Tiedätkö sen tunteen, kun työhaastattelussa valmistautuu ilmoittamaan oman palkkatoiveensa? Entä jos sanon liikaa – tai liian vähän? Kuva: Shutterstock.
Tiedätkö sen tunteen, kun työhaastattelussa valmistautuu ilmoittamaan oman palkkatoiveensa? Entä jos sanon liikaa – tai liian vähän? Kuva: Shutterstock.

Työpaikan palkka voi selvitä työntekijälle vasta, kun on aika kirjoittaa työsopimus.

Palkkatoive, tuo monen mielestä työhaastattelun pelätyin kysymys. Asiantuntijat neuvovat hinnoittelemaan oman työnsä selkä suorana ja reippaasti – varsinkin, kun naisten helmasyntinä pidetään oman työn alihinnoittelua.

Mutta voiko palkkatoive tai palkasta neuvotteleminen torpata hyvin alkaneen työnhaun? Tai vielä pahempaa: voiko jo luvattu pesti mennä sivu suun palkkaneuvottelujen vuoksi?

Kyllä voi, kertovat Me Naisten haastattelemat naiset.

– Hain töihin erääseen yritykseen ja laitoin hakemukseen myös palkkatoiveen. Pääsin haastatteluun, jonka jälkeen minulle ilmoitettiin, että paikka on sinun, tervetuloa. Koska palkasta ei siinä kohtaa puhuttu enempää, oletin palkkatoiveeni menneen läpi. Työsopimusta kirjoitettaessa tuntipalkka olikin selvästi pienempi kuin palkkatoiveeni, kertoo kolmekymppinen Helsingissä asuva nainen.

Hän päätti jättää sopimuksen allekirjoittamatta. Kun rekrytoinnista vastannut henkilö kuuli tapahtuneesta, hän otti naiseen yhteyttä puhelimitse.

”Silloin tämä pomo ilmoitti minulle, että joudun kyseisen yhtiön mustalle listalle.”

– Kerroin hänelle, että en allekirjoittanut, sillä palkka oli paljon palkkatoivettani pienempi. Siihen hän totesi, ettei voi maksaa suurempaa palkkaa kuin työsopimuksessa on, sillä se on vakiotuntipalkka – sillä mennään. Ilmoitin siihen, että kiitos, mutta siinä tapauksessa en ota paikkaa vastaan. Silloin tämä pomo ilmoitti minulle, että joudun kyseisen yhtiön mustalle listalle, kun kieltäydyin paikasta, nainen kertoo.

Korkea palkkapyyntö = huono työmotivaatio?

Sama aihe keräsi kansainvälistä huomiota viime viikolla. Kanadalainen Taylor Byrnes julkaisi Twitterissä ja Facebookissa viestinvaihdon, jossa hän keskusteli palkasta erään yrityksen kanssa.

Winnipegissä asuva Byrnes oli edennyt työnhaussa toiselle kierrokselle. Ennen toista haastattelua hän lähetti työnantajalle, paikalliselle ruokatoimittajalle, sähköpostiviestin, jossa tiedusteli mahdollista palkkaa ja muita etuja. Vastaussähköpostissa Byrnesille ilmoitettiin, että näin varhaisessa vaiheessa esitetty kysymys palkasta ja eduista ei ole sovelias. 

Kuvakaappaukset levisivät verkossa ja raivostuttivat verkkokeskustelijat. Työnantajan selitystä siitä, miten he uskovat ”kovaan työhön ja sisuun kompensaation sijaan”, ei pidetty uskottavana.

Myös toinen Me Naisten haastattelema nainen on kokenut sen, miten työntekijää yritetään painostaa tekemään työtä motivaatioon vedoten.

– Olin jo saanut kyseisen työpaikan, olin saanut tietokoneen ja puhelimen ja ollut yhdellä ulkomaan työmatkalla, jossa sain tavata tärkeitä päämiehiä ja yhteistyökumppaneita – mutta jostain syystä en ollut vielä saanut työsopimusta. Oli ollut kiireitä, kuulemma. En kuitenkaan uskonut, että palkasta tulisi mitään ongelmia. Siksi kauhistuinkin melkoisesti, kun kuulin, mitä he olivat tarjoamassa.

”Jos kyseenalaistan palkan, se tarkoittaa, etten ole motivoitunut.”

Nainen kysyi neuvoa ammattiliitolla ja perusteli sen jälkeen työnantajalle, miksi ehdotettu palkka oli rajusti alakanttiin.

– Yritin myös keksiä muita ratkaisuja, esimerkiksi pidempiä lomia, etätyömahdollisuutta, jopa osa-aikaisuutta, mutta vastaus oli erittäin tyly ja lyhyt: jos kyseenalaistan palkan, se tarkoittaa, etten ole motivoitunut ja vuoro menee seuraavalle hakijalle. Sillä piste.

”Tuletko sittenkin?”

Haastattelimme myös naista, joka on toiminut itse rekrytoijana. Hän kertoo huomanneensa, että sukupuolten välillä on eroja, kun palkasta neuvotellaan.

– Hyvin karkeana yleistyksenä voidaan sanoa, että miehet suhtautuivat palkkakeskusteluun reippaammin ja naiset nöyristelivät tai väistelivät aihetta. Yllätys, miesten palkat olivat korkeampia, hän kertoo.

”Olen kerran tullut lähes ulosheitetyksi neuvotteluhuoneesta, kun sanoin palkkatoiveeni.”

Hän peräänkuuluttaa aktiivista, mutta taitavan diplomaattista otetta palkkaneuvotteluihin. Tapa, jolla omasta palkastaan puhuu, osoittaa tervettä itseluottamusta, oman ammattitaidon ja kokemuksen arvostamista ja antaa yleensäkin näyttöä työnhakijan neuvottelutaidoista.

Myös pokerinaamalla voi päästä pitkälle, sen todistaa rakennusalalla työskennelleen naisen kokemus:

– Olen kerran tullut lähes ulosheitetyksi neuvotteluhuoneesta, kun sanoin palkkatoiveeni. En hätkähtänyt, sillä minulla oli hommaan täsmälleen oikea koulutus. Kävelin vain tieheni, kun ovi kerran tempaistiin auki ja oviaukkoa osoitettiin. Meni kaksi viikkoa, ja minulle soitettiin: ”Tuletko sillä palkalla, jota pyysit?”

Oletko sinä koskaan menettänyt työpaikkaa palkkapyynnön vuoksi? Kerro kokemuksistasi alla olevassa kommenttikentässä. 

Sanna kuuluu siihen aika isoon ihmisryhmään, jolla ei ole puolen vuoden palkan verran säästöjä tilillään.

Sannalla, 40, on vakituinen sairaanhoitajan työ ja palkka: hän saa tililleen verojen jälkeen joka kuukausi noin 2000 euroa. Hänellä on 16- ja 19-vuotiaat pojat, jotka asuvat molemmat vielä kotona.

Jos hän olisi talousasiantuntijoiden suosittelemalla tiellä, hänellä olisi tietysti myös säästöjä – puolen vuoden palkan kokoinen puskurirahasto ja arvo-osuustili. Mutta eipä ole! Kuten ei monella muullakaan. Sanna kertoo blogissaan peruskuukaudestaan, jossa rahat loppuvat aina vähän kesken. Kuulostaako tutulta:

– Kun palkka tulee 15. päivä, maksan vuokran ja muut pakolliset laskut heti pois. Pari viikkoa elän normaalisti, ja kuun vaihteessa palkka onkin jo melkein kulutettu. Säästöön ei jää mitään.

Periaatteessa Sannalla on riittävästi rahaa, kunhan hän elää ne loput kaksi viikkoa kurinalaisesti: kukaan ei näe nälkää, varaa on harrastuksiinkin. Kuntosalikortin Sanna maksaa heti palkasta, muut harrastukset ovat edullisia työväenopiston kursseja kuten kirjoittamista, mindfulnessia ja karaokekurssi.

Luottokortti vinkuu kuitenkin välillä viimeisten kahden viikon aikana. 

– Raha-asiat ovat päivittäin mielessä. Tiedän tasan tarkkaan, milloin seuraava palkkapäiväni on – se ei pääse tulemaan yllätyksenä. Ensi tiistaihin asti ei osteta muuta kuin ruokaa.

Maksuhäiriömerkintä opetti

Sanna on mielestään aika tavallinen kuluttaja: pari viikkoa huoleton, pari viikkoa kurinalainen. Häntä ei niinkään harmita se, että shoppailuun ei ole varaa – enemmän mielessä on nykyään tavaran karsiminen. Mutta on tylsää joutua miettimään rahaa niin paljon.

Velaksi eläminen olisi vakityössä olevalle helppoa, ja houkutus on olemassa. Sanna koettaa pitää varansa, koska on alle kolmekymppisenä kokenut, millaista on pyristellä maksuhäiriömerkinnästä ja velkakierteestä pois. 

– Olin silloin pitkään kotona lasten kanssa ja jotenkin päädyin ostelemaan yli varojen: vaatteita, lasten vaatteita, mitä nyt sen ikäiset ostavat. Ulosottoon joutuminen oli tosi opettavaista. Kun palkasta vietiin päältä kaikki mahdollinen, tajusi nopeasti, mitkä laskut pitää maksaa heti palkkapäivänä.

Olisi ollut mahdotonta kerätä puskurirahastoa.

Veloista päästyään Sanna on yrittänyt säästää säästötileille ja eläkevakuutukseen, mutta rahat on tähän mennessä aina tarvittu kesken kaiken johonkin kiireellisempään.

– Tuntuu, että olisi ollut mahdotonta kerätä tukevaa puskurirahastoa. Toki voisi vielä karsia ruuasta ja harrastuksista ja elää pelkästään säästämiselle. Mutta olisiko se sen arvoista? Mitäänhän täältä ei mukaansa saa.

Sannan vanhempi poika opiskelee jo yliopistossa ja on hakenut omaa opiskelija-asuntoa. Ehkä tulevaisuudessa siis siintää muuttaminen pienempään asuntoon ja sitä kautta pienemmät kulut? Ehkä säästämistäkin?

–  Jos mulla olisi varaa, toki säästäisin. Menisin ehkä sijoitusneuvojan luo ja sijoittaisinkin. Ja lasten kanssa olisi kiva lähteä matkalle – sellaiseen ei ole ollut rahaa. Mutta kyllä mä lottoankin, ja odotan, että vielä tärppää.
 

Edullisen kokkaamisen asiantuntijat kertovat parhaat vinkkinsä ruokakaupassa säästämiseen.

Jokaisen meistä on pakko syödä – ja lisäksi haluaisimme syödä hyvin, nautinnollisesti ja terveellisesti. Myös halvalla syöminen houkuttelee, koska ruokaan kuluu rahaa, no, jatkuvalla syötöllä. Jos ruokamenoja saa kutistettua, vaikutus omaan talouteen voi olla suurikin.

Kituuttaminen tai vain muutaman raaka-aineen varassa eläminen ei kuitenkaan ole erityisen hauskaa. Kysyimme siis asiantuntijoilta, kuinka säästää ruokakuluissa ja syödä edullisesti mutta laadusta tinkimättä. Vinkkejä antoivat Halparuokakirjan tekijä Natalia Tolmatsova, Marttojen koordinaattori Katariina Juurikkala ja Gastronaatti-keittokirjat kirjoittanut Satu Koivisto

  1. Suunnittele. Katariina Juurikkalan mukaan suunnitelmallisuus on avainsana. Koko viikon ruuat kannattaa miettiä etukäteen ja ainekset voi ostaa yhdellä kauppareissulla ostoslistan kanssa. Aikaa jää ruuanvalmistukseen, mikä taas säästää rahaa valmiina ostamiseen verrattuna.
  2. Kokkaa kerralla. Satu Koivistolla on tapana pilkkoa sunnuntaisin iso erä sesongissa olevia, edullisia kasviksia jääkaappiin odottamaan viikon ruokia. Aikaa säästyy, kun viikolla riittää esimerkiksi kvinoan keittäminen, maustaminen ja yhdistäminen jääkaapissa oleviin vihanneksiin.
  3. Mieti pidemmälle. Isot pakkaukset ovat edullisia, mutta Natalia Tolmatsova kehottaa miettiään, mihin koko pakkauksen saa käytettyä. Esimerkiksi pussin viimeiset perunat voi heittää perunamunakkaaseen ja pian nahistuvat vihannekset käyvät kastikkeisiin.
  4. Elä vuodenaikojen mukaan. Vaikka avokadoa tekisi mieli ja sitä olisi saatavilla ympäri vuoden, se on edullista vain hyvin lyhyen ajan. Nyt syksyllä Natalia Tolmatsova ostaa esimerkiksi myskikurpitsaa, joka sopii keittoihin ja paahdettuna salaatteihin. Talvella taas edullisia ovat tuontihedelmät, kuten sitrukset.
  5. Älä tottele reseptiä. Edullisuuteen pyrkivä kokkaaja tekee ruuat jääkaapin sisällön, ei niinkään reseptien perusteella. Satu Koivisto neuvoo: sen sijaan että lähtisit ostamaan uusia, harvemmin käyttämiäsi aineksia, yritä yhdistellä tekeillä olevaan ruokaan olemassaolevia raaka-aineita.
  6. Rakastu pakasteisiin. Itse tekeminen on yleensä valmiina ostamista halvempaa, vaikka raaka-aineet poimisi pakastealtaasta. Pakasteherneet ovat Tolmatsovan suosikkeja, sillä niissä on paljon proteiinia ja ne ovat todella halpoja. Kun herneisiin yhdistää sitruunamehua, öljyä, suolaa ja parmesania, saa halvan hernepeston pastan kastikkeeksi. 
  7. Kokkaa sopiva määrä. Ison ruokamäärän tekeminen kerralla säästää aikaa ja rahaa – mutta vain, jos ruokaa ei tee niin paljon, että sitä joutuu heittämään lopulta pois, Juurikkala muistuttaa.
  8. Keskity kasviksiin. Satu Koivisto tekee pääosin kasvisruokaa. Varsinkin kun kasvikset ja juurekset ovat sesongin mukaisia, kasviksiin kekittynyt ruokavalio on hyvin lihapitoista ruokavaliota edullisempi. 
  9. Hauduta lihat. Kun Koivisto valmistaa lihaa, hän ostaa edullisempia ruhonosia, kuten niskaa tai lapaa, ja hauduttaa niitä vaikka yön yli. Samalla syntyy lihalientä. 
  10. Hyödynnä jälkilämmöt. Myös ruuanvalmistuskuluissa voi säästää, vinkkaa Natalia Tolmatsova. Kun lämmität uunin, valmista siellä useampia raaka-aineita ja hyödynnä myös jälkilämpö.
  11. Vaihda ruokalajia, älä aineksia. Koivisto kertoo valmistavansa melko lailla samoista raaka-aineista useita ruokia. Kun samoista porkkanoista ja kesäkurpitsoista syntyy välillä keittoa, välillä ruokaisaa salaattia ja välillä pastaa, ruoka ei kyllästytä. 
  12. Unohda mehustaminen. Tuoremehut ovat ihania, mutta niitä itse tehdessä menee paljon hyvää raaka-ainetta hukkaan. Tolmatsova vinkkaa, että niin terveyden kuin rahansäästönkin kannalta on fiksumpaa syödä hedelmät kokonaisina. 
  13. Kunnioita raaka-aineita. Hävikin vähentäminen lähtee Tolmatsovan mukaan siitä, ettei pidä ruokaa ja sen raaka-aineita itsestäänselvyyksinä. 
  14. Viljele yrttejä. Kaikenlainen viljeleminen tietysti säästää, jos siihen on mahdollisuus. Koivisto vinkkaa, että erityisesti yrtit antavat vähällä vaivalla paljon satoa. Hän tekee esimerkiksi basilikasta yrttitahnaa ja kuivattaa oreganoa sekä timjamia talveksi pakkaseen.
  15. Pakasta annosrasioihin. Useimmat kotiruuat sopivat Katariina Juurikkalan mukaan hyvin pakastettaviksi. Ruuat kannattaa pakastaa yhden annoksen rasioihin, jolloin ne on helppo myös ottaa pakastimesta ja lämmittää syötäväksi. 
  16. Leivo leipää. Koivoston mukaan itse tekeminen on aina halvempaa kuin valmiina ostaminen, ja erityisen selvä ero on leivässä. Jauhot eivät kovin paljoa kustanna, ja sämpylä- sekä rieskataikinoihin voi tunkea mukaan ruuanjämiä, kuten perunamuusia, porkkanaraastetta ja soseutettua kesäkurpitsaa.
  17. Käy jääkaappi läpi säännöllisesti. Jääkaapin perukoille unohtuu helposti kaikenlaista, Juurikkala myöntää. Pelasta elintarvikkeet hyllyjen perältä ennen pilaantumista käymällä jääkaappi läpi usein.