Suomalaisen Kirjallisuuden Seura etsii kokemuksia siitä, millaisia vaikutuksia vanhemmat tai lähisukulaiset ovat jättäneet muistikuviin ulkonäöstä. Kuva: Shutterstock
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura etsii kokemuksia siitä, millaisia vaikutuksia vanhemmat tai lähisukulaiset ovat jättäneet muistikuviin ulkonäöstä. Kuva: Shutterstock

Suomalainen tutkija selvittää, miten lapsena saadut ulkonäköä koskevat ruusut ja risut vaikuttavat hyvinvointiin.

No näppäimistö laulamaan! Suomalaisen Kirjallisuuden Seura etsii tutkija Marjo Kamilan käyttöön eri-ikäisten suomalaisten ulkonäkökokemuksia. Ulkonäkö rakentaa ihmisen minuutta, ja Kamila tutkii, miten hyvät ja huonot kommentit ovat vaikuttaneet lasten ja nuorten kehitykseen.

”Tavoitteena on tuoda esiin omaa ulkonäkösuhdetta vahvistaneita ja rajoittaneita tekijöitä, joihin läheinen ihminen on vaikuttanut kokijan lapsuudessa tai nuoruudessa. Tutkimuksessa osoitetaan ulkonäön merkityksellisyys ihmisen elämän eri vaiheissa”, SKS:n tiedotteessa kerrotaan.

Kysyimme naisilta, millaisia ulkonäköön liittyviä kommentteja on jäänyt heidän mieliinsä. Suurin osa muistoihin tallentuneista kommenteista oli haukkuja, ja satunnaisetkin kommentit ovat säilyneet vuosia.

”Sulla on hörökorvat”, sanoi yhden perhetutun poika, kun näin sen ekaa kertaa, kun perheemme oli siellä kylässä. Olin ehkä kymmenen. Muistan vieläkin sen häpeän. Ja siitä lähtien olin tukka auki, ettei korvat näy. Parikymppisenä kerroin asiasta yhdelle kaverille, joka katsoi mua ja sanoi, että ”ei oo, mutta ehkä toi sun toinen korva on vähän ulkoneva”. Silloinkin vähän hävetti. Nyt nakkaan kakat koko asialle ja kuljen ponnari päässä joka päivä.”

”12-vuotiaana menin balettiin siskon kanssa. Puolen vuoden jälkeen opettaja sanoi, että ”sulla on niin raskaat luut, ettei kannata jatkaa”. En sitten jatkanut. Ja raskasluiseksi tunnen itseni vieläkin, kömpelöksi ja isoksi (mittani ovat 162 cm ja 58 kg).”

”Sä olet se perheen fiksu tyttö ja siskosi on se kaunis.” Näin sanoi aina isä, ehkä äitikin. En ole pitänyt itseäni minkään näköisenä ikinä, ihan peruspallopäänä vaan. Kun lapseni syntyi, isä kommentoi, että onneksi tytölle tuli isän silmät, eikä minun. Tavallaan kommentit nyt aikuisena huvittavat, kun otin ne niin tosissaan, mutta samalla suututtaa, että en saanut nauttia tyttönä ja nuorena naisena kukkeimmista vuosistani (nythän kaikki vain rapistuu). Oma tyttöni, 7, peilailee itseään ihaillen, ja se on ihanaa katsottavaa.”

”Ette te kyllä mitään prinsessoja ole.” Yksi juoppo huusi mulle ja mun kaverille paikallisen baarin terassilta, kun kävelimme ohi. Olihan se törkeä kommentti 14-vuotiaille rillirouskuille, varsinkin kun huutelija itsekään ei ollut prinssiainesta. Nykyään tuo on minusta tosi hauska muisto, kun todellakaan emme onneksi olleetkaan silloin prinsessoja.”

”Olin lukiossa ja juuri tutustunut silloiseen poikaystävääni ja minut esiteltiin ensimmäistä kertaa hänen isälleen. Isä, kohtelias herrasmies ja – kuten myöhemmin opin – hyvä seuramies, yritti keksiä jotain sanottavaa ja tokaisi, että ’onpa sinulla kaunis tukka’. Siitä kommentista paistoi niin läpi, että hän ei tosiaan keksinyt mitään muuta kaunista sanottavaa minusta kuin hiukset! Muistan sen ikuisesti.”

Onneksi kivatkin kommentit jäivät mieleen.

”Olin pikkulikka, ehkä 5, ja äidin kanssa torilla ostoksilla. Suulas torimyyjä innostui: ”Tuossa on niin kaunis tyttö, että kymmenen vuoden päästä minä ilmoitan sen missikisoihin!” Se oli varmaan eka kerta, kun ulkonäköäni kommentoitiin kunnolla, ja se jäi tosi selvästi mieleen. Taisin olla vähän hämmentynyt mutta myös hyvällä mielellä. Jälkeenpäin minusta on tuntunut vähän epäilyttävältä, että noin pienen tytön ulkomuotoon puututaan – vaikkakin sitten kehuvasti – koska ei lapsi vielä osaa käsitellä tuollaista.”

”Mulla oli teininä ja vielä nuorena aikuisenakin paha akne, josta kärsin. Kerran kävin sen takia opiskelijana ihotautilääkärillä ja muistan ikuisesti lääkärin kommentin. Tai siis en muista sitä sanatarkasti, mutta viesti oli, että kai mä ymmärsin, että ulkonäkö ja viehätys koostuu paljosta muustakin kuin jostain ihosta. Se oli kauhean kauniisti sanottu ulkonäöstään epävarmalle nuorelle ja ihan ihmeellistä, miten se on jäänyt mieleen ja lämmittää vieläkin joskus.”

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura kerää kokemuksia sivuillaan. Lue lisää projektista ja kerro tarinasi täällä.

Lue myös:

Pakko olla upea – työelämä suosii kauniita ja sporttisia

Kaksi viikkoa naisen vuodesta kuluu peilin edessä

Peilipaasto on uusi hyvän olon trendi – onnistuuko se?