Tulikohan lainattua liikoja? Kuva: Shutterstock
Tulikohan lainattua liikoja? Kuva: Shutterstock

Joskus välit ystäviin ja sukulaisiin katkeavat rahan takia. Mutta monet ystävilleen rahaa lainanneet ovat myös kärsivällisiä, vaikkeivät olisivatkaan saaneet lainaa takaisin sovitussa aikataulussa.

Raha on yksi yleisimmästä riidan aiheista parisuhteissa. Mutta kiristää raha joskus myös ystävyys- tai sukulaissuhteita. Eikä kyse ole välttämättä aina suurista summista. Me Naisten lukijat kertovat, miten rahan lainaaminen on vaikuttanut heidän ystävyys- ja sukulaissuhteisiinsa. Osalla on mennyt välit poikki pysyvästi maksamattomien velkojen takia. Mutta moni aikoo auttaa läheisiään myös jatkossa, vaikkei kaikki olisi aina mennyt sovitusti.

”Olen lainannut ystävälleni 1 700 euroa, kun hän oli pahassa pulassa ulkomailla. Hän maksoi puolet summasta sovitusti, loppuja hän on maksellut noin 20 euroa vuodessa. Välit ovat menneet nyt täysin poikki. Somen perusteella hänellä on varaa matkustaa, mutta ei maksaa lainaamansa rahaa takaisin. Meillä on velkakirja, mutta eihän se auta. Maailmassa on ehkä kolme ihmistä, joille voisin vielä lainata rahaa, mutta en muille.” Petetty ystävä, 34

”Jos lainaisin yli 250 euroa, vaatisin mustaa valkoiselle.”

”Muutama hyvä kaverini maksavat aina ajallaan, ja heille lainaan mielellään. Mutta joitakin ihmisiä on tosi vaikea välillä saada maksamaan velkansa takaisin. Heille en enää lainaa. Olen lainannut siskoille, kavereille ja naapureille. Yhden kaverin kanssa välit meni poikki vähäksi aikaa, kun ei maksanut ajallaan. Maksoi vasta sitten, kun aloin vaatia korkoa. Summat ovat olleet 10–150 euroa.

Veloista on aina sovittu suullisesti, mutta jos lainaisin isompia summia, yli 250 euroa, niin sitten vaatisin mustaa valkoiselle.” Ilmaispankkiiriko? 42 

”Veljeni on ollut minulle velkaa yli 40 vuotta. Lainasin hänelle 3 000 kruunua vuonna 1976. Veljeni ei tuolloin pystynyt maksamaan veroja, ja hyväntahtoisena ihmisenä halusin auttaa. Mutta en lainaa enää ikinä!” Blondi, 64

”Sukulaisille lainaaminen on johtanut vain useisiin kerjäämispuheluihin.”

”Ystävälle olen lainannut monta tonnia, sukulaisille muutamasta kympistä pariin sataseen. Ystävälleni tarjouduin itse lainaamaan summaa, jonka tarvitsi. Hän antoi pyytämättä arvokorun vakuudeksi. Takaisinmaksu sujui sovitusti, mutta sen olen päättänyt, että sukulaisilleni en enää lainaa. Kun olen lainannut sukulaisilleni, se johtanut vain useisiin kerjäämispuheluihin. Heiltä en ole saanut rahoja takaisin, enkä kyllä ole pyytänytkään. Olen sopinut veloista suullisesti, mutta velat käyvät ilmi verkkopankista, sillä olen merkannut viestikohtaan lainasumman ja -ajan.”  Kativaan, 49

Aion lainata rahaa jatkossakin – paitsi jos se menee alkoholiin.” 

”Kaikkien muiden kanssa lainat ovat hoituneet sovitusti paitsi äitini kanssa. Kun asuin vielä kotona, hän lainasi minulta rahaa juomisensa takia. Lainaamani summat ovat olleet parista eurosta 60 euroon. Se, että olen lainannut rahaa, on välillä kiristänyt hieman välejä. Sitä pelkää jatkuvasti, että onko toinen taas rahaa vailla. Äidin lisäksi olen lainannut siskoilleni ja ystävilleni, jos he ovat rahaa tarvinneet. Ja aion lainata myös jatkossa. Mutta sen olen päättänyt, että jos raha menee alkoholiin, sitten en rahaa lainaa.” Minävain, 25

”Minulla ei ole kovin hyviä kokemuksia rahan lainaamisesti, sillä kumpikaan lainaajista ei ole maksanut velkojaan ilman muistuttamista. Olen lainannut sellaisissa tilanteissa, kun oma rahatilanteeni on ollut hyvä. Jatkossa mietin kyllä kolme kertaa ennen kuin suostun lainaamaan. Ystävälleni olen lainannut yhteensä 700 euroa. Summa kertyi vuokrasta ja pienemmistä yksittäisistä lainoista. Eksälleni olen lainannut 400 euroa.

”Tiedän, että ystäväni hoitaa velkansa.”

Eksäni lainasi raha juuri ennen kuin jäi kiinni pettämisestä ja luuli, etten pyytäisi rahoja takaisin. Kun aloin muistuttelemaan veloista, hänellä oli ensin puhelin koko ajan varattu ja sitten hän esti soittoni. Lopulta hän maksoi velkansa kolmessa erässä, koska ei kuulemma muistanut lainaamaansa summaa.

Ystäväni kanssa olemme sopineet, että hän maksaa sitten, kun hänen elämäntilanteensa sallii. Laina ei kuitenkaan ole vaikuttanut väleihimme ystäväni kanssa. Vällilä hän ostelee uusia tavaroita ja olen ajatellut, että voisihan hän maksaa niillä rahoilla velkaansa. Mutta tiedän, että hän hoitaa sen.” Eelema, 33 

Lukijoiden vinkit, jos lainaat ystävälle tai ystävältä

  1. Älä lainaa suurempaa summaa kuin olet valmis menettämään.
  2. Aina ei tarvitse lainata ystävälleen – eikä siitä tarvitse tuntea syyllisyyttä.
  3. Muista kirjoittaa muistiin velan summat ja maksuaikataulu. Tallenna myös viestit, joissa sinulta on pyydetty rahaa lainaksi.
  4. Kannattaa tehdä virallinen velkakirja.
  5. Jos lainaat ystävältäsi etkä pysty maksamaan sovitusti takaisin, niin ole yhteydessä, kerro tilanne ja tee uusi maksusuunnitelma.
  6. Jos et ole täysin varma, pystytkö maksamaan ystävällesi lainan takaisin, älä ota lainaa lainkaan.

Mia Virkillä, 37, oli ennakkoluuloja osakesijoittamisesta. Ystävän kannustuksesta hän rohkaistui viimein ostamaan ensimmäiset osakkeensa. 

Mia Virkki, 37, piti osakesijoittamista monimutkaisena ja riskialttiina. 

– En ymmärtänyt, miten osakemaailma toimii, se tuntui hirveän työläältä. Ajattelin, että se on Hollywood-leffoista tuttua pörssimeklarointia, Mia kertoo ennakkoluuloistaan. 

”Yksittäisen toimeksiannon hinta oli muutamasta kymmenestä muutamaan sataan euroon.”

Mia oli saanut rahaa säästöön laittamalla palkkapäivänä sivuun ennaltamäärätyn suoraveloitussumman, asumalla omistusasunnossa ja sijoittamalla rahastoihin. Hän oli myös perustanut lapsilleen omat rahastot. Ajatus osakesijoittamisesta tuli mieleen ensimmäistä kertaa viime vuoden lopulla. 

Mutta miten päästä alkuun?

1. Juttele kokeneempien kanssa ja hanki tietoa

– Olin työn kautta mukana arvopaperikaupan projektissa ja osakemaailma lähti avautumaan sitä kautta, Mia Virkki muistelee.

– Projektissa oli mukana paljon ihmisiä, jotka tiesivät osakesijoittamisesta. Keskustelimme aiheesta ja se herätti ajatuksia, että ehkä osakesijoittaminen ei olekaan niin vaikea asia. 

Mia Virkki on aina pitänyt taloudellista riippumattomuutta tärkeänä. Hän luki vaurastumiseen liittyviä blogeja ja seurasi Facebook-ryhmiä, joissa puhuttiin osakesijoittamisesta. Lisäksi Mia hankki tietoa oman pankkinsa nettisivuilta ja kävi keskusteluja osakkeisiin sijoittavien ystäviensä kanssa. 

Osakesijoittajan ABC – lue täältä vinkit!

Mia Virkki rohkaistui vihdoin ostamaan ensimmäiset osakkeensa. 
Mia Virkki rohkaistui vihdoin ostamaan ensimmäiset osakkeensa. 

2. Aloita pienestä

Mia osti ensimmäiset osakkeensa pari viikkoa sitten. Yksittäisen toimeksiannon hinta oli muutamasta kymmenestä muutamaan sataan euroon.

Mian ostopäätökset perustuivat yrityksen tuttuuteen, menestymiseen ja siihen, että yritys on jakanut ja jakaa osinkoja. 

– Sijoitusten ei tarvitse olla isoja, pienestäkin voi lähteä liikkeelle.

3. Osakesijoituksen ei tarvitse tuottaa heti

Mia yrittää ajatella osakkeita pitkällä tähtäimellä tuottavana sijoituksena.

– Nyt ostettujen osakkeiden hinta oli matala ja määrällisesti ostoerät olivat hyvin pieniä. Valitsin viisi eri kohdetta eri aloilta hajauttaen.

4. Rohkeasti mukaan, mutta pidä pää kylmänä

– Osakesijoittamiseen liittyy aina riskejä, Mia toteaa.

– Ehdottomasti toivon, ettei oma pääomani häviäisi. Sain kuitenkin rohkeutta ystävältäni, joka on ollut osakesijoittaja vuodesta 2007 lähtien. Hänen kanssaan käydyt keskustelut ovat olleet hyviä. 

Mian ystävä neuvoi häntä pitämään pään kylmänä ja muistamaan, että mukaan mahtuu nousuja ja laskuja. Kyseessä voi parhaimmillaan olla monien vuosien tai jopa vuosikymmenien projekti, joten asioita tulisi miettiä pitkällä tähtäimellä. 

Antropologi David Graeberin mukaan monet paskaduunit ovat toimisto-, hallinto- ja johtotehtäviä. Me Naisten kysely vahvisti saman.

Esittelimme taannoin uudenlaisen määritelmän paskaduunista. Sen mukaan paskaduuni on työ, jonka tekijän mukaan kyseistä työtä ei tarvitsisi olla olemassa laisinkaan. Ratkaiseva tekijä on siis työn kokeminen merkitykselliseksi. Antropologi David Graeberin mukaan monet paskaduunit ovat toimisto-, hallinto- ja johtotehtäviä.

 

Kysyimme myös teiltä lukijoilta, oletteko tyytyväisiä työssänne. Näissä ammateissa työskentelevät kokivat duuninsa erityisen epäkiitolliseksi.

1. Esimies- ja johtamistehtävät

”Olin esimiestehtävissä IT-alalla, kunnes irtisanoin itseni sotemuutosten takia. Kukaan ei enää tiennyt mitään, ja minut oli poltettu täysin loppuun 15 vuoden aikana. Esimiehenä näki, että millään ei ole oikein väliä. Rahaa liikkuu hirveästi ja tekijät pelaavat pasianssia, tupakkatauot kestää, kahvihetket kestää, ruokatunnit kestää, vessakäynnit kestää ja töissä jutellaan muista kuin työasioista aivan liikaa. Kahdeksan tunnin työpäivässä noin tunti on aktiivista työaikaa.” 

”Olen yksikön pomona pk-yrityksessä. Töissä on jatkuva häslinki päivittäin vaihtuvista prioriteeteista johtuen. Jokainen selviäisi vähemmälläkin.” 

2. Toimistoapulainen

”Koulutustani vastaavaa työtä ei tämänhetkisellä asuinpaikkakunnallani ole tarjolla. Toimistossa tekemääni työtä voisi ihan yhtä hyvin tehdä vaikka opiskelija osa-aikaisena. Itselleni se on pakkopullaa, mutta onneksi voin määrätä työaikani itse.” 

3. Suoramarkkinointi

”Teen työkseni myymälä- ja suoramarkkinointia. Teemme töissä roskaa, jolla yritetään myydä ihmisille lisää roskaa.” 

4. Palveluneuvoja

”Haistattelevat ihmiset, jotka eivät ymmärrä, että ihmisiä ollaan molemmat. Usein vielä mokaavat itse, mutta syy kääntyy asiakaspalvelijan niskaan. Eivät he ilman meitä kuitenkaan saisi asioita selväksi, joten vähän kunnioitusta.” 

5. Palkanlaskija

”Työtä ei arvosteta. Psyykkisesti raskasta tietyissä työpaikoissa. Kukaan ei kiitä hyvin tehdystä työstä, mutta virheistä nousee paskamyrsky.” 

”Arvostuksenpuute, erityisesti työnantajan suunnasta.” 

6. Vakuutusyhtiön korvauskäsittelijä

”Asiakkaat. Kohtuuttomat vaateet, uhriutuminen, maalaisjärjen puuttuminen, oma-aloitteisuuden puuttuminen.” 

”Minua ei arvosteta, palkka on huonoa, asiakkaat valittavat, vaikka eivät ymmärrä millaista työskentely päiväkodissa on.”

7. Lastenhoitaja 

”Itse koin tekeväni arvokasta työtä, mutta muut ihmiset eivät arvosta. Pitävät työtäni paskaduunina, jota voi tehdä kuka vaan. Siksi oman työn merkityksellisyys on muuttunut huonommaksi. Kävin koulun, jotta voin tehdä tätä. Minua ei kuitenkaan arvosteta, palkka on huonoa, asiakkaat valittavat, vaikka eivät ymmärrä millaista työskentely päiväkodissa on. Ei taukoja, ja lapsia on liikaa ryhmissä, kuormitus on kova.” 

8. Sairaanhoitaja

”Olen sairaanhoitaja. Ala-arvoisen mitätön korvaus valtavasta vastuusta.” 

9. Taksikuski

”Teen 12 tunnin työvuoroja, jotka painetaan ensimmäisestä minuutista viimeiseen paria vartin paussia ja autonpesua lukuunottamatta urakalla.  Autonpesu lasketaan pitkäksi paussiksi, joka muilla työntekijöillä menee syödessä lounasetelillä kivassa sisätilassa. Itse juon huoltoaseman kahvin ja taas liikkeelle. Asiakkaat valittavat hintoja, eivätkä tajua, että painan yö- ja päivävuoroja sekaisin saaden nettona todella heikkoa palkkaa. Ai, minkä verran? Enemmän kuin siivooja, mutta aivan liian vähän ottaen huomioon tuo kaiken luettelemani.”