”Se, etten saanut orgasmia yhdynnässä, oli minulle kova paikka”,  Marja Kihlström kertoo. Kuva: Panu Pälviä
”Se, etten saanut orgasmia yhdynnässä, oli minulle kova paikka”, Marja Kihlström kertoo. Kuva: Panu Pälviä

Seksuaaliterapeutti Marja Kihlström tietää, miltä tuntuu, kun nautinnon huippu jää saavuttamatta. 

Teininä Marja Kihlström kävi enonsa ja tämän tyttöystävän luona tiskaamassa. Palkkiona oli kymmenen markkaa ja pino Regina-lehtiä. Nuoripari välttyi kotityöltä, Kihlström sai yöpöydälleen kutkuttavaa luettavaa.

Muutamia vuosia aikaisemmin Kihlström oli oivaltanut, millaista iloa itsetyydytyksestä parhaimmillaan on. Ala-asteen loppupuolella eräästä tavallisesta iltapäivästä yksin kotona tuli mullistava kokemus, kun hän sai ensimmäistä kertaa orgasmin.

– Olin jo aikaisemmin kokeillut itsetyydytystä, mutta sillä kerralla tunne kasvoi ja kasvoi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yläkouluaikoina hän keksi, että käsillä oli tehokas iltarentoutusrutiini. Apuna toimivat Reginan pehmopornotarinat, joita Kihlström lueskeli ennen nukkumaanmenoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Luulen, että enoni tyttöystävä antoi lehdet minulle tietoisesti. Olemme edelleen hyvin läheisiä.

Ylipäätään perheessä oli mutkattomat välit. Viidennellä luokalla Kihlström pyysi isoisältään joululahjaksi Kroppa ja koppa -kirjan, josta koko 1990-luvulla kasvanut sukupolvi imi seksuaalikasvatuksensa.

”Koin jo silloin vahvasti, että myös minun pitäisi saada aina, kun kerran kumppaninikin saa.”

Jo vuosia aikaisemmin Kihlström oli löytänyt yläkerran vessasta läjän pornolehtiä ja huomannut, millaisen kihelmöivän tunteen niiden selailu aiheutti. Kirja auttoi hahmottamaan, mistä oli kyse.

Nykyisin Kihlström jakaa tietoa muille. Marja Kihlström, 33, on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS), joka pitää vastaanottoaan Sexpo-säätiössä Helsingissä. Hänet tunnetaan myös Puhu muru -blogistaan Menaiset.fissä.

Maaliskuun lopulla ilmestyy Kihlströmin kirja Iso O – matkaopas huipulle. Kyse on naisen orgasmeista ja erityisesti siitä, että jokainen nainen on nautinnon arvoinen, Kihlström määrittelee.

Minäkin haluan huipulle!

Jo ensimmäisissä seurustelusuhteissaan Kihlström ryhtyi ajattelemaan niin, että huippu kuuluu hänellekin. Joskus orgasmi jäi tulematta, ja se suututti.

– Se, etten saanut orgasmia yhdynnässä, oli minulle kova paikka. Koin jo silloin vahvasti, että myös minun pitäisi saada aina, kun kerran kumppaninikin saa.

Niihin aikoihin hän oli ahminut Kate Taylorin kirjan Ihana orgasmi. Lukukokemus herätteli ajattelemaan, että seksuaalinen nautinto on tasa-arvokysymys. Orgasmit eivät ole onnistuneen seksin mitta, mutta Kihlströmin mielestä nautintoa on oikeus vaatia, jos sellaista haluaa kokea. Orgasmi kuuluu jokaiselle.

– Kunkin pitää ottaa orgasminsa haltuun itse, ei niitä voi edellyttää vain mahdolliselta kumppanilta.

Kaksikymppiset nautinnon aallonpohjassa

Parikymppisenä sinkkuna Kihlström huomasi, että uuden partnerin kanssa orgasmia ei välttämättä tullut ollenkaan.

Tutkitustikin vähiten seksistä nauttivat kaksikymppiset naiset. Sekin tiedetään, että erittäin tärkeänä omaa orgasmiaan pitää vain 15 prosenttia naisista, mutta kumppanin nautintoa peräti joka toinen.

Kihlström tunnustaa sortuneensa nuorena samaan ajattelutapaan.

– Lähes esitin mielikuvaa pornoleffojen naisrooleista. Keskityin miellyttämään ­toista.

Joskus kumppani oikein yrittämällä yritti saada Kihl­ströminkin tulemaan.

– Lopulta saatoin sanoa, että ei tästä tule mitään, lopetetaan.

Kihlström on huomannut, että omat orgasmit ovat iän myötä syventyneet. Viime vuosina vastaan on tullut myös uusia kokemuksia, kuten multiorgasmeja, jotka kestävät tavanomaista pidempään.

Kehonkuva orgasmintappajana

Orgasmien vihollinen numero yksi on ollut Kihlströmin kohdalla kamppailu kehonkuvan kanssa. Kihlströmillä on kolme lasta. Raskauksien myötä painoa tuli lisää ja olo omissa nahoissa tuntui pitkään vieraalta.

– Hetkeen en pystynyt ollenkaan saamaan, jos olin päällä. Olin liian tietoinen itsestäni ja varta­lostani.

Tilanteen korjaaminen on vaatinut paljon puhetta puolin ja toisin.

Tänä päivänä huipulle pääsyä vaikeuttavat väsymys ja suorituspaineet, Kihlström kertoo. Vaikka haluaisi saada, kroppaa väsyttää ja mielessä takoo tieto siitä, kuinka paljon kellokin jo on.

Myös silloin puhuminen auttaa.

– Ne ovat ihmeelliset sanat, kun mieheni sanoo, että ei ole mikään kiire, otetaan ihan rauhassa. Hän aidosti tarkoittaa sitä.

Matka huipulle pääsee jatkumaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla