Kyllä se siitä! Kuva: Shutterstock
Kyllä se siitä! Kuva: Shutterstock

Feikkihymy, metsäkellintä ja muut mainiot keinot käynnistää työnteko.

Mitä pidempi vapaa, sitä vaikeammalta tuntuu töihinpaluu. Mikä avuksi? Lifehacker-sivusto listasi tutkitusti toimivia vinkkejä, joiden avulla löydät hukatun motivaation.

1. Lähde kävelylle. Suoraan sohvanpohjalta työhön suuntaaminen voi tuntua tarpeettoman vaikealta. Herättele kroppaasi rauhallisella kävelylenkillä. Sitä paitsi: personal trainer Vertti Harjuniemen mukaan aloittaminen on yleensä epämielekkäässä hommassa vaikeinta. Kun itseään aktivoi edes hiukan, saattaa huomata, että energiaa ja motivaatiota yllättäen löytyykin.

2. Palkitse itsesi ennen kuin aloitat. Miten olisi muutama konvehti tai rentouttava kissavideohetki jo ennen työnsarkaan tarttumista? Välipalkinnotkaan eivät ole kiellettyjä!

3. Hymyile. Se laskee tutkitusti kehon stressi- ja ahdistustasoja. Samalla kun ne menevät alas, myös työ tuntuu hauskemmalta. Eikä edes haittaa, vaikkei hymy olisi aito! Jo feikkihymyn vääntäminen kasvoille saa kehon hyvänolonhormonit nousemaan.

4. Käy hieronnassa. Myös se saa hyvänolonhormonit jylläämään. Hieronnan aikana kehossa vapautuu erityisesti kortisolia ja serotoniinia, jotka lisäävät tahdonvoimaa.

5. Aloita pienestä. Kun homman jakaa pienempiin osiin, työtaakka tuntuu kohtuulliselta, eikä lamaannuta. Starttaa työ siitä, että valitset päivän vaatteet illalla valmiiksi.

Hieronnan vapauttamat mielihyvähormonit lisäävät tahdonvoimaa.

6. Kokeile voima-asentoa. Jo kaksi minuuttia voima-asennossa antaa kehoon tutkitusti lisää puhtia ja valaa itsevarmuutta. Lue lisää voima-asennosta täältä.

7. Tee diili itsesi kanssa. Jos olet sitoutunut hoitamaan päivän hommat kunniakkaasti, todennäköisesti myös teet niin. Ole konkreettinen: ”teen tämän asian puoleen päivään mennessä” on parempi kuin ”teen tämän jossain vaiheessa”.

8. Älä mökötä yksin. Tutkimusten mukaan projektien tekeminen yhteistyössä muiden kanssa voi lisätä motivaatiota.

9. Muista vihreä. Tiesitkö, että vihreä väri rauhoittaa, virkistää ja lisää motivaatiota? Ehkä sen takia metsäkellintäkin on viime aikoina noussut niin kovaan suosioon. Jos et pääse mättäälle makaamaan, hommaa pöydällesi viherkasveja.

10. Haaveile menestyksestä. Tutkimusten mukaan se buustaa motivaatiota. Sulje siis silmäsi kahvitauolla 10 minuutiksi ja anna mielikuvituksesi lentää. Päiväunetkaan eivät ole pahitteeksi! Lyhyetkin nokoset saavat ihmisen tarkkaavaisuuden paranemaan.

Vuonna 1918 suomalainen duunari paiski jopa 70 päivää enemmän töitä kuin nykyään.

Ah, äskettäin alkanut vuosi 2018 on todellinen vapaapäiväkikkailijan unelma: työntekijät pääsevät nauttimaan peräti kahdeksasta arkivapaasta

Raskaan työn raatajia ilahduttaa, että uudenvuodenpäivä, pitkäperjantai, toinen pääsiäispäivä, vappu, helatorstai, itsenäisyyspäivä, joulupäivä ja tapaninpäivä osuvat kaikki arkipäiville. Vain loppiainen osui tänä vuonna lauantaille!

Kyllä meitin kelpaa. Peruspalkansaajalle arkivapaat tarjoavat mahdollisuuden pitkiin viikonloppuihin. Esimerkiksi vappupäivä on tiistaina, jolloin erityispitkän viikonlopun saa ottamalla maanantaille ylimääräisen vapaan.

Vaikka työelämän kuormittavuuden kasvusta puhutaan jatkuvasti, lomien osalta suomalaisilla työssäkäyvillä menee aika mainiosti – ainakin, jos vertailukohdaksi otetaan sadan vuoden takainen meno.

Silloin ei pahemmin lomakikkailtu.

Vuosipalveluksessa oleville taattiin kuitenkin viikon vuosiloma.

Sunnuntai viikon ainoa lepopäivä

Vuonna 1918 suomalaisten almanakassa oli peräti 304 työpäivää Yliopiston almanakkatoimiston mukaan. Työviikko oli kuusipäiväinen ja sunnuntai viikon ainoa lepopäivä.

1865 voimaan tulleen palkollissäännön perusteella vuosipalveluksessa oleville taattiin kuitenkin viikon vuosiloma, minkä jälkeen vuositasolla työpäiviä kertyi likimäärin 298.

Otetaanpa pieni katsaus vastaaviin lukuihin vuonna 2018: kalenterissa työpäiviä 253, työviikko viisipäiväinen ja keskimääräinen vuosiloman pituus viisi viikkoa. Nykypalkansaajalle kertyy siis vuodessa noin 228 työpäivää.

Karkeasti yksinkertaistettuna voidaan siis sanoa, että  sata vuotta sitten suomalainen väänsi hommia vuodessa 70 päivää enemmän kuin nyt.

Se ei ole ihan vähän.

Hyvää Johannes Kastajan päivää!

Sata vuotta sitten riuskan työnteon keskelle mahtui toki pieniä valonpilkahduksia: vuoden 1918 almanakka osoittaa, että työpäiville osuvia arkivapaita oli yhteensä yhdeksän.

Suomalaisten nykyiset lomat ovat vuosikymmenien mittaisen väännön tulos.

Uudenvuodenpäivän, helatorstain sekä pääsiäis- ja jouluvapaiden lisäksi työn sankarit saivat levätä laakereillaan lauantaina 23. maaliskuuta Marian ilmestyspäivän kunniaksi. Heti toinen mahdollisuus avautui maanantaina 2. toukokuuta toisen helluntaipäivän vuoksi. Maanantaina 24. kesäkuuta kansa lorvaili luvan kanssa Johannes Kastajan päivänä, joka nykyään tunnetaan paremmin juhannuksena.

Sen sijaan vappu- ja itsenäisyyspäivän vapaita ei sata vuotta sitten tunnettu.

Suomalaisten nykyiset lomat ovat vuosikymmenien mittaisen väännön tulos. 1922 säädettiin ensimmmäinen työsopimuslaki, joka takasi työntekijöille vähintään seitsemän päivän mittaisen vuosiloman.

Nykyisenmittaisia kesälomia alettiin viettää vasta 1970-luvulla. Työntekijöille kertyy lomia kaksi ja puoli päivää jokaista työssäolokuukautta kohti, kun on ollut työsuhteessa yli vuoden.

HUOM! On hyvä muistaa, että Suomesta löytyy neljännesmiljoona ihmistä, joille vuosiloma on lähinnä etäinen käsite. Heidän joukossaan on muun muassa freelancereita, itsensä työllistäjiä ja yrittäjiä.

Tilille kilahtavan eläkkeen määrä pienenee sitä mukaa, mitä pidempään kukin ikäluokka elää. Pärjäämmekö tulevaisuuden eläkerahalla, kun jäämme pois töistä?

1. Riittävätkö rahat?

"Mietin, tulenkohan koskaan saamaan
eläkettä. Onko eläkejärjestelmä ylipäänsä pystyssä enää silloin, kun olen eläkeiässä? Laskurin mukaan voisin jäädä eläkkelle
67 vuoden ja 2 kuukauden iässä", 
pohtii 30-vuotias Ninni.

Viime vuosina on puhuttu paljon siitä, ettei nuorille riitä läheskään yhtä hyviä eläkkeitä kuin suurille ikäluokille. Lisäksi ihmisten elinaika pitenee koko ajan. Sen seurauksena tulevien sukupolvien eläkkeet pienenevät. Ja vaikka työstä maksetaan eläkemaksuja koko ajan, mistä voimme tietää, kilahtavatko edes luvatut eurot oikeasti koskaan tilille?

Tällä hetkellä työntekijän eläkemaksuista noin neljä viidesosaa menee nyt eläkkeellä olevien ihmisten eläkkeiden maksuun ja vain noin viidennes summasta laitetaan rahastoihin tuottamaan varallisuutta tulevaisuuden eläkeläisille.

Eläketurvakeskuksen kehityspäällikkö Marjukka Hietaniemi vakuuttaa, että eläkejärjestelmä on rakennettu kestävälle pohjalle, ja jokainen tulee kyllä saamaan sitä eläkettä, jonka hän on ansainnut. Hietaniemen mukaan eläke on niin perustavanlaatuinen sosiaaliturvan osa, että olisi täysin kestämätöntä, jos sitä ei yhtäkkiä enää maksettaisikaan.

”Ihmisten epävarmuus saattaa johtua siitä, että eläkejärjestelmää muutetaan niin usein.”

– Ihmisten epävarmuus saattaa johtua siitä, että eläkejärjestelmää muutetaan niin usein. Jos systeemi olisi samanlainen kuin 1960-luvulla, se ei toimisi. On hyvä, että muutoksia tehdään koko yhteiskunnan muuttuessa, Hietaniemi sanoo.

Omasta tulevasta eläkkeestään kannattaa pysyä kärryillä. Parin vuoden välein postiluukusta kolahtaa työeläkeote, jossa lukee, paljonko työeläkettä on tähän mennessä kertynyt. Otteen voi käydä myös katsomassa Eläketurvakeskuksen sivuilta.

Sivuston laskurilla voi myös katsoa, milloin voi jäädä vanhuuseläkkeelle. Useimmille kyseessä on kuitenkin vasta arvio, sillä tarkkaa aikaa on vaikea ennustaa.

2. Miten eläke lasketaan?

”Tällä hetkellä työeläkeotteen mukaan saisin eläkettä vajaa 300 euroa kuussa. Sillä ei paljon vielä juhlita. Voinko tätä menoa jäädä eläkkeelle ollenkaan?” kysyy 31-vuotias Aino.

Se, paljonko kolmekymppisenä on kertynyt työeläkettä, ei vielä kerro, paljonko eläkettä tulee aikanaan saamaan.

– Eläkkeen määrä riippuu täysin siitä, mitä tekee seuraavina vuosina. Miten ansiot kehittyvät ja kuinka paljon töitä tekee, Hietaniemi sanoo.

Nykynuorten työeläke on keskimäärin 50–60 prosenttia loppupalkasta ennen eläkkeelle siirtymistä. Eläkettä kertyy 1,5 prosenttia vuosittaisesta palkasta. Jos kuukausipalkka olisi 35 vuoden ajan 3 000 euroa kuussa, työeläkettä saisi arviolta 1 574 euroa kuussa. Jos siis eläkeote näyttää, että eläkettä on kolmepymppisenä kertynyt 300 euroa kuussa, on vielä hyvin mahdollista, että lopullinen eläke on noin 1 500 euroa.

Vuosien 2017–2025 välisenä siirtymäaikana 53–62-vuotiaille työntekijöille ja yrittäjille eläkettä kertyy 1,7 prosenttia vuodessa.

”Koska uskomme, että vuonna 1985 syntyneet ihmiset elävät pidempään kuin 1970 syntyneet, vuonna 1985 syntyneet saavat vähemmän kuukausieläkettä.”

Eläkettä on kuitenkin hieman vaikea ennustaa, sillä työeläkkeeseen vaikuttaa myös elinaikakerroin. Se leikkaa alkavia eläkkeitä sen mukaan, mikä kunkin ikäluokan keskimääräinen elinikä on silloin kun eläkeikä lähestyy. Elinaikakerroin vahvistetaan 62-vuotiaana. Siihen asti se on vain arvio.

– Ajatuksena on se, että jokaiselle on ajateltu tietty karttunut eläkepotti. Jos elää ennusteen mukaan pidempään, potti venytetään ennustetulle ajalle ja näin kuukausittain saatava eläke pienenee.

Eläkepottia voisi verrata tietynmittaiseen patonkiin. Jos päiviä on vähemmän, voi syödä joka päivä isomman palan, jos päiviä on enemmän, pala on pienempi. Koska uskomme, että vuonna 1985 syntyneet ihmiset elävät pidempään kuin 1970 syntyneet, vuonna 1985 syntyneet saavat vähemmän kuukausieläkettä.

Keskimäärin suomalaiset saavat eläkettä tällä hetkellä 1 632 euroa kuussa.

3. Mitä jos on taukoja?

”Kun jäin hoitovapaalle, mies käski minun ryhtyä rahastosijoittajaksi, jotta sillä kompensoisin kotonaolemisen eläkkeessäni ja näin tein. Edelleen minulla menee palkasta rahastoon, jonka ajattelin myydä sitten eläkkeellä, jotta voisin elellä siten kuten haluan”, 32-vuotias Lotta kertoo.

Pätkätyöläisille ja lasten kanssa kotona oleville työskentelyjaksojen väliin voi jäädä palkattomia kausia, jotka pienentävät eläkettä.

Jos tienaa vaikkapa 3 000 euroa kuussa, kuukausieläkettä kertyy vuoden aikana 45 euroa. Kotihoidontuella vuodessa kertyy kuukausieläkettä vain 10,90 euroa. Jos siis on kotihoidontuella vaikkapa parin lapsen kanssa yhteensä neljä vuotta, kuukausieläkettä kertyy noin 140 euroa vähemmän kuin töissä ollessa.

– Eläkettä kertyy vanhempainpäiväraha-ajoilta ihan hyvin, mutta kotihoidontuen ajalta, lapsen 3-vuotispäivään asti, eläkettä kertyy saman verran kuin jos saisi palkkaa 727,29 euroa kuukaudessa, Hietaniemi sanoo.

”Näin taataan, että jokainen saa eläkettä vähintään 760,26 euroa kuussa.”

Pari voikin harkita sitä, että työssä käyvä osapuoli sijoittaa kotona olevan nimissä jonkinlaista kompensaatiota turvatakseen tämän eläkkeen.

Jos työleäkettä ei ole kertynyt tarpeeksi, voi saada Kelalta kansaneläkettä tai takuueläkettä. Näin taataan, että jokainen saa eläkettä vähintään 760,26 euroa kuussa.

4. Miten järjestelmä kestää?

Eläkkeeseen voi vaikuttaa paitsi työnteolla myös sillä, minkä asioiden puolesta äänestää vaaleissa. Poliittiset päätökset vaikuttavat myös eläkkeisiin. Jos ihmiset alkavat uskoa, että eläkejärjestelmä sortuu ja alkavat varautua siihen omilla säästöillään, pelko saattaa toimia itseään toteuttavana ennustuksena.

Monilla pienituloisilla ei ole varaa kerätä rahastoihin henkilökohtaista eläketurvaa. Tällaisille ihmisille eläkejärjestelmän purkaminen olisi katastrofi. Eläkejärjestelmää kuitenkin kehitetään koko ajan, ja tätä menoa tulemme kaikki saamaan eläkettä.

– Työntekijän ei tarvitse huolehtia eläkkeestään tai tehdä mitään erityistä sen eteen. Riittää kun käy töissä ja katsoo välillä työeläkeotteesta, että sinne on varmasti merkattu kaikki tehty työ, Hietaniemi sanoo.

5. Mitä yrittäjä saa?

”Olen maksanut eläkettä yli 30 000 euron vuositulojen mukaan ja raskaaksi tulon jälkeen vieläkin korkeampien tulojen. Se on tärkeää, jotta saan hyvät äitiyspäivärahat tai jos minulle iskee burnout tai muu fyysinen vamma, saan kuntoutustukea ja riittävää sairauspäivärahaa. Lisäksi vanhana saan riittävää eläkettä. YEL vaikuttaa siis sosiaaliturvaani jo tässä ja nyt”, 32-vuotias Maria sanoo.

Yrittäjälle karttuu eläkettä samalla kaavalla kuin palkansaajalle, vaikka yrittäjät maksavat eläkkeensä itse maksamalla yrittäjäeläkevakuutusta eli YEL-maksua. Keskimääräinen YEL-maksu on 23 prosenttia työtulosta.

”Moni yrittäjä tosin maksaa YEL:iä tuloihinsa nähden liian vähän.”

Eläkettä kertyy myös sosiaalietuuksista, kuten ansiosidonnaisesta työttömyyspäivärahasta, sairauspäivärahasta ja vanhempainpäivärahasta.

Moni yrittäjä tosin maksaa YEL:iä tuloihinsa nähden liian vähän, koska summaan voi itse vaikuttaa. Moni yrittäjä varautuu eläkeikään säästämällä muuten. YEL-maksujen liian vähäinen maksaminen ei välttämättä ole järkevää, sillä ne vaikuttavat myös siihen, paljonko tukia nyt voi saada.

6. Miten saisi lisäeläkettä?

Eläkkeen kerryttämisen rinnalla on järkevää säästää ja sijoittaa tulevaisuutta varten. OP:n ekonomisti Henna Mikkonen teki esimerkkilaskelman siitä, että mikäli aloittaa säästämisen 30-vuotiaana, voi eläkkeellä olla mojova potti tiedossa:

Jos säästää kuukausittain 40 vuoden ajan 100 euroa kuussa, saa kasaan 48 000. Sijoittamalla nuo rahat joko osakkeisiin tai rahastoihin, voi loppusumma olla lähes 200 000, jos säästöille saa noin kuuden prosentin tuoton. 70-vuotiaana eläkkeelle jäädessään saisi noin 1 300 euron kuukausisumman käyttöönsä. Tästä maksetaan verot sen hetkisen verolainsäädännön mukaisesti.

Säästämällä 200 euroa kuukausittain 40 vuoden ajan potti nousisi noin 384 000 euroon, josta säästetyn summan osuus on 96 000 euroa. Tämä takaisi jo yli 2 600 euron ”bruttoeläkkeen” 12 vuoden ajaksi.

45-vuotias voisi ostaa sijoitusasunnon, joka on maksettu juuri sopivasti eläkkeen kynnyksellä eli 20 vuoden kuluttua.