Sporttaaja tietää, miltä hiki haisee. Luonnon oma odööri saa nyrpistä­mään nokkaa ja painumaan pesulle, mutta muuten se on sangen vaara­tonta ympäristösaastetta.

Yleensä dödöt ja hajuvedet sulostuttavat sporttaajan eloa, mutta joissakin meistä ne aiheuttavat paniikkireaktion.

Sporttaaja tietää, miltä hiki haisee. Luonnon oma odööri saa nyrpistä­mään nokkaa ja painumaan pesulle, mutta muuten se on sangen vaara­tonta ympäristösaastetta.

Toisin on pukuhuoneen muiden haisu­pilvien laita. Jumppasuihkun jälkeen ilma on usein sakeanaan deodoranteista, hiuslakoista ja hajuvesistä. Tuoksukakofonia saa kenet tahansa köhimään, mutta täysin kestämä­tön se on tuoksuyliherkkyydestä kärsiville. Heille toisen viaton tukkalakkatujaus voi tuottaa voimakkaita silmä-, limakalvo-, iho- ja hengitystieoireita sekä päänsärkyä, pahoinvointia, sydämentykytystä, huimausta ja ahdistusta.

Tällä hetkellä maailmassa käytetään 80 000?100 000:aa synteettistä kemikaalia, ja joka vuosi otetaan käyttöön tuhat uutta. Ei siis ihme, että tuoksuyliherkkyyskin yleistyy. Tarkkoja lukuja ei tiedetä, mutta arviolta 10?40 prosenttia väestöstä saa tuoksuista oireita. Valtaosa herkistyneistä on naisia. Yliherkkyyttä ei voi parantaa lääkkeillä, joten tuoksujen karttaminen on ainoa keino oireettomaan elämään.

Pukuhuoneessa tikittävä tuoksupommi voikin pahimmillaan estää herkistynyttä käyttämästä liikuntatiloja. Hajustepoliiseja ei vielä näy ovilla treenikasseja ratsaamassa, mutta joillakin saleilla on jo omat soppensa pelkästään tuoksuttomaan käyttöön. Esi­merkiksi Helsingin Pikku Huopalahden Lady Linen yhdessä pukkarissa eivät suihkepullot sihise eivätkä kukkaispilvet pöllyä. Tuok­suyliherkät voi toki huomioida muuallakin käyttämällä hajusteetonta kosmetiikkaa.

Hajusteetonta luonnonkosmetiikkaa verkkokaupasta: tuoksuton.fi

Teksti Miia Vatka Kuvitus Anu Nieminen