No niin, mihinkäs aiot rahasi laittaa? Kuva: Shutterstock
No niin, mihinkäs aiot rahasi laittaa? Kuva: Shutterstock

Eläke, maailman tylsin aihe silloin, kun eläkepäiviin on vielä matkaa. Silti sinunkin kannattaisi uhrata sen ajattelemiseen edes hetki.

 

Moni työntää eläkeasioissa päänsä pensaaseen ja ajattelee, että siellä ne itsestään suttaantuvat. Niin ne suomalaisen eläkejärjestelmän ansiosta tavallaan suttaantuvatkin, mutta elintasoonsa eläkkeellä – sehän ei naisilla keskimäärin kovin hääviltä näytä – voi vaikuttaa itsekin. Sekä pienillä että vähän isommilla teoilla. Ensin vähän faktaa.

– On arvioitu, että aikanaan meidän eläkkeemme taso on noin 50–55 prosenttia palkasta. Eli sinä päivänä kun jää eläkkeelle, tulot putoavat noin puoleen, sanoo Osuuspankin ekonomisti Henna Mikkonen, jolla on itsellään työuraa edessä vielä neljännesvuosisata.

Toinen naisille tärkeä fakta on, että lasten hoitaminen kotihoidontuella pienentää eläkettä sitä merkittävämmin, mitä useamman vuoden on kotona. Jos esimerkiksi on pois  3000 euron kuukausipalkkaisesta työstä yhteensä neljä vuotta, se pienentää eläkettä noin 150 eurolla kuussa. Vuodessa summa on 1 800 euroa – ja naiset elävät eläkkeelle jäämisen jälkeen nykyään lähes 25 vuotta.

Nykyään kotihoidontukiajalta kertyy kyllä eläkettä, mutta vain saman verran kuin 700 euron kuukausituloilla kertyisi.

Haluatko eläkepäivinäsi mieluummin risteillä Karibialla kuin syödä lauantaimakkaraa?

Vaikka kolmekymppisenä tuntuisi, että mitä merkitystä on muutamilla kympeillä tai satasilla kuussa, se voi eläkkeellä olla iso raha.

Varsinkin naisille, joiden keskimääräinen työeläke on vain 1167 euroa kuussa. Miesten vastaava summa on 1750 euroa.

– On hyvä tiedostaa tämä, kun perheissä tehdään valintoja lastenhoidosta. Teimme vuonna 2016 kyselytutkimuksen, jossa vajaa kolmasosa vastaajista sanoi, että tieto olisi vaikuttanut päätökseen kotihoidontuen käytöstä, kertoo tutkimustiimin päällikkö Karoliina Koskenvuo Kelasta.

Kolmas tärkeä pointti on se, että ne mahdollisesti isommalla eläkkeellä olevat aviomiehet kupsahtavat tilastollisesti aiemmin, jonka jälkeen eläkeikäisten naisten sinkkutalouksissa on menoille vain yksi maksaja.

Naisten ala, naisten eläke

Jos eläkepäivinään haluaisi mieluummin risteillä Karibialla kuin elää köyhyydessä, jotain voi asialle tehdä itsekin. Raaka mutta pätevä neuvo on miettiä jo kouluttautumisvaiheessa, mille alalle lähtee.

Suomen työmarkkinoilla on rakenteellinen tasa-arvo-ongelma: miehet menevät yhä pääasiassa miesvaltaisille, paremmin palkatuille ja tuottavammille aloille.

Naisten työt laahaavat perässä niin palkoissa kuin arvostuksessakin.

– Valitettava totuus on, että perinteiset naisten alat ovat huonommin palkattuja. Naisten ei pidä arastella lähteä miesvaltaisille aloille tai ainakin voi miettiä omaa ammatinvalintaa myös taloudellisessa mielessä, sanoo analyysitoimintojen johtaja Minna Lehmuskero Työeläkevakuuttajista Telasta.

Jos on sattunut käymään niin, että on jo tukevasti siellä naisvaltaisella alalla, voi omaan palkkaansa pyrkiä vaikuttamaan etenemällä, kouluttautumalla ja jankuttamalla palkankorotuksesta. Työeläke kun on ansiosidonnainen.

– Eläkettä voi kerryttää työuran loppupäässä myös niin, että jatkaa muutaman vuoden pidempään töissä. Se onnistuu, kun on huolehtinut omasta kunnostaan ja jaksamisestaan, Lehmuskero sanoo.

Ala säästää NYT

Onneksi siitä pienimmästäkin naisalan palkasta voi silti yrittää säästää pulskempia eläkepäiviä varten. Osuuspankin ekonomistilla Henna Mikkosella on siihen selkeä vinkki.

– Heti tilipäivänä automaattisesti säästöön sen verran kuin pystyy, vaikka se olisi vain muutama kymppi.

Mikkonen muistuttaa, että usein säästöpäätös on priorisointikysymys. Palkka kyllä yleensä kuluu kuukaudessa, oli siitä sitten pannut jotakin säästöön tai ei.

– Aika on sijoittajan paras ystävä. Sillä ei ole niin väliä, millä tavalla sijoittaa, kunhan vain aloittaa sen heti.

Mikkonen puhuu sijoittamisesta, ei säästämisestä, koska raha kannattaa ehdottomasti panna poikimaan. Siinä on suomalaisilla naisilla vielä opettelemista, sillä tyypillisin säästötapa naisille on makuuttaa rahoja tilillä, jolloin hyvin matalien korkojen aikana ne eivät juurikaan kartu.

Vaikka naisen euro palkoissa on nykyään 80 senttiä, työeläkkeissä se on enää 66 senttiä.

Mikkonen itse sijoittaa rahastojen kautta osakkeisiin. Vaihtoehtoja on paljon niin sellaisille, jotka haluavat mahdollisimman riskitöntä sijoittamista kuin niillekin, joille on tärkeää sijoittaa omien arvojen mukaisesti.

– Rahastot ovat hyvä vaihtoehto sellaisille, jotka itse eivät jaksa tai ehdi kiinnostua rahoitusmarkkinoista. Vaikka olen alan ammattilainen, en tässä elämänvaiheessa ehdi itse seurailla osakekursseja, joten annan toisten ammattilaisten hoitaa sen.

Mikkosen mukaan eläkeaikaista tulotasoa havahdutaan miettimään yleensä viisi vuotta ennen h-hetkeä.

Se on sijoittamismielessä liian myöhään. Hän suosittelee säästämisen aloittamista heti, kun tilille alkaa kilahdella säännöllisiä tuloja.

Tiedä, mitä teet

Vaikka naisen euro palkoissa on nykyään 80 senttiä, työeläkkeissä se on enää 66 senttiä. Ero johtuu paitsi huonommin palkatuista töistä myös lyhyemmästä työurasta. Tällä hetkellä ero työuran pituudessa on miesten hyväksi vajaat pari vuotta.

Naisten itsensä syyllistäminen liian pienistä palkoista, kotona vietetyistä vuosista ja lopulta juuri ja juuri elämiseen riittävästä eläkkeestä ei tietenkään ole järkevää.

Monet ammatinvalinta-, palkkaus- ja lastenhoitotavat ovat yhteiskuntaan juurtuneita rakenteita, joita yksittäisen ihmisen on vaikea muuttaa.

Tärkeintä on, että naiset tietävät, mitä heidän omat päätöksensä taloudellisesti merkitsevät tässä eläkejärjestelmässä.

Kun esimerkiksi perhe tekee arvovalinnan hoitaa lapset kotona, päätöksen taloudelliset ja ammatilliset riskit eivät jää koko perheen vaan naisen kannettaviksi.

Minna Lehmuskero Telasta kuitenkin lohduttaa, että suomalainen työeläkejärjestelmä on siinä mielessä oikeudenmukainen, että eläkettä kertyy tehdyn työuran ja ansiotulon mukaan – ja järjestelmä on luotettava.

– Kyllä työeläkkeestä hyvän perusturvan saa, mutta kannattaa itse laskea ja arvioida, onko se riittävä.

6 x mieti tätä

Jos vasta mietit ammatinvalintaa, valitse jokin muu kuin perinteinen naisten ala. Mieti ammattia myös palkkausmielessä.

Jos olet jo ammatissa, aloita säästäminen heti seuraavana palkkapäivänä. Oletko varovainen säästäjä vai oletko valmis ottamaan riskejä? Jokaiselle löytyy sopiva sijoittamistapa. Tee säästämisestä automaattista: rahat suoraveloitukseen tililtä palkkapäivänä.

Tiedosta ja laske, mitä esimerkiksi lasten kotihoito eläkkeellesi tekee. Sen voit tehdä googlaamalla ”eläkelaskuri”.

Jos työurallasi on ollut katkoja, voit kohentaa eläkettäsi työskentelemällä varsinaista eläkeikää kauemmin.

Kouluta itseäsi, pyydä aina palkankorotusta, huolehdi hyvästä työkunnosta.

Ole aktiivinen talousasioissa. Älä sysää eläkeasioita pois mielestä.

Kolme Me Naisten kyselyyn vastannutta kertoo, millaista on, kun on pakko tehdä useampaa työtä.

Noin 150 000 ihmistä. Sen verran Suomessa on Eurostatin tilastojen mukaan ihmisiä, jotka tekevät työtä vähintään kahdelle työnantajalle. Tosin sitä, kuinka moni todellisuudessa tekee enemmän kuin yhtä työtä, ei tiedetä tarkalleen, koska Tilastokeskus ei asiaa ole selvittänyt. Joillekin useamman työn tekeminen on oma valinta, mutta moni tekee useampaa työtä siksi, että on käytännössä pakko. 

Satu Leinonen ja Sirpa Heino kertoivat muutama vuosi sitten Me Naisten haastattelussa, että tekevät kahta työtä siksi, että yhdestä työstä saadut tulot eivät riitä elämiseen.


”Tämä kierre on jatkunut jo vuosia.”

Kysyimme hiljattain Me Naisten lukijoilta, onko heillä samankaltainen tilanne kuin Sirpalla ja Sadulla. Nimimerkki Orja, 28, kertoi tekevänsä neljää-viittä työtä.

– Kaikki työpaikkani ovat nollatuntisopimuksia. Työskentelen baarissa, kulttuurialalla sekä kaupassa kahdessa eri liikkeessä – eli käytännössä minulla on neljä työpaikkaa. Tai periaatteessa viisi, sillä baarin yhteyteen avattiin juuri ruokaravintola, jossa käyn joskus tuuraamassa, hän kertoo.

”Sovitellun päivärahan hakeminen joka kuukausi on vaikeaa.”

Nimimerkki Orjan rahat eivät silti riitä elämiseen.

– Tämä kierre on jatkunut jo vuosia, eikä mistään työpaikasta ole siunaantunut mahdollisuutta vakihommaan – ei edes osa-aikaisena. Joudun hakemaan myös soviteltua päivärahaa Kelasta. Etuuden hakeminen joka kuukausi on vaikeaa. Kun työpaikkoja on monia, myös palkanmaksupäivia ja palkkakuittuja on monia. Kelassa ei oikein ymmärretä sitä.

Tunnit eivät riitä

Myös 61-vuotias, nimimerkkiä Hazlett155 käyttävä vastaaja tekee kahta työtä. Hänen päätyönsä on opettaa lukiossa. Sopimus on vakituinen nollatuntisopimus.

”Joskus on valittava, minkä laskun maksan eräpäivänä.”

– Opetustyön lisäksi istun illat tekemässä puhelinhaastatteluja. Teen niitä myös joskus lauantaisin ja sunnuntaisin. Teen kahta työtä, koska on pakko. Opetustyöstä saatu liksa ei riitä laskuihin ja elämiseen.

Kahdesta työstä huolimatta Hazlett155 rahat eivät aina tahdo riittää laskujen maksamiseen.

– Joskus on valittava, minkä laskun maksan eräpäivänä ja minkä myöhemmin.

Nollasopimuksella paahtaminen raskasta

Muun muassa SAK on kritisoinut nollatuntisopimuksia siitä, että työntekijä on heikossa asemassa työnantajaansa nähden. Esimerkiksi puutteellinen työsuhdeturva ja epäselvyydet palkanmaksussa ovat ongelmallisia. Joidenkin opiskelijoiden tilanteeseen nollasopimukset saattavat sopia, mutta nimimerkki Orja ei näe niissä juuri mitään hyvää.

”Kun ei saa tehdä täysiä tunteja, ei työkokemustakaan kartu miltään alalta paljoa.”

– Jotkut puolustavat nollasopimuksia sillä, että näin saa jalkaa ovenrakoon. Tämä on pötyä! hän sanoo.

Orjan kokemuksen mukaan lukuisat nollasopimukset ja lyhyet työsuhteet eivät näytä hyvältä cv:ssä.

– Kun ei saa tehdä täysiä tunteja, ei työkokemustakaan kartu miltään alalta paljoa. Olen ollut vuodesta 2015 samassa paikassa "extraajana", mutta tätä ei katsota niin, että minulla olisi kohta kolmen vuoden ajalta työkokemusta niistä hommista. En voi neuvotella palkastakaan, kun se on aina ja joka paikassa, vuodesta toiseen se minimi – jos aina sitäkään, hän kertoo.

”Jos sairastun, menetän vuorot ja palkan.”

Häntä harmittaa myös se, ettei yhdessäkään työpaikassa pääse osaksi työyhteisöä.

– Näen muita niin epäsäännöllisesti, ettei siinä pääse tutustumaan. Lisäksi olen töissä yleensä kiireaikoina, jolloin ei ole aikaa jutella.

Nimimerkki Orja jää paitsi myös työterveydestä, pikkujouluista, virkistymispäivistä ja koulutuksista.

– Jos sairastun, menetän vuorot ja palkan.

”Olisipa ihanaa, kun olisi joskus palkallinen loma.”

Hänen haaveenaan on vakituinen työsopimus täysillä tunneilla.

– Silloin tietäisin, paljonko saan palkkaa ja milloin on töitä. Voisi vähän suunnitella elämää. Nykyään pitää olla aina valmis lähtemään töihin. Ja olisipa ihanaa, kun olisi joskus palkallinen loma!

– Tuntuu, ettei minulla ole ihmisarvoa. Tätä jaksaa vain sen vähäisen rahan takia, mitä tästä saa. Ja sen takia, ettei tarvitse hävetä sitä, että pitäisi kertoa olevansa työtön.

Perhe kärsii

Kyselyyn vastanneen 36-vuotiaalla Niinalla ei nollatuntisopimusta ole, mutta hän tekee silti kahta työtä. Niina on kätilönä synnytysosastolla, mutta tekee myös siivouskeikkoja.

– Kätilön palkka ei riitä perheen elättämiseen. Miehelläni oli nuorempana oma yritys, joka meni konkurssiin. Hän maksaa raskaita ulosottojamaksuja joka palkastaan. Lapsia meillä on neljä.

Niinan nykyinen kolmivuorotyö on raskasta – ja myös hankalaa perheelliselle.

”Yhteinen aika perheen kanssa on vähissä.”

– Yhteinen aika perheen kanssa on vähissä. Kolmivuorotyö väsyttää – ja tämän päälle pitää jaksaa siivouskeikat. Olen välillä äreä äiti ja iloton. Kaikkia laskuja emme saa mitenkään maksetuksi ajallaan, mutta pysymme joten kuten leivänsyrjässä kiinni, Niina sanoo.

Hän haaveilee yhdestä työpaikasta, josta saatu palkka riittäisi perheen elättämiseen.

– Olisinpa opiskellut hyväpalkkaiseen ammattiin enkä mennyt kutsumuksen perässä. Toivon, että kätilön työstä maksettaisiin reilusti parempaa palkkaa – työn vaativuuden mukaan.

– Toivon löytäväni yhden työn, josta maksetaan parempaa palkkaa. Toivottavasti sellainen löytyy ennen kuin lapseni muuttavat kotoa. En haluaisi, että he muistavat vain sen, ettei äiti ollut ikinä kotona.

Työelämässä tapahtuva syrjintä koskettaa kaikenikäisiä naisia myös tasa-arvon mallimaassa. 

Suomesta puhutaan usein tasa-arvon mallimaana. Ei ehkä pitäisi. 

– Arkipäivän töissä on aika lailla syrjiviä käytäntöjä, vaikka lainsäädäntö on hyvä, sanoo Marjut Jyrkinen, työelämän tasa-arvon tutkimuksen ja sukupuolentutkimuksen apulaisprofessori Helsingin yliopistosta.

Jyrkinen on tutkinut skotlantilaisen kollegansa Linda McKien kanssa sitä, miten sukupuoli vaikuttaa johtajanaisiin työelämässä. Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaan WeAll-hankkeeseen kuuluvassa tutkimuksessa haastateltiin eri-ikäisiä johtajanaisia Suomesta ja Skotlannista ja seurattiin naisten ryhmäkeskusteluja.

Tulokset ovat hätkähdyttäviä.

Jyrkisen ja McKien tutkimuksen mukaan johtajanaiset – siis ne naiset, jotka ovat korkeassa asemassa ja vakaassa työsuhteessa – kohtaavat pitkin uraansa ikään ja sukupuoleen liittyvää syrjintää. Oletettavasti pätkätyöläisten, maahanmuuttajien ja muiden työmarkkinoilla heikossa asemassa olevien naisten kokemukset ovat vielä ikävämpiä kuin pomonaisten. 

Tutkimuksessa tuli ilmi monenlaisia syrjiviä käytäntöjä. Mukana olleet johtajanaiset olivat kokeneet esimerkiksi ulkonäköön liittyvää kommentointia, painetta näyttää tietynlaiselta, tytöttelyä ja ohi puhumista. Aina syrjintä ei kohdistunut naiseen itseensä, mutta oli silti epämiellyttävää. 

– Eräs suomalainen haastateltava kertoi, kuinka johtajamiehet puhuivat ylenkatsoen muista naisista, että sihteereillä pitää olla hyvät sääret, pitää olla nätti ja noheva, Jyrkinen kertoo. 

Kuka syrjii pomoa?

Sukupuoleen liittyvä syrjintä, epäasialliset kommentit ja seksuaalinen häirintä liitetään usein valta-asemaan ja sen väärinkäyttöön; yleensä esimies syrjii alaistaan eikä toisin päin. Kuka siis syrjii, kommentoi ja häiritsee pomonaisia?

– Valtaosa tutkimuksessa mukana olleista haastateltavista kertoi kokeneensa seksuaalista häirintää, iän suhteen syrjiviä käytäntöjä ja epäsopivaa kommentointia miesten taholta. Kommentteja tuli kollegoilta, pomoilta ja asiakkailta. Yhdelle nelikymppiselle naiselle jopa alainen oli huomauttanut, että olet vähän passé, Jyrkinen sanoo. 

– En sano, etteikö miehiä syrjittäisi, mutta dynamiikka voi olla toisenlainen, hän lisää.

”Jos nelikymppiset ottivat jämäkästi kantaa, heille sanottiin, että taitaa olla menopaussi tulossa.”

Sukupuoleen ja ikään liittyvä paine ei Jyrkisen ja McKien tutkimuksen mukaan kuitenkaan tullut ainoastaan miehiltä. Yksi haastateltavista esimerkiksi paheksui nuorempien naiskollegoidensa tapaa pukeutua ja meikata. 

– Feministinä oli ikävä huomata, että itsekontrollointia tehdään myös toisten naisten vuoksi. Naiset kokivat, että naisetkin tarkkaillivat heitä – ja he myös tarkkailivat itseään. 

Koskee kaikenikäisiä

Marjut Jyrkinen on tutkinut myös sukupuolistunutta ikäsyrjintää eli sitä, miten ikä ja sukupuoli vaikuttavat naisten kohteluun työpaikoilla. Tutkijan ennakko-oletus oli, että sukupuolistunut ikäsyrjintä kärjistyy 50–60 ikävuoden tiimoilla. 

Se ei ollut kuitenkaan koko totuus.

– Harmillista kyllä, haastateltavat kokivat paineita aika monessa elämänvaiheessa, Marjut Jyrkinen toteaa.

Nuoret naiset kärsivät tytöttelystä. Kolmikymppiset lapsettomat kokivat, että heihin kohdistui epäluuloja, jotka vaikeuttivat uraa:

– Vaikka raskaussyrjintä on ollut laissa kiellettyä iät ja ajat, he kokivat, ettei heitä ylennetty, koska oli pelko, että he tulevat raskaaksi.

Nelikymppisten ja sitä vanhempien kohdalla taas jouduttiin toiseen ääripäähän.

– Nelikymppisillä alkoi olla itsevarmuutta ja kokemusta työelämästä, mutta jos he ottivat jämäkästi kantaa, heille sanottiin, että taitaa olla menopaussi tulossa. 

”Hirveän usein suomalaisilla oli niin, että he pyrkivät viimeiseen asti väistelemään ja kontrolloimaan itseään, ettei vain tulisi syyllistystä eikä olisi mitenkään provosoiva.”

Keski-ikäiset ja sitä vanhemmat kokivat myös teknologiataitojen vähättelyä. 

Vanhimmat haastateltavat kokivat syrjintää, mutta Jyrkinen kertoo, että he suhtautuivat siihen nuorempia rohkeammin.

– He eivät olleet musertuneita, vaan kokivat voimaantumista siitä, että heillä oli jo niin paljon kokemusta. He ajattelivat, ettei heitä ihan äkkiä säikäytetä.

Juuri sopivaa käytöstä etsimässä

Marjut Jyrkinen ja Linda McKie löysivät tutkimuksessaan muutaman erilaisen käyttäytymismallin, joita johtavassa asemassa olevat naiset toistivat kohdatessaan epämiellyttäviä tilanteita ja kommentteja. 

Moni naisista koetti yksinkertaisesti parhaansa mukaan väistää ja välttää tilanteet. Osa pyrki tähän pukeutumalla ja laittautumalla juuri sopivan nuorekkaasti mutta ei kuitenkaan liian vapaamuotoisesti, jotta mitään sanomista ei tulisi.

– Hirveän usein suomalaisilla [naisilla] oli niin, että he pyrkivät viimeiseen asti väistelemään ja kontrolloimaan itseään, ettei vain olisi mitenkään provosoiva. 

Avoimen naisellisuuden lisäksi myös liian miehekäs ja jämäkkä tyylikin koettiin riskiksi: jämäkästi käyttäytyvää naista saatettiin pitää ”kauheana määräilijänä”. 

Niinpä naiset joutuivat käyttämään paljon aikaa ja energiaa löytääkseen hyväksytynlaisen tavan olla, käyttäytyä ja pukeutua. 

– Ettei tulisi ylilyöntejä kumpaankaan suuntaan, Jyrkinen kuvailee.

– On varsin vaikea kuvitella, että tavallinen valkoinen heteromies käyttäisi hirveästi aikaa siihen, että mikä on sopiva tyyli, olemus, käyttäytyminen ja pukeutuminen.

Tapauksia viedään harvoin eteenpäin

Jyrkisen mukaan osa naista kesti kohtaamaansa syrjintää huumorin ja vertaistuen avulla. Harva vei tapauksia eteenpäin omalle esimiehelleen – ja jos vei, vastaanotto oli Jyrkisen mukaan tyypillisesti toppuutteleva.

– Sellaisessa tapauksessa, että oli puhuttu lähipomon kanssa, reaktio oli, että hankala juttu, mutta jos tässä nyt löydettäisiin joku tapa olla...

Jyrkinen harmittelee, että monella työpaikalla tasa-arvo jää muiden asioiden jalkoihin. Vaikkapa tasa-arvosuunnitelma voi olla tehtynä, mutta sitä ei oikeasti käytetä ja seurata. 

– Taloudellisesti tiukkoina aikoina tulee sellainen puhe, että nyt on niin kriittinen aika, että tällaisia asioita kuin tasa-arvoa ei ehditä miettiä. Sillä tavalla asiat eivät ikinä muutu tai ne etenevät etanan vauhtia.