Hei hei, rakas koirani! Kuvat: Shutterstock
Hei hei, rakas koirani! Kuvat: Shutterstock

Jokainen suree aina omalla tavallaan, olipa kyse sitten eläimestä tai ihmisestä.

Kun ihminen menettää lemmikkinsä, hän tuntee monenlaista surua. Psykologien mukaan koiran kuolema tarkoittaa monille esimerkiksi rakkaimman kumppanin, ulkoilukaverin ja jopa suojatin menetystä. Jokainen suree aina omalla tavallaan, olipa kyse sitten eläimestä tai ihmisestä.

Toisen suruprosessia voi olla vaikea ymmärtää – etenkin kun kyse on koirasta tai muusta lemmikistä. Jokainen lemmikkinsä menettänyt tietää, että on asioita, joita ei haluaisi kuulla keneltäkään keskellä suruaan:

1. ”Sehän oli vain lemmikki”

”Kun ihmiset, joilla ei ole koskaan ollut koiraa, näkevät ystäviensä surevan lemmikkiensä kuolemaa, heillä on taipumus ajatella surua ylimitoitettuna reaktiona. Loppuen lopuksi ’sehän on vain koira’.”

Psykologian professori Frank McAndrew kirjoittaa Psychology Today -lehdessä siitä, kun hän joutui viemään Murphy-koiransa viimeiselle piikille. Se oli miehelle ja hänen vaimolleen yksi surullisimmista kokemuksista koko heidän pitkän avioliittonsa aikana. Sellaisen surun keskellä kukaan ei halua kuulla, että ”sehän oli vain jotakin”.

– He, jotka ovat rakastaneet koiraansa, tietävät totuuden: lemmikki ei ole koskaan ”vain koira”, sanoo McAndrew.

Surevaan pitäisi suhtautua aina myötätuntoisesti.

– Jos emme ymmärrä surua, saatamme vaikeuttaa ja viivyttää sitä, suruneuvonantaja Jinny Tesik kertoo Huffington Postissa.

2. ”Voithan sinä aina hankkia uuden”

”Paras lääke olisi ottaa uusi koira, mutta kuntoni ei salli sitä”, kuvailee koiransa menettänyt lukija Menaiset.fin keskustelupalstalla.

Osa on heti lemmikin kuoleman jälkeen valmis ottamaan uuden pennun, toiset taas eivät edes halua ajatella sitä vaihtoehtoa.

Joka tapauksessa lemmikinomistajasta kuulostavat pahalta ne lohdutukset, kun joku sanoo, että ”nythän sinä voit ottaa uuden lemmikin” tai ”nythän sinulla alkaa uusi, vapaampi elämä, kun ei tarvitse enää hoitaa ketään”.

Pienintäkään lemmikkiä, kuten hamsteria, ei hankita kotiin kuin uutta televisiota särkyneen tilalle. Niin hamsterin kuin koiran hoitamiseen käytettyä energiaakaan ei voi loppupeleissä mitata rahassa eikä ajassa. Jokainen tekee päätöksensä itse, ja varsinkin suruprosessissa epäempaattinen tsemppaaminen voi pahimmillaan ärsyttää.

Lemmikkinsä menettänyt ei kaipaa välttämättä tilanteen analysointia tai uusia ratkaisuja. Parasta tukea on kunnioittaa toisen surua, tarjota seuraa ja kuunnella.

”En ole koskaan itkenyt niin paljon, vaikka olen menettänyt läheisiäkin ihmisiä.”

3. ”Mitä, vieläkö sinä suret?”

”En ole koskaan itkenyt niin paljon, vaikka olen menettänyt läheisiäkin ihmisiä. Suru tuli heti, ja se kesti valtavan pitkään koirani kuoleman jälkeen.”

Näin kuvailee Me Naisten lukija jutussa, jossa omistajat kertovat lemmikkinsä menetyksestä.

Koiran kuolema on kova paikka. Silloin ei kannata kysyä, ”vieläkö sinä suret” tai ”etkö ole päässyt vielä yli siitä”. Jokainen toipuu lemmikin kuolemasta omaan tahtiinsa. Moni pääsee kunnolla vauhtiin suremisessa vasta, kun herkimmät hetket on uudelleen eletty läpi ja tunteet ovat hiljalleen hiipuneet.

Kerro kokemuksiasi

Mitä sinulle on sanottu lemmikin kuoleman jälkeen? Kerro kokemuksesi ja keskustele aiheesta alla olevassa kommentointikentässä.

Nykyteknologian ansiosta yhteydenpito kaukana asuvan rakkaan kanssa on helppoa. Aina se ei ole hyvä asia. 

Olen ollut etäsuhteessa kerrallaan vain alle vuoden, enkä enempää olisi jaksanutkaan. Ikävä raastoi, mutta ehkä vielä enemmän raastoivat puhelinsoitot. Luuriin tarttuessani toivoin suhdetta vahvistavaa lepertelyä ja henkevää keskustelua, mutta aika usein sain parin sanan vastauksia, molemminpuolista turhautumista ja lopulta riidan. 

Ystäväni elää pitkässä suhteessa, johon on aikojen saatossa mahtunut monta monituista etäpätkää. Nykyinen etäelo jatkuu todennäköisesti useita vuosia, mutta kumpikaan suhteen osapuoli ei vaikuta turhautuneelta tilanteeseen. Niinpä kysyin hiljattain, mikä toimivan etäsuhteen salaisuus oikein on. 

– Me ei oikeastaan soitella, ystävä sanoi. 

Pariskunta pitää silti usein yhteyttä viestein ja tapaa, kun se on mahdollista. Soitot vain ovat karsiutuneet vuosien varrella pois pahaa mieltä aiheuttavina. 

Keskittymiskyky ei riitä

Whatsapp-viestien luulisi välittävän sanatonta viestintää vielä huonommin kuin puhelujen, mutta jostakin syystä juuri puhelut näyttävät nostavan turhautumislukemat helpoiten taivaisiin.

Ehkä syy on katteettomissa odotuksissa, joita itsekin vaalin etäsuhdeaikanani. Henkevä puhelinkeskustelu tekee tutkitusti etäsuhteessa elävistä läheisempiä kuin arkensa jakavista, mutta toisaalta kunnollinen juttelu vaatii keskittymistä, joka on älypuhelinaikana vähissä – erityisesti, jos takana on pitkä työpäivä tai puhelu sattuu tilanteeseen, jossa olisi muutakin tekemistä. 

”Puhelu tulee usein huonolla hetkellä.”

Vastarakastunut ehkä antautuu mielellään tuntien puheluihin päivittäin muista kiireistään välittämättä, mutta vuosikymmenen yhteiselon jälkeen viestit tuntuvat helpommalta ja huomaavaisemmalta kommunikaatiovälineeltä. Varsinkin, jos rakastavaiset asuvat eri aikavyöhykkeillä tai tekevät eri tavalla rytmitettyä työpäivää, puhelu tulee usein huonolla hetkellä.

Skypeä vai nykyajan kirjeitä?

Osa etäsuhteessa elävistä pareista on ratkaissut keskeyttämis- ja keskittymisongelmat puhumalla puhelunsa Skypessä niin, että yhteys on auki mutta mitään erityistä ei välttämättä tehdä tai sanota. Näin voidaan simuloida yhdessä asumista, johon kuuluu samassa tilassa oleskelu ilman kummempaa yhteistä tekemistä.

Osa taas keskittyy viestittelyyn. Kuten rakkauskirjeen ennen vanhaan, myös viestin voi kirjoittaa silloin, kun sattuu olemaan puuhaan sopivassa mielentilassa. Kirjeisiin verrattuna viesteissä on se hyvä – tai no, tilanteesta riippuen myös huono – puoli, että ne saapuvat perille välittömästi. Jotta viestittely säilyy mukavana yhteydenpidon muotona, täytyy parin löytää yhteinen linja siihen, kuinka nopeasti ja millä tavoin viesteihin reagoidaan. 

Vuosia etäsuhteessa ollut yhdysvaltalainen psykologi Roni Beth Tower kehottaa etäsuhteessa olevia sopimaan säännöistä, mutta myös välttämään puheluihin ja viesteihin perustuvaa sekoilua. Vaikka yhteisiä vuosia olisi takana paljonkin, muuhun kuin kasvokkaiseen viestintään liittyy iso väärinymmärrysten riski. 

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti