Josko sieltä tänä vuonna jotain tulisi? Kuva: Shutterstock
Josko sieltä tänä vuonna jotain tulisi? Kuva: Shutterstock

Suomessa ei ole tavattu paljon rahasta puhua. Tilanne on muuttumassa, ja siitä on hyötyä meille kaikille.

Nyt en kyllä kehtaa pyytää lisää palkankorotusta, kun tuli mokattua töissä. Viime vuonna en kehdannut, kun olin juuri tullut perhevapaalta. Sitä edellisenä vuonna en voinut, kun olin juuri jäämässä perhevapaalle. Milloinkohan olisi sopiva hetki pyytää palkankorotusta? Tuleeko sitä hetkeä koskaan?

– Kaikki muutoskohdat ovat hyviä hetkiä. Kun tulee uusi esimies tai kun omat työtehtävät vaihtuvat. Kyllä perhevapaalta tuleminenkin on ihan hyvä taitekohta, sanoo HRM Partnersin asiakkuusjohtaja, uravalmentaja Kati Järvinen.

Jospa sopiva muutoskohta olisi seuraavassa kehityskeskustelussa? Se on oikein hyvä hetki avata palkkakeskustelu. Neuvottelut täytyy vain hoitaa fiksusti.

1. Selvitä, mitä kaveri tienaa

Tarvitset perusteluja. Jos työtehtäväsi vaikeutuvat ja vastuut lisääntyvät, perustelu on valmiina tarjottimella. Jos taas työtehtävissä ei ole tapahtunut muutosta, mutta palkka ei tunnu olevan kohdillaan, tarvitset muita faktoja selustaksi. Syyksi ei riitä se, ettet ole koskaan pyytänyt korotusta. Parempi perustelu on vaikka palkkakuoppa kollegoihin nähden.

Paljonko työkaverisi sitten tienaa? Jos et tiedä etkä kehtaa kysyä, voit selvitellä asiaa vaikka Verohallinnosta: nimellä, syntymäajalla ja kotipaikkakunnalla voi puhelinpalvelusta tarkistaa henkilön vuosiansiot. Liittojen palkkataulukoista taas saa osviittaa siitä, onko oma palkka alle alan keskiarvon. Myös oman työnantajan henkilöstöosastolta voi kysäistä, ansaitseeko firman linjan mukaisesti. HR-ihmiset eivät paljasta henkilöiden tuloja, mutta voivat kommentoida yleisellä tasolla.

Mutta miksei voisi kysyä työkaveriltakin? Suomessa ei perinteisesti ole puhuttu palkoista, mutta kulttuuri on muuttumassa. Ainakin Mun Talous -projektin koordinaattori Essi Lindberg ounastelee, että olisi. Essi on juuri päätoimittamassa Puhutaan rahasta -opasta nuorilla ja toivoisi, että rahasta tosiaan puhuttaisiin.

– Siitä, ettei palkoista puhuta, kärsivät työntekijät. Työnantajan etu on tietysti se, että ollaan hiljaa.

Essi toteaa, että Suomessa palkkansa kertovat mieluiten ne, joilla ei ole kovin iso eikä hirveän pieni palkka. Hän kertoo tapauksen Facebookista: tohtoriksi valmistunut ystävä oli hakemassa töitä ja saanut kipinän Sosiaali- ja terveysministeriön Puhutaan palkoista –kampanjasta.

Siitä, ettei palkoista puhuta, kärsivät työntekijät.

– Hän avasi keskustelun ja pyysi ihmisiä kertomaan palkkansa ja toimensa. Se oli kiinnostava ketju: siitä huomasi, ettei korkea koulutus aina tarkoita korkeaa palkkaa. Jännää oli se, että parikymmentä naista ja yksi mies kertoivat palkkansa.

Miksiköhän? Essi miettii, arastelivatko miehet tunnustaa korkeat palkkansa seurassa, jossa paremmin koulutetut naiset ansaitsivat vähemmän.

– Saattahan olla, että joku on itsekin miettinyt, ettei ansaitsisi ihan niin paljon.

2. Ajoita pyyntö oikein

Kati Järvisen mielestä sähköposti otsikolla ”Lisää liksaa” ei ole paras mahdollinen lähestymistapa palkkaneuvotteluihin. Voi sen toki niinkin tehdä: esimies on palvelutehtävässä, ja hänen pitää olla alaistensa käytettävissä silloin, kun alaisilla on asiaa. Mutta strategisesti on fiksumpi miettiä tyyliä – ja myös ajoitusta.

– Jos tammikuussa kerää rohkeutensa ja pyytää lisää palkkaa, budjetointi voi olla sellaisessa vaiheessa, että joutuu odottamaan tai neuvottelemaan uudestaan. Syksy voisi olla parempi ajankohta: silloin suunnitellaan seuraavan vuoden budjettia, Kati Järvinen neuvoo.

3. Neuvottele, neuvottele

Olet kerännyt rohkeutta ja valmistautunut astumaan lohikäärmeen luolaan, hyvä! Varaudu siihen, että pelkkä suun avaaminen ei riitä: esimiehesi ei hymyilekään todeten, että ”Jo oli aikakin”. Todennäköisimmin hän näyttää vaikealta ja välttelevältä – vähän siltä, kuin joutuisi maksamaan korotuksesi omasta palkastaan.

– Esimies onkin puun ja kuoren välissä – hänen täytyy perustella palkankorotuksesi eteenpäin, varaa ei ehkä ole kovin paljon, ja joku muu alainen voi olla vielä pahemmassa palkkakuopassa, sanoo Kati Järvinen.

Kysy aluksi kysymyksiä, joihin voi vastata vain 'kyllä'.

Hän tarkoittaa oikealla tarjoilulla faktoja, perusteluja ja neuvottelumaista otetta. Tämä on se kohta, jossa on järkevää puhua asioista, ei tunteista. Ei kannata mainita myöskään kollegoiden palkkoja. Ne on hyvä tietää, mutta ”kun Jarnollakin, niin minäkin haluan” on väärä peruste. Vaatimukset, suuttumus tai pahan mielen näkyminen neuvottelussa eivät toimi.

Essi Lindberg kertoo vinkin ammattiliiton järjestämältä kurssilta, jossa uravalmentaja Riikka Pajunen opetti palkkaneuvottelutaktiikkaa: kyllä-tekniikan.

– Siinä kysytään aluksi kysymyksiä, joihin voi vastata vain ’kyllä’. Tyyliin ’Meillä molemmillahan on toive, että tekisin työni motivoituneesti, eikö niin?’. Muutaman kyllä-vastauksen jälkeen vastapuolen on jo hankalampi vastata ratkaisevaan kysymykseen ’ei’.

4. Vältä virheet

Palkankorotusta kannattaa periaatteessa pyytää. Se kertoo, että arvostaa omaa osaamistaan ja on kiinnostunut urastaan. Mutta jos palkankorotuspyynnön pontimena on tyytymättömyys, pitää miettiä, mihin oikeastaan on tyytymätön. Onko se palkka, joka on pielessä? Jos ongelma onkin liiassa työmäärässä, ikävässä työkulttuurissa tai koko homman mielekkyydessä, on parempi neuvotella niistä kuin palkasta.

– Työn kokonaispalkitsevuus on olennainen juttu. Onko joustoa, jos tarvitsee juuri sitä? Puhelin- tai autoetua? Lyhyet työpäivät? Tällaisilla jutuilla voi olla rahallisestikin yllättävän iso merkitys. Kannattaa laskea myös tuntipalkka, jos arvostaa nimenomaan lyhyitä työpäiviä, Kati Järvinen neuvoo.

Hänen mielestään naisen palkka on kiinni siitä, paljonko vastuuta on valmis ottamaan. Uhriutuminen ei tuo lisää rahaa.

Mutta juuri uhriutumisen uhka väijyy, kun puhutaan matalapalkkaisista töistä. Niitä naiset usein tekevät, ja niissä palkkataso tuntuu kaikkein epäreiluimmalta. Maailma onkin epäreilu, koska ”en tule palkallani toimeen” ei kuulemma kelpaa perusteluksi.

– On turha mainita myöskään sitä, jos on juuri ottanut ison asuntolainan. Perusteluksi ei kelpaa mikään oman työpanoksen ulkopuolinen asia, Järvinen muistuttaa.

Sen sijaan kokemus voi toimia perusteena. Jos kuulut niihin, jotka eivät kehtaa pyytää korotusta siksi, että jumittavat samoissa hommissa, on aika ryhdistäytyä! Essi Lindbergin mielestä on asiallista pyytää lisää palkkaa, kun työkokemusta samassa hommassa alkaa kertyä.

Uhriutuminen ei tuo lisää rahaa.

– Kaikkihan me olisimme burnoutissa, jos palkankorotusta voisi pyytää vain silloin, kun vastuuta tulee lisää. Monet työt ovat sellaisia, että ihminen on joka vuosi vähän entistä parempi työntekijä.

5. Älä himmaile

No hyvä on sitten – kitinät sikseen. Minähän olen mahtava työntekijä, lahja osakkeenomistajille, avainhenkilö vailla vertaa. Kyllä minä ansaitsen palkankorotuksen.

Tämä on ihan hyvä asenne palkkaneuvotteluihin. Omalle näkemykselle omasta erinomaisuudesta pitää vain löytää vedenpitävät perustelut. Jotkut löytävät aina sellaiset. Nimetön esimies kertoo käyneensä alaistensa palkat läpi ennen kehityskeskusteluja ja huomanneensa, että parasta palkkaa ei saanut fiksuin, reippain, sitoutunein, ahkerin tai edes paras työntekijä – ei, vaan se vähän rasittava hahmo, joka kehtaa aina pyytää.

Kati Järvinen miettii, onko parasta palkkaa saava oikeasti rasittava. Ehkä hän vain pitää kiinni omista eduistaan, ja muidenkin pitäisi tehdä niin?

– Entä jos olisikin ok puhua vahvuuksistaan ja olla ylpeä panoksestaan? Jos on hyvä työntekijä ja jää odottamaan, että se huomataan ja palkitaan, saa odottaa. Ei ole syytä himmailla.

Punastuttaa, tärisyttää ja kurkkua kuivaa. Kuulostaako tutulta?

Apua. Tässä pitäisi rennosti esitellä itsensä, mutta kauhukuvat kolmannen luokan pieleen menneestä hamsteriesitelmästä kummittelevat mielessä. 

Miten se meni, pitikö yleisö siis kuvitella alusvaatteisillaan? Pitäisikö kymmenien puolialastomien tuntemattomien läsnäolon rauhoittaa?

Ei ihme, että paniikki iskee.

Esiintymisen pelko saa hermostossasi aikaan samanlaisen reaktion kuin se, että olisit oikeasti kuoleman vaarassa.

”Uhan kohdatessamme keho valmistautuu taisteluun. Kamppailuvietti saa aikaan pelon tunteen, joka tekee yleisön edessä luontevasti esiintymisestä vaikeaa”, neuropsykologi Theo Tsaousides kertoo Psychology Todayn artikkelissa.

Biologian ei kuitenkaan tarvitse estää sinua toteuttamasta itseäsi. LifeHack kertoo, miten esiintymiskammo jää taaksesi (tai ainakin kutistuu helposti käsiteltävään pakettiin):

Ennen esiintymistä

  • Harjoittele. Se kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta jännityksesi on helpommin hallittavissa, jos todella tiedät mistä puhut. Vältä sanasta sanaan ulkoa opettelemista. Siinä piilee unohtamisen ja jäätymisen riski. Keskity sen sijaan kertomasi tarinan yleiseen kaareen.
  • Hermoilu saa kroppasi kangistumaan lihasjännityksestä. Se vaikuttaa äänesi kantavuuteen. Rasita kehoasi kevyesti tekemällä etenkin niska- ja hartianseutua avaavia liikkeitä.
  • Meditoi. Varasta itsellesi ennen ääneen pääsemistä muutama minuutti, joiden aikana istut ja hengität. Voit tehdä mentaaliharjoittelua: piirrä itsellesi ajatuksissasi kuva nappiin menevästä esiintymisestäsi.
  • Adrenaliini kuivattaa suusi. Juo vettä, mutta rajoita hörpyt pieniin siemauksiin. Pissalla ravaaminen ei pahemmin rauhoita hermoja.

Kun esiinnyt

  • Mitähän he ajattelevat minusta? Voi helkkari, näkyykö käsien tärinä? Tajuavatkohan he esimerkkiä ollenkaan? Hellitä vähän. Tilanne on tarpeeksi stressaava jo sellaisenaan. Unohda itsesi ja keskity yhteen konkreettiseen tavoitteeseen. Mitä haluat antaa eteenpäin kuulijoillesi? Mitä heidän tulisi muistaa puheestasi vielä viikkoja myöhemminkin?
  • Ole oma itsesi. Kuuntelijasikin ovat vain ihmisiä. He kuuntelevat takuulla mieluummin aitoa persoonaa kuin viimeisen päälle kontrolloitua, muualta maneerinsa apinoinutta puhujaa.
  • Valitse yleisöstä yksi ihminen, jolle kuvittelet puhuvasi. Yksi sympaattiselta tuntuva naama on hyvä maali puheellesi. Keskity ajatuksissasi selittämään juuri hänelle esityksesi sisältö. Muut kuulijat hoituvat luontevasti siinä sivussa.

Muista!

Kymmenillä tai sadoille ihmisille puhuminen on taito, joka harvoilla on hallussa ilman sinnikästä treeniä. Pidä se mielessä ja kiipeä pokkana puhujanpönttöön.

Sitä paitsi, harvoista asioista oppii niin tehokkaasti kuin ajoittaisesta munaamisesta ja itselleen nauramisesta.

Jos verotuksessaan huomaa virheen, oikaisua voi hakea vielä viiden tai kolmen vuoden jälkeen. Viime vuoden verotuksen ehtii korjata lokakuun loppuun mennessä.

Korjattu vuoden 2017 veroilmoitus piti palauttaa 8. tai 15. toukokuuta. Mikäli lähettäminen unohtui tai verotuksesta löytyy virheitä vielä myöhemmin, kaikki ei ole täysin mennyttä. Lokakuun puoliväliin asti korjaukset voi tehdä samalla veroilmoituslomakkeella, joka piti palauttaa nyt. 

– Mikäli unohtaa tehdä veroilmoitukseen vaadittavat korjaukset, niistä voi ilmoittaa samalla lomakkeella verotuksen loppuun asti, eli lokakuun loppuun mennessä, kertoo veroasiantuntija Raili Knuutinen. 

Käytännössä korjaukset kannattaa tehdä viimeistään lokakuun puolessa välissä. Silloin verohallinnolla on aikaa käsitellä korjaukset ennen lokakuun viimeistä päivää. 

Unohditko vähennyksiä?

Mikäli virheitä huomaa vielä lokakuun jälkeen, voi tehdä oikaisuvaatimuksen. 

– Oikaisuvaatimuksella on mahdollisuus saada vähennyksiä. Jos verovelvollinen on oikeutettu vähennykseen, ei ole väliä, onko vähennys jäänyt pyytämättä oman mokan vuoksi vai muusta syystä, Knuutinen neuvoo. 

”Oikaisuvaatimuksella on mahdollisuus saada vähennyksiä.”

Oikaisuvaatimuksen takaraja vanhemmista kuin vuoden 2017 veroista on viisi vuotta. Se lasketaan verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta lukien. Vuoden 2016 veroista voi siis valittaa vuoden 2022 loppuun asti.

Verovuonna 2017 ja siitä eteenpäin oikaisuvaatimuksen takaraja on 3 vuotta verovuoden päättymisestä. Vuoden 2017 veroista voi näin ollen tehdä oikaisuvaatimuksen vuoden 2020 loppuun asti. Myös verottaja voi jälkikäteen oikaista verotusta.

Oikaisuvaatimus pitää tehdä kirjallisesti, ja sen voi tehdä joko tuloveron oikaisuvaatimuslomakkeella tai vapaamuotoisesti. Oikaisuvaatimuksessa on ilmoitettava:

  • oma nimi ja henkilötunnus
  • minkä vuoden verotukseen hakee muutosta
  • miten vaatii verotusta muutettavaksi
  • perustelut muutokseen
  • liitteenä asiakirjat, joihin vedotaan

Oikaisuvaatimuksen voi lähettää verohallintoon postitse tai jättää mihin tahansa verotoimistoon. Kannattaa olla ajoissa, sillä takarajan jälkeen saapuneita oikaisuvaatimuksia ei käsitellä.

– Palautuksen saa, kun oikaisuvaatimus on käsitelty. Suurin ruuhka on heti verotuksen päättymisen jälkeen, mutta yleensä käsittelyssä menee aikaa alle kuukausi, jos oikaisuvaatimus hyväksytään. Jos oikaisuvaatimus hylätään osittain tai kokonaan, käsittely kestää kauemmin. Kaikista nopeimmin rahat kuitenkin saa, kun hoitaa korjaukset ajoissa eikä joudu turvautumaan oikaisuvaatimukseen, Knuutinen kertoo. 

Mikäli oikaisuvaatimuksen päätös ei tyydytä, muutosta voi hakea valittamalla hallinto-oikeuteen.