Jälleen puheenaiheena: kumppanin valinta, rakkaus ja Tinder-deittailu. Kuva: Shutterstock
Jälleen puheenaiheena: kumppanin valinta, rakkaus ja Tinder-deittailu. Kuva: Shutterstock

Moni tuskailee Tinder-maailman ja oman elämäntilanteen ristipaineessa. Toisaalta eräs nainen uskoo: ”Jos oma elämä ja itsetunto ovat kunnossa, kumppani löytyy varmasti.”

Helsingin Sanomien mielipidepalstalla on alkuvuoden aikana palloteltu runsaasti ajatuksia nykypäivän deittailusta ja sopivan kumppanin löytämisestä. Esimerkiksi nimimerkki Sinkkumaman mielestä hommasta on tullut mahdotonta nettideittipalveluiden takia.

”Suuri tarjonta ei todellakaan helpota valintaa. Virheellinen luulo on, että jostain voi tulla entistäkin parempi vastaan. Josko joku olisi vielä täydellisempi kuin toinen? Vaan ei ole!” hän kirjoitti vuoden alussa.

Myös nimimerkki Deittipalvelusta kumppaninsa löytänyt on samaa mieltä. Hänen mielestään sovellukset ovat hankaloittaneet deittailua. Samalla hän on kuitenkin sitä mieltä, että nettideittailu on helpottanut juuri sen täydellisen kumppanin löytämistä.

”Valinnanvapauden myötä on mahdollista löytää yhteensopivampi kumppani, ja sen myötä varmasti suhteetkin kestävät pidempään”, hän kirjoitti viikko sitten.

Kysyimme aiemmin Me Naisten lukijoilta kokemuksia deittisovelluksista. Samalla kysyimme, onko heidän mielestään kumppanin löytäminen nykyään liian vaikeaa.

Kyselyymme osallistui 40 naista. Miniotannan perusteella enemmistö (61 prosenttia) naisista ajattelee, että kumppanin löytäminen ei ole deittisovelluksista huolimatta vaikeutunut.

Kumppani löytyy, jos elämä rullaa?

Monen mielestä kumppani kyllä löytyy nykyäänkin, kunhan näkee sen suhteen itse hieman vaivaa. 

”Ei se ole sen vaikeampaa kuin ennenkään. Kumppanin löytäminen on pitkälti itsestä kiinni. Jos oma elämä ja itsetunto ovat kunnossa, kumppani löytyy varmasti”, eräs kommentoi.

”Kumppanin löytäminen on pitkälti itsestä kiinni.”

”Pariutuminen ei ole sen vaikeampaa, mutta ihmiset varmasti miettivät sitä tarkemmin, koska ei ole pakko olla naimisissa tai edes suhteessa”, toinen huomautti.

Elämäntilanne ja itsenäisyys vaikeuttavat

Deittimaailman haastavuuden kanssa tuskaileviakin kuitenkin on. Erään kommentoijan mukaan vaikeudet vaihtelevat pääkaupunkiseudulla ja muualla Suomessa paljon.

”Olen huomannut, etteivät pääkaupunkiseudun miehet halua sitoutua”, hän kirjoittaa.

Osalle kumppaninvalintaa vaikeuttaa oma elämäntilanne.

”53-vuotias, isohko nainen ei tunnu kelpaavan kenellekään kumppaniksi. Halutaan vain hyväksikäyttöä ja seksiä. Maailma on niin raadollinen!” eräs lukijoista kommentoi.

”53-vuotias, isohko nainen ei tunnu kelpaavan kenellekään kumppaniksi.”

Monen mielestä yksinhuoltajan on vaikea löytää kumppania. Moni löytää haasteiden syyn myös omista odotuksistaan

”46-vuotiaalle ja 10 vuotta leskenä olleelle kumppanin löytäminen on kyllä vaikeaa. Tosin syy on myös itsessäni. Olen kasvanut vuosien varrella liian itsenäiseksi”, eräs nainen kommentoi.

Kannattaa olla valikoiva

Kysyimme aiemmin lukijoiltamme, kannattaako nirsoilu parisuhdetta etsiessä. Monen mielestä kyllä.

– Sekä parisuhteessa että sinkkuna eläessäni olen tullut siihen johtopäätökseen, etten halua tyytyä parisuhteeseen. Kyse on siis tietoisesta valinnasta. Pitkä parisuhde vaatii paljon. Olen tyytyväinen elämääni sinkkuna, joten mies, jonka kanssa olisin valmis luopumaan sinkkuelämän hyvistä puolista, on väkisinkin harvinaislaatuinen, Marjut, 30, kirjoitti.

”Sekä parisuhteessa että sinkkuna eläessäni olen tullut siihen johtopäätökseen, etten halua tyytyä parisuhteeseen.”

– Kun nirsous keskittyy oikeisiin seikkoihin eli arvojen yhteensopivuuteen, keskinäiseen kemiaan ja hyvään oloon, riittävän tasoiseen intohimoon, niin näen nirsouden vain positiivisena. Kun tietää, että on löytänyt itselleen sopivan kumppanin, on valmis tekemään töitä suhteen eteen eikä haikaile sitä jotakuta ehkä parempaa.

Nykyteknologian ansiosta yhteydenpito kaukana asuvan rakkaan kanssa on helppoa. Aina se ei ole hyvä asia. 

Olen ollut etäsuhteessa kerrallaan vain alle vuoden, enkä enempää olisi jaksanutkaan. Ikävä raastoi, mutta ehkä vielä enemmän raastoivat puhelinsoitot. Luuriin tarttuessani toivoin suhdetta vahvistavaa lepertelyä ja henkevää keskustelua, mutta aika usein sain parin sanan vastauksia, molemminpuolista turhautumista ja lopulta riidan. 

Ystäväni elää pitkässä suhteessa, johon on aikojen saatossa mahtunut monta monituista etäpätkää. Nykyinen etäelo jatkuu todennäköisesti useita vuosia, mutta kumpikaan suhteen osapuoli ei vaikuta turhautuneelta tilanteeseen. Niinpä kysyin hiljattain, mikä toimivan etäsuhteen salaisuus oikein on. 

– Me ei oikeastaan soitella, ystävä sanoi. 

Pariskunta pitää silti usein yhteyttä viestein ja tapaa, kun se on mahdollista. Soitot vain ovat karsiutuneet vuosien varrella pois pahaa mieltä aiheuttavina. 

Keskittymiskyky ei riitä

Whatsapp-viestien luulisi välittävän sanatonta viestintää vielä huonommin kuin puhelujen, mutta jostakin syystä juuri puhelut näyttävät nostavan turhautumislukemat helpoiten taivaisiin.

Ehkä syy on katteettomissa odotuksissa, joita itsekin vaalin etäsuhdeaikanani. Henkevä puhelinkeskustelu tekee tutkitusti etäsuhteessa elävistä läheisempiä kuin arkensa jakavista, mutta toisaalta kunnollinen juttelu vaatii keskittymistä, joka on älypuhelinaikana vähissä – erityisesti, jos takana on pitkä työpäivä tai puhelu sattuu tilanteeseen, jossa olisi muutakin tekemistä. 

”Puhelu tulee usein huonolla hetkellä.”

Vastarakastunut ehkä antautuu mielellään tuntien puheluihin päivittäin muista kiireistään välittämättä, mutta vuosikymmenen yhteiselon jälkeen viestit tuntuvat helpommalta ja huomaavaisemmalta kommunikaatiovälineeltä. Varsinkin, jos rakastavaiset asuvat eri aikavyöhykkeillä tai tekevät eri tavalla rytmitettyä työpäivää, puhelu tulee usein huonolla hetkellä.

Skypeä vai nykyajan kirjeitä?

Osa etäsuhteessa elävistä pareista on ratkaissut keskeyttämis- ja keskittymisongelmat puhumalla puhelunsa Skypessä niin, että yhteys on auki mutta mitään erityistä ei välttämättä tehdä tai sanota. Näin voidaan simuloida yhdessä asumista, johon kuuluu samassa tilassa oleskelu ilman kummempaa yhteistä tekemistä.

Osa taas keskittyy viestittelyyn. Kuten rakkauskirjeen ennen vanhaan, myös viestin voi kirjoittaa silloin, kun sattuu olemaan puuhaan sopivassa mielentilassa. Kirjeisiin verrattuna viesteissä on se hyvä – tai no, tilanteesta riippuen myös huono – puoli, että ne saapuvat perille välittömästi. Jotta viestittely säilyy mukavana yhteydenpidon muotona, täytyy parin löytää yhteinen linja siihen, kuinka nopeasti ja millä tavoin viesteihin reagoidaan. 

Vuosia etäsuhteessa ollut yhdysvaltalainen psykologi Roni Beth Tower kehottaa etäsuhteessa olevia sopimaan säännöistä, mutta myös välttämään puheluihin ja viesteihin perustuvaa sekoilua. Vaikka yhteisiä vuosia olisi takana paljonkin, muuhun kuin kasvokkaiseen viestintään liittyy iso väärinymmärrysten riski. 

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti