Me Naiset selvitti viiden erilaisen kodin ruokaostokset yhdeltä kuukaudelta. Miten paljon rahaa meneekään syömiseen?

Kerroimme taannoin suomalaisesta kulinaristiparista, joka syö hyvin – mutta alle 60 eurolla viikossa. Se tarkoittaa noin 240 euroa kuukaudessa, 120 euroa henkilöltä.

Monen ei tarvitse miettiä kulinaristiparin tavoin yhtä tarkkaan, mitä ruokakaupastaan ostaa. Keskimäärin suomalaiset käyttävät ruokailuun 12 prosenttia käytettävissä olevista nettotuloistaan.

Viisi eri ruokakuntaa laski Me Naisten pyynnöstä tiliotteistaan kuukauden elintarvikeostoksensa. Neljä viidestä taloudesta osoittautui melko huolettomiksi ruokashoppailijoiksi. Menojen perusteella vähiten ruokaan käyttää rahaa pihistelijä, joka saattaa syödä ulkona kolmekin kertaa päivässä.

250–1462 euroa – niin paljon rahaa esimerkkitalouksilla kuluu ruokaan kuukaudessa. Ja näistä se koostuu:

”Kaksin ollessamme valmistimme mieheni kanssa enemmän aikaa vieviä ruokia, mutta nyt lasten kanssa teemme suoraviivaisemmin arkiruokaa.”

2 työssä käyvää aikuista ja 2 alle kouluikäistä lasta

Kuukauden ruokakulut:

1 462 euroa

Yleistä: ”Kululaskelma yllätti sekä minut että mieheni. Tarkastelujaksona oli toukokuu, johon sijoittui muutamia erityispäiviä, kuten vappu, äitienpäivä ja ystävien syntymäpäiviä, joiden vuoksi käytimme tavallista enemmän rahaa ulkona syömiseen ja juomiseen sekä osittain myös ruokakuluihin kotona järjestettyjen juhlien vuoksi.

Asumisen jälkeen ruokamenot ovat selvästi merkittävin menoerä, ja ne haukkaavat huomattavan osan nettotuloistamme. Ruokamenoihimme kuuluvat myös alkoholi sekä muut kotitaloustarvikkeet, kuten vaipat ja pesuaineet.”

Ruokasuunnittelusta: ”Suunnittelemme ruokamenoja siten, että vuorottelemme mieheni kanssa ruokien ostamisessa ja valmistamisessa vuoroviikoittain. Pyrimme keskittämään ostoksia säästösyistä Lidliin ja Prismaan, mutta tiliote paljastaa, että liian usein tulee käytyä pienessä lähikaupassa noin 30 euron ostoksilla. Arjessa pienten lasten vanhempina isoon markettiin raahautuminen tuntuu joskus työläältä. Tiliotteen perusteella käymme useamman kerran viikossa kaupassa.

Ostamme aina luomumaitoa ja -lihaa, mikä tietysti kasvattaa hieman ruokamenojamme. Kaksin ollessamme valmistimme mieheni kanssa enemmän aikaa vieviä ruokia, mutta nyt lasten kanssa teemme suoraviivaisemmin niin sanottua arkiruokaa, ja viikonloppuisin haemme usein esimerkiksi intialaista lähiravintolasta. Toki joskus meilläkin syödään eineksiä – varsinkin lihaperunasoselaatikko on lasten herkkua.”

Mitä voisi tehdä toisin? ”Jossakin vaiheessa yritin lanseerata kotiimme K-citymarketin palvelua, jossa ruuat kannetaan kotiovelle. Ilmaisen kotiinkuljetuksen saamiseksi pitäisi kuitenkin ostaa ruokaa ja muita kotitaloustarvikkeita 130 eurolla. Tämä tuntui meistä kalliilta, mutta tämän laskelman valossa säästäisimme, mikäli keskittäisimme ruokaostokset kerran viikossa tilattavaan jättierään, joka kannetaan meille kotiin. Syksyllä aion ottaa tämän käyttöön meillä!”

Superfoodilla superpäivä? Kuva: Shutterstock
Superfoodilla superpäivä? Kuva: Shutterstock

2 opiskelijaa, jotka ovat kesätöissä

Kuukauden ruokakulut:

800 euroa

Yleistä: ”Emme suunnittele ruokaostoksiamme erityisen tarkkaan, mutta yritämme tehdä ruokaa, jota voisi syödä useampanakin päivänä, niin ei tarvitse ravata kaupassa jatkuvasti. Ruokakulumme ovat noin 25 prosenttia tuloistamme, ja se on ok. Meistä kahdesta minä olen enemmän ruokahifistelijä kuin puolisoni, ja kiinnitän huomiota siihen, mitä syön ja että ruoka on terveellistä. Saatan tehdä muutoksia niiden terveellisyyden mukaan eli keksin superfoodeja, joita on pakko ostaa. Kumppani ei välitä niin paljon näistä asioista, vaan hän syö, sitä mitä on.”

Ruokasuunnittelusta: ”Kunnon kauppareissuja teemme 2–3 kertaa viikossa ja käymme myös joskus viereisessä kaupassa hakemassa leipäpussin tai muuta tärkeää. Siirrämme rahaa ylimääräiselle S-tilille ruokamenoja varten.

Hyvin usein teemme simppeliä ruokaa ja ostamme peruseineksiä, kuten paljon voileipiä, hedelmiä, karjanpiirakoita. Viikonloppuisin teemme parempaa ruokaa jälkkäreineen. Huolehdimme, ettemme osta liikaa mitään ruokaa, koska emme halua laittaa ruokaa roskiin.

Ravintoloissa käymme syömässä vain merkkipäivinä tai jos viikonloppuna sattuu huvittamaan, eli korkeintaan kerran viikossa.”

Mitä voisi tehdä toisin? ”Meillä ei ole nyt varsinaisesti mitään tiettyä, mistä ei voisi tinkiä, mutta yleisesti emme luovu siitä, että ruokaa on aina paljon. Eli kotoamme löytyy aina leipää, hedelmiä, jogurttia ja muuta tarpeellista. Ehkä eri vaihtoehtoja merkkien välillä voisi katsoa enemmän ja ostaa jotain halvempaa. Usein tottumuksesta tulee ostettua ruokia, joista on varmasti halvempia versioita.”

Omat porkkanat pienentävät eläkeläisen kauppakuluja. Kuva: Shutterstock
Omat porkkanat pienentävät eläkeläisen kauppakuluja. Kuva: Shutterstock

2 puolieläkeläistä

Kuukauden ruokakulut:

600 euroa

Yleistä: ”Ruokamenomme ovat noin 15 prosenttia nettotuloistamme. Ruokaostoksilla käyn 2–3 kertaa viikossa. Keskitän ostokseni yhteen kauppaketjuun ja saan sieltä bonuksia.”

Ruokasuunnittelusta: ”Yleensä suunnittelen ruuat ja ruokaostokset muutamaksi päiväksi kerrallaan.

Ruokaa teen itse lähes päivittäin. Keittoja ja laatikoita teen kuitenkin pariksi päiväksi kerrallaan. Marjoja poimimme itse pakastimeen, ja kesällä saan kaikki kasvikset omasta puutarhastani. Syömme harvoin ulkona, ehkä pari kertaa vuodessa.”

Mitä voisin tehdä toisin? ”En halua tinkiä ruuan laadusta. Katson, että ruoka on monipuolista, eli ruokavaliossani on marjoja, vihanneksia, hedelmiä, lihaa ja kalaa sekä maitotuotteita. Valitettavasti mieheni tekee usein heräteostoksia, ja hän kantaa kotiin välillä herkkuja sekä kalliimpia lihoja.

Tarjouksia hyödynnän jonkin verran, mutta en kuitenkaan riittävästi. Sitten kun jään eläkkeelle, katson varmaan muidenkin kuin K-kauppojen tarjoukset. S-etukortinkin hankin hiljattain vain tarjousten takia.”

”Mieheni tekee usein heräteostoksia ja hän kantaa kotiin herkkuja.”

Anna meille meidän jokapäiväinen jäätelömme. Kuva: Shutterstock
Anna meille meidän jokapäiväinen jäätelömme. Kuva: Shutterstock

1 työssä käyvä opiskelija

Kuukauden ruokakulut:

400 euroa

Yleistä: ”Suunnittelen ruokaostokseni tosi vaihtelevasti. Joskus teen listan, joskus menen fiiliksellä, mutta yleensä aina pyrin käymään Lidlissä. Noin neljännes ruokakuluistani menee alkoholiin.”

Ruokasuunnittelusta: ”Käyn kunnon ostoksilla pari kertaa viikossa ja päivittäin ostamassa jotain pientä. Tavallisesti teen ruokaa päivittäin kotona, mutta Helsinkiin muuton jälkeen ulkona syöminen on lisääntynyt. Käyn rennommin kaupassakin.  Nyt teen ruokaa pari kertaa viikossa ja syön kaksi kertaa viikossa ulkona sekä haen töihin lounassalaatit.”

Mitä voisi tehdä toisin? ”Voisin syödä vähemmän ulkona ja vähemmän valmisruokaa, ostaa halvempia lounaita ja vähemmän jäätelöä.”

Sushiannos – pihistelijän ainoa ruoka tänään? Kuva: Shutterstock
Sushiannos – pihistelijän ainoa ruoka tänään? Kuva: Shutterstock

”Kävin monena iltana kello 21.00:n jälkeen ruokaostoksilla, koska silloin lähikaupastamme saa alennustuotteet -60 prosenttia halvemmalla.”

1 työssä käyvä aikuinen ja 1 koira

Kuukauden ruokakulut:

350 euroa

Yleistä: ”En pidä kirjaa ruokamenoistani. Ne ovat hyvin vaihtelevat. Joinakin kuukausina ruokaan saattaa mennä 600–700 euroa, mutta toukokuussa kulutin säästösyistä ruokaan vajaa 300 euroa. Päälle tulevat koiran ruuat ja herkut, noin 50 euroa. Alkoholia en käytä. Yllätyin, kuinka vähällä voi tulla toimeen jo tarkkailemalla alennuksia.”

Ruokasuunnittelusta: ”Suurin menoerä on arkisin työpaikan lounas, 6,80 euroa. Mutta en harrasta sitä jokaisena työpäivänä, vaikka se onkin laadukas ja ravitseva. Välillä käyn hakemassa kaupasta salaatin, proteiinipatukkoja tai hyödynnän ResQ-palvelua. Siellä ravintolat ja kahvilat myyvät saman päivän ylijäämäruokaa yli puolet halvemmalla. Esimerkiksi sushisetin saa 4–5 eurolla ja kanacurryn voi saada kolmella eurolla. Smoothien ja avokadoleivän olen saanut kahdella eurolla.

Toukokuussa en syönyt kovin usein työpaikalla ja kävin monena iltana kello 21.00:n jälkeen ruokaostoksilla, koska silloin lähikaupastamme saa alennustuotteet -60 prosenttia halvemmalla.

Yleensä saatan syödä kolme kertaa päivässäkin ulkona: aamutee ja -puuro työpaikalla tai kahvilassa, lounas sekä illallinen. Mutta alennuksia hyödyntäen se tulee joskus halvemmaksi kuin että ostaisin raaka-aineet ja tekisin pelkästään itselleni ruokaa.

Kaupassa myös helposti sortuu ylimääräisiin ostoksiin, jos vaikka haluaa kokeilla jotain uutuustuotetta. Mutta kun ostaa vaikka ison salaatin suoraan kahvilasta, saa siitä usein 1,5–2 ruoka-annosta, säästää aikaa ja saa nauttia kauniista kattauksesta.”

Mitä voisi tehdä toisin? ”Kesällä ostan usein kotimaisia kasviksia ja marjoja torilta välipalaksi. Ne maksavat paljon enemmän kuin ulkomaiset kasvikset ja hedelmät. Lisäksi käytän ruokavaliossani pähkinöitä, siemeniä ja superfoodeja.

Kun lopetin kahvin juomisen, haluan nauttia laadukasta vihreää teetä, mielellään matchaa joka päivä. Siitä ja proteiinipatukoista voisin yrittää tinkiä, varsinkin kahvilassa nautitusta teestä, mutta etenkin kesällä haluan pitää kiinni tuoreista marjoista ja kasviksista.”

Kysely

Paljonko kotitaloudessaanne kuluu rahaa kuukaudessa ruokaan ja juomaan?

501–700 euroa
501–700 euroa
20.7%
401–500 euroa
401–500 euroa
16.0%
301–400 euroa
301–400 euroa
14.0%
201–300 euroa
201–300 euroa
13.2%
701–900 euroa
701–900 euroa
11.9%
151–200 euroa
151–200 euroa
7.6%
1001–1500 euroa
1001–1500 euroa
6.1%
101–150 euroa
101–150 euroa
3.7%
901–1000 euroa
901–1000 euroa
2.3%
51–100 euroa
51–100 euroa
2.2%
1501–2000 euroa
1501–2000 euroa
0.9%
Alle 50 euroa
Alle 50 euroa
0.6%
Yli 2000 euroa
Yli 2000 euroa
0.2%
Ääniä yhteensä: 768

Näyttelijä Antti Holma paljastaa yksityiskohtia taloudenpidostaan uudessa rahaoppaassa Kaikki rahasta.

Näyttelijä Antti Holma oppi taloudellisuutta uransa alkuaikoina, kun tienestit olivat epäsäännöllisiä. Jossain kuussa palkkaa saattoi tulla 4000 euroa, minkä Antti pisti välittömästi sileäksi. Seuraavassa kuussa tilille tuli vain 120 euroa.

– Kun rahaa ei ollut enkä tiennyt, koska sitä tulee, pääni ympärillä oli koko ajan vanne, joka kiristi valtavasti. Tästä ajasta opin, ettei pidä katsoa, paljonko nyt on tilillä vaan miettiä, paljonko sinne on tulossa, Holma muistelee Julia Thurénin tuoreessa talousraamatussa Kaikki rahasta (Gummerus).

Thurén on haastatellut talousoppaaseen muitakin tunnettuja suomalaisia: raha-asioistaan avautuvat muiden muassa Vappu Pimiä, Iina Kuustonen, Maria Veitola ja Hjallis Harkimo.

Antti Holma kertoo kirjassa, kuinka hän on opetellut suunnittelemaan rahankäyttöä pitkällä tähtäimellä.

– En ole tarjoushaukka, mutta olen hirveän iloinen, jos saan jotain halvemmalla. Omistan kaikki kanta-asiakaskortit, koska minua harmittaa valtavasti, jos olisin saanut jonkun tuotteen kortin avulla kolme euroa halvemmalla. Ajattelen pikkuporvarillisesti, että taksiin pitää olla aina rahaa, Holma kertoo.

”Omistan kaikki kanta-asiakaskortit, koska minua harmittaa valtavasti, jos olisin saanut jonkun tuotteen kortin avulla kolme euroa halvemmalla.”

Holma mainitsee jemmaavansa rahaa säästötilille ja vakuutussäästötilille, johon hän laittoi könttäsumman myydessään asuntonsa. Lisäksi hänellä on vielä yksi sijoitusasunto Suomessa.

Lontoossa asuvalla näyttelijällä kuluu arjessa rahaa vähänlaisesti: huoneen vuokra on edullinen, eikä ruokalaskuun mene kuin joitakin kymppejä viikossa.

– Sen sijaan törsään tyhmiin juttuihin, kuten lentoluokan korottamiseen turistiluokasta bisnesluokkaan tai vaikka hienoon laukkuun. Jos haluan jotain isompaa, vaikkapa digijärkkärin, säästän siivun seuraavasta kolmesta palkkiosta, minkä jälkeen teen ostoksen, Holma kertoo kirjassa.

Viime vuonna Holma kertoi bisnesluokkaharrastuksestaan myös Me Naisille.

– En ikinä säästä lennoissa, vaikka varmaan pitäisi oppia. Mutta mieluummin maksan, että voin marssia jonottamatta suoraan koneeseen ja pitää oman tilani, Holma perusteli.

”Olisin ihan hyvin voinut lainata rahaa ja elää enemmän.”

Hän mainitsi tuolloin myös katuvansa, ettei aikanaan ottanut enempää opintolainaa, vaan teki kaikki loma-ajat töitä tunnollisesti töitä ravintola-alalla ja matkusteli tosi vähän.

– Olisin ihan hyvin voinut lainata rahaa ja elää enemmän. Nuoruus on niin kertaluonteinen asia, ettei sitä olisi kannattanut kuluttaa baaritöihin.

Taannoin Antti Holma paljasti Facebookissa myös kurinalaisen vaatefilosofiansa, johon kuuluu iso läjä pelkästään mustia sukkia. Holma kertoi heittävänsä vuosittain kaikki sukkansa roskiin ja ostavansa tilalle uudet.

– Jos joskus löydän parittoman sukan, vien sen välittömästi ulos talosta, ulkoroskikseen. Näin se ei pääse levittämään entropiaansa jo valmiiksi sotkuiseen elämääni, Antti selitti.

– Luonto ei ehkä kiitä, mutta toisaalta en tee lapsia tähän lohduttomaan väestöräjähdykseen luonnonvaroja kuluttamaan, joten tasoissa ollaan, saatana.

Nykyään Saara Helkala on freelancer-graafikko ja tekee töitä Suomeen Lissabonista käsin. Hän elää huomattavasti pienemmällä budjetilla kuin Suomessa.

Vähän yli kolmekymppisenä Saara Helkala, 38, irtisanottiin kultaisen kädenpuristuksen kera mainostoimiston graafikon paikalta. Hän sai pian uusia töitä, mutta tilille jäi mukava pesämuna, joka innosti Helkalaa säästämään lisää.

– Säästin nelisen vuotta ilman tarkempaa suunnitelmaa. Haaveilin, että olisi kiva tehdä irtiotto, mennä vaikka yksin Nepaliin vuorelle istumaan.

Saara ei kuitenkaan päätynyt Aasiaan, sillä eräällä lomareissulla Lissabonissa hän rakastui kaupunkiin päättömästi. Hän oli haaveillut myös maisteritutkinnon suorittamisesta, ja kaupungista löytyi mielenkiintoinen designin ja visuaalisen kulttuurin yliopisto-ohjelma. Saara päätti ottaa hyväpalkkaisesta vakityöstään kahden vuoden opintovapaan. Päätöksen jälkeen hän rupesi säästämään toden teolla.

– Sitä ennen olin ollut ostokoukussa. Kun näin jotain kaunista, halusin sen heti itselleni.

Oli motivoivaa olla shoppailulakossa ja elää puoli vuotta linssikeitolla, kun tiesi, että säästöillä voisi ostaa Portugalissa mielenrauhaa. Ennen lähtöpäivää koossa oli kymppitonni. Suomesta saatu 480 euron opintotuki kului lähes kokonaan kuukausittaiseen koulumaksuun, ja Saara eli Lissabonissa säästöillään. Toiseksi opiskeluvuodeksi hän sai stipendin, joka kattoi koko koulumaksun.

Kaksi vuotta kuluivat nopeasti, ja Saara nautti elämästään. Päätös irtisanoutua töistä ja jäädä Lissaboniin lopullisesti oli vaikea mutta oikea. Nykyään Saara on freelancer-graafikko ja tekee töitä Suomeen Lissabonista käsin. Hän elää huomattavasti pienemmällä budjetilla kuin Suomessa.

– Harkitsen kaikkia hankintoja pitkään. Elin esimerkiksi puoli vuotta ilman sänkyä, pelkällä patjalla.

Saaralla ei ole myöskään silitysrautaa tai monia muita asioita, jotka Suomen-kodissa olivat tärkeitä. Ylipäänsä hän on tullut siihen tulokseen, että kodin ei tarvitse olla täydellinen. Suomessa käydessään hän huomasi ajattelutapansa muuttuneen lopullisesti.

”Totta kai kauniit esineet ovat edelleen ihania, mutta nyt minun ei tarvitse omistaa niitä.”

– Eräs ystäväni oli ostanut 90 euron design-herätyskellon. Olin aivan pöyristynyt! Ja samalla tajusin, että kolme vuotta sitten olisin voinut tehdä ihan samoin.

Tavaroiden sijaan Saara sijoittaa vapauteen. Kun jättää jotakin ostamatta, ei ole pakko puurtaa pitkää päivää.

– Totta kai kauniit esineet ovat edelleen ihania, mutta nyt minun ei tarvitse omistaa niitä.

Toisaalta Saara on myös oppinut sen, että mikään päätös ei ole lopullinen. Voi olla, että jonain päivänä hän vielä muuttaa Suomeen ja hankkii sen design-herätyskellon.