Olisikohan näistä nettikirppishiteiksi? Kirppiskonkarin mukaan netin kirpputoreilla kannattaa myydä vain kymmenen euron arvoisia tai sitä arvokkaampia vaatteita. Kuva: Shutterstock
Olisikohan näistä nettikirppishiteiksi? Kirppiskonkarin mukaan netin kirpputoreilla kannattaa myydä vain kymmenen euron arvoisia tai sitä arvokkaampia vaatteita. Kuva: Shutterstock

Heidi kustansi perheensä etelänmatkan myymällä vaatteita ja tavaroita nettikirppiksillä. Nyt hän jakaa vinkkinsä tehokkaaseen kirppismyyntiin. 

– Halusimme lähteä lomamatkalle, mutta budjetti puuttui, kolmekymppinen Heidi kertoo. 

Tuttu tunne monelle. Heidi ratkaisi loman rahoitusongelman pohtimalla, mitä kaikkea tarpeettomaksi käynyttä kotoa löytyisi, ja myymällä tavarat Facebook-kirpputoreilla sekä Tori.fi:ssä.

– Mietin, missä paikassa mikäkin tavara voisi mennä parhaiten ja helpoten kaupaksi.

Heidi myi omia sekä lastensa vaatteita ja kenkiä, lastentarvikkeita, kankaita, lakanoita ja pääsylipun väriestejuoksuun, joka järjestettiin samaan aikaan lomamatkan kanssa. 

– Ykköstavoitteeni oli päästä mahdollisimman nopeasti tavaroista eroon, koska matkalle lähdettiin pian. Vasta toinen prioriteetti oli rahasumma. Laitoin aika maltilliset hinnat, Heidi kertoo. 

Lopulta hän sai kerättyä huimat 1 979 euroa. Heidi on kirppiskonkari, mutta lähes kahden tonnin potti yllätti silti. Suurin summa tuli hyvinvarustelluista suositun merkin lastenrattaista, mutta hyvin tuottivat myös esimerkiksi kolme kenkäparia, joista Heidi sai yhteensä 161 euroa.

Miten joku voi saada kolmesta käytetystä kenkäparista yli 150 euroa? No, yhdet kengistä olivat suomalaiset merkkipopot, Minna Parikat. Heidillä on pitkä kokemus nettikirppiksistä, ja hänen mielestään kaikkein edullisimpia tavaroita ei kannata myydä verkossa yksitellen. Se on yksi hänen tärkeimmistä vinkeistään kirppismyyjille:

Ensimmäinen sääntö: Katso tarkasti, mitä myyt.

Joka naisella ei välttämättä ole kaapin pohjalla merkkikenkiä myyntiin, mutta silti myytävien tuotteiden laatuun kannattaa kiinnittää huomiota. 

– Täytyy valita tarkkaan, mitä myy. Jos myy huonoa tavaraa ja hinnat eivät ole kohdillaan, menee vain aikaa hukkaan, Heidi toteaa.

Jotta Heidi viitsii ladata esineen myyntiin verkkoon, täytyy esineen arvon olla vähintään viisi euroa, mieluummin kymmenen. Halpaketjujen edulliset vaatteet Heidi laittaa myyntiin pakettina. Hän valitsee vaikkapa kymmenen yhteensopivaa vaatetta ja myy ne 30 euron yhteishintaan. Jotta paketti olisi houkuttava, Heidi sovittaa paketin vaatteita päälleen niin, että ostaja voi kuvista todeta, miten hyvä kokonaisuus paketti on. 

Kotimaiset merkkituotteet taas menevät Heidin mukaan usein kaupaksi, vaikka niissä olisikin jotakin kolhua tai vikaa. Hinnassa puutteet täytyy tietysti huomioida.

Toinen sääntö: Seuraa hintoja.

Hinnoittelu on kirppisten aloittelijalle vaikeaa. Ennen myyntijulkaisujen tekemistä kannattaa yksinkertaisesti seurata, millä hinnalla mitäkin tavaraa ostetaan.

– Laitan hinnan aina mieluummin ala- kuin yläkanttiin, Heidi sanoo.

Kun hinta on tarpeeksi alhaalla, ostajat eivät jää odottelemaan ja kyselemään, vaan ymmärtävät, että tuote tulee menemään pian kaupaksi.

Jos hinnoittelu on vaikeaa, huutokaupalla myymistä voi testata. Heidi sai ruotsalaisen, suositun lastenvaatevalmistajan lakanat myytyä huutokaupalla 81 eurolla. Se on aika paljon käytetyistä lakanoista. 

Kolmas sääntö: Tiedä, missä myyt.

Viimeisintä myyntirupeamaansa varten Heidi teki taustatyötä. Hän esimerkiksi liittyi Facebookissa ryhmään, jossa myytiin lasten kantoreppuja. Vertailu osoitti, että kantorepuista saa enemmän Tori.fi:ssä kuin asiaan keskittyneessä Facebook-ryhmässä, joten Heidi lykkäsi vanhan kantoreppunsa myyntiin Toriin. Taas kilahti tilille 65 euroa. 

Tori.fi:ssä taas kannattaa Heidin mukaan myydä niitä tavaroita, joita joku osaa etsiä tietyllä hakusanalla. Peruskivaa arkimekkoa ei kukaan naputtele hakusanaksi osto- ja myyntisivustolle, joten se tekee kauppansa paremmin Facebookissa.

”Vältän isoja kirppisryhmiä, koska niissä ilmoitukset hukkuvat.”

Neljäs sääntö: Vältä isoja kirppisryhmiä.

Pienissä Facebook-ryhmissä on Heidin mukaan puolensa. Vaikkapa tietyn merkin vaatteisiin keskittyneissä ryhmissä ostajat löytyvät yleensä nopeasti. Noin 2 000 jäsentä on hyvä kirppisryhmän koko. 

– Vältän isoja kirppisryhmiä, koska niissä ilmoitukset hukkuvat.

Koko kaupungin kirppisryhmä, jossa myydään kaikkea mahdollista, ei usein ole paras vaihtoehto hinnankaan kannalta. Heidi sai esimerkiksi myytyä edullisen, väljän Zaran mekon äitiysvaatekirppiksellä 30 eurolla. Mekko ei ollut äitiysvaatemallistoa, mutta sen alle mahtui hyvin vauvamaha. 

Viides sääntö: Myy kauteen sopivaa.

Kuten vaatekaupoissakin, myös netissä etsitään tietyn kauden vaatteita. Kesämekot eivät käy kaupaksi talvea vasten. 

– Esimerkiksi nyt ihmiset eivät katso enää syys- vaan enemmänkin jo talvivaatteita, Heidi sanoo.

Kuudes sääntö: Varaudu vaivannäköön.

Kokeneellekin kirppishaukalle myynti on aina iso urakka.

– Kun laitan kirppikselle tavaraa myyntiin, olen projektissa aamusta iltaan pari päivää kiinni, Heidi kertoo. 

Tavaroiden myyntiin laittamisen lisäksi aikaa vie mahdollisten ostajien kysymyksiin vastaaminen.

Seitsemäs sääntö: Ryhdy postitusmestariksi.

Heidi postittaa lähes kaiken, minkä myy.

– En ota kotiini sovitusralleja.

Postitus on kätevää, jos toimii järjestelmällisesti. Ensin pitää tietää, mitä postittaminen maksaa, ja lisätä postit hintaan valmiiksi. Edullisimmat postipaketit saa Postin sovelluksen kautta ostamalla. Osa vaatteista saattaa mennä kirjepostissakin, jos ne laittaa uudelleensuljettaviin pakastepusseihin ja litistää pusseista ilman pois. 

Heidin kuukauden kaupat

Omat vaatteet:

Mekko 30 euroa, vaatepaketti 35 euroa ja rintaliivit 15 euroa, yhteensä 80 euroa 

Lasten vaatteet ja asusteet:

21 tuotetta, hinnat 5-45 euroa, yhteensä 377 euroa

Kengät:

Kolme paria, 6-140 euroa, yhteensä 161 euroa

Kankaat:

Kaksi suurta palaa, 50 ja 70 euroa, yhteensä 120 euroa 

Lakanat:

Yhdet lasten ja yhdet aikuisten lakanat 80 ja 81 euroa, yhteensä 161 euroa 

Lastentarvikkeet:

Kantoreppu 65 euroa ja lasten tuplarattaat kattavan varustepaketin kera 1 000 euroa, yhteensä 1 065 euroa

Väriestejuoksun lippu:

15 euroa 

Kaikki yhteensä 1 979 euroa 

Näyttelijä Antti Holma paljastaa yksityiskohtia taloudenpidostaan uudessa rahaoppaassa Kaikki rahasta.

Näyttelijä Antti Holma oppi taloudellisuutta uransa alkuaikoina, kun tienestit olivat epäsäännöllisiä. Jossain kuussa palkkaa saattoi tulla 4000 euroa, minkä Antti pisti välittömästi sileäksi. Seuraavassa kuussa tilille tuli vain 120 euroa.

– Kun rahaa ei ollut enkä tiennyt, koska sitä tulee, pääni ympärillä oli koko ajan vanne, joka kiristi valtavasti. Tästä ajasta opin, ettei pidä katsoa, paljonko nyt on tilillä vaan miettiä, paljonko sinne on tulossa, Holma muistelee Julia Thurénin tuoreessa talousraamatussa Kaikki rahasta (Gummerus).

Thurén on haastatellut talousoppaaseen muitakin tunnettuja suomalaisia: raha-asioistaan avautuvat muiden muassa Vappu Pimiä, Iina Kuustonen, Maria Veitola ja Hjallis Harkimo.

Antti Holma kertoo kirjassa, kuinka hän on opetellut suunnittelemaan rahankäyttöä pitkällä tähtäimellä.

– En ole tarjoushaukka, mutta olen hirveän iloinen, jos saan jotain halvemmalla. Omistan kaikki kanta-asiakaskortit, koska minua harmittaa valtavasti, jos olisin saanut jonkun tuotteen kortin avulla kolme euroa halvemmalla. Ajattelen pikkuporvarillisesti, että taksiin pitää olla aina rahaa, Holma kertoo.

”Omistan kaikki kanta-asiakaskortit, koska minua harmittaa valtavasti, jos olisin saanut jonkun tuotteen kortin avulla kolme euroa halvemmalla.”

Holma mainitsee jemmaavansa rahaa säästötilille ja vakuutussäästötilille, johon hän laittoi könttäsumman myydessään asuntonsa. Lisäksi hänellä on vielä yksi sijoitusasunto Suomessa.

Lontoossa asuvalla näyttelijällä kuluu arjessa rahaa vähänlaisesti: huoneen vuokra on edullinen, eikä ruokalaskuun mene kuin joitakin kymppejä viikossa.

– Sen sijaan törsään tyhmiin juttuihin, kuten lentoluokan korottamiseen turistiluokasta bisnesluokkaan tai vaikka hienoon laukkuun. Jos haluan jotain isompaa, vaikkapa digijärkkärin, säästän siivun seuraavasta kolmesta palkkiosta, minkä jälkeen teen ostoksen, Holma kertoo kirjassa.

Viime vuonna Holma kertoi bisnesluokkaharrastuksestaan myös Me Naisille.

– En ikinä säästä lennoissa, vaikka varmaan pitäisi oppia. Mutta mieluummin maksan, että voin marssia jonottamatta suoraan koneeseen ja pitää oman tilani, Holma perusteli.

”Olisin ihan hyvin voinut lainata rahaa ja elää enemmän.”

Hän mainitsi tuolloin myös katuvansa, ettei aikanaan ottanut enempää opintolainaa, vaan teki kaikki loma-ajat töitä tunnollisesti töitä ravintola-alalla ja matkusteli tosi vähän.

– Olisin ihan hyvin voinut lainata rahaa ja elää enemmän. Nuoruus on niin kertaluonteinen asia, ettei sitä olisi kannattanut kuluttaa baaritöihin.

Taannoin Antti Holma paljasti Facebookissa myös kurinalaisen vaatefilosofiansa, johon kuuluu iso läjä pelkästään mustia sukkia. Holma kertoi heittävänsä vuosittain kaikki sukkansa roskiin ja ostavansa tilalle uudet.

– Jos joskus löydän parittoman sukan, vien sen välittömästi ulos talosta, ulkoroskikseen. Näin se ei pääse levittämään entropiaansa jo valmiiksi sotkuiseen elämääni, Antti selitti.

– Luonto ei ehkä kiitä, mutta toisaalta en tee lapsia tähän lohduttomaan väestöräjähdykseen luonnonvaroja kuluttamaan, joten tasoissa ollaan, saatana.

Nykyään Saara Helkala on freelancer-graafikko ja tekee töitä Suomeen Lissabonista käsin. Hän elää huomattavasti pienemmällä budjetilla kuin Suomessa.

Vähän yli kolmekymppisenä Saara Helkala, 38, irtisanottiin kultaisen kädenpuristuksen kera mainostoimiston graafikon paikalta. Hän sai pian uusia töitä, mutta tilille jäi mukava pesämuna, joka innosti Helkalaa säästämään lisää.

– Säästin nelisen vuotta ilman tarkempaa suunnitelmaa. Haaveilin, että olisi kiva tehdä irtiotto, mennä vaikka yksin Nepaliin vuorelle istumaan.

Saara ei kuitenkaan päätynyt Aasiaan, sillä eräällä lomareissulla Lissabonissa hän rakastui kaupunkiin päättömästi. Hän oli haaveillut myös maisteritutkinnon suorittamisesta, ja kaupungista löytyi mielenkiintoinen designin ja visuaalisen kulttuurin yliopisto-ohjelma. Saara päätti ottaa hyväpalkkaisesta vakityöstään kahden vuoden opintovapaan. Päätöksen jälkeen hän rupesi säästämään toden teolla.

– Sitä ennen olin ollut ostokoukussa. Kun näin jotain kaunista, halusin sen heti itselleni.

Oli motivoivaa olla shoppailulakossa ja elää puoli vuotta linssikeitolla, kun tiesi, että säästöillä voisi ostaa Portugalissa mielenrauhaa. Ennen lähtöpäivää koossa oli kymppitonni. Suomesta saatu 480 euron opintotuki kului lähes kokonaan kuukausittaiseen koulumaksuun, ja Saara eli Lissabonissa säästöillään. Toiseksi opiskeluvuodeksi hän sai stipendin, joka kattoi koko koulumaksun.

Kaksi vuotta kuluivat nopeasti, ja Saara nautti elämästään. Päätös irtisanoutua töistä ja jäädä Lissaboniin lopullisesti oli vaikea mutta oikea. Nykyään Saara on freelancer-graafikko ja tekee töitä Suomeen Lissabonista käsin. Hän elää huomattavasti pienemmällä budjetilla kuin Suomessa.

– Harkitsen kaikkia hankintoja pitkään. Elin esimerkiksi puoli vuotta ilman sänkyä, pelkällä patjalla.

Saaralla ei ole myöskään silitysrautaa tai monia muita asioita, jotka Suomen-kodissa olivat tärkeitä. Ylipäänsä hän on tullut siihen tulokseen, että kodin ei tarvitse olla täydellinen. Suomessa käydessään hän huomasi ajattelutapansa muuttuneen lopullisesti.

”Totta kai kauniit esineet ovat edelleen ihania, mutta nyt minun ei tarvitse omistaa niitä.”

– Eräs ystäväni oli ostanut 90 euron design-herätyskellon. Olin aivan pöyristynyt! Ja samalla tajusin, että kolme vuotta sitten olisin voinut tehdä ihan samoin.

Tavaroiden sijaan Saara sijoittaa vapauteen. Kun jättää jotakin ostamatta, ei ole pakko puurtaa pitkää päivää.

– Totta kai kauniit esineet ovat edelleen ihania, mutta nyt minun ei tarvitse omistaa niitä.

Toisaalta Saara on myös oppinut sen, että mikään päätös ei ole lopullinen. Voi olla, että jonain päivänä hän vielä muuttaa Suomeen ja hankkii sen design-herätyskellon.