Tilaajille
Raha ei ole ollut Iida Maria Aallolle ja Jasmin Hamidille tabu. ”Olemme aina tienneet toistemme tulotason, koska siitä on puhuttu jo nuoruudessa.” Kuva: Milka Alanen
Raha ei ole ollut Iida Maria Aallolle ja Jasmin Hamidille tabu. ”Olemme aina tienneet toistemme tulotason, koska siitä on puhuttu jo nuoruudessa.” Kuva: Milka Alanen

Jasmin Hamid tienaa vuodessa 85 000 euroa, Iida Maria Aalto alle kolmanneksen siitä. Onko sillä ystävyydessä väliä?

Sen erään Sardinian-matkan Jasmin Hamid, 33, ja Iida Maria Aalto, 33, muistavat aina. Jasmin olisi halunnut ottaa pakettimatkan ja lentää saarelle suoraan, mutta Iida Maria tahtoi säästää lennoissa. Välilaskun kautta kaksikko...

Normaali säikähdystila kestää korkeintaan puolisen tuntia, mutta ADT:ssä tila on jatkuvasti päällä, kertoo aivotutkija.

Rauhallinen työtila, rento fiilis ja ajatukset kasassa. Nyt ei muuta kuin työntekoon!

Ja sitten löydätkin itsesi tekemästä kahta muuta asiaa. Aivot eivät yksinkertaisesti vain keskity.

Jo 1990-luvulla yhdysvaltalainen lääkäri Edward M. Hallowell alkoi käyttää ilmiöstä nimeä ADT (attention deficit trait). Hän kuvasi sillä ihmisiä, jotka olivat eläneet liian kiireistä elämää, tehneet montaa asiaa yhtä aikaa, jättäneet tauot pitämättä, hyppineet tehtävästä toiseen ja nukkuneet huonosti.

Näin kehittyi tila, jossa aivot eivät enää toimi normaalisti.

Aivotutkija Minna Huotilainen kertoo, että 1990-luvun alussa ADT oli vielä harvinainen tila, mutta nykyisin siitä kärsii yhä useampi.

– Nyt tuntuu, että yhteiskuntamme on heitä täynnä.

Hän kutsuu ADT:tä ”aivojen pysyväksi palohälytykseksi”, jossa aivot käyvät ylikierroksilla ja ovat jatkuvassa hälytystilassa.

– Normaali hälytystila, esimerkiksi säikähtäminen vaikkapa vaarallisen liikennetilanteen uhatessa, kestää muutamia minuutteja tai korkeintaan ehkä puolisen tuntia. Silloin keskittyminen on vaikeaa ja ajatus hyppii sinne tänne, Huotilainen kuvailee.

ADT ei kuitenkaan mene ohi, vaan sen kourissa joutuu viettämään päivä- tai viikkokausia. Silloin ajatus karkailee koko ajan ja ihminen huomaa, ettei ole parhaimmillaan.

”Normaali säikähdystila kestää muutamia minuutteja tai korkeintaan puolisen tuntia.”

Huomaamatonta kärsimistä

Huotilaisen mukaan ADT:tä voi olla vaikea diagnosoida itse. Sen kourissa ei välttämättä huomaa, että tilanteessa olisi mitään outoa. Usein tilanteen huomaakin hänen mukaansa joko työkaveri tai parempi puolisko.

Hän toteaa ADT:n ikävän puolen olevan se, että aivot ovat kuin puoliteholla käyvä moottori.

– ADT:n uhri on lyhytjänteinen, ei muista kunnolla, hoksaaminen on vaikeaa, isojen asiakokonaisuuksien hahmottaminen ei tahdo onnistua ja mieliala voi olla ärtynyt.

”ADT tekee ihmisestä robotin kaltaisen.”

Henkilö ei saa kokonaista kapasiteettiaan käyttöön vaativissa tehtävissä

– Vaikka ihmisen kapasiteetti mahdollistaisi paljon vaativampien asioiden tekemisen ja paljon tuottavamman ja mielekkäämmän lopputuloksen, ADT vie häneltä mahdollisuuden tähän ja tekee ihmisestä robotin kaltaisen, Huotilainen kertoo.

Hyviäkin puolia voi olla – tavallaan. Huotilaisen mukaan yksinkertaisiin päätöksiin menee vähemmän aikaa.

– Jos esimerkiksi siivoat roskaposteja ADT:n kourissa, saatat olla tavallista nopeampi, hän sanoo.

Näin sammutat hälytyksen

Minna Huotilainen ja Mona Moisala julkaisevat ensi kuussa Keskittymiskyvyn elvytysopas -kirjan (Tuuma), jossa kerrotaan konkreettisia vinkkejä ADT:n kanssa selviämiseen.

Huotilainen jakaa Me Naisille muutaman keinon jo ennakkoon.

– Jos huomaa kärsivänsä ADT:stä, tilannetta pitäisi ryhtyä rauhoittamaan. Ensimmäisenä on syytä tarkastella nukkumista. Jos unessa on ongelmia, niitä täytyisi lähteä korjaamaan. Konkreettisilla, kehollisilla tavoilla voi etsiä apua uneen, hän kertoo.

– Esimerkiksi rauhallinen kävely illalla, valojen hämärtäminen ja näyttölaitteiden välttäminen tuntia tai kahta ennen nukahtamista on kokeilemisen arvoinen tapa.

Muu elämä kannattaa rauhoittaa, muutenkin kuin nukkumaan mennessä.

– Jos sinulla on kiireinen työ, opintoja, talonrakennus ja pari muuta projektia, kuulostaa siltä, että ADT voi hyvinkin liittyä ihan yksinkertaisesti siihen, että aikataulu on liian täynnä ja vaatii asiasta toiseen hyppimistä. Silloin täytyy miettiä, mistä voisit karsia ja mistä saisit apua.

Myös työpaikalla on kokeilunarvoisia konsteja niille, joiden työnteko häiriintyy häiritsevän usein. Tällöin paras keino on asiasta puhuminen.

– ADT voi liittyä työn järjestelyihin, jolloin asia kannattaa ottaa esille töissä. Voidaanko keskeytyksiä vähentää tai pitäisikö työtiloja miettiä uudelleen?

Hyllyjen välissä on helppo uppoutua omaan maailmaan, Sari Laulaja kertoo.

Sari Laulaja, 36, työskentelee ruokakaupan myyjänä, joka hyllyttää tavaroita.

– Monet ihmettelevät, miten viihdyn työssäni, mutta en vaihtaisi sitä toiseen. Työni on yksipuolista ja hyvä niin, Sari sanoo.

Tyypilliseen työpäivään kuluu ”sitä peruskauraa”, Sari kertoo. Muun muassa rullakoiden purkamista hyllyyn, tavaroiden järjestelemistä ja hyllyjen siivousta.

– Työssäni minun ei tarvitse ajatella oikein mitään, kun olen oppinut tuotteiden paikat. Riittää, kun osaan kävellä, lukea ja olen fyysisesti hyvässä kunnossa, sillä työni on tavaroiden nostelua. Jos haluan vaihtelua työhöni, niin otan sekalaisen rullakon. Kassalle minun ei tarvitse mennä, koska työskentelen isossa marketissa.

Onko työ sitten pitkäveteistä? Toisinaan se on sitäkin, Sari sanoo.

– En koe työtäni kuitenkaan liian tylsäksi. Vaihtelevuutta siihen tuo asiakaspalvelu ja satunnaiset muut tehtävät. Työajat ovat vaihtelevat ja kahta samanlaista työpäivää ei ole. 

Sari päätyi kaupan alan töihin alun perin opiskeluaikoinaan, sillä pienellä paikkakunnalla oli tarjolla ainoastaan niitä. Kauppakoulussa opiskelevalle Sarille työt kaupassa sopivat kuitenkin jo silloin.

– Nykyäänkin on tarjolla paljon kaupan alan töitä, jopa ilman koulutusta – tosin naurettavan pienillä tunneilla. Joten en ihmettele, jos jossain vaiheessa tulee eteen se, että työvoimaa ei enää ole saatavilla.

Sari on työskennellyt 16 vuotta samassa kaupassa. Sinä aikana kauppiaat ja työkaverit ovat vaihtuneet. Esimiesasema ei kiinnosta Saria. Hän ei haaveile paremmasta tittelistä.

– Sellainen ei ole minua varten, sillä olen niin kutsuttu alisuoriutuja, Sari sanoo.

Hän kuitenkin haluaa työskennellä ihmisten parissa, eikä lähtisi mielellään esimerkiksi tehdastyöhön. Se on jo täysin erilaista hommaa ruokakauppaan verrattuna.

”Monesti esimies joutuu huomauttamaan minulle, että  työvuoro päättyi, kun olen niin omassa maailmassani.”

Kaupan vaihtelevat työajat väsyttävät Saria toisinaan. Jos iltavuorosta pitää tulla seuraavana päivänä aikaiseen aamuun ja yöunet jäävät alle seitsemän tunnin, niin päivä on helposti pilalla. Joskus hän huomaa, että selkäkin on kipeä, mutta se johtuu huonoista työasennoista ja venyttelyn puutteesta – ei pitkäveteisestä työstä.

– Jos työ on tylsää, niin silloin ihminen on yleensä vain väärässä paikassa töissä. Itse ainakin olen melko usein omissa ajatuksissani, kun puran kuormaa. Aamuisin, kun kauppa on vielä kiinni, kuuntelen joskus musiikkiakin. Kaupassa voin onneksi niin tehdä, sillä työskentelen hyllyjen välissä. Monesti esimies joutuu kyllä huomauttamaan minulle, että työvuoro päättyi ja on aika lähteä kotiin, kun olen niin omassa maailmassani.

Me Naiset etsii pitkäveteisen työn tekijöitä

Millaista on pitkäveteisessä työssä? Miten tylsistä työtehtävistä selviää ilman, että pää hajoaa?

Me Naiset on tänä syksynä selvittänyt, missä ovat Suomen pitkäveteisimmät työt. Aiemmassa jutussamme 11 alansa ammattilaista, muun muassa it-alalta ja kirjastosta, kertovat, miten he selviävät päivästä toiseen tylsässä työssä.

Merimieheksi opiskellut Nina Saurén, 56, sanoi haastattelussaan, että hänen ainoa vaihtoehtonsa oli lähteä pitkäveteisestä asiakaspalvelutyöstä ja palata merille.

Tylsistytkö sinä työssäsi? Oletko valmis kertomaan pitkäveteisestä työstä omalla nimelläsi?

Kerro itsestäsi sähköpostilla annakaisa.vaaraniemi@sanoma.com