Josko sieltä tänä vuonna jotain tulisi? Kuva: Shutterstock
Josko sieltä tänä vuonna jotain tulisi? Kuva: Shutterstock

Suomessa ei ole tavattu paljon rahasta puhua. Tilanne on muuttumassa, ja siitä on hyötyä meille kaikille.

Nyt en kyllä kehtaa pyytää lisää palkankorotusta, kun tuli mokattua töissä. Viime vuonna en kehdannut, kun olin juuri tullut perhevapaalta. Sitä edellisenä vuonna en voinut, kun olin juuri jäämässä perhevapaalle. Milloinkohan olisi sopiva hetki pyytää palkankorotusta? Tuleeko sitä hetkeä koskaan?

– Kaikki muutoskohdat ovat hyviä hetkiä. Kun tulee uusi esimies tai kun omat työtehtävät vaihtuvat. Kyllä perhevapaalta tuleminenkin on ihan hyvä taitekohta, sanoo HRM Partnersin asiakkuusjohtaja, uravalmentaja Kati Järvinen.

Jospa sopiva muutoskohta olisi seuraavassa kehityskeskustelussa? Se on oikein hyvä hetki avata palkkakeskustelu. Neuvottelut täytyy vain hoitaa fiksusti.

1. Selvitä, mitä kaveri tienaa

Tarvitset perusteluja. Jos työtehtäväsi vaikeutuvat ja vastuut lisääntyvät, perustelu on valmiina tarjottimella. Jos taas työtehtävissä ei ole tapahtunut muutosta, mutta palkka ei tunnu olevan kohdillaan, tarvitset muita faktoja selustaksi. Syyksi ei riitä se, ettet ole koskaan pyytänyt korotusta. Parempi perustelu on vaikka palkkakuoppa kollegoihin nähden.

Paljonko työkaverisi sitten tienaa? Jos et tiedä etkä kehtaa kysyä, voit selvitellä asiaa vaikka Verohallinnosta: nimellä, syntymäajalla ja kotipaikkakunnalla voi puhelinpalvelusta tarkistaa henkilön vuosiansiot. Liittojen palkkataulukoista taas saa osviittaa siitä, onko oma palkka alle alan keskiarvon. Myös oman työnantajan henkilöstöosastolta voi kysäistä, ansaitseeko firman linjan mukaisesti. HR-ihmiset eivät paljasta henkilöiden tuloja, mutta voivat kommentoida yleisellä tasolla.

Mutta miksei voisi kysyä työkaveriltakin? Suomessa ei perinteisesti ole puhuttu palkoista, mutta kulttuuri on muuttumassa. Ainakin Mun Talous -projektin koordinaattori Essi Lindberg ounastelee, että olisi. Essi on juuri päätoimittamassa Puhutaan rahasta -opasta nuorilla ja toivoisi, että rahasta tosiaan puhuttaisiin.

– Siitä, ettei palkoista puhuta, kärsivät työntekijät. Työnantajan etu on tietysti se, että ollaan hiljaa.

Essi toteaa, että Suomessa palkkansa kertovat mieluiten ne, joilla ei ole kovin iso eikä hirveän pieni palkka. Hän kertoo tapauksen Facebookista: tohtoriksi valmistunut ystävä oli hakemassa töitä ja saanut kipinän Sosiaali- ja terveysministeriön Puhutaan palkoista –kampanjasta.

Siitä, ettei palkoista puhuta, kärsivät työntekijät.

– Hän avasi keskustelun ja pyysi ihmisiä kertomaan palkkansa ja toimensa. Se oli kiinnostava ketju: siitä huomasi, ettei korkea koulutus aina tarkoita korkeaa palkkaa. Jännää oli se, että parikymmentä naista ja yksi mies kertoivat palkkansa.

Miksiköhän? Essi miettii, arastelivatko miehet tunnustaa korkeat palkkansa seurassa, jossa paremmin koulutetut naiset ansaitsivat vähemmän.

– Saattahan olla, että joku on itsekin miettinyt, ettei ansaitsisi ihan niin paljon.

2. Ajoita pyyntö oikein

Kati Järvisen mielestä sähköposti otsikolla ”Lisää liksaa” ei ole paras mahdollinen lähestymistapa palkkaneuvotteluihin. Voi sen toki niinkin tehdä: esimies on palvelutehtävässä, ja hänen pitää olla alaistensa käytettävissä silloin, kun alaisilla on asiaa. Mutta strategisesti on fiksumpi miettiä tyyliä – ja myös ajoitusta.

– Jos tammikuussa kerää rohkeutensa ja pyytää lisää palkkaa, budjetointi voi olla sellaisessa vaiheessa, että joutuu odottamaan tai neuvottelemaan uudestaan. Syksy voisi olla parempi ajankohta: silloin suunnitellaan seuraavan vuoden budjettia, Kati Järvinen neuvoo.

3. Neuvottele, neuvottele

Olet kerännyt rohkeutta ja valmistautunut astumaan lohikäärmeen luolaan, hyvä! Varaudu siihen, että pelkkä suun avaaminen ei riitä: esimiehesi ei hymyilekään todeten, että ”Jo oli aikakin”. Todennäköisimmin hän näyttää vaikealta ja välttelevältä – vähän siltä, kuin joutuisi maksamaan korotuksesi omasta palkastaan.

– Esimies onkin puun ja kuoren välissä – hänen täytyy perustella palkankorotuksesi eteenpäin, varaa ei ehkä ole kovin paljon, ja joku muu alainen voi olla vielä pahemmassa palkkakuopassa, sanoo Kati Järvinen.

Kysy aluksi kysymyksiä, joihin voi vastata vain 'kyllä'.

Hän tarkoittaa oikealla tarjoilulla faktoja, perusteluja ja neuvottelumaista otetta. Tämä on se kohta, jossa on järkevää puhua asioista, ei tunteista. Ei kannata mainita myöskään kollegoiden palkkoja. Ne on hyvä tietää, mutta ”kun Jarnollakin, niin minäkin haluan” on väärä peruste. Vaatimukset, suuttumus tai pahan mielen näkyminen neuvottelussa eivät toimi.

Essi Lindberg kertoo vinkin ammattiliiton järjestämältä kurssilta, jossa uravalmentaja Riikka Pajunen opetti palkkaneuvottelutaktiikkaa: kyllä-tekniikan.

– Siinä kysytään aluksi kysymyksiä, joihin voi vastata vain ’kyllä’. Tyyliin ’Meillä molemmillahan on toive, että tekisin työni motivoituneesti, eikö niin?’. Muutaman kyllä-vastauksen jälkeen vastapuolen on jo hankalampi vastata ratkaisevaan kysymykseen ’ei’.

4. Vältä virheet

Palkankorotusta kannattaa periaatteessa pyytää. Se kertoo, että arvostaa omaa osaamistaan ja on kiinnostunut urastaan. Mutta jos palkankorotuspyynnön pontimena on tyytymättömyys, pitää miettiä, mihin oikeastaan on tyytymätön. Onko se palkka, joka on pielessä? Jos ongelma onkin liiassa työmäärässä, ikävässä työkulttuurissa tai koko homman mielekkyydessä, on parempi neuvotella niistä kuin palkasta.

– Työn kokonaispalkitsevuus on olennainen juttu. Onko joustoa, jos tarvitsee juuri sitä? Puhelin- tai autoetua? Lyhyet työpäivät? Tällaisilla jutuilla voi olla rahallisestikin yllättävän iso merkitys. Kannattaa laskea myös tuntipalkka, jos arvostaa nimenomaan lyhyitä työpäiviä, Kati Järvinen neuvoo.

Hänen mielestään naisen palkka on kiinni siitä, paljonko vastuuta on valmis ottamaan. Uhriutuminen ei tuo lisää rahaa.

Mutta juuri uhriutumisen uhka väijyy, kun puhutaan matalapalkkaisista töistä. Niitä naiset usein tekevät, ja niissä palkkataso tuntuu kaikkein epäreiluimmalta. Maailma onkin epäreilu, koska ”en tule palkallani toimeen” ei kuulemma kelpaa perusteluksi.

– On turha mainita myöskään sitä, jos on juuri ottanut ison asuntolainan. Perusteluksi ei kelpaa mikään oman työpanoksen ulkopuolinen asia, Järvinen muistuttaa.

Sen sijaan kokemus voi toimia perusteena. Jos kuulut niihin, jotka eivät kehtaa pyytää korotusta siksi, että jumittavat samoissa hommissa, on aika ryhdistäytyä! Essi Lindbergin mielestä on asiallista pyytää lisää palkkaa, kun työkokemusta samassa hommassa alkaa kertyä.

Uhriutuminen ei tuo lisää rahaa.

– Kaikkihan me olisimme burnoutissa, jos palkankorotusta voisi pyytää vain silloin, kun vastuuta tulee lisää. Monet työt ovat sellaisia, että ihminen on joka vuosi vähän entistä parempi työntekijä.

5. Älä himmaile

No hyvä on sitten – kitinät sikseen. Minähän olen mahtava työntekijä, lahja osakkeenomistajille, avainhenkilö vailla vertaa. Kyllä minä ansaitsen palkankorotuksen.

Tämä on ihan hyvä asenne palkkaneuvotteluihin. Omalle näkemykselle omasta erinomaisuudesta pitää vain löytää vedenpitävät perustelut. Jotkut löytävät aina sellaiset. Nimetön esimies kertoo käyneensä alaistensa palkat läpi ennen kehityskeskusteluja ja huomanneensa, että parasta palkkaa ei saanut fiksuin, reippain, sitoutunein, ahkerin tai edes paras työntekijä – ei, vaan se vähän rasittava hahmo, joka kehtaa aina pyytää.

Kati Järvinen miettii, onko parasta palkkaa saava oikeasti rasittava. Ehkä hän vain pitää kiinni omista eduistaan, ja muidenkin pitäisi tehdä niin?

– Entä jos olisikin ok puhua vahvuuksistaan ja olla ylpeä panoksestaan? Jos on hyvä työntekijä ja jää odottamaan, että se huomataan ja palkitaan, saa odottaa. Ei ole syytä himmailla.

Niina Aaltio on lähdössä kavereidensa kanssa Lappiin lomalle yhteisen Hupitilin varoilla. 

Niina Aaltio, 33, ja kaksi hänen läheistä ystäväänsä rakastavat matkustelua. Kolmikko on tutustunut opiskeluaikoina, ja sen jälkeen yhteisiä reissuja on tehty useita. Aina välillä joku kolmikosta on kuitenkin joutunut jäämään pois matkasta. Matkustelu vaatii rahaa, eikä kaveriporukan reissuun ole aina irrottaa valuuttaa – paitsi että nykyään tällä kolmikolla on.

Muutama vuosi sitten Niina ja hänen kaverinsa lukivat naisille suunnattuja säästö- ja sijoitusvinkkejä ja keksivät, että he voisivat alkaa säästää yhdessä. 

– Olimme kaikki säästäneet ja sijoittaneet tahoillamme: yksi eläkerahastoon, toinen osakkeisiin. Kaikilla meillä oli myös asuntolainat. Mietimme, mikä olisi mahdollisimman simppeli tapa säästää yhdessä.

He päätyivät perustamaan Hullujen Jakkupukunaisten Hupitilin. Nimi perustuu kolmikon vanhaan vitsiin, ja tilin avannutta pankkivirkailijaa se hiukan hymyilytti. Itse tili on kuitenkin varsin virallinen. Kaikilla kolmella naisella on tiliin hallintaoikeus, ja tilillä olevien varojen käytöstä on sovittu kirjallisesti. 

– Oma säästämisemme on pitkäjänteistä, mutta tämä tili toimii vuoden sykleissä. Rahoilla tehdään kerran vuodessa joku yhteinen juttu. Tarkoitus on kerryttää muistoja ja yhteistä aikaa, ei vaurastua, Niina kertoo.

Yhteinen juttu voi olla esimerkiksi yhteinen hemmotteluhoitohetki, laskuvarjohyppy tai lomamatka. Yleensä noin vuoden aikana tilille ehtii kertyä sen verran varoja, että ystävykset voivat alkaa suunnitella seuraavaa sijoituskohdetta rahoille. 

Hupivaroilla Lappiin

Kolmikko näkee toisiaan usein, mutta mihin tahansa yhteiseen iltaan Hupitilin varoja ei hyödynnetä. 

– Tiliä ei käytetä baaritiskillä aamun pikkutunneilla. Emme ole halunneet ottaa siihen pankkikortteja, Niina sanoo. 

Hullujen Jakkupukunaisten seuraava tavoite on aktiiviloma Lapissa. Ennen matkaa porukka on yhteistuumin päättänyt nostaa Hupitilille menevän suoraveloituksen määrää, jotta tilillä riittää saldoa sekä lentoihin että aktiviteetteihin, kuten koiravaljakkoajeluun sekä suksien ja fatbike-pyörien vuokraukseen. 

”Olemme aina sparranneet toisiamme ja tienneet toistemme palkat.”

Yhteisten rahojen käytöstä päätetään tietysti yhdessä, usein pitkissä ja hauskoissa illanistujaisissa. 

– Avainasia on, että porukka on samanhenkinen, eikä rahojen käytöstä ole kauhean vastakkaisia näkemyksiä, Niina toteaa.

– Reiluus on tosi tärkeää. Säästettävä summa on mitoitettu kaikkien tuloihin, ja jos yksikin on eri mieltä rahojen käyttökohteesta,  mietitään joku muu juttu.

Päätöksentekoa helpottaa se, että naisia on mukana vain kolme. Isommalla porukalla kompromisseja pitäisi tehdä enemmän.

Avointa rahapuhetta

Hullut Jakkupukunaiset ovat toistensa pitkäaikaisia luottoystäviä. Raha-asioista he ovat aina puhuneet avoimesti.

– Olemme aina sparranneet toisiamme, tienneet toistemme palkat ja antaneet toisillemme sijoitusvinkkejä, Niina kertoo. 

Kaikki kolme tienaavat suurin piirtein yhtä paljon. Niina pohtii, että jos tulot olisivat kovin erilaiset, voisi tilille siirrettävä summa olla kiinteän euromäärän sijaan tietty prosentti tuloista.

Ystävysten mielestä osa Hupitilin hauskuudesta on siinä, että tiliä pidetään hyvin virallisesti: Niina kirjanpitovastaavana toimittaa Hupitilin osavuosikatsauksiin yhteenvetoja tilin tapahtumista, ja sijoitus-, eli matkakohteen löytymisestä tehdään aina juhlallinen muistio. 

Lopulta Hupitilissä on Niinan mielestä kuitenkin kyse vapaudesta. Yhteisellä säästötilillä ystävät varmistavat, ettei kukaan joudu sanomaan, ettei voi tulla mukaan yhteiselle lomalle. Yhteiset reissut tulee myös oikeasti toteutettua.

 – Kun tietää, että rahat ovat tilillä, on vaihtoehtoja. 

Me Naiset selvitti naisilta, millaista palkkaa saamme valmistumisen jälkeen.

Joulukuun alussa Me Naiset julkaisivat kattavan selvityksen, josta käy ilmi, millä aloilla naiset tienaavat eniten ja vähiten valmistumisen jälkeen.

Jalkauduimme Helsingin kaduille selvittämään, mitä naiset ajattelevat omasta palkastaan. Katso allaolevasta videosta, tulevatko naiset palkallaan toimeen.

”Ihan hyvä palkka”

Moni katugallupiimme osallistuneista naisista oli saanut työpaikan heti valmistuttuaan – tai jopa jo koulun penkiltä. Naiset yhteiskuntatieteilijästä sähköasentajaan tuntuivat olevan valmistumisen jälkeiseen palkkatasoonsa suhteellisen tyytyväisiä. 

– Aloittelevalle suunnittelijalle palkka oli ihan hyvä, noin 2000 €, kertoo viestintäalan perustutkinnon suorittanut Kati

– Sain ihan sellaista keskitason palkkaa, muistelee hiusmuotoilijaksi, meikkaaja-maskeeraajaksi ja kuva-artesaaniksi valmistunut Ninni

Epävarmuus työtilanteesta

Osa ei kuitenkaan päässyt tai halunnut valmistumisen jälkeen palkkatöihin. Yksi heistä on kuvataiteilijaksi valmistunut Mine, joka ryhtyi heti valmistumisen jälkeen yrittäjäksi.

– Pääsin heti oman alan töihin, koska lähdin yrittäjäksi. Yrittäjänä voin tietysti itse vaikuttaa palkkaan, mutta on myös kuluja, hän kertoo.

Yrittäjyyden ja kuukausipalkkaisen välimaastoon tipahtaa freelancer, jonka arjessa on usein läsnä epävarmuus tulevasta työtilanteesta.

– Teen töitä freelancerina eli en voi ikinä tietää, milloin saan seuraavan keikan. Sellainen epävarmuustekijä siihen aina liittyy, kertoo lavastajana ja pukusuunnittelijana työskentelevä Tinja

Lisää liksaa

Kun puhe kääntyy nykyhetken palkkaukseen, korjattavaa tuntuu löytyvän enemmän. Lähes kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, että nykyinen palkka voisi olla korkeampi. Monelle uransa alkutaipaleella olevalle toivoa tuovat tulevaisuudessa palkkaa nostavat kokemuslisät.

”Kun töitä vaan jaksaa tehdä, niin kyllä sillä toimeen tulee.”

– Sitten kun vuosia ja työkokemusta kertyy, niin kyllä sillä pärjää, kertoo sähköasentajaksi äskettäin valmistunut Mari.

– Kun töitä vaan jaksaa tehdä, niin kyllä sillä toimeen tulee, koko aikuisikänsä yrittäjänä eri aloilla toiminut Kirsti kannustaa.