Olisikohan näistä nettikirppishiteiksi? Kirppiskonkarin mukaan netin kirpputoreilla kannattaa myydä vain kymmenen euron arvoisia tai sitä arvokkaampia vaatteita. Kuva: Shutterstock
Olisikohan näistä nettikirppishiteiksi? Kirppiskonkarin mukaan netin kirpputoreilla kannattaa myydä vain kymmenen euron arvoisia tai sitä arvokkaampia vaatteita. Kuva: Shutterstock

Heidi kustansi perheensä etelänmatkan myymällä vaatteita ja tavaroita nettikirppiksillä. Nyt hän jakaa vinkkinsä tehokkaaseen kirppismyyntiin. 

– Halusimme lähteä lomamatkalle, mutta budjetti puuttui, kolmekymppinen Heidi kertoo. 

Tuttu tunne monelle. Heidi ratkaisi loman rahoitusongelman pohtimalla, mitä kaikkea tarpeettomaksi käynyttä kotoa löytyisi, ja myymällä tavarat Facebook-kirpputoreilla sekä Tori.fi:ssä.

– Mietin, missä paikassa mikäkin tavara voisi mennä parhaiten ja helpoten kaupaksi.

Heidi myi omia sekä lastensa vaatteita ja kenkiä, lastentarvikkeita, kankaita, lakanoita ja pääsylipun väriestejuoksuun, joka järjestettiin samaan aikaan lomamatkan kanssa. 

– Ykköstavoitteeni oli päästä mahdollisimman nopeasti tavaroista eroon, koska matkalle lähdettiin pian. Vasta toinen prioriteetti oli rahasumma. Laitoin aika maltilliset hinnat, Heidi kertoo. 

Lopulta hän sai kerättyä huimat 1 979 euroa. Heidi on kirppiskonkari, mutta lähes kahden tonnin potti yllätti silti. Suurin summa tuli hyvinvarustelluista suositun merkin lastenrattaista, mutta hyvin tuottivat myös esimerkiksi kolme kenkäparia, joista Heidi sai yhteensä 161 euroa.

Miten joku voi saada kolmesta käytetystä kenkäparista yli 150 euroa? No, yhdet kengistä olivat suomalaiset merkkipopot, Minna Parikat. Heidillä on pitkä kokemus nettikirppiksistä, ja hänen mielestään kaikkein edullisimpia tavaroita ei kannata myydä verkossa yksitellen. Se on yksi hänen tärkeimmistä vinkeistään kirppismyyjille:

Ensimmäinen sääntö: Katso tarkasti, mitä myyt.

Joka naisella ei välttämättä ole kaapin pohjalla merkkikenkiä myyntiin, mutta silti myytävien tuotteiden laatuun kannattaa kiinnittää huomiota. 

– Täytyy valita tarkkaan, mitä myy. Jos myy huonoa tavaraa ja hinnat eivät ole kohdillaan, menee vain aikaa hukkaan, Heidi toteaa.

Jotta Heidi viitsii ladata esineen myyntiin verkkoon, täytyy esineen arvon olla vähintään viisi euroa, mieluummin kymmenen. Halpaketjujen edulliset vaatteet Heidi laittaa myyntiin pakettina. Hän valitsee vaikkapa kymmenen yhteensopivaa vaatetta ja myy ne 30 euron yhteishintaan. Jotta paketti olisi houkuttava, Heidi sovittaa paketin vaatteita päälleen niin, että ostaja voi kuvista todeta, miten hyvä kokonaisuus paketti on. 

Kotimaiset merkkituotteet taas menevät Heidin mukaan usein kaupaksi, vaikka niissä olisikin jotakin kolhua tai vikaa. Hinnassa puutteet täytyy tietysti huomioida.

Toinen sääntö: Seuraa hintoja.

Hinnoittelu on kirppisten aloittelijalle vaikeaa. Ennen myyntijulkaisujen tekemistä kannattaa yksinkertaisesti seurata, millä hinnalla mitäkin tavaraa ostetaan.

– Laitan hinnan aina mieluummin ala- kuin yläkanttiin, Heidi sanoo.

Kun hinta on tarpeeksi alhaalla, ostajat eivät jää odottelemaan ja kyselemään, vaan ymmärtävät, että tuote tulee menemään pian kaupaksi.

Jos hinnoittelu on vaikeaa, huutokaupalla myymistä voi testata. Heidi sai ruotsalaisen, suositun lastenvaatevalmistajan lakanat myytyä huutokaupalla 81 eurolla. Se on aika paljon käytetyistä lakanoista. 

Kolmas sääntö: Tiedä, missä myyt.

Viimeisintä myyntirupeamaansa varten Heidi teki taustatyötä. Hän esimerkiksi liittyi Facebookissa ryhmään, jossa myytiin lasten kantoreppuja. Vertailu osoitti, että kantorepuista saa enemmän Tori.fi:ssä kuin asiaan keskittyneessä Facebook-ryhmässä, joten Heidi lykkäsi vanhan kantoreppunsa myyntiin Toriin. Taas kilahti tilille 65 euroa. 

Tori.fi:ssä taas kannattaa Heidin mukaan myydä niitä tavaroita, joita joku osaa etsiä tietyllä hakusanalla. Peruskivaa arkimekkoa ei kukaan naputtele hakusanaksi osto- ja myyntisivustolle, joten se tekee kauppansa paremmin Facebookissa.

”Vältän isoja kirppisryhmiä, koska niissä ilmoitukset hukkuvat.”

Neljäs sääntö: Vältä isoja kirppisryhmiä.

Pienissä Facebook-ryhmissä on Heidin mukaan puolensa. Vaikkapa tietyn merkin vaatteisiin keskittyneissä ryhmissä ostajat löytyvät yleensä nopeasti. Noin 2 000 jäsentä on hyvä kirppisryhmän koko. 

– Vältän isoja kirppisryhmiä, koska niissä ilmoitukset hukkuvat.

Koko kaupungin kirppisryhmä, jossa myydään kaikkea mahdollista, ei usein ole paras vaihtoehto hinnankaan kannalta. Heidi sai esimerkiksi myytyä edullisen, väljän Zaran mekon äitiysvaatekirppiksellä 30 eurolla. Mekko ei ollut äitiysvaatemallistoa, mutta sen alle mahtui hyvin vauvamaha. 

Viides sääntö: Myy kauteen sopivaa.

Kuten vaatekaupoissakin, myös netissä etsitään tietyn kauden vaatteita. Kesämekot eivät käy kaupaksi talvea vasten. 

– Esimerkiksi nyt ihmiset eivät katso enää syys- vaan enemmänkin jo talvivaatteita, Heidi sanoo.

Kuudes sääntö: Varaudu vaivannäköön.

Kokeneellekin kirppishaukalle myynti on aina iso urakka.

– Kun laitan kirppikselle tavaraa myyntiin, olen projektissa aamusta iltaan pari päivää kiinni, Heidi kertoo. 

Tavaroiden myyntiin laittamisen lisäksi aikaa vie mahdollisten ostajien kysymyksiin vastaaminen.

Seitsemäs sääntö: Ryhdy postitusmestariksi.

Heidi postittaa lähes kaiken, minkä myy.

– En ota kotiini sovitusralleja.

Postitus on kätevää, jos toimii järjestelmällisesti. Ensin pitää tietää, mitä postittaminen maksaa, ja lisätä postit hintaan valmiiksi. Edullisimmat postipaketit saa Postin sovelluksen kautta ostamalla. Osa vaatteista saattaa mennä kirjepostissakin, jos ne laittaa uudelleensuljettaviin pakastepusseihin ja litistää pusseista ilman pois. 

Heidin kuukauden kaupat

Omat vaatteet:

Mekko 30 euroa, vaatepaketti 35 euroa ja rintaliivit 15 euroa, yhteensä 80 euroa 

Lasten vaatteet ja asusteet:

21 tuotetta, hinnat 5-45 euroa, yhteensä 377 euroa

Kengät:

Kolme paria, 6-140 euroa, yhteensä 161 euroa

Kankaat:

Kaksi suurta palaa, 50 ja 70 euroa, yhteensä 120 euroa 

Lakanat:

Yhdet lasten ja yhdet aikuisten lakanat 80 ja 81 euroa, yhteensä 161 euroa 

Lastentarvikkeet:

Kantoreppu 65 euroa ja lasten tuplarattaat kattavan varustepaketin kera 1 000 euroa, yhteensä 1 065 euroa

Väriestejuoksun lippu:

15 euroa 

Kaikki yhteensä 1 979 euroa 

Moraalittomuudet työelämässä ovat Me Naisten kyselyn mukaan yksittäistapauksia. Suurin osa pitää suomalaisia tunnollisina työntekijöinä.

Me Naisten työmoraalikyselyn mukaan suomalaiset keskittyvät työpaikalla enimmäkseen töiden tekoon. 82 prosenttia vastaajista kertoi pitävänsä suomalaisten työmoraalia korkeana. Vastaajia oli yhteensä 131, heistä suurin osa naisia.

– Aivan ehdottomasti valtaosalla on moraali kohdallaan. Sairausloman pitäminen kampaajan tai lasten lääkärin vuoksi ovat yksittäistapauksia, kun ei haluta käyttää saldovapaita tai lomapäiviä, yksi vastaaja arvioi.

82 prosenttia vastaajista kertoi pitävänsä suomalaisten työmoraalia korkeana.

Työn tulos ratkaisee

”Kynän tai paperitarvikkeen vieminen kotiin on varastamista, ja sitä olen tehnyt. Ja kerran tosiaan pidin yhden rokulipäivän, joka ahdisti niin paljon, että niitä ei ole sen jälkeen tarvinnut kokeilla. Noin muuten teen työpäivän tai etätyöpäivän aikana usein asioita, joita joku voisi pitää moraalittomina eli esimerkiksi otan päiväunet, pesen pyykkiä, olen somessa ja niin edelleen.

Itse tosin en pidä tätä laisinkaan moraalittomana vaan ihan normaalina toimintana nykyaikana. Kellokorttielämä on taakse jäänyttä elämää monella alalla, ja itsekin teen usein töitä iltaisin ja viikonloppuisin omalla ajalla. En edes koe, että minulle maksetaan palkkaa aikaväliltä 8–16, vaan että minulle maksetaan palkkaa työstä ja työn tuloksesta. Teen kaiken mitä pitää silloin kun pitää ja vielä paljon enemmänkin, olen hyvä työntekijä johon luotetaan. Ja kaikki tämä, vaikka olen etätyöpäivänä ottanut päiväunet. Siinä ei ole mielestäni mitään moraalitonta.

Näen moraalittomana sen, että lusmutaan pahantahtoisesti. On aivan eri asia jättää töitä tekemättä ja ottaa päiväunia kuin tehdä kaikki työt ja ottaa päiväunia. Jälkimmäisessä voittaa sekä työnantaja että työntekijä”, nimimerkki IT-orja kirjoitti.

”Otan työpäivän aikana päiväunet, pesen pyykkiä ja olen somessa.”

Etenkin asiantuntijatehtävissä työ- ja vapaa-aika sekoittuvat helposti, joten työaikaa tulee käytettyä omien asioiden hoitoon ja päinvastoin.

”Joskus on vaikea laskea, mihin työ päättyy ja vapaa-aika alkaa – ja toisin päin! Joskus siis tulee lusmuiltua esimerkiksi siten, että annan työtehtävän aloituksen roikkua hilluessani sosiaalisessa mediassa tai lounasreissulla käyn pikaisesti etsimässä mekkoa. Saatan viettää pidemmän lounaan ystäväni seurassa, mutta sillon useimmiten keskustelemme työhön liittyvistä asioista, joten onko se oikeastaan työajan väärinkäyttöä vai ei? Tieto- ja asiantuntijatyössä työajan laskeminen ei ole yksinkertaista”, nimimerkki Kirsikka kirjoitti.

Välillä rennommin

Aina ei myöskään jaksa tehdä töitä ihan täydellä teholla, ja silloin moni antaa itselleen luvan ottaa vähän tavallista rennommin.

”Joskus kun on esimerkiksi perjantai-iltapäivänä viikon päätteeksi aivan väsynyt, niin olen saattanut hieman oikoa työn laadusta. Mitään peruuttamatonta siitä kuitenkaan ole seurannut. Olen esimerkiksi jättänyt perjantaina pyykit tai vessan pesemättä, ja jättänyt ne maanantaille tai viikonlopun työvuoroon”, henkilökohtaisena avustajana työskentelevä vastaaja kertoi.

”Kiireen jälkeen mehut on poissa. Silloin työtahti hiljenee ja tekee mieli vain juoruilla, ottaa rennosti ja odottaa et kello on riittävän paljon. Yleensä olen tunnollinen ja ahkera, mutta ihan aina ei jaksa”, nimimerkki Maikku kirjoitti.

”Joskus tekee mieli vain juoruilla.”

Joskus sääntöjen rikkomiseen saattaa johtaa vaikea tilanne, johon ei tunnu löytyvän muutakaan ratkaisua.

”Kissani sairastui vakavasti, eikä todennäköisesti olisi selvinnyt työpäiväni loppuun, ellen olisi vienyt sitä lääkäriin. Mielestäni syy oli jopa eläinsuojelulain mukaan perusteltu. Mutta koska maassamme suhtaudutaan yhä hyvin nihkeästi näihin asioihin, jouduin ilmoittamaan töihin olevani sairas. Muuten työpaikkani olisi ollut vaakalaudalla ’perusteettoman poissaolon’ vuoksi. Kuvio on melkoisen nurinkurinen tässä asiassa”, asiakaspalvelutyössä oleva vastaaja kertoi.

Kuka on oikeasti sairas?

Harva innostui kertomaan kyselyssä omista moraalittomista teoistaan, mutta muiden tekemisistä raportoitiin melko innokkaasti, etenkin sairauspäivistä.

”Joka kesä joudutaan sairauslomalle selkäkivun vuoksi heti kun tulee hyvä mökkikeli. Siirretään kaikki lomat sairausloman takia ja pantataan lomapäiviä. Hoitoalalla näitä riittää!” nimimerkki Sosionomi kertoi.

Nimimerkki Toimistotyttö arveli moraalittomuuksian kertyvän nimenomaan tietyille työntekijöille.

”Moraali tuntuu olevan joillakin todella löysä. Niillä tyypeillä on sellainen ajatusmaailma, että on jotenkin oikein ottaa työnantajasta kaikki irti mikä lähtee. Ikäänkuin työnantaja olisi jotenkin velkaa työntekijöilleen, ja vaikka työnantaja maksaa yhteisesti sovittujen puitteiden mukaan palkkaa tehdystä työstä, niin se ei riitä, vaan pitää kepulikonstein yrittää saada jotain siihen päälle”, hän kirjoitti.

Ylettömästä nuukailusta voi tulla samanlainen kontrollin väline kuin hoikasta kauneusihanteesta.

Rahojen säästäminen ja sijoittaminen kiinnostaa yhä useampia ihmisiä, erityisesti naisia. Varallisuuden kartuttamista käsittelevissä Facebook-ryhmissä tsempataan kanssasiskoja pihistelyssä ja rahojen laittamisessa poikimaan.

Rahoja tilillä makuuttava tuntee itsensä helposti hölmöksi, kuten Helsingin Sanomissa todetaan, eikä mikään säästövinkki ole liian pieni jaettavaksi. Me Naisten tietojen mukaan keskituloiset naiset säästävät muun muassa pidättelemällä pissaa ja repimällä kukkakaalista lehtiä ennen punnitusta.

Usein säästämisen ja sijoittamisella tavoitellaan tulevaisuutta turvaavan puskurirahastoa ja sitä, että rahaa olisi enemmän käytettävissä. Joskus tavoitteena on jokin suuri hankinta, kuten asunnon käsiraha, uusi auto tai kaukoloma. 

Tutkimuksista tiedetään, että raha lisää onnellisuutta tiettyyn rajaan asti, mutta ei suinkaan loputtomasti. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, mitä tapahtuu, kun puskurirahasto on kasassa ja elintaso sopiva, ja rahaa jää silti säästöön. Ihanne on, että ensin säästetään, sitten sijoitetaan ja sitten – niin mitä?

Rahan kuluttaminen ei ole ihan ongelmaton juttu, varsinkaan, jos sattuu olemaan nainen. Toimittaja Jennifer Wright huomauttaa Harper's Bazaarissa, että naisten rahankäyttöä pidetään yhä vuonna 2018 turhamaisena tuhlaamisena.

Luksukseen tuhlaavaa miestä ihaillaan ja naisten kalliita käsilaukkuja paheksutaan.

Wrightin mukaan miehelle on okei sinkauttaa 200 000 dollarin auto avaruuteen huvin ja näkyvyyden vuoksi – Elon Musk, katsomme sinua – mutta naisten rahankäyttöä pidetään hyväksyttävänä vain, jos raha menee välttämättömyyksiin tai muiden ihmisten hyväksi. Luksukseen tuhlaavaa miestä ihaillaan ja naisten kalliita käsilaukkuja paheksutaan.

Nuukailuun kannustavassa ilmapiirissä järkevän ja hyväksyttävän kulutuksen rajat kuroutuvat yhä tiukemmalle. Ympäristön kannalta on hyvä, jos kerskakuluttamista ei ihannoida. Maailma ei kuitenkaan pelastu sillä, että naiset tuntevat huonoa omaatuntoa siitä, että käyttävät itse ansaitsemiaan rahoja haluamiinsa palveluihin ja tavaroihin.

Moni pitää esimerkiksi hiusten leikkauttamista kampaajalla tuhlaamisena. Kun rahaa käyttää nainen, kampaamokäynti muuttuu paikallisten palveluyrittäjien tukemisesta turhaksi hemmotteluksi ja ulkonäön kohenteluksi. 

Rahalla kehuskelu ei Suomessa ole sosiaalisesti sallittua, mutta rahan säästämisellä voi vähän leveilläkin. Jennifer Wright kirjoittaa Harper's Bazaarissa, että nuukailusta on tullut kisa, joka muistuttaa vanhaa kisaa siitä, kuka kuka pystyy syömään vähiten ja olemaan laihoin. 

Säästövillityksessä on useita yhtymäkohtia laihdutuskulttuuriin. Sekä säästäminen että laihduttaminen perustuvat kieltäymykseen ja tapojen muuttamiseen. Molemmat ovat teoriassa erittäin yksinkertaisia juttuja – kuluta vähemmän kuin syöt tai ansaitset – mutta kummassakin käytännön rutiinien muutos vaatii paljon vaivaa ja ajatusta.

Kun nuukailusta tulee joka asiasta pihistelyä, jonka tavoitteena on voittaa päänsisäinen kisa kurinalaisuudesta, ollaan vaarallisilla vesillä.

Laihdutus ja säästäminen ovat myös samalla tavalla epätasa-arvoisia ilmiöitä. Osa porukasta on luonnostaan hoikkia ja syntyjään rikkaita, ja toiset joutuvat lapsesta asti ponnistelemaan kilojen karistamiseksi tai edes pienten säästöjen aikaansaamiseksi.

Säästövinkkejä jaellessa unohtuu helposti, että kaikkien ei tarvitse säästää yhtään nykyistä enempää, ja että kaikilla ei oikeasti ole mahdollisuutta laittaa euroakaan sivuun tuloistaan.

Säästöinnostus on positiivinen ilmiö niin kauan kun kyse on oman talouden hallinnasta, haaveiden mahdollistamisesta, tulevaisuuden turvaamisesta ja luonnonvarojen säästämisestä. 

Kun nuukailusta tulee joka asiasta pihistelyä, jonka tavoitteena on voittaa päänsisäinen kisa kurinalaisuudesta, ollaan vaarallisilla vesillä. Täydellinen rahankäyttö uhkaa muuttua uudeksi täydelliseksi ruokavalioksi, eli kontrollikeinoksi, joka saa kohtuuttomat mittasuhteet arjessa ja johtaa pahimmillaan elämää rajoittaviin häiriöihin.