Jokaisessa pitkässä parisuhteessa tulee eteen tilanne, jossa joku toinen yhtäkkiä viehättää. Kuva: Getty Images
Jokaisessa pitkässä parisuhteessa tulee eteen tilanne, jossa joku toinen yhtäkkiä viehättää. Kuva: Getty Images

Keskenkasvuisia sikoja, en ainakaan minä – ajatteletko sinäkin näin pettäjistä? Kun Salla Nazarenko petti puolisoaan, hän tajusi, että uskottomuuteen voi ajautua kuka vain.

Eräänä päivänä kyllästyin väitteeseen, että seksuaalisuus on Suomessa vapautunutta. Kirjoitin Facebookissa, että seksi varattujen miesten ja naisten kanssa on yhä tabu. Kirjoitin myös, että olen ollut näissä suhteissa osapuolena, niin itse vielä naimisissa ollessani kuin sen jälkeenkin.

Aloitusta seurasi syyllistämisen myrsky: minä halusin seksiä miesten kanssa, joita en ”saisi oikeaan parisuhteeseen”, ja uskottomat miehet ovat sikoja.

Minä puolestani väitin, että pettäjä on useimmiten tavallinen hyvää tarkoittava ihminen, joka haluaa seksiä tai toisenlaista seksiä kuin kotonaan saa eikä pysty puhumaan siitä. Tämän lisäksi kyse voi olla ”vain” seksistä tai yhtä hyvin läheisyyden, hellyyden tai kumppanuuden kaipuusta – jopa kostosta. Mukana voi myös olla lapsuudesta kumpuavaa poissaolevan vanhemman etsimistä tai kapinaa vanhempien moralismia vastaan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Oma aviollinen uskottomuuteni oli yhdistelmä näitä kaikkia: pikkulapsiarjen kuluttavuutta ja muuta elämän stressiä, naiseen kohdistuvaa seksuaalista kaksinaismoralismia, johon olen koko elämäni törmännyt, sekä sitä, etten ollut vielä löytänyt omaa seksuaalisuuttani.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun seksi ja puhe puuttuvat

Psykoterapeutti, kliininen seksologi (NACS) Leena Piikoski tuntee ilmiön. Piikosken vastaanotolla suurin yksittäinen kävijäryhmä ovat pariskunnat, joiden suhteeseen uskottomuus on lyönyt kiilan.

Miksi asia tuntuu niin mahdottoman kipeältä?

– Monet ovat puhuneet parisuhteen alussa tärkeistä asioista, kuten siitä, että uskollisuus on tärkeää. Jossakin vaiheessa puhuminen jää, ehkä seksikin jää, ja jompikumpi ajautuu sivusuhteeseen.

”Olen tavannut paljon ihmisiä, jotka ovat tunnustaneet, että ei heistä ehkä olekaan yksiavioisuuteen.”

Piikosken mielestä pettämisen takana on aina pelkoa ja häpeää. Häpeää tapahtuneesta ja myös sen huomaamisesta, että ei ehkä olekaan sitä, mitä on toiselle esittänyt.

– Olen tavannut paljon ihmisiä, jotka ovat vasta pettämisen myötä kyenneet tunnustamaan kumppanilleen, että ei heistä ehkä olekaan yksiavioisuuteen. Loppuelämä yhden seksikumppanin kanssa voi tuntua ahdistavalta. Kyse voi olla siitä, että ihminen ei ole ehkä saanut lapsuudessaan pohjaa turvallisille ihmissuhteille.

Turvattomia ihmisiä on Piikosken mukaan kolmenlaisia: itseriittoisia, takertuvia ja pelokkaita. Itseriittoinen on tottunut selviytymään yksin, hän vähättelee kiintymystä eikä usko, että toinen on saatavilla. Takertuva on sen vastakohta: hän ei usko selviävänsä yksin ja tarvitsee koko ajan toisen apua. Pelokas on elänyt kaoottisissa olosuhteissa, ei luota omaan selviytymiseensä eikä koe maailmaa turvallisena.

– Yksiavioisuushan sinänsä on yhteiskunnan luoma normi, joka ei vastaa kaikkien ihmisten luontaisia seksuaalisia taipumuksia. Bi- ja homoseksuaalisissa suhteissa seksuaalinen yksiavioisuus on vähemmän ehdotonta, heterosuhteissa tämä normi on erittäin voimakas.

Piikosken mielestä tarpeesta tapailla muita pitäisi kertoa kumppanille.

– Jokaisessa pitkässä parisuhteessa tulee eteen tilanne, jossa joku toinen yhtäkkiä viehättää. Siihen pitäisi olla valmistautunut ja pelisäännöt valmiina.

Jatkuvasti uskoton on ylimielinen

Leena Piikosken mielestä jatkuvasti uskoton ihminen nostaa itsensä tehtyjen sopimusten yläpuolelle ja antaa itselleen ylimielisesti luvan käyttäytyä toisin kuin sovittiin.

Salaisuudet, joita erityisesti jatkuva uskottomuus suhteeseen langettaa, ovat läheisyyden ja aidon kumppanuuden este. Miesten ja naisten välillä on tutkitusti eroa siinä, miltä uskottomuus tuntuu. Miehet kokevat erityisesti satunnaisen seksisuhteen uhkaavana, kun taas naista satuttaa miehen mahdollinen läheisyys ja tunneside toisen naisen kanssa.

"Jos seksistä ei keskustella, se epäonnistuu aika varmasti."
"Jos seksistä ei keskustella, se epäonnistuu aika varmasti."

Kaiken kaikkiaan uskottomuus heijastuu aina laajemmalle: lapsiin ja myös toisen osapuolen lähipiiriin.

Omat kokemukseni tukevat tätä. Varattu rakastajani kaipasi usein hellyyttä ja kuulluksi tulemista, ja samaan aikaan salailu ja kaksoiselämä herättivät meissä molemmissa surua ja tuskaa. Varatun halu jatkaa perhe-elämää on kokemukseni mukaan voimakas, ja ajatus avioerosta pelottaa, vaikka seksi olisi suhteessa olematonta. Vain yksi tuntemistani varsin monista sarjauskottomista miehistä on eronnut, loput jatkavat liitoissaan, useimmat myös sivusuhteissaan.

Traumat tulevat makuuhuoneisiin

Leena Piikosken mukaan pettämisessä on usein kyse siitä, että pettäjä on tuntenut itsensä hylätyksi ja kokee emotionaalisen yhteyden katkenneen. Seksi on loppunut tai ei tyydytä, eikä tilanteesta pystytä puhumaan.

– Esimerkiksi monelle naiselle seksuaalisuuden löytäminen on pitkä polku. Mies voi määrittää hitaasti syttyvän naisen vialliseksi. Jos seksistä ei keskustella, se epäonnistuu aika varmasti. Lisäksi toiveemme seksin suhteen ovat erilaisia.

”Meillä on kauhean kapea käsitys siitä, miten esimerkiksi parisuhteessa ollaan.”

Seksistä puhuminen on varsinkin pitkissä parisuhteissa ilmeisen vaikeaa. Piikosken mielestä se selittyy osin sillä, että suomalaiset ovat traumatisoitunut kansa.

– Olemme vieläkin sotatraumaisia. Meillä on kauhean kapea käsitys siitä, miten esimerkiksi parisuhteessa ollaan. Ei saa epäonnistua, mutta ei liikaa onnistuakaan. Ja siinä, missä vaikkapa sadomasokistiset leikit tai sidonta ovat tulleet tavallisemmiksi, yhden seksikumppanin normi sekä käsitys siitä, että vain monogaaminen parisuhde on ”oikea”, on erittäin vahva.

Piikosken mielestä suomalaiset pariskunnat myös keski-ikäistyvät liian aikaisin. Vastarakastuneet keskittyvät talonrakennukseen, uraan ja lastentekoon. Aistien ilot jäävät paitsioon, vaikka juuri niitä ylläpitämällä myös perhe-elämä kukoistaisi. Tilanteeseen, jossa perheessä on pieniä lapsia, väsymystä ja ajoittaista haluttomuuttakin, ollaan valmistauduttu huonosti.

Halujen eriparisuus on lähes sääntö

Tiia Forsström on sekä auktorisoitu seksuaalineuvoja että seksipalvelujen myyjä. Enemmistö hänen miesasiakkaistaan on parisuhteessa eläviä ihmisiä, ja vain ani harva on pystynyt kertomaan kumppanilleen ostavansa seksipalveluja. Forsströmin kokemus on, että halujen eriparisuus on äärettömän tavallista. Monilla on seksiongelmia – ja lähes kaikki luulevat, että muilla ei näin ole.

– Ylipäätään se, että kaikki osa-alueet mätsäisivat saman ihmisen kanssa, on aika mahdotonta.

Forsströmin mukaan hassua on myös se, että puhumme seksistä aivan kuin se tarkoittaisi samaa asiaa kaikille.

– Jos en kerro kumppanille, mitä seksiltä haluan, todennäköisesti en sitä saa.

”Minun seksipalvelujani ostaa moni seksittömässä, mutta muuten hyvässä liitossa elävä mies.”

Forsström ei kuitenkaan pidä halujen ja seksitoiveiden eriparisuutta kuolemantuomiona suhteelle.

– Mitä luovemmin tilanteessa pystyy ajattelemaan, sen parempi. Ammattiapu kuten seksuaalineuvonta tai -terapia voi myös olla tarpeen.

Forsström on erikoistunut fetisseihin ja seksuaalisiin alakulttuureihin. Hänen mukaansa muun muassa kinky-piireissä ihmiset ovat kenties valmiimpia luoviin ratkaisuihin, jotta molemmat saisivat toteuttaa seksuaalisuuttaan.

– Mitä normatiivisemmissa kuvioissa muuten pyörii, sitä vaikeampi asia vaikkapa uskottomuus on, vaikka se on äärettömän tavallista. Minun seksipalvelujani ostaa moni seksittömässä, mutta muuten hyvässä liitossa elävä mies. Heille seksin ostaminen on kompromissi – taloudellinen sopimus takaa sen, että minä en soittele perään tai ettei peliin tule liikaa tunteita.

Osa ei toivu koskaan

Forsström suosittelee kaikille monisuhteisuutta koskevan opaskirjallisuuden lukemista. Kun suhteessa on sovitusti enemmän kuin kaksi osapuolta, on asioista pakko puhua avoimesti, käydä läpi omat tuntemukset ja miettiä, mitä esimerkiksi mustasukkaisuuden takana on. Näihin tilanteisiin sopivat neuvot toimivat Forsströmin mukaan myös monosuhteissa.

Leena Piikosken pariterapiassa niin pettäjä kuin petetty joutuvat töihin. Pettäjän on näytettävä olevansa luottamuksen arvoinen ja petetyn on opeteltava luottamaan.

– Hirveintä on se, että vielä 20 vuoden päästä muistutellaan menneistä tapahtumista. Sekään ei ole reilua, jos toinen joutuu kyttäyspositioon vuosiksi.

– Toisaalta se, että pettäjä sanoo, että ”en petä enää”, ei riitä. On mietittävä sitä, miten suhteesta saisi aukinaisen. Pettäjän tulee ottaa vakavasti toiselle tuottamansa kipu ja pettymys.

"Olen nähnyt upeita pariskuntia, jotka todella käyvät läpi kaiken sen pelon, kivun ja häpeän. Kriisistä voi tulla mahdollisuus."
"Olen nähnyt upeita pariskuntia, jotka todella käyvät läpi kaiken sen pelon, kivun ja häpeän. Kriisistä voi tulla mahdollisuus."

Entä pitääkö uskottomuudesta kertoa? Asiantuntijat varoittelevat automaattisesta avoimuudesta. Tärkeämpää olisi pohtia, onko näennäisen rehellisyyden syynä oma syyllisyys ja omantunnon putsaus vai aito halu uppoutua siihen, miksi syrjähyppy tapahtui.

Leena Piiskosken mielestä ainoa vastaus on vastuunotto.

– Olen nähnyt upeita pariskuntia, jotka todella käyvät läpi kaiken sen pelon, kivun ja häpeän. Kriisistä voi tulla mahdollisuus.

Huonompi mahdollisuus on ikuinen haava. Kaikki eivät toivu uskottomuudesta koskaan.

Oma liittoni kaatui sinänsä vilpittömään yritykseen elää avoimessa liitossa, jossa molemmilla sai olla ulkopuolisia suhteita. Jälkeenpäin sekä minä että ex-puolisoni olemme löytäneet oikeanlaisen tavan elää ja toteuttaa seksuaalisuuttamme – ja jakaa vanhemmuutta.

Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita.

Maria Magdalena

Vierailija kirjoitti:
"Asiantuntijana" tässä on prostituoitu ja pettäjä. Vau! Kannattaa katsoa tarkkaan kenen neuvoja seuraa, eikä nyt ainakaan näiden kahden, jos haluaa terveen parisuhteen. Näissä norminpurkutalkoissa mennään kyllä täysin metsään. Yksiavioisuus on parisuhteen onnistumiselle ehdoton vaatimus eikä pitäisi mennä pettäjän pillin mukaan. Joskus ero on terveempi ratkaisu - ainakin terveempi kuin hyppiä sinne tänne muiden sänkyihin. Avioliitto käsitteenä tulee muuten vahvasti kristinuskosta, joten pelkkä yhteiskunnan rakentama instituutio se ei ole, vaikka ateistit näin väittävätkin.

Niin ihanan mustavalkoista! Kuten uskontoon vetoavat lausunnot usein ovatkin. Ja vieläpä olet väärässä, kristinusko ei ole avioliittokäsitteen alku ja juuri. Avioliittokäsite on paljon kristinuskoa vanhempi asia.

Kenen uskot omaavan enemmän tietoa ihmisten parisuhteiden ja seksielämän aidoista ongelmista, kuin ihmisen, joka tarjoaa työkseen seksipalveluja? Oikeastiko ihmiset ovat vielä vuonna 2018 näin kapeakatseisia? Se, että myy seksipalveluja (vieläpä omasta vapaasta tahdostaan) ei tarkoita, että ihminen olisi tyhmä. Tällä ihmisellä on myös seksuaaliterapeutin koulutus. Ihanko vain sen takia, että hän myy seksipalveluja, olet valmis tuomitsemaan hänet ja hänen mielipiteensä täysin arvottomiksi? Vau, sepä kristillistä! Jopa 1800-luvulla seksityöläisiin suhtauduttiin uskovaisten ihmisten toimesta armollisemmin...

Minullakaan avoin parisuhde ei toimisi. Se ei silti tarkoita, etteikö se voisi toimia muilla. Ei sinun tai minun näkemykseni ole ainoa toimiva kaikille. Yritä päästää irti ajatuksesta, että vain sinun maailmankatsomuksesi on oikea. Lähipiirissäni on pariskunta, jolla on alusta asti ollut avoin avioliitto. He ovat onnellisin tuntemani pariskunta ja ovat olleet naimisissa pian 25 vuotta. Kun taas puolestaan olet nähnyt monia "kristillisiä avioliittoja", jotka ovat päätyneet eroon alta vuodessa... Avaa silmäsi myös muiden näkemyksille, se tekee jokaiselle hyvää.

Mitä häh

Pettäminen ja vapaa avioliitto. Pettämistä en pystyisi unohtamaan ja vapaa avioliitto,

siis mikä ihmeen liitto se semmoinen on? Haetaanko näillä itsetunnon kohotusta,

vai mitä. Jos ei pysty sitoutumaan, niin parenpi pysyä sinkkuna, silloin voi nus**a

vaikka kaikkia vastaantulevia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla