Keski-ikäisen avioparin nuupahtanut seksielämä piristyi, kun kumpikin alkoi hypätä vieraissa. Kuva: Shutterstock
Keski-ikäisen avioparin nuupahtanut seksielämä piristyi, kun kumpikin alkoi hypätä vieraissa. Kuva: Shutterstock

Kun seksi kiinnosti yhtä paljon kuin pulkan vieminen vintille talven jälkeen, helsinkiläinen aviopari päätti kokeilla avointa suhdetta. Voiko avoimen suhteen sittenkin saada toimimaan? Nainen kertoo. 

”Olin kävelyllä merenrannassa, kun aviomieheni soitti hotellihuoneestaan Keski-Euroopasta. Nainen, jonka kanssa hän oli viettänyt yön, oli mennyt suihkuun. 

Minusta oli kiva kuulla matkoilla olevasta miehestäni. Olin itse muutamaa päivää aiemmin palannut työmatkalta, jossa olin ollut treffeillä kahden miehen kanssa. Toisen kanssa olin päätynyt sänkyyn.

Olemme nelikymppinen helsinkiläispari ja eläneet noin puoli vuotta avoimessa suhteessa. Emme ole millään muotoa vaihtoehtoisia, vaan lähinnä kunnollisia. Käytämme hammaslankaa ja muistamme appivanhempien merkkipäivät. Olemme hyvissä töissä. Siksi en valitettavasti voi kirjoittaa tätä juttua omalla nimelläni. Työyhteyksistä meidät tuntevat todennäköisesti hämmentyisivät suhteemme laadusta.

Tapasimme vajaat kymmenen vuotta sitten. Suhteemme ensimmäiset vuodet seksi oli kivaa. Halusin miestäni lähes koko ajan. Sitten suhde vakiintui, fiilis laantui ja kyllästyin parisuhdeseksiin. Tiesin ulkoa, mitä sängyssä tapahtuisi. Ongelmamme oli, ettemme pystyneet puhumaan seksittömyydestä. Emme oikeastaan puhuneet suhteestamme lainkaan. 

Seksiä kerran kvartaalissa

Tuntui mahdottomalta sanoa miehelleni, etten enää halua häntä. Vaikka kyllähän se oli selvää: meillä oli seksiä ehkä kerran kvartaalissa, eikä se ollut erityisen hekumallista. Parasta seksikerroissa oli aina se, että sitten asia oli hetkeksi poissa päiväjärjestyksessä. Päässäni tikitti jonkinlainen seksikello, joka nollautui aina, kun muhinoimme. Sitten se alkoi taas tikittää. Syyllisyys seksittömyydestä painoi sitä pahemmin, mitä kauemmin edellisestä kerrasta oli. 

”Tiesin ulkoa, mitä sängyssä tapahtuisi.”

Mieheni luuli, etten ole kiinnostunut seksistä. Olin kyllä, mutta en jaksanut enää harrastaa sitä hänen kanssaan. Onneksi lapsiperhearjessa tilaisuuksia seksiin oli vähän. Työkiireet ja väsymys antoivat alibin vältellä yhdessäoloa. Viikonloput perheen kesken olivat puuduttavia. Kaikkein hankalimmalta tuntui silloin harvoin, kun meillä oli kahdenkeskistä aikaa. Nytkö pitäisi jutella syvällisiä ja heittäytyä romanttiseksi? Apua, sehän voisi johtaa siihen, että pitäisi harrastaa seksiä! 

Seksin harrastaminen velvollisuudesta tuntui väärältä. En ole koskaan nauttinut seksistä, jos olen ryhtynyt siihen nihkeästi. Se on voinut kyllä olla kivempaa kuin aluksi ajattelin, mutta silti fiilis on muistuttanut sitä tunnetta, kun saat vietyä pulkan vintille juhannusviikolla. Jee, reipas minä, tulipa tehtyä kaiken vetkuttelun jälkeen!

Lopulta meillä meni niin huonosti, että oli pakko puhua. Mies oli niin ahdistunut suhteemme tilasta, että oli jo kysymässä kaveriltaan asuntoa lainaksi. Minä olin valvonut yön elämäämme miettien. Aamulla sain sanottua miehelle, ettemme voi jatkaa näin.

Loppu syyllisyydelle

Miehen ehdotuksesta kävimme muutaman kerran parisuhdeterapeutilla, mutta se ei auttanut. Jotain kuitenkin tapahtui. Aloimme ensimmäistä kertaa jutella suhteestamme.

Totesimme molemmat olevamme erityisen ahdistuneita seksittömyydestä. Minä ehdotin, että kokeilisimme avointa suhdetta. En halunnut enää kokea syyllisyyttä miehen seksittömästä elämästä. Lisäksi minua kiinnosti seksi muiden miesten kanssa.

Ensimmäisen kerran juttelimme aiheesta leikkipuistossa. Mies etsi, mitä netissä sanottiin aiheesta. Laadimme säännöt: Käytämme kondomia, yhteisten tuttujen kanssa ei olla, ja suhteen ulkopuolisille kumppaneille pitää kertoa järjestelystämme. Sivusuhteet eivät saa mennä perhe-elämän edelle. 

”Laadimme säännöt: sivusuhteet eivät saa mennä perhe-elämän edelle.”

Mieheni on etsinyt – ja löytänyt – seuraa netin pettämissivustolta, baarista ja Tinderistä. Minä olen päätynyt sänkyyn puolitutun ja Tinderissä tapaamieni miesten kanssa.

Seksiseuran löytäminen on ollut helppoa. Ulkopuolisten henkilöiden kanssa olemme käyneet joskus drinkeillä tai kävelyllä, mutta lähinnä tapaamisissa ollaan sängyssä. Emme solmi rakkaussuhteita muiden kanssa, vaan haemme tapaamisista lähinnä jännitystä. En pelkää meidän rakastuvan suhteen ulkopuolisiin. Paljon suurempi riski siihen oli aiemmin, silloin kun suhteemme oli vielä yksiavioinen – ja huono. 

Euroopan tiukkapipoisin kansa

Olemme puhuneet järjestelystämme muutamille ystävillemme. Sopimukseemme kuuluu kertoa avoimesta suhteesta myös niille, joiden kanssa menemme sänkyyn. Tarkoitus on, etteivät ulkopuoliset kuvittele meidän pettävän. Silloin voisi olla riski siihen, että he kuvittelevat meidän hakevan jotain vakavampaa kuin pelkkää yhden illan juttua. 

”Kun joku kieltäytyy hyväksymästä elämän ankeutta, se herättää pahennusta.”

Kummallakin on ollut seksitreffejä keskimäärin kerran kuussa, työmatkoilla mutta myös kotikaupungissa. Tapaamiani miehiä on yleensä kiinnostanut kaksi asiaa: toimiiko avoin suhde ja tapaammeko myös yhdessä mieheni kanssa muita. Emme tapaa. Emme myöskään puhu keskenämme siitä, mitä muiden kanssa puuhaamme. Se ei kiihota meitä.

Kaverit ovat ihmetelleet suhteemme laatua. Olen ollut hämmästynyt siitä, kuinka moni on varoitellut tai jopa paheksunut. 

Sexpo-säätiön toiminnanjohtaja Tommi Paalanen on kuullut monilta muiltakin vastaavista reaktioista. Paalasen mukaan ihmiset yllättyvät, kun kaikki eivät eläkään vallitsevan parisuhdestandardin mukaan. Toinen syy kiukkuiseen kannanottoon voi olla puolustusmekanismi; monilla muillakin kun on fantasioita seksistä muiden kuin oman kumppanin kanssa. 

Paalanen muotoilee asian hauskasti: 

– Kun joku kieltäytyy hyväksymästä elämän ankeutta, se herättää pahennusta. Eihän yksi ihminen saa rohmuta kakusta enemmän kuin hänen kuuluisi.

Parisuhteen ulkopuolinen seksi on yhä tabu. Tutkimusten mukaan asenteet avointa suhdetta kohtaan ovat 2000-luvulla jyrkentyneet, vaikka syrjähyppyjä tapahtuu jatkuvasti ja suhteissa harrastetaan entistä vähemmän seksiä.

Suomi on yksi Euroopan tiukkapipoisimpia maita parisuhdeuskollisuuden suhteen. Paalasesta voisi kuitenkin olla hyödyllistä, jos useammat sallisivat sivusuhteet sekä itselleen että kumppanilleen. 

– Suomalainen sitoutumiskulttuuri on liiankin vakavaa. Ideaalikumppanin löytämisestä otetaan hirveät paineet, eikä vain uskalleta aloittaa seurustelua. Rennompi suhde yksiavioisuuteen voisi kehittää ihmisten itsetuntoa vähemmän kumppanista riippuvaiseksi, eivätkä syrjähyppy-kriisit olisi niin traumaattisia. Siihen nähden, miten yleistä vieraissa käynti on, on erikoista, miten tuomittavana sitä yhä Suomessa pidetään. 

Paalanen muistuttaa, että perinteinen parisuhdemalli ei ole mikään luonnonlaki vaan kulttuurinen rakennelma. 

– Voi miettiä, miksi meille on niin tärkeää kontrolloida kumppaniamme. Miksi rakkaus ei riitä, miksi pitää laittaa kahleet? 

Peitto heiluu taas 

Minä en halua kahlita miestäni enkä ole mustasukkainen. Hänen muualla saamansa seksi ei ole minulta pois. 

Haluan avoimen suhteen monista syistä. Uteliaisuudesta: maailmassa on paljon kiinnostavia ihmisiä. Seksin takia: uusi ja vieras kiihottavat. Kun on sängyssä eri ihmisten kanssa, omasta seksuaalisuudestaan voi oppia uutta. Parisuhteen vuoksi: se voi paremmin, kun meillä on mahdollisuus muidenkin tapaamiseen. Minulle tärkeintä on juuri mahdollisuus. Ei se, että jatkuvasti pyörisin vieraissa. 

Avoin suhde ei vahingoita tai loukkaa ketään, mutta tekee elämästämme tällä hetkellä huomattavasti hauskempaa.

Meilläkin on nykyään seksiä säännöllisesti. Siitä on tullut jälleen hauskaa; mieheni on teknisesti taitava, eikä aviovuoteessa tarvitse käyttää kondomia. Seksi alkoi taas maistua, kun sitä ei ollut pakko harrastaa. Seksi ja velvollisuudentunto eivät sovi yhteen. Seksi pakenee velvoitteita. 

”Seksi alkoi taas maistua, kun sitä ei ollut pakko harrastaa.”

Kun mieheni kertoo olleensa toisen naisen kanssa, pystyn näkemään hänet taas muiden naisten silmin. Näen miten haluttavana itsekin häntä pitäisin, jos hän ei aina olisi vieressä. Muut kumppanit tuovat tarpeellista etäisyyttä välillemme, ja siitä etäisyydestä syntyy kiihottavuus. Eikä mieheni ole koskaan torjunut minua, vaikka olisi edellisen yön hurvitellut muualla. En osaa sanoa, kuinka suhtautuisin, jos torjuisi. 

Ihastumme varmasti – niin kuin kai kaikki välillä tekevät. Mutta suhteemme on nyt niin hyvällä tolalla, että tuntuu oudolta, että joku tulisi väliimme. Meillä on kivaa, luottamuksellista ja rentoa yhdessä. Iltaisin meillä on niin paljon juteltavaa, ettemme malttaisi sammuttaa valoa. Paljon vaadittaisiin, että vaihtaisin mieheni toiseen.”

Jutun kirjoittaja pitää miehensä kanssa Suhteellisen avointa -blogia, jossa he kirjoittavat kokeilustaan.