Sanna kuuluu siihen aika isoon ihmisryhmään, jolla ei ole puolen vuoden palkan verran säästöjä tilillään.

Sannalla, 40, on vakituinen sairaanhoitajan työ ja palkka: hän saa tililleen verojen jälkeen joka kuukausi noin 2000 euroa. Hänellä on 16- ja 19-vuotiaat pojat, jotka asuvat molemmat vielä kotona.

Jos hän olisi talousasiantuntijoiden suosittelemalla tiellä, hänellä olisi tietysti myös säästöjä – puolen vuoden palkan kokoinen puskurirahasto ja arvo-osuustili. Mutta eipä ole! Kuten ei monella muullakaan. Sanna kertoo blogissaan peruskuukaudestaan, jossa rahat loppuvat aina vähän kesken. Kuulostaako tutulta:

– Kun palkka tulee 15. päivä, maksan vuokran ja muut pakolliset laskut heti pois. Pari viikkoa elän normaalisti, ja kuun vaihteessa palkka onkin jo melkein kulutettu. Säästöön ei jää mitään.

Periaatteessa Sannalla on riittävästi rahaa, kunhan hän elää ne loput kaksi viikkoa kurinalaisesti: kukaan ei näe nälkää, varaa on harrastuksiinkin. Kuntosalikortin Sanna maksaa heti palkasta, muut harrastukset ovat edullisia työväenopiston kursseja kuten kirjoittamista, mindfulnessia ja karaokekurssi.

Luottokortti vinkuu kuitenkin välillä viimeisten kahden viikon aikana. 

– Raha-asiat ovat päivittäin mielessä. Tiedän tasan tarkkaan, milloin seuraava palkkapäiväni on – se ei pääse tulemaan yllätyksenä. Ensi tiistaihin asti ei osteta muuta kuin ruokaa.

Maksuhäiriömerkintä opetti

Sanna on mielestään aika tavallinen kuluttaja: pari viikkoa huoleton, pari viikkoa kurinalainen. Häntä ei niinkään harmita se, että shoppailuun ei ole varaa – enemmän mielessä on nykyään tavaran karsiminen. Mutta on tylsää joutua miettimään rahaa niin paljon.

Velaksi eläminen olisi vakityössä olevalle helppoa, ja houkutus on olemassa. Sanna koettaa pitää varansa, koska on alle kolmekymppisenä kokenut, millaista on pyristellä maksuhäiriömerkinnästä ja velkakierteestä pois. 

– Olin silloin pitkään kotona lasten kanssa ja jotenkin päädyin ostelemaan yli varojen: vaatteita, lasten vaatteita, mitä nyt sen ikäiset ostavat. Ulosottoon joutuminen oli tosi opettavaista. Kun palkasta vietiin päältä kaikki mahdollinen, tajusi nopeasti, mitkä laskut pitää maksaa heti palkkapäivänä.

Olisi ollut mahdotonta kerätä puskurirahastoa.

Veloista päästyään Sanna on yrittänyt säästää säästötileille ja eläkevakuutukseen, mutta rahat on tähän mennessä aina tarvittu kesken kaiken johonkin kiireellisempään.

– Tuntuu, että olisi ollut mahdotonta kerätä tukevaa puskurirahastoa. Toki voisi vielä karsia ruuasta ja harrastuksista ja elää pelkästään säästämiselle. Mutta olisiko se sen arvoista? Mitäänhän täältä ei mukaansa saa.

Sannan vanhempi poika opiskelee jo yliopistossa ja on hakenut omaa opiskelija-asuntoa. Ehkä tulevaisuudessa siis siintää muuttaminen pienempään asuntoon ja sitä kautta pienemmät kulut? Ehkä säästämistäkin?

–  Jos mulla olisi varaa, toki säästäisin. Menisin ehkä sijoitusneuvojan luo ja sijoittaisinkin. Ja lasten kanssa olisi kiva lähteä matkalle – sellaiseen ei ole ollut rahaa. Mutta kyllä mä lottoankin, ja odotan, että vielä tärppää.
 

Moraalittomuudet työelämässä ovat Me Naisten kyselyn mukaan yksittäistapauksia. Suurin osa pitää suomalaisia tunnollisina työntekijöinä.

Me Naisten työmoraalikyselyn mukaan suomalaiset keskittyvät työpaikalla enimmäkseen töiden tekoon. 82 prosenttia vastaajista kertoi pitävänsä suomalaisten työmoraalia korkeana. Vastaajia oli yhteensä 131, heistä suurin osa naisia.

– Aivan ehdottomasti valtaosalla on moraali kohdallaan. Sairausloman pitäminen kampaajan tai lasten lääkärin vuoksi ovat yksittäistapauksia, kun ei haluta käyttää saldovapaita tai lomapäiviä, yksi vastaaja arvioi.

82 prosenttia vastaajista kertoi pitävänsä suomalaisten työmoraalia korkeana.

Työn tulos ratkaisee

”Kynän tai paperitarvikkeen vieminen kotiin on varastamista, ja sitä olen tehnyt. Ja kerran tosiaan pidin yhden rokulipäivän, joka ahdisti niin paljon, että niitä ei ole sen jälkeen tarvinnut kokeilla. Noin muuten teen työpäivän tai etätyöpäivän aikana usein asioita, joita joku voisi pitää moraalittomina eli esimerkiksi otan päiväunet, pesen pyykkiä, olen somessa ja niin edelleen.

Itse tosin en pidä tätä laisinkaan moraalittomana vaan ihan normaalina toimintana nykyaikana. Kellokorttielämä on taakse jäänyttä elämää monella alalla, ja itsekin teen usein töitä iltaisin ja viikonloppuisin omalla ajalla. En edes koe, että minulle maksetaan palkkaa aikaväliltä 8–16, vaan että minulle maksetaan palkkaa työstä ja työn tuloksesta. Teen kaiken mitä pitää silloin kun pitää ja vielä paljon enemmänkin, olen hyvä työntekijä johon luotetaan. Ja kaikki tämä, vaikka olen etätyöpäivänä ottanut päiväunet. Siinä ei ole mielestäni mitään moraalitonta.

Näen moraalittomana sen, että lusmutaan pahantahtoisesti. On aivan eri asia jättää töitä tekemättä ja ottaa päiväunia kuin tehdä kaikki työt ja ottaa päiväunia. Jälkimmäisessä voittaa sekä työnantaja että työntekijä”, nimimerkki IT-orja kirjoitti.

”Otan työpäivän aikana päiväunet, pesen pyykkiä ja olen somessa.”

Etenkin asiantuntijatehtävissä työ- ja vapaa-aika sekoittuvat helposti, joten työaikaa tulee käytettyä omien asioiden hoitoon ja päinvastoin.

”Joskus on vaikea laskea, mihin työ päättyy ja vapaa-aika alkaa – ja toisin päin! Joskus siis tulee lusmuiltua esimerkiksi siten, että annan työtehtävän aloituksen roikkua hilluessani sosiaalisessa mediassa tai lounasreissulla käyn pikaisesti etsimässä mekkoa. Saatan viettää pidemmän lounaan ystäväni seurassa, mutta sillon useimmiten keskustelemme työhön liittyvistä asioista, joten onko se oikeastaan työajan väärinkäyttöä vai ei? Tieto- ja asiantuntijatyössä työajan laskeminen ei ole yksinkertaista”, nimimerkki Kirsikka kirjoitti.

Välillä rennommin

Aina ei myöskään jaksa tehdä töitä ihan täydellä teholla, ja silloin moni antaa itselleen luvan ottaa vähän tavallista rennommin.

”Joskus kun on esimerkiksi perjantai-iltapäivänä viikon päätteeksi aivan väsynyt, niin olen saattanut hieman oikoa työn laadusta. Mitään peruuttamatonta siitä kuitenkaan ole seurannut. Olen esimerkiksi jättänyt perjantaina pyykit tai vessan pesemättä, ja jättänyt ne maanantaille tai viikonlopun työvuoroon”, henkilökohtaisena avustajana työskentelevä vastaaja kertoi.

”Kiireen jälkeen mehut on poissa. Silloin työtahti hiljenee ja tekee mieli vain juoruilla, ottaa rennosti ja odottaa et kello on riittävän paljon. Yleensä olen tunnollinen ja ahkera, mutta ihan aina ei jaksa”, nimimerkki Maikku kirjoitti.

”Joskus tekee mieli vain juoruilla.”

Joskus sääntöjen rikkomiseen saattaa johtaa vaikea tilanne, johon ei tunnu löytyvän muutakaan ratkaisua.

”Kissani sairastui vakavasti, eikä todennäköisesti olisi selvinnyt työpäiväni loppuun, ellen olisi vienyt sitä lääkäriin. Mielestäni syy oli jopa eläinsuojelulain mukaan perusteltu. Mutta koska maassamme suhtaudutaan yhä hyvin nihkeästi näihin asioihin, jouduin ilmoittamaan töihin olevani sairas. Muuten työpaikkani olisi ollut vaakalaudalla ’perusteettoman poissaolon’ vuoksi. Kuvio on melkoisen nurinkurinen tässä asiassa”, asiakaspalvelutyössä oleva vastaaja kertoi.

Kuka on oikeasti sairas?

Harva innostui kertomaan kyselyssä omista moraalittomista teoistaan, mutta muiden tekemisistä raportoitiin melko innokkaasti, etenkin sairauspäivistä.

”Joka kesä joudutaan sairauslomalle selkäkivun vuoksi heti kun tulee hyvä mökkikeli. Siirretään kaikki lomat sairausloman takia ja pantataan lomapäiviä. Hoitoalalla näitä riittää!” nimimerkki Sosionomi kertoi.

Nimimerkki Toimistotyttö arveli moraalittomuuksian kertyvän nimenomaan tietyille työntekijöille.

”Moraali tuntuu olevan joillakin todella löysä. Niillä tyypeillä on sellainen ajatusmaailma, että on jotenkin oikein ottaa työnantajasta kaikki irti mikä lähtee. Ikäänkuin työnantaja olisi jotenkin velkaa työntekijöilleen, ja vaikka työnantaja maksaa yhteisesti sovittujen puitteiden mukaan palkkaa tehdystä työstä, niin se ei riitä, vaan pitää kepulikonstein yrittää saada jotain siihen päälle”, hän kirjoitti.

Ylettömästä nuukailusta voi tulla samanlainen kontrollin väline kuin hoikasta kauneusihanteesta.

Rahojen säästäminen ja sijoittaminen kiinnostaa yhä useampia ihmisiä, erityisesti naisia. Varallisuuden kartuttamista käsittelevissä Facebook-ryhmissä tsempataan kanssasiskoja pihistelyssä ja rahojen laittamisessa poikimaan.

Rahoja tilillä makuuttava tuntee itsensä helposti hölmöksi, kuten Helsingin Sanomissa todetaan, eikä mikään säästövinkki ole liian pieni jaettavaksi. Me Naisten tietojen mukaan keskituloiset naiset säästävät muun muassa pidättelemällä pissaa ja repimällä kukkakaalista lehtiä ennen punnitusta.

Usein säästämisen ja sijoittamisella tavoitellaan tulevaisuutta turvaavan puskurirahastoa ja sitä, että rahaa olisi enemmän käytettävissä. Joskus tavoitteena on jokin suuri hankinta, kuten asunnon käsiraha, uusi auto tai kaukoloma. 

Tutkimuksista tiedetään, että raha lisää onnellisuutta tiettyyn rajaan asti, mutta ei suinkaan loputtomasti. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, mitä tapahtuu, kun puskurirahasto on kasassa ja elintaso sopiva, ja rahaa jää silti säästöön. Ihanne on, että ensin säästetään, sitten sijoitetaan ja sitten – niin mitä?

Rahan kuluttaminen ei ole ihan ongelmaton juttu, varsinkaan, jos sattuu olemaan nainen. Toimittaja Jennifer Wright huomauttaa Harper's Bazaarissa, että naisten rahankäyttöä pidetään yhä vuonna 2018 turhamaisena tuhlaamisena.

Luksukseen tuhlaavaa miestä ihaillaan ja naisten kalliita käsilaukkuja paheksutaan.

Wrightin mukaan miehelle on okei sinkauttaa 200 000 dollarin auto avaruuteen huvin ja näkyvyyden vuoksi – Elon Musk, katsomme sinua – mutta naisten rahankäyttöä pidetään hyväksyttävänä vain, jos raha menee välttämättömyyksiin tai muiden ihmisten hyväksi. Luksukseen tuhlaavaa miestä ihaillaan ja naisten kalliita käsilaukkuja paheksutaan.

Nuukailuun kannustavassa ilmapiirissä järkevän ja hyväksyttävän kulutuksen rajat kuroutuvat yhä tiukemmalle. Ympäristön kannalta on hyvä, jos kerskakuluttamista ei ihannoida. Maailma ei kuitenkaan pelastu sillä, että naiset tuntevat huonoa omaatuntoa siitä, että käyttävät itse ansaitsemiaan rahoja haluamiinsa palveluihin ja tavaroihin.

Moni pitää esimerkiksi hiusten leikkauttamista kampaajalla tuhlaamisena. Kun rahaa käyttää nainen, kampaamokäynti muuttuu paikallisten palveluyrittäjien tukemisesta turhaksi hemmotteluksi ja ulkonäön kohenteluksi. 

Rahalla kehuskelu ei Suomessa ole sosiaalisesti sallittua, mutta rahan säästämisellä voi vähän leveilläkin. Jennifer Wright kirjoittaa Harper's Bazaarissa, että nuukailusta on tullut kisa, joka muistuttaa vanhaa kisaa siitä, kuka kuka pystyy syömään vähiten ja olemaan laihoin. 

Säästövillityksessä on useita yhtymäkohtia laihdutuskulttuuriin. Sekä säästäminen että laihduttaminen perustuvat kieltäymykseen ja tapojen muuttamiseen. Molemmat ovat teoriassa erittäin yksinkertaisia juttuja – kuluta vähemmän kuin syöt tai ansaitset – mutta kummassakin käytännön rutiinien muutos vaatii paljon vaivaa ja ajatusta.

Kun nuukailusta tulee joka asiasta pihistelyä, jonka tavoitteena on voittaa päänsisäinen kisa kurinalaisuudesta, ollaan vaarallisilla vesillä.

Laihdutus ja säästäminen ovat myös samalla tavalla epätasa-arvoisia ilmiöitä. Osa porukasta on luonnostaan hoikkia ja syntyjään rikkaita, ja toiset joutuvat lapsesta asti ponnistelemaan kilojen karistamiseksi tai edes pienten säästöjen aikaansaamiseksi.

Säästövinkkejä jaellessa unohtuu helposti, että kaikkien ei tarvitse säästää yhtään nykyistä enempää, ja että kaikilla ei oikeasti ole mahdollisuutta laittaa euroakaan sivuun tuloistaan.

Säästöinnostus on positiivinen ilmiö niin kauan kun kyse on oman talouden hallinnasta, haaveiden mahdollistamisesta, tulevaisuuden turvaamisesta ja luonnonvarojen säästämisestä. 

Kun nuukailusta tulee joka asiasta pihistelyä, jonka tavoitteena on voittaa päänsisäinen kisa kurinalaisuudesta, ollaan vaarallisilla vesillä. Täydellinen rahankäyttö uhkaa muuttua uudeksi täydelliseksi ruokavalioksi, eli kontrollikeinoksi, joka saa kohtuuttomat mittasuhteet arjessa ja johtaa pahimmillaan elämää rajoittaviin häiriöihin.