”Kippis!” Rodoksella asuvat Minna Puhakka-Pastrikou (vas.), Paula Stenholm, Tarja Polichroni, Pirjo Vainio-Stefanis, Kata Ahiola, Mia Hakanen ja Marika Kärkkäinen lounastavat meze-pöydän äärellä suositussa Koukos-ravintolassa.
”Kippis!” Rodoksella asuvat Minna Puhakka-Pastrikou (vas.), Paula Stenholm, Tarja Polichroni, Pirjo Vainio-Stefanis, Kata Ahiola, Mia Hakanen ja Marika Kärkkäinen lounastavat meze-pöydän äärellä suositussa Koukos-ravintolassa.

Ihanan rantaloman lopussa iskee usein haikeus: voi kun tänne voisi jäädä, ikuiseen lämpöön ja hyvään mieleen. Rodoksen suomalaisnaiset tietävät, millaista on, kun lomaromanssi muuttuu arjeksi.

”Yamas!” raikaa iloinen kreikankielinen ’kippis’, kun seitsemän naista kohottaa maljan kirkkaassa keskipäivän auringonpaisteessa. Ruokalistalta he tilaavat lautasellisia raikasta salaattia, pitaleipää, tsatsikia, biftekiä ja uunifetaa. Kai vielä muutama kannullinen retsinaa (valkoviiniä) kyytipojaksi? ”Ne, ne!” Joo, joo!

Ravintolan sisäpihalla kaikuvat hersyvä nauru ja puheenpulputus. Pitkän pöydän ääreen on asettunut kovaääninen seurue, joka kuulostaa perikreikkalaiselta mutta on supisuomalainen: Minna Puhakka-Pastrikoulle, Paula Stenholmille, Marika Kärkkäiselle, Mia Hakaselle, Tarja Polichronille, Pirjo Vainio-Stefanikselle ja Kata Ahiolalle tämä on aivan tavallista kreikansuomalaisten elämää.

– Täällä on oppinut paljon rennompaa elämänasennetta. Voi keskellä päivää lähteä kavereiden kanssa kahville tai syömään ilman, että sitä tarvitsee sopia monta päivää aikaisemmin. Täällä ei eletä kello kaulassa, ja se on ihanaa, matkatoimistossa saarella työskentelevä Mia, 43, kuvailee ja kaataa retsinaa laseihin.

On helppo ymmärtää, miksi 40 000 suomalaista matkustaa vuosittain Rodokselle lomalle. Elämä on yhtä pitkää kesää: auringon sanotaan paistavan jopa 300 päivää vuodessa, turkoosi meri kutsuu virkistäytymään, ruokalistat ovat selvällä suomen kielellä.

Eivätkä kaikki enää haluakaan palata koleaan kotimaahan. Myönnä pois, sinäkin olet miettinyt: miltä tuntuisi jäädä? Ei siis ihme, että Rodokselle on vuosikymmenten varrella muodostunut suomalaisyhteisö. Kirkas aurinko ja ympärivuotinen valo, tekeehän se elämästä iloisempaa.

Suomesta muuttavilla naisilla on kuitenkin niukalti ammattivaihtoehtoja lomaparatiisissa. Moni heistä työskentelee matkailualalla tai asiakaspalvelijana. Töitä paiskitaan pitkiä päiviä kesän kuumimpana sesonkina, kun suku ja ystävät koto-Suomessa uittavat varpaitaan mökkijärven laiturilla.

Elämää elekielellä

Moni suomalaisnainen on jäänyt Rodokselle rakkauden tähden. Erityisesti 1980-luvulla moni muutti saarelle lomaromanssin jälkimainingeissa.

Myös Kata Ahiolan, 56, tarina on tavanomainen: lomalainen tapasi reissullaan 1970-luvulla paikallisen miehen, ammattijalkapalloilijana työskentelevän Giorgoksen ja nuoret rakastuivat.

– Olimme siskoni kanssa täällä lomailemassa ja tapasimme discossa kaksi kreikkalaismiestä. Loman jälkeen huomasin olevani ihan rakastunut.

Kata oli vasta parikymppinen, kun hän muutti saarelle vakituisesti.

– En antaisi oman tyttäreni tehdä samoin. Nykyään ei tulisi mieleenkään muuttaa miehen perässä ulkomaille parin viikon tutustumisen jälkeen, Kata puuskahtaa.

Mutta Kata ja Giorgos menivät naimisiin ja saivat kaksi lasta. Suomeen palaaminen ei tuntunut vaihtoehdolta.

Arjen aloittaminen ei ollut helppoa. Aluksi Kata halusi lukkiutua kotiinsa.

– En puhunut edes englantia kunnolla, joten aluksi juttelimme mieheni kanssa paljon elekielellä. Lisäksi minulla oli hirveän pienet piirit. Mieheni oli työmatkoilla, siivoilin kotona ja hoidin lapsia. Maailmaani ei mahtunut muuta kuin koti ja perhe.

Vasta kun Katan äiti tuli Suomesta vierailulle, hän sai tyttärensä ymmärtämään, että omaa elämääkin on muistettava elää.

– Äitini sanoi, että minusta on tullut sisäänpäinkääntynyt ja minun täytyisi mennä töihin. Päädyin erään suomalaisnaisen kautta ravintolatyöntekijäksi Suomi-baari Demikseen. Siellä olen vieläkin. Työstä on tullut minulle henkireikä, ja rakastan juttelua suomalaisasiakkaille.

Vähitellen Kata tutustui muihin suomalaisiin. Heitä asui naapurustossa ja löytyi myös Suomi-seurakunnan kautta. Arki alkoi saada lisää värejä. Nyt Kata on asunut saarella 39 vuotta.

 


 

Rakkaudesta saareen

Alle kymmenen kilometrin päässä Rodoksen kaupungista, ylhäällä Asgouroussa, ollaan keskellä kreikkalaisidylliä, jonne ei turistihäly yllä. Kylän kiemurtelevat kapeat tiet vievät paikallisasutuksen pariin, missä palmujen verhoamilta pihamailta avautuu maisema turkoosille merelle. Yhdellä kotipihalla, jyhkeiden kivitalojen välistä pilkahtaa yllättäen pieni puinen kesämökki, jonka ovessa killuu Tervetuloa-kyltti.

– Isäni rakentama mökki on minulle pala Suomea. Voin paeta sinne hiljentymään ja talvisin lämmittämään takkaa, Minna Puhakka-Pastrikou, 43, sanoo kantaessaan terassin kahvipöytään hunajaista baklavaa ja Marimekon lautasliinoja.

Vaikka Minna on Vantaalta lähtöisin ja täysin suomalainen, vaikuttaa hän erehdyttävästi kreikkalaiselta. Hän pulputtaa puhelimeen vikkelää kreikkaa, ja hänen hipiänsä hehkuu kullanruskeana, vaikka eletään vasta kesän ensimmäisiä päiviä.

– Rakastuin Rodoksen saareen, mereen ja valoon heti, Minna myöntää.

Lämmin ilmasto, sopivan pieni saari, vetävä turismi, ystävälliset paikalliset, maltillinen hintataso ja lyhyt lentomatka Suomeen ovat saaneet aikaan sen, että 120 000 asukkaan Rodoksella asuu pysyvästi arviolta pari sataa suomalaista.

Kaikkiaan Kreikassa asuu vakituisesti 1 600 suomalaista, joista suurin osa Ateenassa, Rodoksella ja Kreetalla. Tarkkoja lukumääriä ei Suomen Rodoksen-kunniakonsulaatin mukaan ole koskaan pystytty selvittämään, koska rekisteröitymispakkoa ei ole.

Minna oli vain 19-vuotias, kun hän asettui Rodokselle. Alun perin hän oli suomalaisten kavereidensa kanssa töissä risteilyaluksen lipunmyyjänä, mutta kauden lopussa Minna oli ainoa, joka jäi saarelle. Päätös sinetöityi, kun hän tapasi töissään erään Agapitoksen.

– Mutta en rakastunut mieheen, vaan saareen, Minna tähdentää.

Äiti tarkisti tilanteen

Minnalla oli palo kiertää maailmaa, mutta maailmanvalloitus tyssäsi Rodokselle. Työ saarella, mies ja Välimeren ilmasto tuntuivat sopivilta elämänaineksilta. Äidilleen Minna joutui vakuuttamaan valintaansa moneen otteeseen.

– Pyysin äitiäni tänne asumaan hetkeksi, jotta hän näkisi, että elän täällä ihan tavallista arkea, käyn töissä ja olen perheeni kanssa. En ole jäänyt tänne vain miehen vuoksi, vaan minulla on alusta alkaen ollut oma työ.

Nyt Minnan perheeseen kuuluvat miehen lisäksi suomea ja kreikkaa puhuvat 16-vuotiaat kaksoset Elena ja Nestora sekä kulkukoirista lemmikeiksi kasvatetut Alvin ja Lara. Arki Puhakka-Pastrikoun perheessä on tosiaankin ihan samanlaista kuin Suomessa: lasten kuskaamista tallille ja kuntosalille, kesälomien suunnittelua ja paljon töitä.

Minnan mies omistaa Rodoksen uudessa kaupungissa pittá-pikaruokaravintolan, jossa Minna auttaa toisinaan. Lisäksi Minna työskentelee Rodoksen Suomi-koulun opettajana.

– Täällä on kotini, olen asunut täällä jo kauemmin kuin Suomessa.

Kroppakin on jo kreikkalaistunut ja sietää paahtavaa kuumuutta.

– Käymme kerran talvessa viikon verran Suomessa laskettelemassa. Se riittää.

Mieli ei silti unohda keskikesän Suomea.

– Menemme joka kesä Suomeen muutamaksi viikoksi. Rakastan onkimista järven rannalla, Minna huokaisee.

Mutta Rodoksellakin pääsee kotoisaan tunnelmaan: laskiaisena lasketaan hiekkamäkeä muovipusseilla ja saunavihdaksi kelpaavat eukalyptuspuun lehvät. Perinteet elävät, kunhan viitsii keksiä keinot.

– Perinteisistä jutuista on tullut entistä tärkeämpiä. Täällä voi poimia suomalaisuudesta parhaat palat, kuten tunnelman lapsuuden perhejouluista. Ja pidän huolta siitä, että meidän perheessä kaikki osaavat nimetä Suomen kansalliseläimet ja -kasvit, Minna nauraa.

 


 

Kärsivällisyyttä ja kielioppia

Muuttajat ovat joutuneet totuttelemaan kreikkalaiseen byrokratiaan, joka on Suomen organisoituun yhteiskuntamalliin tottuneelle hätkähdyttävä annos sekamelskaa. Vaikka Minna on asunut saarella jo pari vuosikymmentä, nostaa suomalainen säntillisyys silti toisinaan päätään.

– Joskus mietin, miksi ihmeessä jotain tietä ei saada kuntoon moneen kuukauteen. Suomessa sama asia olisi hoidettu jo aikapäiviä sitten. Myös esimerkiksi työluvan hankkiminen on tarkkaa puuhaa – yksikään leima ei saa puuttua, ja ne pitää hankkia kaikki eri virkailijalta.

Kärsivällisyyden lisäksi suomalaiset ovat joutuneet opettelemaan haastavan kreikan kielen ja muun muassa sen viisi i-kirjainta. Lihatiskillä ostosten tekeminen, nettiliittymän hankkiminen ja veroilmoituksen tekeminen eivät hoidu englanniksikaan.

Kielen oppimisessa suomalaiset ovat tukeneet toisiaan. Pirjo Vainio-Stefanis, 69, on opettanut kreikkaa lähes kaikille saarelle muuttaneille suomalaisille. Hän kouluttautui Suomessa kielten opettajaksi ja on asunut saarella 43 vuotta. Rodokselle hänet toi työ Aurinkomatkojen matkanjohtajana ja kohdepäällikkönä.

– Otin aikoinaan mukaani kreikan kielen oppikirjan ja opettelin kielen kantapään kautta vähän yli vuodessa, Pirjo kertoo.

Suomalaisäidit ovat pitäneet huolta, että heidän lapsensa oppivat kunnolla suomea. Rodoksella toimii Suomi-koulu, ja Minna on ollut pian kymmenen vuotta sen opettajana ja puheenjohtajana. Toinen koulun opettajista on Minnan paras ystävä, Rodoksella pian 10 vuotta asunut Marika, 33.

– Pari tuntia viikossa Suomi-koulussa ovat tärkeitä lapsille, koska suomalaisen äidin voi olla yksin vaikeaa opettaa kielitaitoa, Marika kertoo ja kirjoittaa liitutaululle aakkosia illan tunteja varten.

Sen sijaan Kreikan koulujärjestelmä on suomalaisäitien mielestä liian kurinalainen ja vanhanaikainenkin.

– Täällä käytetään ikivanhoja oppikirjoja ja asiat on tärkeää opetella ulkoa. Perheemme voisikin jossain vaiheessa muuttaa Suomeen, sitten kun lapset päättäneet lukionsa. Suomen koulutustarjonta on paljon laajempi kuin Rodoksella. Täällä monista tytöistä tulee kampaajia, koska juuri muuta vaihtoehtoa ei ole, Minna harmittelee.

Kausityötä ja perhearkea

Monen suomalaisnaisen tapaan myös Kata huhkii tarjoilijana. Sini-valkoisessa pelipaidassaan hän kantaa olutta Suomi-baari Demiksen asiakkaille.

– Olen viimeksi ollut Suomessa 24 vuotta sitten. Teen seitsemän kuukautta töitä putkeen ilman vapaapäiviä, ja talvella on viisi kuukautta vapaata. Se on aika hurjaa, vaikka rakastankin työtäni, Kata toteaa häivähdys haikeutta katseessaan.

Tarja Polichroni, 59, työskenteli aikoinaan lento-oppaana ja nyt matkatoimistoyrittäjänä. Saarelle hän muutti Helsingistä –tietysti rakkauden perässä –36 vuotta sitten. Rodoksella Tarja nauttii työn ja vapaa-ajan häilyvyydestä.

– Täällä jokainen päivä on tavallaan samanlainen, eivätkä kaikki odotukset lataudu viikonlopuille, kuten Suomessa. En kestäisi sellaista aikataulua.

Siskovoimaa talouskriisissä

Lempeän helteenkään keskellä ei voi ohittaa Kreikkaa runtelevaa talouskriisiä. Rodoksella on parhaimmillaan asunut noin 300 suomalaista, mutta eurokriisin myötä melkein kolmasosa on palannut Suomeen.

Myös Minnan miehen pikaruokaravintola on jo saanut osansa talouskriisistä.

– Onneksi vasta vain yksi työntekijä on jouduttu irtisanomaan.

Epätoivon merkkejä on ilmassa. Keskellä Rodoksen kaupungin vilkkaimpia turistikatuja luhistuu loistokautensa elänyt Imperial-hotelli, ja ravintoloissa ja turistipuodeissa paikalliset varmistelevat matkalaisilta, ovathan nämä palaamassa takaisin. Vaatekaupassa myyjän kasvoilta välittyy turhautuneisuus, kun liikkeessä poikkeaa vain silmäilemässä.

– Koko ajan jossain on alennusmyynnit, kun ei kauppa käy, Pirjo vahvistaa.

Voi siis olla, ettei Kreikan saarista kenties enää olisi lomamatkoja kummemmaksi paratiisiksi.

– Täällä mietityttää, miten käy, kun tulevaisuudessa tarvitsee enemmän terveydenhuoltoa, syksyllä 70 vuotta täyttävä Pirjo pohtii.

Uusia tulokkaita

Mutta on muuttoliikettä yhä toiseenkin suuntaan. Esimerkiksi matkatoimiston myyntipäällikkönä työskentelevä Mia on asunut Rodoksella vasta kaksi vuotta. Uuden elämän aloittaminen Kreikan ahdingossa on ollut mahdollista.

– Mieheni on taksikuski. Koska täällä on onneksi vielä turismia, hänellä on riittävästi töitä. Meillä ei myöskään ole lapsia.

Mia kertoo, ettei tuntenut oloaan kotoisaksi Suomessa.

– Kerran minua pyydettiin ravintolassa olemaan hiljempaa, kun nauroin ystävieni kanssa. Suomessa hyssytellään liikaa, uusi elämä täällä tuntuu aivan ihanalta, Mia iloitsee.

Rodoksella Mia otettiin avosylin vastaan. Hän on työskennellyt Katan kanssa Demis-baarissa, opiskelee Pirjon johdolla kreikkaa ja pystyy tukeutumaan kehen tahansa suomalaisnaiseen missä tahansa asiassa – silloinkin, kun kreikkalainen letkeys on tuntunut liiankin lupsakalta.

– Muuton jälkeen odotin nettiä kuukauden, mutta sain naisilta heti tukea ja kehotuksen odottaa kaikessa rauhassa.

Mutta entäs paikalliset: onko ystävällisiin ja eläväisiin kreikkalaisiin helppo tutustua?

– Ei. Heihin ei saa syvällisempää keskusteluyhteyttä, naiset myöntävät.

– Ehkä se johtuu siitä, että suomalainen nainen on sekä mies että nainen. Hän voi vaihtaa lampun, ruuvata, hakata, maalata ja naulata. Kreikkalainen nainen haluaa, että hänellä on mies, joka tekee nuo hänen puolestaan, Minna miettii.

– Ja suomalaisilla voi olla ystävinään sekä miehiä että naisia. Kreikkalaisille naisille siihen liittyy heti jotain seksuaalista, Tarja lisää.

Tarja tähdentää, että saaren suomalaisnaiset ovat hyvin vahvatahtoisia.

– Silloin 80-luvulla me suomalaiset olimme täällä ainoita naisia, jotka kävivät keskenään ulkona. Kreikkalaiset naiset eivät saaneet liikkua yksin ulkona. Täällä selviää vahva nainen, joka pitää omat ystävänsä ja elämänsä. Tai sitten luovuttava nainen, joka hyväksyy sellaisen miehen, joka ei anna suomalaisen tutustua toisiin suomalaisiin. Se on virhe saarella, joka elää turismista, Tarja miettii.

Puoli sydäntä Suomessa

Kohtalotoverit tietävät, millaisia sävyjä elämä Välimerellä on saanut vuosien saatossa. Koto-Suomeen ovat jääneet ystävät ja sukulaiset, joiden monet merkkipäivät ja elämänkäänteet on puitu puhelimitse ja nykyään onneksi myös Skypen välityksellä.

– Nyt, kun itsellä on lapsenlapsia, voin vasta ymmärtää, miten raastavalta omista vanhemmistani on tuntunut, että asun täällä, Tarja myöntää.

Yksi sydäntä painava taakka ovat ikääntyvät vanhemmat. Tämä vuosi on ensimmäisiä, kun Katan vanhemmat eivät ole tulleet vierailulle tyttärensä luo.

– Vieläkin vanhempani sanovat, että voi, kun olet siellä kaukana. Isäni on nyt todella huonossa kunnossa, eikä äitinikään ole päässyt siksi käymään täällä.

Katan ja Tarjan lapsista osa on muuttanut Suomeen töihin, perustanut siellä perheen ja luonut uran. Suomeen ovat houkuttaneet äidin opettama kielitaito ja työmahdollisuudet kuihtuvan Kreikan ulkopuolella.

– Onhan lapsia ikävä. Mutta poikani sanoo, että minun on turha surkutella, koska nyt saan sitä, mitä olen itsekin aikanaan tilannut, Kata sanoo.

Vain toinen kreikansuomalainen voi aavistaa, mitä sielunsiskon sydän tuntee kiireen ja kuumuuden keskellä.

– Puoli sydäntä on Suomessa ja puoli sydäntä Kreikassa. On ilo mennä käymään Suomessa, mutta lähtiessä aina itkettää. Siihen ei totu koskaan, Tarja tiivistää.

Lue lisää:

Pieni saari panee parastaan – 3 retkeä Rodoksella

Matkakohde: Rodos

Vali, vali. Ja vielä kerran vali.

Aina on joku huonosti! Jokainen tuntee – tai tietää – ihmisen, jolla on tapana valittaa lähes aina. Elämäntapavalittajat on ihan oma lajinsa, mutta on niitä muunkinlaisia valittajia. Psychology Todayn mukaan mukaan valittajat voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin. Tunnistatko itsesi tai jonkun läheisesi?

 

1. Krooninen valittaja

Krooninen valittaja on sama kuin elämäntapavalittaja. Hän näkee asioissa ensisijaisesti aina jotain kielteistä – jotain mistä valittaa. Krooninen valittaja ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi sitä, että ajatukset muokkaavat aivoja niin, että mitä enemmän jotakin asiaa pohtii, sen vahvemmaksi kyseiseen asiaan liittyvät sidokset aivoissa muodostuvat. Niinpä valittaminen muokkaa aivoja siihen suuntaan, että kielteisiä ajatuksia syntyy entistä helpommin. Mutta tämähän pätee myös toisin päin. Mitä enemmän ruokkii aivojaan myönteisillä asioilla, sitä enemmän syntyy hyviä ja kivoja ajatuksia.

2. Puhisija

Turhautuminen, viha, pettymys ja niin edelleen. Puhisija valittaa päästämällä tunteensa ulos. Se tekee ihmiselle toki jossakin määrin hyvää, mutta puhisijan ongalmana on se, että hän keskittyy liikaa vain omiin tunteisiinsa – ja nimenomaan niihin kielteisiin tunteisiin. Raskasta puhisijan käyttäymisessä on se, että hän tarvitsee aina jonkun kuuntelijan, uskotun, jonka päälle vyöryttää tunneryöpyt. Puhisija janoaa yleensä huomiota ja sympatiaa, mutta ratkaisut eivät häntä yleensä kiinnosta. Hän vain velloo tunnemylläköissään.

3. Intrumentaalinen valittaja

Oletko valittanut siitä, miten kumppanisi luottokorttilasku on taas liian suuri? Jos kyllä, tämä on esimerkki intrumentaalisesta valittamisesta. Siinä valittamiseen on yleensä jokin hyvin konkreettinen syy. Mutta aikaisemmista valittajatyyppeistä se eroaa niin, että tarkoitus on ratkaista ongelma.

Miten sitten päästä valittajasta mahdollisimman nopeasti eroon, jos tilanteeseen joutuu yllättäen? Kerroimme jo aikaisemmin keinoista, joita voi yrittää. Tässä ne tulevat kertauksena:

1. KUUNTELE, NYÖKKÄILE, MYÖTÄILE

Vain tukemalla hänen tuntemuksiaan hiljennät valittajan. Näin se valitettavasti menee. Hyviä apukommentteja: niinpä, todellakin, kamalaa, just niin. Valitus kestää enintään minuutteja. Ehkä viisi. Tai kymmenen. Pure hammasta ja kestä! Valittajat haluavat tulla kuulluiksi. Anna heille se ilo.

2. SYMPPAA

Unohdetaan kuule kaikki sarkasmi, silmien pyörittely ja tuskastunut huokailu. Anna valittajalle aitoa sympatiaa.

3. HARHAUTA

Vaihda keskustelun aihetta, mutta viekkaasti. Käytä harhautuksen syöttinä jotain mehukasta. Mikä hänen lempielokuvansa olikaan? Oliko hänen suosikkiyhtyeensä tulossa Suomeen? Entäs pikkujoulut – eikö niistä löytyisi jotain kevyttä ja kivaa puitavaa? Kauhean vaikeaa, mutta kokeilemisen arvoista.

4. MUISTA: ÄLÄ KEKSI RATKAISUJA

Teet virheen, jos rupeat tarjoamaan valittajalle sellaisia. Valituksesta ja ratkaisuista syntyy vain loputon kierre. Miksi juuri sinun ratkaisusi ei kelpaa? No kuules! Koska... ja koska... ja koska...

Jos satut olemaan itse valittaja ja luit jutun, muista tämä:

– Vaikka stressi tarttuu, se ei tarkoita, että pitää jäädä olosuhteiden uhriksi. Stressi on tunnetila, valittaminen sen sijaan toimintaa. Toisin sanoen voit itse päättää, että lopetat valittamisen, työelämän tutkija Anu Järvensivu kannustaa aikaisemmin Me Naisille antamassaan haastattelussa

Ja jos nyt pikkasen nipisti sydämestä, ei ihme. Valittaminen nimittäin ihan oikeasti pilaa elämän – sekä oman että muiden. Lue lisää:

Lähteenä myös: Lifehacker

Vierailija

Tunnistatko itsesi? Valittajia on kolmea eri tyyppiä

Tunteeko Inka Simola moniakin ihmisiä, jotka ovat pelkkiä valittajia? Olen kuullut ihmisten valittavan ja purkavan tuntojaan ynnä muuta, mutta heidän leimaamisensa ainoastaan valittajiksi ei olisi pelkästään epäoikeudenmukaista ja virheellistä, vaan myös väärin. Ihmisten näkeminen puhtaasti "valittajina" kertoo aika paljon enemmän näkijästä itsestään - kyseessä on todennäköisesti itsekeskeinen ja välinpitämätön yksilö, joka kuvittelee varmaan olevansa jotenkin muita parempi. Mikä onnistuu...
Lue kommentti

Kaikki seksikerrat eivät jää mieleen niiden upeuden takia.

Kysyimme syksyllä menaiset.fi:n lukijoilta, millaista on huono seksi. Vastausten perusteella voisi sanoa, että huono seksi on pelkästään sitä itseään. Touhusta puuttuu intohimo, toisen huomioon ottaminen ja kaikki lämpö.

”Huono seksi on pakkopullaa, joka ei tunnu henkisesti miltään”, 29-vuotias nainen kiteytti kyselyssämme.

Lue lisää: Pornon jäljittelyä, mekaanista jynkytystä – 10 naista kertoo, millaista on huono seksi

Pyysimme lukijoitamme myös kertomaan, millainen heidän kaikkien aikojen huonoin seksikokemus oli. Moni kertoi katuvansa yhden illan juttuja ja känniseksiä. Jotkut kertoivat, että jälkikäteen ajateltuna kaikki seksi entisen kumppanin kanssa oli ollut surkeaa.

Tällaiset seksikokemukset kyselyyn vastanneita kaduttivat:

  1. ”Yhdenillanjuttu jonka aamuna kumpikaan ei muistanut toisen nimeä. Toisen luota oli pakko kävellä nolona katukyltin alta, että tietää, mihin taksin pitäisi tulla.” Nainen, 51
  2. ”Huonoin seksikokemus oli ihan liian nopeaa soheltamista. Se tapahtui tyypin kanssa, jota tapailin aikoinaan. Touhu kesti valehtelematta vain puoli minuuttia, jos sitäkään. Suhde loppui sekin lyhyeen.” Nainen, 34
  3. ”Tyyppi kosketteli minua niin kovakouraisesti, että piti melkein estellä. Hän ei osannut kuunnellut toiveita hellästi koskettelusta, vaan vakuutteli, että tykkään kuitenkin. Aamuyöllä heräsin, että hän yritti tulla sisääni. Kokemus oli kaikin puolin epämiellyttävä.” Nainen, 30
  4. ”Kumppani tuli minuutissa, enkä tuntenut sen aikana mitään. Aktin jälkeen hän sanoi, että on pahoillaan ja lähtee pois, jotta voin hoidella itse itseni. Törkeää! Kokemus kadutti. Emme nähneet enää sen jälkeen. Hän laittoi kyllä viestiä, mutta minä en vastannut.” Nainen, 30
  5. ”Huonon seksikokemus oli yhdenyönjutun kanssa. Hän olisi sänkyyn mennessä halunnut, että ajelen häpykarvani. En todellakaan ajele vain yhden illan takia, haloo.” Nainen, 35
  6. ”Kumppanin kanssa ei ollut mitään esileikkiä. Hän vain makasi ja halusi minun tekevän kaiken työn. Hän ei kuunnellut yhtään toiveitani. Lopuksi käskin häntä hoitelemaan itsensä muualla ja aloin nukkua. Myöhemmin selvisi, että tyyppi oli varattu, vaikka olimme tapailleet jo hetken aikaa. Se oli todellinen pohjanoteeraus.” Nainen, 27
  7. ”Friends with benefits -tyyppisessä suhteessa tyyppi keskittyi aina vain itseensä. Hän laukesi aina liian nopeasti – monesti jo ennen kuin ehdimme edes ottaa vaatteita pois. Kun hän oli saanut orgasmin, hän meni suihkuun ja katsomaan telkkaria jättäen minut yksin sänkyyn makaaman. Ei kiitos sellaista enää koskaan.” Nainen, 32
  8. Eräs yhden illan juttuni otti kondomin salaa pois ja laukesi sisälleni. Se oli erittäin sikamaista, itsekästä ja vastuutonta käytöstä. Samainen kumppani oli itsekäs seksissä muutenkin.” Nainen, 32
  9. ”Eksäni oli manipuloiva narsisti. Hän laittoi pornon pyörimään ja suunnilleen ilmoitti, milloin haluaa saada orgasmin. Oma innostus ei tietenkään ollut huipussaan, joten seksistä ei tullut mitään. Toinen syytti minua siitä, että kaikki oli huonosti. Kaikki oli aina minun syytäni. Rakkaudettomuus ja intohimottomuus oli turhauttavaa ja satutti.” Nainen, 24
  10. ”Entinen aviopuolisoni ei ollut kiinnostunut seksistä tai minusta suhteemme viimeisenä vuonna. Hän kuitenkin tiesi minun olevan hyvin seksuaalinen, joten hän ikään kuin alistui seksiin kanssa. Se oli kammottavan pakotettua. Viimeisen seksikertamme jälkeen oloni oli nöyryytetty ja itkuinen. Naisellisuuteni oli poljettu pohjamutiin. Erosimme sen jälkeen.” Nainen, 54
Nollatoleranssi

”Erittäin sikamaista ja vastuutonta käytöstä” – naiset kertovat seksikerroista, jotka olisivat kernaasti saaneet jäädä välistä......

Onneksi kaikki miehet, eivät ole tunteettomia narsisteja, kuten eivät kaikki naisetkaan. On vielä ihmisyyttä, empatiaa ja aitoa välittämistä, kaikki alkaa itsestä ja huono energia kaikkoaa, kuin vesi hanhen selästä, kun on vahvasti oma itsensä.
Lue kommentti
Vierailija

”Erittäin sikamaista ja vastuutonta käytöstä” – naiset kertovat seksikerroista, jotka olisivat kernaasti saaneet jäädä välistä......

Tämä kommentti naiseuden polkemisesta pohjamutiin... vaikuttaa siltä, että naisen itsetunto on hyvin vahvasti sidoksissa seksuaalisesti halutuksi tulemiseen. Pitääkö miehen tuntea tästäkin huonoa omaatuntoa, jos nainen vaan lakkaa kiihottamasta esimerkiksi fyysisten syiden takia? Esimerkiksi vastenmielisen voimakkaan lihomisen ja itsestään piittaamasta lakkaamisen takia?
Lue kommentti