Sinun vai minun ruokatililtä nämä tomaatit? Kuvat: Shutterstock
Sinun vai minun ruokatililtä nämä tomaatit? Kuvat: Shutterstock

Me Naiset selvitti viiden erilaisen kodin ruokaostokset yhdeltä kuukaudelta. Miten paljon rahaa meneekään syömiseen?

Kerroimme taannoin suomalaisesta kulinaristiparista, joka syö hyvin – mutta alle 60 eurolla viikossa. Se tarkoittaa noin 240 euroa kuukaudessa, 120 euroa henkilöltä.

Monen ei tarvitse miettiä kulinaristiparin tavoin yhtä tarkkaan, mitä ruokakaupastaan ostaa. Keskimäärin suomalaiset käyttävät ruokailuun 12 prosenttia käytettävissä olevista nettotuloistaan.

Viisi eri ruokakuntaa laski Me Naisten pyynnöstä tiliotteistaan kuukauden elintarvikeostoksensa. Neljä viidestä taloudesta osoittautui melko huolettomiksi ruokashoppailijoiksi. Menojen perusteella vähiten ruokaan käyttää rahaa pihistelijä, joka saattaa syödä ulkona kolmekin kertaa päivässä.

250–1462 euroa – niin paljon rahaa esimerkkitalouksilla kuluu ruokaan kuukaudessa. Ja näistä se koostuu:

”Kaksin ollessamme valmistimme mieheni kanssa enemmän aikaa vieviä ruokia, mutta nyt lasten kanssa teemme suoraviivaisemmin arkiruokaa.”

2 työssä käyvää aikuista ja 2 alle kouluikäistä lasta

Kuukauden ruokakulut:

1 462 euroa

Yleistä: ”Kululaskelma yllätti sekä minut että mieheni. Tarkastelujaksona oli toukokuu, johon sijoittui muutamia erityispäiviä, kuten vappu, äitienpäivä ja ystävien syntymäpäiviä, joiden vuoksi käytimme tavallista enemmän rahaa ulkona syömiseen ja juomiseen sekä osittain myös ruokakuluihin kotona järjestettyjen juhlien vuoksi.

Asumisen jälkeen ruokamenot ovat selvästi merkittävin menoerä, ja ne haukkaavat huomattavan osan nettotuloistamme. Ruokamenoihimme kuuluvat myös alkoholi sekä muut kotitaloustarvikkeet, kuten vaipat ja pesuaineet.”

Ruokasuunnittelusta: ”Suunnittelemme ruokamenoja siten, että vuorottelemme mieheni kanssa ruokien ostamisessa ja valmistamisessa vuoroviikoittain. Pyrimme keskittämään ostoksia säästösyistä Lidliin ja Prismaan, mutta tiliote paljastaa, että liian usein tulee käytyä pienessä lähikaupassa noin 30 euron ostoksilla. Arjessa pienten lasten vanhempina isoon markettiin raahautuminen tuntuu joskus työläältä. Tiliotteen perusteella käymme useamman kerran viikossa kaupassa.

Ostamme aina luomumaitoa ja -lihaa, mikä tietysti kasvattaa hieman ruokamenojamme. Kaksin ollessamme valmistimme mieheni kanssa enemmän aikaa vieviä ruokia, mutta nyt lasten kanssa teemme suoraviivaisemmin niin sanottua arkiruokaa, ja viikonloppuisin haemme usein esimerkiksi intialaista lähiravintolasta. Toki joskus meilläkin syödään eineksiä – varsinkin lihaperunasoselaatikko on lasten herkkua.”

Mitä voisi tehdä toisin? ”Jossakin vaiheessa yritin lanseerata kotiimme K-citymarketin palvelua, jossa ruuat kannetaan kotiovelle. Ilmaisen kotiinkuljetuksen saamiseksi pitäisi kuitenkin ostaa ruokaa ja muita kotitaloustarvikkeita 130 eurolla. Tämä tuntui meistä kalliilta, mutta tämän laskelman valossa säästäisimme, mikäli keskittäisimme ruokaostokset kerran viikossa tilattavaan jättierään, joka kannetaan meille kotiin. Syksyllä aion ottaa tämän käyttöön meillä!”

Superfoodilla superpäivä? Kuva: Shutterstock
Superfoodilla superpäivä? Kuva: Shutterstock

2 opiskelijaa, jotka ovat kesätöissä

Kuukauden ruokakulut:

800 euroa

Yleistä: ”Emme suunnittele ruokaostoksiamme erityisen tarkkaan, mutta yritämme tehdä ruokaa, jota voisi syödä useampanakin päivänä, niin ei tarvitse ravata kaupassa jatkuvasti. Ruokakulumme ovat noin 25 prosenttia tuloistamme, ja se on ok. Meistä kahdesta minä olen enemmän ruokahifistelijä kuin puolisoni, ja kiinnitän huomiota siihen, mitä syön ja että ruoka on terveellistä. Saatan tehdä muutoksia niiden terveellisyyden mukaan eli keksin superfoodeja, joita on pakko ostaa. Kumppani ei välitä niin paljon näistä asioista, vaan hän syö, sitä mitä on.”

Ruokasuunnittelusta: ”Kunnon kauppareissuja teemme 2–3 kertaa viikossa ja käymme myös joskus viereisessä kaupassa hakemassa leipäpussin tai muuta tärkeää. Siirrämme rahaa ylimääräiselle S-tilille ruokamenoja varten.

Hyvin usein teemme simppeliä ruokaa ja ostamme peruseineksiä, kuten paljon voileipiä, hedelmiä, karjanpiirakoita. Viikonloppuisin teemme parempaa ruokaa jälkkäreineen. Huolehdimme, ettemme osta liikaa mitään ruokaa, koska emme halua laittaa ruokaa roskiin.

Ravintoloissa käymme syömässä vain merkkipäivinä tai jos viikonloppuna sattuu huvittamaan, eli korkeintaan kerran viikossa.”

Mitä voisi tehdä toisin? ”Meillä ei ole nyt varsinaisesti mitään tiettyä, mistä ei voisi tinkiä, mutta yleisesti emme luovu siitä, että ruokaa on aina paljon. Eli kotoamme löytyy aina leipää, hedelmiä, jogurttia ja muuta tarpeellista. Ehkä eri vaihtoehtoja merkkien välillä voisi katsoa enemmän ja ostaa jotain halvempaa. Usein tottumuksesta tulee ostettua ruokia, joista on varmasti halvempia versioita.”

Omat porkkanat pienentävät eläkeläisen kauppakuluja. Kuva: Shutterstock
Omat porkkanat pienentävät eläkeläisen kauppakuluja. Kuva: Shutterstock

2 puolieläkeläistä

Kuukauden ruokakulut:

600 euroa

Yleistä: ”Ruokamenomme ovat noin 15 prosenttia nettotuloistamme. Ruokaostoksilla käyn 2–3 kertaa viikossa. Keskitän ostokseni yhteen kauppaketjuun ja saan sieltä bonuksia.”

Ruokasuunnittelusta: ”Yleensä suunnittelen ruuat ja ruokaostokset muutamaksi päiväksi kerrallaan.

Ruokaa teen itse lähes päivittäin. Keittoja ja laatikoita teen kuitenkin pariksi päiväksi kerrallaan. Marjoja poimimme itse pakastimeen, ja kesällä saan kaikki kasvikset omasta puutarhastani. Syömme harvoin ulkona, ehkä pari kertaa vuodessa.”

Mitä voisin tehdä toisin? ”En halua tinkiä ruuan laadusta. Katson, että ruoka on monipuolista, eli ruokavaliossani on marjoja, vihanneksia, hedelmiä, lihaa ja kalaa sekä maitotuotteita. Valitettavasti mieheni tekee usein heräteostoksia, ja hän kantaa kotiin välillä herkkuja sekä kalliimpia lihoja.

Tarjouksia hyödynnän jonkin verran, mutta en kuitenkaan riittävästi. Sitten kun jään eläkkeelle, katson varmaan muidenkin kuin K-kauppojen tarjoukset. S-etukortinkin hankin hiljattain vain tarjousten takia.”

”Mieheni tekee usein heräteostoksia ja hän kantaa kotiin herkkuja.”

Anna meille meidän jokapäiväinen jäätelömme. Kuva: Shutterstock
Anna meille meidän jokapäiväinen jäätelömme. Kuva: Shutterstock

1 työssä käyvä opiskelija

Kuukauden ruokakulut:

400 euroa

Yleistä: ”Suunnittelen ruokaostokseni tosi vaihtelevasti. Joskus teen listan, joskus menen fiiliksellä, mutta yleensä aina pyrin käymään Lidlissä. Noin neljännes ruokakuluistani menee alkoholiin.”

Ruokasuunnittelusta: ”Käyn kunnon ostoksilla pari kertaa viikossa ja päivittäin ostamassa jotain pientä. Tavallisesti teen ruokaa päivittäin kotona, mutta Helsinkiin muuton jälkeen ulkona syöminen on lisääntynyt. Käyn rennommin kaupassakin.  Nyt teen ruokaa pari kertaa viikossa ja syön kaksi kertaa viikossa ulkona sekä haen töihin lounassalaatit.”

Mitä voisi tehdä toisin? ”Voisin syödä vähemmän ulkona ja vähemmän valmisruokaa, ostaa halvempia lounaita ja vähemmän jäätelöä.”

Sushiannos – pihistelijän ainoa ruoka tänään? Kuva: Shutterstock
Sushiannos – pihistelijän ainoa ruoka tänään? Kuva: Shutterstock

”Kävin monena iltana kello 21.00:n jälkeen ruokaostoksilla, koska silloin lähikaupastamme saa alennustuotteet -60 prosenttia halvemmalla.”

1 työssä käyvä aikuinen ja 1 koira

Kuukauden ruokakulut:

350 euroa

Yleistä: ”En pidä kirjaa ruokamenoistani. Ne ovat hyvin vaihtelevat. Joinakin kuukausina ruokaan saattaa mennä 600–700 euroa, mutta toukokuussa kulutin säästösyistä ruokaan vajaa 300 euroa. Päälle tulevat koiran ruuat ja herkut, noin 50 euroa. Alkoholia en käytä. Yllätyin, kuinka vähällä voi tulla toimeen jo tarkkailemalla alennuksia.”

Ruokasuunnittelusta: ”Suurin menoerä on arkisin työpaikan lounas, 6,80 euroa. Mutta en harrasta sitä jokaisena työpäivänä, vaikka se onkin laadukas ja ravitseva. Välillä käyn hakemassa kaupasta salaatin, proteiinipatukkoja tai hyödynnän ResQ-palvelua. Siellä ravintolat ja kahvilat myyvät saman päivän ylijäämäruokaa yli puolet halvemmalla. Esimerkiksi sushisetin saa 4–5 eurolla ja kanacurryn voi saada kolmella eurolla. Smoothien ja avokadoleivän olen saanut kahdella eurolla.

Toukokuussa en syönyt kovin usein työpaikalla ja kävin monena iltana kello 21.00:n jälkeen ruokaostoksilla, koska silloin lähikaupastamme saa alennustuotteet -60 prosenttia halvemmalla.

Yleensä saatan syödä kolme kertaa päivässäkin ulkona: aamutee ja -puuro työpaikalla tai kahvilassa, lounas sekä illallinen. Mutta alennuksia hyödyntäen se tulee joskus halvemmaksi kuin että ostaisin raaka-aineet ja tekisin pelkästään itselleni ruokaa.

Kaupassa myös helposti sortuu ylimääräisiin ostoksiin, jos vaikka haluaa kokeilla jotain uutuustuotetta. Mutta kun ostaa vaikka ison salaatin suoraan kahvilasta, saa siitä usein 1,5–2 ruoka-annosta, säästää aikaa ja saa nauttia kauniista kattauksesta.”

Mitä voisi tehdä toisin? ”Kesällä ostan usein kotimaisia kasviksia ja marjoja torilta välipalaksi. Ne maksavat paljon enemmän kuin ulkomaiset kasvikset ja hedelmät. Lisäksi käytän ruokavaliossani pähkinöitä, siemeniä ja superfoodeja.

Kun lopetin kahvin juomisen, haluan nauttia laadukasta vihreää teetä, mielellään matchaa joka päivä. Siitä ja proteiinipatukoista voisin yrittää tinkiä, varsinkin kahvilassa nautitusta teestä, mutta etenkin kesällä haluan pitää kiinni tuoreista marjoista ja kasviksista.”

Kysely

Paljonko kotitaloudessaanne kuluu rahaa kuukaudessa ruokaan ja juomaan?

501–700 euroa
501–700 euroa
20.7%
401–500 euroa
401–500 euroa
16.0%
301–400 euroa
301–400 euroa
14.0%
201–300 euroa
201–300 euroa
13.2%
701–900 euroa
701–900 euroa
11.9%
151–200 euroa
151–200 euroa
7.6%
1001–1500 euroa
1001–1500 euroa
6.1%
101–150 euroa
101–150 euroa
3.7%
901–1000 euroa
901–1000 euroa
2.3%
51–100 euroa
51–100 euroa
2.2%
1501–2000 euroa
1501–2000 euroa
0.9%
Alle 50 euroa
Alle 50 euroa
0.6%
Yli 2000 euroa
Yli 2000 euroa
0.2%
Ääniä yhteensä: 768

Vuonna 1918 suomalainen duunari paiski jopa 70 päivää enemmän töitä kuin nykyään.

Ah, äskettäin alkanut vuosi 2018 on todellinen vapaapäiväkikkailijan unelma: työntekijät pääsevät nauttimaan peräti kahdeksasta arkivapaasta

Raskaan työn raatajia ilahduttaa, että uudenvuodenpäivä, pitkäperjantai, toinen pääsiäispäivä, vappu, helatorstai, itsenäisyyspäivä, joulupäivä ja tapaninpäivä osuvat kaikki arkipäiville. Vain loppiainen osui tänä vuonna lauantaille!

Kyllä meitin kelpaa. Peruspalkansaajalle arkivapaat tarjoavat mahdollisuuden pitkiin viikonloppuihin. Esimerkiksi vappupäivä on tiistaina, jolloin erityispitkän viikonlopun saa ottamalla maanantaille ylimääräisen vapaan.

Vaikka työelämän kuormittavuuden kasvusta puhutaan jatkuvasti, lomien osalta suomalaisilla työssäkäyvillä menee aika mainiosti – ainakin, jos vertailukohdaksi otetaan sadan vuoden takainen meno.

Silloin ei pahemmin lomakikkailtu.

Vuosipalveluksessa oleville taattiin kuitenkin viikon vuosiloma.

Sunnuntai viikon ainoa lepopäivä

Vuonna 1918 suomalaisten almanakassa oli peräti 304 työpäivää Yliopiston almanakkatoimiston mukaan. Työviikko oli kuusipäiväinen ja sunnuntai viikon ainoa lepopäivä.

1865 voimaan tulleen palkollissäännön perusteella vuosipalveluksessa oleville taattiin kuitenkin viikon vuosiloma, minkä jälkeen vuositasolla työpäiviä kertyi likimäärin 298.

Otetaanpa pieni katsaus vastaaviin lukuihin vuonna 2018: kalenterissa työpäiviä 253, työviikko viisipäiväinen ja keskimääräinen vuosiloman pituus viisi viikkoa. Nykypalkansaajalle kertyy siis vuodessa noin 228 työpäivää.

Karkeasti yksinkertaistettuna voidaan siis sanoa, että  sata vuotta sitten suomalainen väänsi hommia vuodessa 70 päivää enemmän kuin nyt.

Se ei ole ihan vähän.

Hyvää Johannes Kastajan päivää!

Sata vuotta sitten riuskan työnteon keskelle mahtui toki pieniä valonpilkahduksia: vuoden 1918 almanakka osoittaa, että työpäiville osuvia arkivapaita oli yhteensä yhdeksän.

Suomalaisten nykyiset lomat ovat vuosikymmenien mittaisen väännön tulos.

Uudenvuodenpäivän, helatorstain sekä pääsiäis- ja jouluvapaiden lisäksi työn sankarit saivat levätä laakereillaan lauantaina 23. maaliskuuta Marian ilmestyspäivän kunniaksi. Heti toinen mahdollisuus avautui maanantaina 2. toukokuuta toisen helluntaipäivän vuoksi. Maanantaina 24. kesäkuuta kansa lorvaili luvan kanssa Johannes Kastajan päivänä, joka nykyään tunnetaan paremmin juhannuksena.

Sen sijaan vappu- ja itsenäisyyspäivän vapaita ei sata vuotta sitten tunnettu.

Suomalaisten nykyiset lomat ovat vuosikymmenien mittaisen väännön tulos. 1922 säädettiin ensimmmäinen työsopimuslaki, joka takasi työntekijöille vähintään seitsemän päivän mittaisen vuosiloman.

Nykyisenmittaisia kesälomia alettiin viettää vasta 1970-luvulla. Työntekijöille kertyy lomia kaksi ja puoli päivää jokaista työssäolokuukautta kohti, kun on ollut työsuhteessa yli vuoden.

HUOM! On hyvä muistaa, että Suomesta löytyy neljännesmiljoona ihmistä, joille vuosiloma on lähinnä etäinen käsite. Heidän joukossaan on muun muassa freelancereita, itsensä työllistäjiä ja yrittäjiä.

Tilille kilahtavan eläkkeen määrä pienenee sitä mukaa, mitä pidempään kukin ikäluokka elää. Pärjäämmekö tulevaisuuden eläkerahalla, kun jäämme pois töistä?

1. Riittävätkö rahat?

"Mietin, tulenkohan koskaan saamaan
eläkettä. Onko eläkejärjestelmä ylipäänsä pystyssä enää silloin, kun olen eläkeiässä? Laskurin mukaan voisin jäädä eläkkelle
67 vuoden ja 2 kuukauden iässä", 
pohtii 30-vuotias Ninni.

Viime vuosina on puhuttu paljon siitä, ettei nuorille riitä läheskään yhtä hyviä eläkkeitä kuin suurille ikäluokille. Lisäksi ihmisten elinaika pitenee koko ajan. Sen seurauksena tulevien sukupolvien eläkkeet pienenevät. Ja vaikka työstä maksetaan eläkemaksuja koko ajan, mistä voimme tietää, kilahtavatko edes luvatut eurot oikeasti koskaan tilille?

Tällä hetkellä työntekijän eläkemaksuista noin neljä viidesosaa menee nyt eläkkeellä olevien ihmisten eläkkeiden maksuun ja vain noin viidennes summasta laitetaan rahastoihin tuottamaan varallisuutta tulevaisuuden eläkeläisille.

Eläketurvakeskuksen kehityspäällikkö Marjukka Hietaniemi vakuuttaa, että eläkejärjestelmä on rakennettu kestävälle pohjalle, ja jokainen tulee kyllä saamaan sitä eläkettä, jonka hän on ansainnut. Hietaniemen mukaan eläke on niin perustavanlaatuinen sosiaaliturvan osa, että olisi täysin kestämätöntä, jos sitä ei yhtäkkiä enää maksettaisikaan.

”Ihmisten epävarmuus saattaa johtua siitä, että eläkejärjestelmää muutetaan niin usein.”

– Ihmisten epävarmuus saattaa johtua siitä, että eläkejärjestelmää muutetaan niin usein. Jos systeemi olisi samanlainen kuin 1960-luvulla, se ei toimisi. On hyvä, että muutoksia tehdään koko yhteiskunnan muuttuessa, Hietaniemi sanoo.

Omasta tulevasta eläkkeestään kannattaa pysyä kärryillä. Parin vuoden välein postiluukusta kolahtaa työeläkeote, jossa lukee, paljonko työeläkettä on tähän mennessä kertynyt. Otteen voi käydä myös katsomassa Eläketurvakeskuksen sivuilta.

Sivuston laskurilla voi myös katsoa, milloin voi jäädä vanhuuseläkkeelle. Useimmille kyseessä on kuitenkin vasta arvio, sillä tarkkaa aikaa on vaikea ennustaa.

2. Miten eläke lasketaan?

”Tällä hetkellä työeläkeotteen mukaan saisin eläkettä vajaa 300 euroa kuussa. Sillä ei paljon vielä juhlita. Voinko tätä menoa jäädä eläkkeelle ollenkaan?” kysyy 31-vuotias Aino.

Se, paljonko kolmekymppisenä on kertynyt työeläkettä, ei vielä kerro, paljonko eläkettä tulee aikanaan saamaan.

– Eläkkeen määrä riippuu täysin siitä, mitä tekee seuraavina vuosina. Miten ansiot kehittyvät ja kuinka paljon töitä tekee, Hietaniemi sanoo.

Nykynuorten työeläke on keskimäärin 50–60 prosenttia loppupalkasta ennen eläkkeelle siirtymistä. Eläkettä kertyy 1,5 prosenttia vuosittaisesta palkasta. Jos kuukausipalkka olisi 35 vuoden ajan 3 000 euroa kuussa, työeläkettä saisi arviolta 1 574 euroa kuussa. Jos siis eläkeote näyttää, että eläkettä on kolmepymppisenä kertynyt 300 euroa kuussa, on vielä hyvin mahdollista, että lopullinen eläke on noin 1 500 euroa.

Vuosien 2017–2025 välisenä siirtymäaikana 53–62-vuotiaille työntekijöille ja yrittäjille eläkettä kertyy 1,7 prosenttia vuodessa.

”Koska uskomme, että vuonna 1985 syntyneet ihmiset elävät pidempään kuin 1970 syntyneet, vuonna 1985 syntyneet saavat vähemmän kuukausieläkettä.”

Eläkettä on kuitenkin hieman vaikea ennustaa, sillä työeläkkeeseen vaikuttaa myös elinaikakerroin. Se leikkaa alkavia eläkkeitä sen mukaan, mikä kunkin ikäluokan keskimääräinen elinikä on silloin kun eläkeikä lähestyy. Elinaikakerroin vahvistetaan 62-vuotiaana. Siihen asti se on vain arvio.

– Ajatuksena on se, että jokaiselle on ajateltu tietty karttunut eläkepotti. Jos elää ennusteen mukaan pidempään, potti venytetään ennustetulle ajalle ja näin kuukausittain saatava eläke pienenee.

Eläkepottia voisi verrata tietynmittaiseen patonkiin. Jos päiviä on vähemmän, voi syödä joka päivä isomman palan, jos päiviä on enemmän, pala on pienempi. Koska uskomme, että vuonna 1985 syntyneet ihmiset elävät pidempään kuin 1970 syntyneet, vuonna 1985 syntyneet saavat vähemmän kuukausieläkettä.

Keskimäärin suomalaiset saavat eläkettä tällä hetkellä 1 632 euroa kuussa.

3. Mitä jos on taukoja?

”Kun jäin hoitovapaalle, mies käski minun ryhtyä rahastosijoittajaksi, jotta sillä kompensoisin kotonaolemisen eläkkeessäni ja näin tein. Edelleen minulla menee palkasta rahastoon, jonka ajattelin myydä sitten eläkkeellä, jotta voisin elellä siten kuten haluan”, 32-vuotias Lotta kertoo.

Pätkätyöläisille ja lasten kanssa kotona oleville työskentelyjaksojen väliin voi jäädä palkattomia kausia, jotka pienentävät eläkettä.

Jos tienaa vaikkapa 3 000 euroa kuussa, kuukausieläkettä kertyy vuoden aikana 45 euroa. Kotihoidontuella vuodessa kertyy kuukausieläkettä vain 10,90 euroa. Jos siis on kotihoidontuella vaikkapa parin lapsen kanssa yhteensä neljä vuotta, kuukausieläkettä kertyy noin 140 euroa vähemmän kuin töissä ollessa.

– Eläkettä kertyy vanhempainpäiväraha-ajoilta ihan hyvin, mutta kotihoidontuen ajalta, lapsen 3-vuotispäivään asti, eläkettä kertyy saman verran kuin jos saisi palkkaa 727,29 euroa kuukaudessa, Hietaniemi sanoo.

”Näin taataan, että jokainen saa eläkettä vähintään 760,26 euroa kuussa.”

Pari voikin harkita sitä, että työssä käyvä osapuoli sijoittaa kotona olevan nimissä jonkinlaista kompensaatiota turvatakseen tämän eläkkeen.

Jos työleäkettä ei ole kertynyt tarpeeksi, voi saada Kelalta kansaneläkettä tai takuueläkettä. Näin taataan, että jokainen saa eläkettä vähintään 760,26 euroa kuussa.

4. Miten järjestelmä kestää?

Eläkkeeseen voi vaikuttaa paitsi työnteolla myös sillä, minkä asioiden puolesta äänestää vaaleissa. Poliittiset päätökset vaikuttavat myös eläkkeisiin. Jos ihmiset alkavat uskoa, että eläkejärjestelmä sortuu ja alkavat varautua siihen omilla säästöillään, pelko saattaa toimia itseään toteuttavana ennustuksena.

Monilla pienituloisilla ei ole varaa kerätä rahastoihin henkilökohtaista eläketurvaa. Tällaisille ihmisille eläkejärjestelmän purkaminen olisi katastrofi. Eläkejärjestelmää kuitenkin kehitetään koko ajan, ja tätä menoa tulemme kaikki saamaan eläkettä.

– Työntekijän ei tarvitse huolehtia eläkkeestään tai tehdä mitään erityistä sen eteen. Riittää kun käy töissä ja katsoo välillä työeläkeotteesta, että sinne on varmasti merkattu kaikki tehty työ, Hietaniemi sanoo.

5. Mitä yrittäjä saa?

”Olen maksanut eläkettä yli 30 000 euron vuositulojen mukaan ja raskaaksi tulon jälkeen vieläkin korkeampien tulojen. Se on tärkeää, jotta saan hyvät äitiyspäivärahat tai jos minulle iskee burnout tai muu fyysinen vamma, saan kuntoutustukea ja riittävää sairauspäivärahaa. Lisäksi vanhana saan riittävää eläkettä. YEL vaikuttaa siis sosiaaliturvaani jo tässä ja nyt”, 32-vuotias Maria sanoo.

Yrittäjälle karttuu eläkettä samalla kaavalla kuin palkansaajalle, vaikka yrittäjät maksavat eläkkeensä itse maksamalla yrittäjäeläkevakuutusta eli YEL-maksua. Keskimääräinen YEL-maksu on 23 prosenttia työtulosta.

”Moni yrittäjä tosin maksaa YEL:iä tuloihinsa nähden liian vähän.”

Eläkettä kertyy myös sosiaalietuuksista, kuten ansiosidonnaisesta työttömyyspäivärahasta, sairauspäivärahasta ja vanhempainpäivärahasta.

Moni yrittäjä tosin maksaa YEL:iä tuloihinsa nähden liian vähän, koska summaan voi itse vaikuttaa. Moni yrittäjä varautuu eläkeikään säästämällä muuten. YEL-maksujen liian vähäinen maksaminen ei välttämättä ole järkevää, sillä ne vaikuttavat myös siihen, paljonko tukia nyt voi saada.

6. Miten saisi lisäeläkettä?

Eläkkeen kerryttämisen rinnalla on järkevää säästää ja sijoittaa tulevaisuutta varten. OP:n ekonomisti Henna Mikkonen teki esimerkkilaskelman siitä, että mikäli aloittaa säästämisen 30-vuotiaana, voi eläkkeellä olla mojova potti tiedossa:

Jos säästää kuukausittain 40 vuoden ajan 100 euroa kuussa, saa kasaan 48 000. Sijoittamalla nuo rahat joko osakkeisiin tai rahastoihin, voi loppusumma olla lähes 200 000, jos säästöille saa noin kuuden prosentin tuoton. 70-vuotiaana eläkkeelle jäädessään saisi noin 1 300 euron kuukausisumman käyttöönsä. Tästä maksetaan verot sen hetkisen verolainsäädännön mukaisesti.

Säästämällä 200 euroa kuukausittain 40 vuoden ajan potti nousisi noin 384 000 euroon, josta säästetyn summan osuus on 96 000 euroa. Tämä takaisi jo yli 2 600 euron ”bruttoeläkkeen” 12 vuoden ajaksi.

45-vuotias voisi ostaa sijoitusasunnon, joka on maksettu juuri sopivasti eläkkeen kynnyksellä eli 20 vuoden kuluttua.