna perusti äitiysvaatteita myyvän verkkokaupan, ja parin vuoden päästä hän myi sen kymmenillä tuhansilla euroilla eteenpäin.

Alkupääomaa Sannalla oli nolla euroa, mutta nyt 30-vuotiaana hän on jo saavuttanut korkeat tulot sekä tilanteen, jossa on melko vapaa tekemään, mitä huvittaa.

”Tämä antaa tekosyyn ajatella, ettei itse voisi vaurastua.”

– Olen kuitenkin todella pihi monissa asioissa ja sijoitan suuren osan tuloistani. Tällä lailla olen onnistunut kasvattamaan varallisuuttani sekä elämään vapaata elämää.

Ennakkoluulot vaurastumisen esteenä?

Monet ajattelevat, että rikkaat ovat muita ahneempia. Sannan mielestä on tärkeää purkaa ennakkoluuloja äveriäitä ihmisiä kohtaan ihan vain siksi, että ne voivat estää ihmisiä vaurastumasta.

– Ihmiset varmaankin suojelevat itseään ajattelemalla, että rikkaat ovat jotenkin heitä itseään pahempia. Tämä antaa tekosyyn ajatella, ettei itse voisi vaurastua.

Sannan mielestä ahneuteen liittyy myös ajatus siitä, että hyvätuloiset keinottelisivat verojen kanssa. Suomessa progressiivinen ansioverotus kuitenkin aiheuttaa sen, että mitä isompituloinen on, sitä enemmän myös maksaa veroja.

– Verolait ovat kaikille samat, ei rikkailla ole mitään erityisoikeuksia. 

Sannan mukaan vauraat ihmiset tekevät usein kovasti töitä, säästävät kuluissaan ja sijoittavat suunnitelmallisesti.

Kun Sanna meni viime vuonna naimisiin, hän seurasi Facebookin hääryhmässä keskustelua, jossa puhuttiin häämatkojen hinnoista. Kun joku kertoi, että häämatka maksoi useita tuhansia, keskustelijat ihmettelivät, mistä rahat matkaa varten saatiin.

– Ihmiset eivät usein budjetoi omaa talouttaan eivätkä ehkä sen takia ymmärrä, että hyvällä suunnitelmalla voi saada isotkin matkarahat kasaan.

Näyttelijä Antti Holma paljastaa yksityiskohtia taloudenpidostaan uudessa rahaoppaassa Kaikki rahasta.

Näyttelijä Antti Holma oppi taloudellisuutta uransa alkuaikoina, kun tienestit olivat epäsäännöllisiä. Jossain kuussa palkkaa saattoi tulla 4000 euroa, minkä Antti pisti välittömästi sileäksi. Seuraavassa kuussa tilille tuli vain 120 euroa.

– Kun rahaa ei ollut enkä tiennyt, koska sitä tulee, pääni ympärillä oli koko ajan vanne, joka kiristi valtavasti. Tästä ajasta opin, ettei pidä katsoa, paljonko nyt on tilillä vaan miettiä, paljonko sinne on tulossa, Holma muistelee Julia Thurénin tuoreessa talousraamatussa Kaikki rahasta (Gummerus).

Thurén on haastatellut talousoppaaseen muitakin tunnettuja suomalaisia: raha-asioistaan avautuvat muiden muassa Vappu Pimiä, Iina Kuustonen, Maria Veitola ja Hjallis Harkimo.

Antti Holma kertoo kirjassa, kuinka hän on opetellut suunnittelemaan rahankäyttöä pitkällä tähtäimellä.

– En ole tarjoushaukka, mutta olen hirveän iloinen, jos saan jotain halvemmalla. Omistan kaikki kanta-asiakaskortit, koska minua harmittaa valtavasti, jos olisin saanut jonkun tuotteen kortin avulla kolme euroa halvemmalla. Ajattelen pikkuporvarillisesti, että taksiin pitää olla aina rahaa, Holma kertoo.

”Omistan kaikki kanta-asiakaskortit, koska minua harmittaa valtavasti, jos olisin saanut jonkun tuotteen kortin avulla kolme euroa halvemmalla.”

Holma mainitsee jemmaavansa rahaa säästötilille ja vakuutussäästötilille, johon hän laittoi könttäsumman myydessään asuntonsa. Lisäksi hänellä on vielä yksi sijoitusasunto Suomessa.

Lontoossa asuvalla näyttelijällä kuluu arjessa rahaa vähänlaisesti: huoneen vuokra on edullinen, eikä ruokalaskuun mene kuin joitakin kymppejä viikossa.

– Sen sijaan törsään tyhmiin juttuihin, kuten lentoluokan korottamiseen turistiluokasta bisnesluokkaan tai vaikka hienoon laukkuun. Jos haluan jotain isompaa, vaikkapa digijärkkärin, säästän siivun seuraavasta kolmesta palkkiosta, minkä jälkeen teen ostoksen, Holma kertoo kirjassa.

Viime vuonna Holma kertoi bisnesluokkaharrastuksestaan myös Me Naisille.

– En ikinä säästä lennoissa, vaikka varmaan pitäisi oppia. Mutta mieluummin maksan, että voin marssia jonottamatta suoraan koneeseen ja pitää oman tilani, Holma perusteli.

”Olisin ihan hyvin voinut lainata rahaa ja elää enemmän.”

Hän mainitsi tuolloin myös katuvansa, ettei aikanaan ottanut enempää opintolainaa, vaan teki kaikki loma-ajat töitä tunnollisesti töitä ravintola-alalla ja matkusteli tosi vähän.

– Olisin ihan hyvin voinut lainata rahaa ja elää enemmän. Nuoruus on niin kertaluonteinen asia, ettei sitä olisi kannattanut kuluttaa baaritöihin.

Taannoin Antti Holma paljasti Facebookissa myös kurinalaisen vaatefilosofiansa, johon kuuluu iso läjä pelkästään mustia sukkia. Holma kertoi heittävänsä vuosittain kaikki sukkansa roskiin ja ostavansa tilalle uudet.

– Jos joskus löydän parittoman sukan, vien sen välittömästi ulos talosta, ulkoroskikseen. Näin se ei pääse levittämään entropiaansa jo valmiiksi sotkuiseen elämääni, Antti selitti.

– Luonto ei ehkä kiitä, mutta toisaalta en tee lapsia tähän lohduttomaan väestöräjähdykseen luonnonvaroja kuluttamaan, joten tasoissa ollaan, saatana.

Nykyään Saara Helkala on freelancer-graafikko ja tekee töitä Suomeen Lissabonista käsin. Hän elää huomattavasti pienemmällä budjetilla kuin Suomessa.

Vähän yli kolmekymppisenä Saara Helkala, 38, irtisanottiin kultaisen kädenpuristuksen kera mainostoimiston graafikon paikalta. Hän sai pian uusia töitä, mutta tilille jäi mukava pesämuna, joka innosti Helkalaa säästämään lisää.

– Säästin nelisen vuotta ilman tarkempaa suunnitelmaa. Haaveilin, että olisi kiva tehdä irtiotto, mennä vaikka yksin Nepaliin vuorelle istumaan.

Saara ei kuitenkaan päätynyt Aasiaan, sillä eräällä lomareissulla Lissabonissa hän rakastui kaupunkiin päättömästi. Hän oli haaveillut myös maisteritutkinnon suorittamisesta, ja kaupungista löytyi mielenkiintoinen designin ja visuaalisen kulttuurin yliopisto-ohjelma. Saara päätti ottaa hyväpalkkaisesta vakityöstään kahden vuoden opintovapaan. Päätöksen jälkeen hän rupesi säästämään toden teolla.

– Sitä ennen olin ollut ostokoukussa. Kun näin jotain kaunista, halusin sen heti itselleni.

Oli motivoivaa olla shoppailulakossa ja elää puoli vuotta linssikeitolla, kun tiesi, että säästöillä voisi ostaa Portugalissa mielenrauhaa. Ennen lähtöpäivää koossa oli kymppitonni. Suomesta saatu 480 euron opintotuki kului lähes kokonaan kuukausittaiseen koulumaksuun, ja Saara eli Lissabonissa säästöillään. Toiseksi opiskeluvuodeksi hän sai stipendin, joka kattoi koko koulumaksun.

Kaksi vuotta kuluivat nopeasti, ja Saara nautti elämästään. Päätös irtisanoutua töistä ja jäädä Lissaboniin lopullisesti oli vaikea mutta oikea. Nykyään Saara on freelancer-graafikko ja tekee töitä Suomeen Lissabonista käsin. Hän elää huomattavasti pienemmällä budjetilla kuin Suomessa.

– Harkitsen kaikkia hankintoja pitkään. Elin esimerkiksi puoli vuotta ilman sänkyä, pelkällä patjalla.

Saaralla ei ole myöskään silitysrautaa tai monia muita asioita, jotka Suomen-kodissa olivat tärkeitä. Ylipäänsä hän on tullut siihen tulokseen, että kodin ei tarvitse olla täydellinen. Suomessa käydessään hän huomasi ajattelutapansa muuttuneen lopullisesti.

”Totta kai kauniit esineet ovat edelleen ihania, mutta nyt minun ei tarvitse omistaa niitä.”

– Eräs ystäväni oli ostanut 90 euron design-herätyskellon. Olin aivan pöyristynyt! Ja samalla tajusin, että kolme vuotta sitten olisin voinut tehdä ihan samoin.

Tavaroiden sijaan Saara sijoittaa vapauteen. Kun jättää jotakin ostamatta, ei ole pakko puurtaa pitkää päivää.

– Totta kai kauniit esineet ovat edelleen ihania, mutta nyt minun ei tarvitse omistaa niitä.

Toisaalta Saara on myös oppinut sen, että mikään päätös ei ole lopullinen. Voi olla, että jonain päivänä hän vielä muuttaa Suomeen ja hankkii sen design-herätyskellon.