Kuvituskuvapankin käsitys riehakkaista polttareista. Kuva: Shutterstock
Kuvituskuvapankin käsitys riehakkaista polttareista. Kuva: Shutterstock

Kaason rooli on kunnia, mutta monelle se tietää myös satojen eurojen rahanmenoa.

Häät. Ihanaa romantiikkaa – mutta myös taattua rahanmenoa (lähes) kaikille osallistujille.

Moni hääpari on valmis laittamaan juhliinsa isonkin summan rahaa, onhan päivä ainutlaatuinen. Vieraiden yleisimmät kulut syntyvät matkoista, majoittumisesta ja lahjasta.

Kuluja kertyy erityisen helposti kaasoille ja bestmaneille. Heidän tärkein tehtävänsä on olla mukana järjestelyissä sekä pitää polttarit. Etenkin jälkimmäiseen saattaa kulua paljonkin rahaa. Amerikkalaissivustoilla on usein kauhisteltu häihin liittyviä kustannuksia, sillä kun juhlia vietetään perinteiseen jenkkimalliin, kalliiden lahjojen ja mekkojen ostelu ei ole enää kovin vapaaehtoista.

Esimerkiksi Glamour-lehden viime kesänä julkaisemalla videolla kaason kustannukset nousivat yli kahteen tuhanteen dollariin. Myös bestman ylsi nelinumeroiseen loppusummaan.

Refinery29-sivustolla yksi kaaso puolestaan valittelee, että hassasi juhliin melkein pari tonnia, mutta liitto ei kestänyt vuottakaan. ”Onko epäkohteliasta odottaa rahojen palautusta?” hän pohtii.

Me pyysimme kahta suomalaiskaasoa laskemaan yhteen pestinsä kustannukset. Ihan jenkkisummiin ei päästy, mutta kumpikin tuli silti tuhlanneeksi useamman satasen.

Kaaso 1: ”Tiedostin henkilökohtaisen konkurssin riskin”

  • Polttarit: 120 euroa. ”Muut pääsivät 70 eurolla, mutta luulen, että viitisenkymppiä tuli minulle lisää, kun maksoin morsiamen yöpymistä, skumppaa ja jonkun taksimatkan.”
  • Häiden suunnittelu: 10 euroa. ”Halpa skumppapullo siis.”
  • Mekko: 26 euroa.
  • Matka hääpaikkakunnalle: 8 euroa.
  • Hääpäivän lounas: 50 euroa. ”Hintaan sisältyi juoma itselle ja morsiolle.”
  • Kampaaja: Tätä en muista! ”Paljon voisi maksaa sellainen föönaus, 45 euroa?”
  • Kaksi lahjaskumppapulloa: 20 euroa. ”Yllätysesiintyjille.”
  • Ostokset hääparin hääyöhuoneeseen: n. 45 euroa. ”Pikkusamppanja, limsaa ja pientä purtavaa.”
  • Häälahja: 40 euroa.
  • Olut jatkoilla: 7 euroa.
  • Hotelliyö: 120 euroa.
  • Seuraavan päivän ruoka hääpaikkakunnalla: 12 euroa.

Yhteensä: 503 €

Kaaso kommentoi: ”Hahmotin luottamustehtävän saadessani, että henkilökohtaisen konkurssin riski on olemassa. Päätin, että nyt en satsaa ainakaan omiin vaatteisiin, jotta pystyn huomioimaan morsianta.

Kävi onneksi nopeasti ilmi, että morsian ei ollut bridezilla-henkinen: minulta ei odotettu isoja satsauksia taloudellisesti ja esimerkiksi oma vaate kelpasi, ei tarvinnut tilata violettia iltapukua. Siksi ei tuntunut pahalta käyttää rahaa – se oli ikään kuin vapaaehtoista, vaikka tulihan siihen sitten pakollisia menoja aika lailla.

Polttareiden suhteen en halunnut vetää kovin köyhäilevää linjaa, vaikka itselläni onkin rahat tiukassa. Tuntui, että olisi ollut noloa, kun oltiin kuitenkin polttariseurueessa kaikki aivan työssäkäyviä ihmisiä. Halusin juhlia rennosti ja miettiä rahahuolia sitten myöhemmin, ja sen takia käytin aika paljon visaa, niin kustannukset eivät tuntuneet saman tien. Nyt elämä on hiukan vaikeutunut, kun se visa on tapissa.

”Köyhäily olisi ollut noloa, kun kaikki polttariseurueessa olivat työssäkäyviä.”

Häiden aattona Alkossa käydessä iski nuukuus. Mietin, että onkohan hääparille välttämättä oltava samppanjaa hääsviittiin vai riittäisikö heille joku Ballet. Tuntui hiukan turhalta siinä kohdassa satsata. Mutta morsian on tarkkamakuinen ja antelias henkilö, joten ostin sitten kuitenkin samppanjaa krapula-aamuksi. Luulen, että se oli hyvä ratkaisu.

Häälahjaan käytin vain nelisen kymppiä rahaa: ostin ihan lahjan, vaikka toiveena oli raha. Siinä kohdassa olisi tuntunut typerältä tehdä vähistä varoista tulonsiirto pariskunnalle, joka on minua varakkaampi.”

Kaaso 2: ”Peruutuksista ja yllätyksistä kertyi lisämaksettavaa”

  • Polttarit: 80 euroa. ”Perusmaksu, jonka jokainen osallistuja maksoi.”
  • Toisen polttarivieraan peruutus: 80 euroa. ”Toiset kahdeksankymppiä tuli lisää takkiin, kun yksi osallistuja perui edellisenä päivänä. Hän lähetti anteeksipyynnöksi skumppapullon (mutta ei maksua).”
  • Airbnb-kämpän siivousmaksu: 150 euroa. ”Tämä polttarikustannus tuli yllätyksenä.”
  • Polttarikirja: 25 euroa. ”Unohdettiin laittaa polttaribudjettiin.”
  • Mekko häihin: 10 euroa. ”Halpa, tiedän!”
  • Alusmekko häihin: 20 euroa.
  • Häälahja: 150 euroa.
  • Sukkahousut: 10 euroa.
  • ”Hiukset ja meikin maksoi morsian!”
  • Matkat hääpaikalle: 25 euroa.

Yhteensä: 550 €

Kaaso kommentoi: ”Rahaa meni enemmän kuin ajattelin. Lieventävä asianhaara oli se, että kyseessä oli läheinen siskoni, jolle toivon vain ihanimpia juttuja maailmassa.

Tiesin kokemuksesta, että kaasohommat syövät rahaa. Kustannukset sinänsä eivät ärsytä, mutta tietysti odottamattomat peruutukset ja yllätyksenä tulevat lisämaksut ärsyttävät. Opin sen, että polttareita järjestäessä pitäisi jo alkuvaiheessa tehdä selväksi, että ilmoittautuminen – ja maksu – on sitova. Jos osallistumisen peruu päivän varoitusajalla ja jättää oman osansa maksamatta, maksu lankeaa helposti kaasoille.

”Rahanmenoa lieventävä asianhaara oli se, että kyseessä oli siskoni.”

Maksan mielelläni jutuista, joista tiedän morsiamen pitävän. Polttariosallistujille on myös helppo perustella sellaisia maksuja, joilla saadaan katettua kaikille yhteisiä aktiviteetteja tai ohjelmanumeroita. Olen huomannut, että monesta polttarivieraasta on tylsää, jos vain morsian tekee kaikkea ja muiden on katseltava vierestä.

Ärsyttävintä oli maksaa viime tingassa peruneen henkilön osuutta.”

Millaisia kokemuksia sinulla on muiden ihmisten häihin liittyvistä kustannuksista? Keskustele kommenttiosiossa!

Vuonna 1918 suomalainen duunari paiski jopa 70 päivää enemmän töitä kuin nykyään.

Ah, äskettäin alkanut vuosi 2018 on todellinen vapaapäiväkikkailijan unelma: työntekijät pääsevät nauttimaan peräti kahdeksasta arkivapaasta

Raskaan työn raatajia ilahduttaa, että uudenvuodenpäivä, pitkäperjantai, toinen pääsiäispäivä, vappu, helatorstai, itsenäisyyspäivä, joulupäivä ja tapaninpäivä osuvat kaikki arkipäiville. Vain loppiainen osui tänä vuonna lauantaille!

Kyllä meitin kelpaa. Peruspalkansaajalle arkivapaat tarjoavat mahdollisuuden pitkiin viikonloppuihin. Esimerkiksi vappupäivä on tiistaina, jolloin erityispitkän viikonlopun saa ottamalla maanantaille ylimääräisen vapaan.

Vaikka työelämän kuormittavuuden kasvusta puhutaan jatkuvasti, lomien osalta suomalaisilla työssäkäyvillä menee aika mainiosti – ainakin, jos vertailukohdaksi otetaan sadan vuoden takainen meno.

Silloin ei pahemmin lomakikkailtu.

Vuosipalveluksessa oleville taattiin kuitenkin viikon vuosiloma.

Sunnuntai viikon ainoa lepopäivä

Vuonna 1918 suomalaisten almanakassa oli peräti 304 työpäivää Yliopiston almanakkatoimiston mukaan. Työviikko oli kuusipäiväinen ja sunnuntai viikon ainoa lepopäivä.

1865 voimaan tulleen palkollissäännön perusteella vuosipalveluksessa oleville taattiin kuitenkin viikon vuosiloma, minkä jälkeen vuositasolla työpäiviä kertyi likimäärin 298.

Otetaanpa pieni katsaus vastaaviin lukuihin vuonna 2018: kalenterissa työpäiviä 253, työviikko viisipäiväinen ja keskimääräinen vuosiloman pituus viisi viikkoa. Nykypalkansaajalle kertyy siis vuodessa noin 228 työpäivää.

Karkeasti yksinkertaistettuna voidaan siis sanoa, että  sata vuotta sitten suomalainen väänsi hommia vuodessa 70 päivää enemmän kuin nyt.

Se ei ole ihan vähän.

Hyvää Johannes Kastajan päivää!

Sata vuotta sitten riuskan työnteon keskelle mahtui toki pieniä valonpilkahduksia: vuoden 1918 almanakka osoittaa, että työpäiville osuvia arkivapaita oli yhteensä yhdeksän.

Suomalaisten nykyiset lomat ovat vuosikymmenien mittaisen väännön tulos.

Uudenvuodenpäivän, helatorstain sekä pääsiäis- ja jouluvapaiden lisäksi työn sankarit saivat levätä laakereillaan lauantaina 23. maaliskuuta Marian ilmestyspäivän kunniaksi. Heti toinen mahdollisuus avautui maanantaina 2. toukokuuta toisen helluntaipäivän vuoksi. Maanantaina 24. kesäkuuta kansa lorvaili luvan kanssa Johannes Kastajan päivänä, joka nykyään tunnetaan paremmin juhannuksena.

Sen sijaan vappu- ja itsenäisyyspäivän vapaita ei sata vuotta sitten tunnettu.

Suomalaisten nykyiset lomat ovat vuosikymmenien mittaisen väännön tulos. 1922 säädettiin ensimmmäinen työsopimuslaki, joka takasi työntekijöille vähintään seitsemän päivän mittaisen vuosiloman.

Nykyisenmittaisia kesälomia alettiin viettää vasta 1970-luvulla. Työntekijöille kertyy lomia kaksi ja puoli päivää jokaista työssäolokuukautta kohti, kun on ollut työsuhteessa yli vuoden.

HUOM! On hyvä muistaa, että Suomesta löytyy neljännesmiljoona ihmistä, joille vuosiloma on lähinnä etäinen käsite. Heidän joukossaan on muun muassa freelancereita, itsensä työllistäjiä ja yrittäjiä.

Tilille kilahtavan eläkkeen määrä pienenee sitä mukaa, mitä pidempään kukin ikäluokka elää. Pärjäämmekö tulevaisuuden eläkerahalla, kun jäämme pois töistä?

1. Riittävätkö rahat?

"Mietin, tulenkohan koskaan saamaan
eläkettä. Onko eläkejärjestelmä ylipäänsä pystyssä enää silloin, kun olen eläkeiässä? Laskurin mukaan voisin jäädä eläkkelle
67 vuoden ja 2 kuukauden iässä", 
pohtii 30-vuotias Ninni.

Viime vuosina on puhuttu paljon siitä, ettei nuorille riitä läheskään yhtä hyviä eläkkeitä kuin suurille ikäluokille. Lisäksi ihmisten elinaika pitenee koko ajan. Sen seurauksena tulevien sukupolvien eläkkeet pienenevät. Ja vaikka työstä maksetaan eläkemaksuja koko ajan, mistä voimme tietää, kilahtavatko edes luvatut eurot oikeasti koskaan tilille?

Tällä hetkellä työntekijän eläkemaksuista noin neljä viidesosaa menee nyt eläkkeellä olevien ihmisten eläkkeiden maksuun ja vain noin viidennes summasta laitetaan rahastoihin tuottamaan varallisuutta tulevaisuuden eläkeläisille.

Eläketurvakeskuksen kehityspäällikkö Marjukka Hietaniemi vakuuttaa, että eläkejärjestelmä on rakennettu kestävälle pohjalle, ja jokainen tulee kyllä saamaan sitä eläkettä, jonka hän on ansainnut. Hietaniemen mukaan eläke on niin perustavanlaatuinen sosiaaliturvan osa, että olisi täysin kestämätöntä, jos sitä ei yhtäkkiä enää maksettaisikaan.

”Ihmisten epävarmuus saattaa johtua siitä, että eläkejärjestelmää muutetaan niin usein.”

– Ihmisten epävarmuus saattaa johtua siitä, että eläkejärjestelmää muutetaan niin usein. Jos systeemi olisi samanlainen kuin 1960-luvulla, se ei toimisi. On hyvä, että muutoksia tehdään koko yhteiskunnan muuttuessa, Hietaniemi sanoo.

Omasta tulevasta eläkkeestään kannattaa pysyä kärryillä. Parin vuoden välein postiluukusta kolahtaa työeläkeote, jossa lukee, paljonko työeläkettä on tähän mennessä kertynyt. Otteen voi käydä myös katsomassa Eläketurvakeskuksen sivuilta.

Sivuston laskurilla voi myös katsoa, milloin voi jäädä vanhuuseläkkeelle. Useimmille kyseessä on kuitenkin vasta arvio, sillä tarkkaa aikaa on vaikea ennustaa.

2. Miten eläke lasketaan?

”Tällä hetkellä työeläkeotteen mukaan saisin eläkettä vajaa 300 euroa kuussa. Sillä ei paljon vielä juhlita. Voinko tätä menoa jäädä eläkkeelle ollenkaan?” kysyy 31-vuotias Aino.

Se, paljonko kolmekymppisenä on kertynyt työeläkettä, ei vielä kerro, paljonko eläkettä tulee aikanaan saamaan.

– Eläkkeen määrä riippuu täysin siitä, mitä tekee seuraavina vuosina. Miten ansiot kehittyvät ja kuinka paljon töitä tekee, Hietaniemi sanoo.

Nykynuorten työeläke on keskimäärin 50–60 prosenttia loppupalkasta ennen eläkkeelle siirtymistä. Eläkettä kertyy 1,5 prosenttia vuosittaisesta palkasta. Jos kuukausipalkka olisi 35 vuoden ajan 3 000 euroa kuussa, työeläkettä saisi arviolta 1 574 euroa kuussa. Jos siis eläkeote näyttää, että eläkettä on kolmepymppisenä kertynyt 300 euroa kuussa, on vielä hyvin mahdollista, että lopullinen eläke on noin 1 500 euroa.

Vuosien 2017–2025 välisenä siirtymäaikana 53–62-vuotiaille työntekijöille ja yrittäjille eläkettä kertyy 1,7 prosenttia vuodessa.

”Koska uskomme, että vuonna 1985 syntyneet ihmiset elävät pidempään kuin 1970 syntyneet, vuonna 1985 syntyneet saavat vähemmän kuukausieläkettä.”

Eläkettä on kuitenkin hieman vaikea ennustaa, sillä työeläkkeeseen vaikuttaa myös elinaikakerroin. Se leikkaa alkavia eläkkeitä sen mukaan, mikä kunkin ikäluokan keskimääräinen elinikä on silloin kun eläkeikä lähestyy. Elinaikakerroin vahvistetaan 62-vuotiaana. Siihen asti se on vain arvio.

– Ajatuksena on se, että jokaiselle on ajateltu tietty karttunut eläkepotti. Jos elää ennusteen mukaan pidempään, potti venytetään ennustetulle ajalle ja näin kuukausittain saatava eläke pienenee.

Eläkepottia voisi verrata tietynmittaiseen patonkiin. Jos päiviä on vähemmän, voi syödä joka päivä isomman palan, jos päiviä on enemmän, pala on pienempi. Koska uskomme, että vuonna 1985 syntyneet ihmiset elävät pidempään kuin 1970 syntyneet, vuonna 1985 syntyneet saavat vähemmän kuukausieläkettä.

Keskimäärin suomalaiset saavat eläkettä tällä hetkellä 1 632 euroa kuussa.

3. Mitä jos on taukoja?

”Kun jäin hoitovapaalle, mies käski minun ryhtyä rahastosijoittajaksi, jotta sillä kompensoisin kotonaolemisen eläkkeessäni ja näin tein. Edelleen minulla menee palkasta rahastoon, jonka ajattelin myydä sitten eläkkeellä, jotta voisin elellä siten kuten haluan”, 32-vuotias Lotta kertoo.

Pätkätyöläisille ja lasten kanssa kotona oleville työskentelyjaksojen väliin voi jäädä palkattomia kausia, jotka pienentävät eläkettä.

Jos tienaa vaikkapa 3 000 euroa kuussa, kuukausieläkettä kertyy vuoden aikana 45 euroa. Kotihoidontuella vuodessa kertyy kuukausieläkettä vain 10,90 euroa. Jos siis on kotihoidontuella vaikkapa parin lapsen kanssa yhteensä neljä vuotta, kuukausieläkettä kertyy noin 140 euroa vähemmän kuin töissä ollessa.

– Eläkettä kertyy vanhempainpäiväraha-ajoilta ihan hyvin, mutta kotihoidontuen ajalta, lapsen 3-vuotispäivään asti, eläkettä kertyy saman verran kuin jos saisi palkkaa 727,29 euroa kuukaudessa, Hietaniemi sanoo.

”Näin taataan, että jokainen saa eläkettä vähintään 760,26 euroa kuussa.”

Pari voikin harkita sitä, että työssä käyvä osapuoli sijoittaa kotona olevan nimissä jonkinlaista kompensaatiota turvatakseen tämän eläkkeen.

Jos työleäkettä ei ole kertynyt tarpeeksi, voi saada Kelalta kansaneläkettä tai takuueläkettä. Näin taataan, että jokainen saa eläkettä vähintään 760,26 euroa kuussa.

4. Miten järjestelmä kestää?

Eläkkeeseen voi vaikuttaa paitsi työnteolla myös sillä, minkä asioiden puolesta äänestää vaaleissa. Poliittiset päätökset vaikuttavat myös eläkkeisiin. Jos ihmiset alkavat uskoa, että eläkejärjestelmä sortuu ja alkavat varautua siihen omilla säästöillään, pelko saattaa toimia itseään toteuttavana ennustuksena.

Monilla pienituloisilla ei ole varaa kerätä rahastoihin henkilökohtaista eläketurvaa. Tällaisille ihmisille eläkejärjestelmän purkaminen olisi katastrofi. Eläkejärjestelmää kuitenkin kehitetään koko ajan, ja tätä menoa tulemme kaikki saamaan eläkettä.

– Työntekijän ei tarvitse huolehtia eläkkeestään tai tehdä mitään erityistä sen eteen. Riittää kun käy töissä ja katsoo välillä työeläkeotteesta, että sinne on varmasti merkattu kaikki tehty työ, Hietaniemi sanoo.

5. Mitä yrittäjä saa?

”Olen maksanut eläkettä yli 30 000 euron vuositulojen mukaan ja raskaaksi tulon jälkeen vieläkin korkeampien tulojen. Se on tärkeää, jotta saan hyvät äitiyspäivärahat tai jos minulle iskee burnout tai muu fyysinen vamma, saan kuntoutustukea ja riittävää sairauspäivärahaa. Lisäksi vanhana saan riittävää eläkettä. YEL vaikuttaa siis sosiaaliturvaani jo tässä ja nyt”, 32-vuotias Maria sanoo.

Yrittäjälle karttuu eläkettä samalla kaavalla kuin palkansaajalle, vaikka yrittäjät maksavat eläkkeensä itse maksamalla yrittäjäeläkevakuutusta eli YEL-maksua. Keskimääräinen YEL-maksu on 23 prosenttia työtulosta.

”Moni yrittäjä tosin maksaa YEL:iä tuloihinsa nähden liian vähän.”

Eläkettä kertyy myös sosiaalietuuksista, kuten ansiosidonnaisesta työttömyyspäivärahasta, sairauspäivärahasta ja vanhempainpäivärahasta.

Moni yrittäjä tosin maksaa YEL:iä tuloihinsa nähden liian vähän, koska summaan voi itse vaikuttaa. Moni yrittäjä varautuu eläkeikään säästämällä muuten. YEL-maksujen liian vähäinen maksaminen ei välttämättä ole järkevää, sillä ne vaikuttavat myös siihen, paljonko tukia nyt voi saada.

6. Miten saisi lisäeläkettä?

Eläkkeen kerryttämisen rinnalla on järkevää säästää ja sijoittaa tulevaisuutta varten. OP:n ekonomisti Henna Mikkonen teki esimerkkilaskelman siitä, että mikäli aloittaa säästämisen 30-vuotiaana, voi eläkkeellä olla mojova potti tiedossa:

Jos säästää kuukausittain 40 vuoden ajan 100 euroa kuussa, saa kasaan 48 000. Sijoittamalla nuo rahat joko osakkeisiin tai rahastoihin, voi loppusumma olla lähes 200 000, jos säästöille saa noin kuuden prosentin tuoton. 70-vuotiaana eläkkeelle jäädessään saisi noin 1 300 euron kuukausisumman käyttöönsä. Tästä maksetaan verot sen hetkisen verolainsäädännön mukaisesti.

Säästämällä 200 euroa kuukausittain 40 vuoden ajan potti nousisi noin 384 000 euroon, josta säästetyn summan osuus on 96 000 euroa. Tämä takaisi jo yli 2 600 euron ”bruttoeläkkeen” 12 vuoden ajaksi.

45-vuotias voisi ostaa sijoitusasunnon, joka on maksettu juuri sopivasti eläkkeen kynnyksellä eli 20 vuoden kuluttua.