Tuoreessa blogikirjoituksessaan Veera ihasteli vaatekaupan kevätuutuuksia. Kuva: Veera Korhosen Tyyliä metsästämässä -blogi
Tuoreessa blogikirjoituksessaan Veera ihasteli vaatekaupan kevätuutuuksia. Kuva: Veera Korhosen Tyyliä metsästämässä -blogi

Tyyliä metsästämässä -blogin Veera Korhonen käyttää kymmenen prosenttia tuloistaan pukeutumiseen. Tarvittaessa summasta pystyy myös tinkimään.

Suomalaiset ovat maltillisia vaateshoppailijoita, Helsingin Sanomat uutisoi eilen. Tuoreiden tilastojen mukaan vaatteisiin, kenkiin ja asusteisiin kuluu keskimäärin 660 euroa vuodessa per henkilö. Käytettävissä oleviin tuloihin nähden se on vähän.

Kyse on kuitenkin vain keskiarvosta. Jotkut eivät osta ollenkaan, ja sitten on niitä, jotka shoppailevat muidenkin edestä. Me Naisten muotibloggaaja Veera Korhonen on pitänyt jo parin vuoden ajan kirjaa pukeutumismenoistaan. Hän kertoo käyttävänsä vaatteisiin, kenkiin ja asusteisiin noin kymmenen prosenttia tuloistaan.

– Tiedän, että se on hirveän paljon, mutta olen aina ollut rättifriikki. Toisaalta lapsettomana ja autottomana ihmisenä minulla on myös monta asiaa, joihin en kuluta rahaa, Veera kertoo.

– En esimerkiksi sisusta tai käy kolmen viikon Thaimaan-lomilla, koska pelkään käärmeitä.

”Lapsettomana ja autottomana minulla on myös monta asiaa, joihin en kuluta.”

Freelancerina Veeran tulot saattavat vaihdella vuositasolla paljonkin, mutta vaatemenojen osuus summasta on pysynyt suunnilleen samana. Vaatteet olivat hänelle tärkeitä jo pienituloisena opiskelijana, silloin rahaa vain oli käytettävissä vähemmän.

Viime vuoden alussa Veera kertoi myös blogissaan rahankäyttöseurantansa tuloksista. Vuonna 2015 pukeutumiseen meni yhteensä noin 3 500 euroa. Yllätyksenä vaatteisiin kuluva rahamäärä ei Veeralle tullut.

– Sillä tavalla se herätti, että nyt tiedostan, mistä pystyn tinkimään ja säästämään, kun rahaa ei ole käytettävissä niin paljon.

Alusvaatteita ja akupunktiota

Veera sanoo pitäneensä kirjaa merkitsemällä heti ostamisen jälkeen kännykkään, mitä osti ja kuinka paljon se maksoi. Esimerkiksi ”H&M:n sininen bomberi, 39,99 €”. Vuoden lopuksi tiedostoa on helppo tarkastella.

– Halusin myös saada selville, mitkä olivat hyviä ja mitkä huonompia ostoksia. Jospa se jalostaisi minua myös shoppailijana, kun pidän asiasta kirjaa useamman vuoden.

Pelkästään alusvaatteisiin Veera kertoo käyttävänsä tällä hetkellä noin 500 euroa vuodessa. Vuonna 2015 summa oli 420 euroa.

– Se ei ole edes paljon, kun yhdet isorintaiselle sopivat liivit maksavat sata euroa. Minulle ne ovat älyttömän tärkeä osa pukeutumista. En voisi kuvitellakaan, että kulkisin joissain neljä vuotta vanhoissa venyneissä ja vanuneissa kamaluuksissa. Siitähän suomalaisnaisia aina parjataan, etteivät he panosta alusvaatteisiin, Veera muistuttaa.

Veera käyttää alusvaatteisiin 500 euroa vuodessa.

Laskelmissa ovat tietenkin mukana myös kaikki urheilu- ja työvaatteet – valokuvaajan työssä Veera tarvitsee esimerkiksi kunnollista ulkoilutakkia. Pakolliset hankinnat eivät kuitenkaan tuota samanlaista tyydytystä kuin tyylimielessä tehdyt ostokset.

Viimeisen vuoden aikana Veerasta on esimerkiksi tuntunut siltä, että hän on muuttunut ihmisenä ja haluaa pukeutua enemmän väreihin. Samalla vaatekaapin sisältöäkin on tullut uusittua.

– Siksi kirjoitan blogiakin, että rätit kiinnostaa, Veera heittää humoristiseen tyyliinsä.

– Totta kai kun ihminen ostaa yhtä paljon kuin minä, kaikki vaatteet eivät ole aktiivisessa käytössä. Mutta en vain osaisi elää niin, että minulla on yksi pikkumusta, jota käytän kaikissa juhlissa. Siksi omistan esimerkiksi monta juhlamekkoa.

”En osaisi elää niin, että minulla on yksi pikkumusta, jota käytän kaikissa juhlissa.”

Veera tukisi rahoillaan mielellään myös kotimaista vaateteollisuutta, mutta isot koot ovat hänen mukaansa harvassa.

– Siis jos haluan käyttää muutakin kuin trikootunikoita ja leggingssejä. Ostan ketjuliikkeistä, mutta pyrin etsimään myös laatua ja suosimaan luonnonmateriaaleja.

Veera on sitä mieltä, että raha kuuluu kiertoon, eikä kaikkea kannata hillota sukanvarteen. Hänkin on kuitenkin miettinyt, että jos pitää valita, osan pukeutumiseen kuluvasta rahasta hän käyttäisi mieluummin paikallisten yrittäjien palveluihin.

– Tänä vuonna se tulee varmaan myös menemään näin, koska tuloni jäävät pienemmiksi kuin viime vuonna. En halua luopua esimerkiksi jännityspäänsärkyni hoitamisesta akupunktiolla.

Marru

3 500 euroa vuodessa vaatteisiin – muotibloggaaja Veera kertoo, mitä oppi pitäessään kirjaa pukeutumismenoistaan

En ymmärrä miten voi käyttää noin paljon vaatteisiin rahaa??? Itsellänikin on muutama kaunis ajaton mekko kaapissa ja käyttövaatetta / kenkää riittämiin . Osa vaatteista kestää vuosia hyvänä ja osan olen ostanut kirpparilta sillä kierrättäminen on mielestäni hauskaa ja ekologista ja voi tehdä löytöjäkin. Toki koskaan en ole ollut muodin orja ja silti kehuttu kauniiksi ja tyylikkääksi . Alusvaatteet ostan enimmäkseen netin valikoimista . En kuluta rahaa matkustamiseen. Taloa rakennan toki ja...
Lue kommentti

Kun raha-asiat puhutaan selviksi jo suhteen alussa, rahasta ei tarvitse riidellä. Ainakaan niin paljon.

Oletteko muuttamassa yhteen? Muiden käytännön asioiden kanssa kannattaa ottaa puheeksi myös raha. Kun sävelet ovat selvät, riitojakin tulee vähemmän. 

Näin turvaat tulevaisuutesi

  1. Tee avioehto. Jos pari ei ole tehnyt avioehtoa, erossa omaisuutta siirtyy varakkaammalta puolisolta köyhemmälle avio-oikeuden mukaisesti: parin omaisuus lasketaan yhteen ja summa jaetaan kahtia. Omaisuuden jakaminen voi olla erityisen harmillista esimerkiksi silloin, jos toinen on perinyt sukunsa mökin ja eron koittaessa puoliso saa siitä osan. Avioehto voidaan myös sopia koskemaan vain tiettyä omaisuutta.
  2. Sijoita myös itsellesi. Ei kannata tuudittautua siihen, että puoliso hoitaa perheen sijoitushommat. Myös omissa nimissä kannattaa säästää ja sijoittaa. Jos pari on esimerkiksi tehnyt avioehdon, puolison nimissä olevat sijoitukset jäävät erossa hänelle. Osakkeihin ja rahastoihin kannattaa perehtyä silloin, kun on aikaa ja energiaa – mahdollisen eron sattuessa niitä ei varmasti tee mieli alkaa miettiä. 
  3. Turvaa eläkkeesi vanhempainvapaan ajalta. Mikäli toinen osapuoli jää kotiin moneksi vuodeksi, heikentää se hänen eläkettään, sillä eläke karttuu tulojen mukaan. Vanhempainpäiväraha-ajalta eläkettä kertyy vielä ihan hyvin, mutta kotihoidontuen ajalta lapsen 3-vuotispäivään asti eläkettä kertyy saman verran kuin jos palkkaa saisi 727,29 euroa kuukaudessa – eli vähän. Tästä syystä puolisoiden kannattaa keskustella, voisiko kotiin jäävälle säästää eläkepottia sillä aikaa, kun toinen on töissä tienaamassa.

Laura Linkoneva eli vielä muutama vuosi sitten toimeentulotuella. Hän oli jämähtänyt kotiinsa, ja ainut sovittu meno oli sosiaaliviranomaisen kanssa. Lopulta sosiaaliviranomaisen ehdotus oli käännekohta Lauralle. Nyt hänellä menee paremmin kuin aikoihin.

Ei työpaikkaa. Ei opiskelupaikkaa. Ei minkäänlaista rytmiä. Ei velvollisuuksia. Tällaista oli Laura Linkonevan, 26, arki vuonna 2013.

– Ainoa sovittu meno oli käydä tapaamassa sossutätiä kerran kuussa, Laura kertoo.

”Tavallaan syrjäytin itse itseni.”

Me-säätiön mukaan Suomessa on arviolta lähes 70 000 syrjäytynyttä alle 30-vuotiasta nuorta. Helsingin Sanomien mukaan syrjäytyminen maksaa arviolta 1,4 miljardia euroa vuodessa. Laurasta oli tulossa yksi syrjäytyneistä – tai oikeastaan hän oli sellainen.

Aivan perinteinen ei Lauran tarina silti ole. Hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 2011, minkä jälkeen hän teki pari vuotta yötöitä pelinhoitajana kasinolla. Sitten Laura otti lopputilin ja osti menolipun Aasiaan. Hänen oli tarkoitus viettää  siellä niin pitkään kuin huvittaa, mutta matka typistyi kuukauden mittaiseksi. Suomessa odotti tuore parisuhde.

– Kun tulin takaisin Suomeen, minä vain jämähdin kotiin. Minua ei kiinnostanut mikään enkä yhtään tiennyt, mitä haluaisin tehdä. Olin tosi pihalla. Tavallaan syrjäytin itse itseni, sillä uskon, että olisin kyllä saanut töitä, jos vain olisin hakenut. Mutta olin ahdistunut, enkä psykologinkaan mukaan ollut työkykyinen, Laura muistelee.

Kun Laura oli elänyt toimeentulotuella vuoden, sosiaalitoimistosta ehdotettiin kuntouttavaa työtoimintaa, Diakonissalaitoksen Vamos-koulutusta. Se oli käännekohta.

”Tuli lähdettyä kotoa päivittäin liikkeelle.”

– Sossussa potku perseelle oli tarpeellinen minun kohdallani. Vamos sopi silloiseen elämäntilanteeseeni hyvin. Siellä oli rentoa, mihinkään ei pakotettu, mutta tuli lähdettyä kotoa päivittäin liikkeelle. Se toimi minun kohdallani, mutta ei välttämättä kaikkien.

Vamoksessa Laura kävi kesän ajan neljänä päivänä viikossa kymmenestä kahteen. Hän kuvailee sitä ”päiväkerhoksi”. Siellä hän sai kuitenkin rytmistä kiinni. Ennen sitä Laura oli vuoden noussut sängystä sitten, kun jaksoi – harvemmin ennen puoltapäivää.

”Valitsin koulun sen perusteella, että se oli viiden minuutin päästä kotoani.”

Sijoittamisesta ammatti

Vamos-koulutuksesta Lauraa kannustettiin hakemaan kouluun. Hän päätyi ammattikouluun opiskelemaan lääketeknikoksi.

– Valitsin koulun sen perusteella, että se oli viiden minuutin päästä kotoani. Näin ennakoin, että kynnys lintsata on pieni. Enkä muuten lintsannut sieltä tuntiakaan kahden vuoden aikana, Laura sanoo.

”Kun pääsin amikseen, tein ensimmäisen rahastomerkinnän.”

Amiksen aikoihin Laura alkoi saada muutenkin taas elämästä kiinni. Opiskelujen ohessa hän teki töitä niin lääketukussa kuin apteekissakin. Tuolloin Laura päätti alkaa myös sijoittaa. Hän oli kiinnostunut sijoittamisesta jo aikaisemmin, mutta toimeentulotuella eläessä se ei ollut mahdollista. Kiinnostus sijoittamiseen heräsi, kun hän mietti, mitä muutamalla ylimääräisellä satasella tekisi.

– Kun pääsin amikseen, tein ensimmäisen rahastomerkinnän. Kuukausittain säästösumma oli tietenkin pieni, mutta koska en ole vuosiin ollut kova shoppailemaan, niin 20–50 euroa kuussa irtosi helposti. Lisäksi panin vanhemmiltani ja isovanhemmiltani saadut syntymäpäivärahat sivuun. Samat rahat ovat edelleen sijoitettuna, Laura kertoo.

”Se oli valtion piikkiin otettu loma, mutta ilman sitä en olisi tässä.”

Sijoittaminen kiinnostaa Lauraa yhä. Nyt hän opiskelee Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa finanssi- ja talousasiantuntijaksi. Lisäksi hän on Nuorten Osakesäästäjien puheenjohtaja sekä bloggaa sijoittamisesta. Tällä hetkellä Lauralla on hieman yli 50 prosenttia suoria osakkeita, noin 35 prosenttia Nordnetin superrahastoja ja loput eri toimialoihin sijoittavia ETF-rahastoja.

Miten syrjäytymisvaarassa olleesta on tullut innokas sijoittaja ja aktiivinen opiskelija?

– Kaikki lähti siitä sossun työntekijän potkusta perseelle. Toki olen itse aina tiennyt, että haluan korkeakoulututkinnon ja edetä elämässä. Mutta minä tarvitsin sen vuoden ”lepoloman”. Se oli valtion piikkiin otettu loma, mutta ilman sitä en olisi nyt tässä.

Laura muistelee joskus miettineensä, että toimeentulotuella eläessä raha tuli ehkä liiankin ”helposti”.

– Toisaalta minulla oli se psykologin lausunto, etten ollut työ- tai opiskelukuntoinen. Ajattelin myös, että tulen maksamaan tulevaisuudessa paljon veroja – ja olinhan minä niitä maksanutkin jo jonkin verran ennen työttömyyttä.

”Ei heti tarvitse lähteä tavoittelemaan eläkeammattiaan.”

Entä mitä Laura haluaisi sanoa nuorille, jotka ovat samankaltaisessa tilanteessa kuin hän itse vuonna 2013?

– Olisi hyvä, että saa jonkunlaisen rytmin elämään. Eikä heti tarvitse lähteä tavoittelemaan sitä eläkeammattiaan. Minäkin aloitin tavallaan alusta ja pääsin sitten pikku hiljaa etenemään – ja nyt saan tehdä paljon mielekkäitä asioita.