Olen jo vuosikausia kuulunut loma-asiantuntijoiden oppien ahmijoihin, koska tottahan toki haluan tietää, miten saan lomastani irti kaiken mahdollisen.

Tässä iässä on aika oppia elämään omien tuntemusten mukaan hetkessä vailla kireyttä ja suorittamisen pakkoa. Se nimittäin on nykytietämyksen mukaan paras tapa viettää loma!

Mutta rehellisyyden nimissä, vuosien kuluessa mieleeni on alkanut hiipiä epäilys gurujen asiantuntemusta kohtaan. Loma kun on harvoin pelkkä yksilösuoritus, eikä kaikki riipu vain omasta mielentilasta.

Perusongelma loma toisensa jälkeen onkin oma elämäni, joka on jatkuvassa ristiriidassa oikeaoppisten heittäytymisteorioiden kanssa. Niinpä ehdotan, että ensi kesänä lomagurujen neuvoihin liitetään kaltaisteni tueksi esimerkiksi luku: heinäkuun viikot sähköttömässä mökissä 15-vuotiaan kanssa.

Päivät koostuvat kolmesta lauseesta.

1. Mä haluun Helsinkiin.
2. Mä haluun skootterin.
3. Mun nuoruus valuu täällä hukkaan.

Piristystä kauniisiin kesäpäiviin tuo lauseiden järjestyksen ja ilmeiden myrtyneisyyden asteen vaihtelu. Välillä lause ykkönen toistuu useita kertoja peräkkäin, kun taas lause kakkonen jää toisina päivinä melkein väliin.

Toisinaan lauseet jäävät tyystin pois tai niitä ei ainakaan kuule. Näistä suvantokohdista nautittavimpia ovat seuraavat: 15-vuotias nukkuu iltapäivään, puhuu kaverin kanssa kännykkään, lähettelee tekstiviestejä, seilaa kilometrin päässä kumipatjalla tai istuu autossa/läheisessä saaressa murjottamassa.

Myös päiväkävelyt metsätielle ovat kivoja. Ne alkavat riidasta, joka taas alkaa siitä, että joku katsoo vähän oudosti tai ei ymmärrä. Helteessä kävelylle pukeudutaan mustaan huppariin ja huppu vedetään tiukasti pään suojaksi. Päiväkävelyn kesto vaihtelee.

Eräältä tällaiselta 15-vuotias palatessaan tuijotti pitkään ja sanoi: Laita silmät kiinni ja suu auki.

Suuhuni putosi mustikka. Kesän kaunein ja makein.