”Joku kovempi luu olisi ehkä onnistunut tinkimään marginaalinsa vielä himpun verran alemmas”, asuntolainansa vähän aikaa sitten kilpailuttanut Jonna kertoo.

Vuoden alussa moni käy läpi talouttaan ja miettii, miten rahaa jäisi enemmän käteen. Esimerkiksi Me Naisten haastattelema Sofia nipisti kuukausittaisista menoistaan yli 500 euroa. Sen lisäksi, että hän luopui noutokahveista ja harvensi kampaajakäyntejään, hän luopui joistakin vakuutuksista ja kilpailutti asuntolainansa.

Lainojen ja sopimusten kilpailuttaminen on yksi yleisimmistä säästövinkeistä.

Parissa vuosikymmenessä asuntolainasta kertyy maksettavia kuluja tuhansien eurojen edestä, joten ne kannattaa pyrkiä neuvottelemaan pankin kanssa mahdollisimman pieniksi. Yleiseen korkotasoon ei voi vaikuttaa, mutta marginaaliin eli pankin perimään palkkioon voi. Isoissa summissa muutamalla prosenttiyksikön kymmenykselläkin voi olla merkitystä.

Marginaalit alamäessä

Myös kolmekymppinen helsinkiläinen Jonna on juuri kilpailuttanut asuntolainansa. Hän kertoo, miten sai pienennettyä nykyisen lainansa kokonaiskuluja yli 9 000 euroa.

”Ostimme puolisoni kanssa kaksi ja puoli vuotta sitten yhteisen asunnon. Pyysimme lainatarjoukset parista pankista, ja tasan prosentin marginaali oli paras, jonka silloin saimme.

Lainastamme on tällä hetkellä maksamatta reilut 180 000 euroa, eikä marginaalimme vaikuta nykytilanteessa enää kovin kilpailukykyiseltä. Esimerkiksi Helsingin Sanomat uutisoi jo vuosi sitten, että korkomarginaalit eli pankille maksettavat palkkiot ovat laskussa – lehden kyselyssä lukijat kertoivat saaneensa jopa niinkin alhaisia kuin 0,5 prosentin marginaalitarjouksia. Sen jälkeen olen kuullut vieläkin alhaisemmista marginaaleista. Lainamme ottamisen aikaan sen sijaan elettiin hieman korkeampien marginaalien kautta.

Niinpä vanhan lainan kilpailuttaminen alkoi houkuttaa. Tällä kertaa päätin tehdä hieman perusteellisempaa työtä ja pyytää tarjouksia useammasta pankista.

Tarjouksia pyytämään

Soittelin pankkien asiakaspalveluihin, ja nopeasti kävi ilmi, että useimmat pankit haluavat esitäytetyn lainahakemuksen verkossa. Niiden täyttäminen on melko helppoa ja nopeaa, ja sen jälkeen pankin kanssa pääsee sopimaan ajan neuvotteluun. Sen voi hoitaa puhelimessa tai verkkopankissa, joten konttoriin ei ole pakko mennä.

Kuten lainan hakeminen, myös lainan kilpailuttaminen on aavistuksen jännittävääkin puuhaa, sillä pankit arvioivat asiakkaan maksukykyä ja taloustilannetta.

”Useimmat pankit haluavat esitäytetyn lainahakemuksen verkossa.”

Pankit myöntävät, että marginaalit määritellään asiakaskohtaisesti, joten väkisinkin tulee mietittyä, mihin kategoriaan sitä itse sijoittuu. Eniten pankkeja kiinnostavat tietenkin tulot ja niiden säännöllisyys, mutta esimerkiksi Nordea olisi halunnut lopullisen lainapäätöksen tueksi myös kolmen kuukauden tiliotteet.

Toisaalta marginaalien lasku kertoo myös siitä, että pankit kilpailevat nyt asiakkaista. Jos ennen vanhaan pankinjohtajan puheille piti marssia nöyränä hattu kourassa, nyt pankit panostavat asiakaspalveluun ja antavat mielellään kilpailevia tarjouksia.

Selvää pudotusta

Usein suositellaan aloittamaan omasta pankista ja kysymään, onko marginaalia mahdollista saada alemmas. Halusin ensin kartoittaa yleistä uuden asiakkaan tilannetta, joten kysyin tarjouksia muista kuin omasta pankistani. Kaikki uudet tarjoukset olivat alhaisempia kuin vanha marginaalimme.

Tällaisia marginaaleja pankit tarjosivat:

Nykyinen: Danske Bank 1,0 %
Helsingin Osuuspankki 0,7 %
Nordea Helsinki 0,86 %
Aktia 0,73 %
S-Pankki 0,6 %

Lainan vaihtaminen toiseen pankkiin ei kuitenkaan ole ilmaista. Järjestelypalkkiot olisivat olleet tässä tapauksessa joitakin satoja euroja – hinta lasketaan usein prosentin kymmenyksinä lainasummasta. Silti palkkioissakin voi olla neuvotteluvaraa. Lisäksi kuluja saattaa tulla isännöitsijäntodistuksen hankinnasta. Lisäksi jos harkitsee asuntonsa myymistä ja uuden ostamista tulevina vuosina, kannattaa miettiä, tuleeko kilpailutuksesta ja pankin vaihdosta todellista säästöä, kun kaikki kustannukset ottaa huomioon.

”Lainan vaihtaminen toiseen pankkiin ei ole ilmaista.”

Kuten uuden lainan kohdalla, myös vanhaa lainaa ottaessa pankit ovat kiinnostuneita siitä, riittävätkö vakuudet. Olemme lyhentäneet lainamme vasta sen verran vähän aikaa, että lainasumma ylittää vielä asunnon laskennallisen vakuusarvon, joka on useimmissa pankeissa 70 prosenttia. Olisimme siis tarvinneet lisävakuuksia, joista olisi mahdollisesti tullut lisää kustannuksia.

Tuhansien ero

Onneksemme oma pankkimme myönsi, että marginaalit tosiaan ovat nyt alhaisempia kuin lainaa ottaessamme. He suostuivat laskemaan marginaalimme alimman saamamme tarjouksen tasolle eli 0,6 prosenttiin.

Marginaalitarjoukset ovat aina henkilökohtaisia, joten omaa marginaaliaan voi olla vaikea verrata suoraan muiden saamiin tarjouksiin. Olemme omaamme nyt tyytyväisempiä kuin aiemmin, vaikka joku kovempi luu olisi ehkä onnistunut tinkimään marginaalinsa vielä himpun verran alemmas. Sellainen fiilis ainakin jäi. Tietenkin jos siltä alkaa tuntua, aina voi yrittää pyytää uusia, vielä parempia tarjouksia ja katsoa, jäikö tinkimisvaraa todella.

”Joku kovempi luu olisi ehkä onnistunut tinkimään vielä himpun verran.”

Lainahakemusten täyttäminen ja neuvottelut sujuivat sinänsä nopeasti, mutta vastausten odotteluun kului aina kussakin välissä useita päiviä, joten mikään yhden iltapäivän homma asuntolainan kilpailutus ei ole.

Ihan kohtuullisille tuntipalkoille on kuitenkin mahdollista päästä, sillä esimerkiksi meidän lainamme kohdalla kilpailutus tarkoittaa koko laina-aikana arviolta noin 9 000 euron säästöä. Vuodessakin rahaa jää käyttöön muutama satanen enemmän.”

Näin marginaali vaikuttaa

Jos lainasumma on 200 000 euroa ja laina-aika 25 vuotta, pienikin ero marginaalissa vaikuttaa kokonaissummaan.

Esimerkkilaskelmissa on käytetty asuntolainalaskuri.com-sivustoa. Viitekorko on nolla. Laskelmat ovat suuntaa-antavia.

Marginaali 1,2 %: lainan korkokulut 31 597 €

Marginaali 1,0 %: lainan korkokulut 25 122 €

Marginaali 0,8 %: lainan korkokulut 20 734 €

Marginaali 0,5 %: lainan korkokulut 12 802 €

Näyttelijä Antti Holma paljastaa yksityiskohtia taloudenpidostaan uudessa rahaoppaassa Kaikki rahasta.

Näyttelijä Antti Holma oppi taloudellisuutta uransa alkuaikoina, kun tienestit olivat epäsäännöllisiä. Jossain kuussa palkkaa saattoi tulla 4000 euroa, minkä Antti pisti välittömästi sileäksi. Seuraavassa kuussa tilille tuli vain 120 euroa.

– Kun rahaa ei ollut enkä tiennyt, koska sitä tulee, pääni ympärillä oli koko ajan vanne, joka kiristi valtavasti. Tästä ajasta opin, ettei pidä katsoa, paljonko nyt on tilillä vaan miettiä, paljonko sinne on tulossa, Holma muistelee Julia Thurénin tuoreessa talousraamatussa Kaikki rahasta (Gummerus).

Thurén on haastatellut talousoppaaseen muitakin tunnettuja suomalaisia: raha-asioistaan avautuvat muiden muassa Vappu Pimiä, Iina Kuustonen, Maria Veitola ja Hjallis Harkimo.

Antti Holma kertoo kirjassa, kuinka hän on opetellut suunnittelemaan rahankäyttöä pitkällä tähtäimellä.

– En ole tarjoushaukka, mutta olen hirveän iloinen, jos saan jotain halvemmalla. Omistan kaikki kanta-asiakaskortit, koska minua harmittaa valtavasti, jos olisin saanut jonkun tuotteen kortin avulla kolme euroa halvemmalla. Ajattelen pikkuporvarillisesti, että taksiin pitää olla aina rahaa, Holma kertoo.

”Omistan kaikki kanta-asiakaskortit, koska minua harmittaa valtavasti, jos olisin saanut jonkun tuotteen kortin avulla kolme euroa halvemmalla.”

Holma mainitsee jemmaavansa rahaa säästötilille ja vakuutussäästötilille, johon hän laittoi könttäsumman myydessään asuntonsa. Lisäksi hänellä on vielä yksi sijoitusasunto Suomessa.

Lontoossa asuvalla näyttelijällä kuluu arjessa rahaa vähänlaisesti: huoneen vuokra on edullinen, eikä ruokalaskuun mene kuin joitakin kymppejä viikossa.

– Sen sijaan törsään tyhmiin juttuihin, kuten lentoluokan korottamiseen turistiluokasta bisnesluokkaan tai vaikka hienoon laukkuun. Jos haluan jotain isompaa, vaikkapa digijärkkärin, säästän siivun seuraavasta kolmesta palkkiosta, minkä jälkeen teen ostoksen, Holma kertoo kirjassa.

Viime vuonna Holma kertoi bisnesluokkaharrastuksestaan myös Me Naisille.

– En ikinä säästä lennoissa, vaikka varmaan pitäisi oppia. Mutta mieluummin maksan, että voin marssia jonottamatta suoraan koneeseen ja pitää oman tilani, Holma perusteli.

”Olisin ihan hyvin voinut lainata rahaa ja elää enemmän.”

Hän mainitsi tuolloin myös katuvansa, ettei aikanaan ottanut enempää opintolainaa, vaan teki kaikki loma-ajat töitä tunnollisesti töitä ravintola-alalla ja matkusteli tosi vähän.

– Olisin ihan hyvin voinut lainata rahaa ja elää enemmän. Nuoruus on niin kertaluonteinen asia, ettei sitä olisi kannattanut kuluttaa baaritöihin.

Taannoin Antti Holma paljasti Facebookissa myös kurinalaisen vaatefilosofiansa, johon kuuluu iso läjä pelkästään mustia sukkia. Holma kertoi heittävänsä vuosittain kaikki sukkansa roskiin ja ostavansa tilalle uudet.

– Jos joskus löydän parittoman sukan, vien sen välittömästi ulos talosta, ulkoroskikseen. Näin se ei pääse levittämään entropiaansa jo valmiiksi sotkuiseen elämääni, Antti selitti.

– Luonto ei ehkä kiitä, mutta toisaalta en tee lapsia tähän lohduttomaan väestöräjähdykseen luonnonvaroja kuluttamaan, joten tasoissa ollaan, saatana.

Nykyään Saara Helkala on freelancer-graafikko ja tekee töitä Suomeen Lissabonista käsin. Hän elää huomattavasti pienemmällä budjetilla kuin Suomessa.

Vähän yli kolmekymppisenä Saara Helkala, 38, irtisanottiin kultaisen kädenpuristuksen kera mainostoimiston graafikon paikalta. Hän sai pian uusia töitä, mutta tilille jäi mukava pesämuna, joka innosti Helkalaa säästämään lisää.

– Säästin nelisen vuotta ilman tarkempaa suunnitelmaa. Haaveilin, että olisi kiva tehdä irtiotto, mennä vaikka yksin Nepaliin vuorelle istumaan.

Saara ei kuitenkaan päätynyt Aasiaan, sillä eräällä lomareissulla Lissabonissa hän rakastui kaupunkiin päättömästi. Hän oli haaveillut myös maisteritutkinnon suorittamisesta, ja kaupungista löytyi mielenkiintoinen designin ja visuaalisen kulttuurin yliopisto-ohjelma. Saara päätti ottaa hyväpalkkaisesta vakityöstään kahden vuoden opintovapaan. Päätöksen jälkeen hän rupesi säästämään toden teolla.

– Sitä ennen olin ollut ostokoukussa. Kun näin jotain kaunista, halusin sen heti itselleni.

Oli motivoivaa olla shoppailulakossa ja elää puoli vuotta linssikeitolla, kun tiesi, että säästöillä voisi ostaa Portugalissa mielenrauhaa. Ennen lähtöpäivää koossa oli kymppitonni. Suomesta saatu 480 euron opintotuki kului lähes kokonaan kuukausittaiseen koulumaksuun, ja Saara eli Lissabonissa säästöillään. Toiseksi opiskeluvuodeksi hän sai stipendin, joka kattoi koko koulumaksun.

Kaksi vuotta kuluivat nopeasti, ja Saara nautti elämästään. Päätös irtisanoutua töistä ja jäädä Lissaboniin lopullisesti oli vaikea mutta oikea. Nykyään Saara on freelancer-graafikko ja tekee töitä Suomeen Lissabonista käsin. Hän elää huomattavasti pienemmällä budjetilla kuin Suomessa.

– Harkitsen kaikkia hankintoja pitkään. Elin esimerkiksi puoli vuotta ilman sänkyä, pelkällä patjalla.

Saaralla ei ole myöskään silitysrautaa tai monia muita asioita, jotka Suomen-kodissa olivat tärkeitä. Ylipäänsä hän on tullut siihen tulokseen, että kodin ei tarvitse olla täydellinen. Suomessa käydessään hän huomasi ajattelutapansa muuttuneen lopullisesti.

”Totta kai kauniit esineet ovat edelleen ihania, mutta nyt minun ei tarvitse omistaa niitä.”

– Eräs ystäväni oli ostanut 90 euron design-herätyskellon. Olin aivan pöyristynyt! Ja samalla tajusin, että kolme vuotta sitten olisin voinut tehdä ihan samoin.

Tavaroiden sijaan Saara sijoittaa vapauteen. Kun jättää jotakin ostamatta, ei ole pakko puurtaa pitkää päivää.

– Totta kai kauniit esineet ovat edelleen ihania, mutta nyt minun ei tarvitse omistaa niitä.

Toisaalta Saara on myös oppinut sen, että mikään päätös ei ole lopullinen. Voi olla, että jonain päivänä hän vielä muuttaa Suomeen ja hankkii sen design-herätyskellon.