Mitä erokriisistä toipunut haluaisi sanoa heille, jotka nyt jumittavat tuskassa pääsemättä eteenpäin?

Jos pitäisi valita yksi lausahdus, joka parhaiten kiteyttää exäholistin kokemuksen, se olisi tämä: ”Järjellä tiedän, että minun täytyy siirtyä eteenpäin, mutta minusta tuntuu, etten pysty.”

Näin kirjoittaa amerikkalainen psykologi Lisa Marie Bobby kirjassaan Exäholisti – Kuinka pääset irti entisestä (Nemo).

Exäholisti. Kalskahtaa ikävältä. Tarkoittaako se alkoholistin lailla otteensa menettänyttä reppanaa, joka ei pysty hallitsemaan käytöstään kariutuneen parisuhteensa raunioilla?

Ei. Bobbyn mukaan vähintään 95 prosenttia eronneista jää jollakin tapaa kiinni menneeseen, mikä aiheuttaa kalvavaa kipua. Niin aivomme toimivat.

Bobby pyrkii osoittamaan, että menetetystä rakkaudesta kyllä toipuu, mutta ei ilman huutoa ja itkua. Bobbyn esittelemien tutkimusten mukaan aivomme koukuttuvat rakkauteen kuin päihteisiin. Narkomaanin tavoin janoamme epätoivoisen pakkomielteisesti sitä, joka kerran toi mielihyvää. Vahvan kiintymyssuhteen katkaiseminen on hitonmoinen urakka.

Tarkkaan ottaen jäämme koukkuun ihmiseen, jota ei enää ole olemassa – mielikuvaan tai toiveeseen, että ex-kumppani muuttuisi haluamallamme tavalla ja saisimme elää onnellisina hautaan saakka. Tälle harhalle on yksi vaihtoehtonäkymä: ikuinen yksinäinen ilottomuus.

Vahvan kiintymyssuhteen katkaiseminen on hitonmoinen urakka.

Jos eroaminen käy helposti, olet Bobbyn mukaan käsitellyt asiaa pitkään mielessäsi jo suhteen aikana tai sitten et ole koskaan rakastanutkaan syvästi. Muissa tapauksissa edessä voi olla pitkäkin toipumisprosessi. Bobby on laatinut exäholisteille 12 askeleen ohjelman, sillä sydämensä särkenyt tarvitsee tukea.

1. askel: Myönnä faktat

Toipuminen voi alkaa vasta, kun myöntää tosiasiat: Suhde on lopullisesti ohi. Minun on päästävä siitä irti ja yli.

Hei, olen Mari ja olen exäholisti.

Kamala lause, koska sen sanominen hävettää. Kukapa ei haluaisi lausua ex-rakastetulleen kauniita jäähyväisiä ja lipua sitten tyynesti, aikuismaisesti, takavasemmalle. Erotuskassa arvokkuuden säilyttäminen vain on vaikeaa. ”On normaalia seota, kun elämän tärkein ihmissuhde katkeaa”, Bobby muistuttaa.

Tietysti täytyy pitää huoli, ettei muutu sairaalloiseksi vainoojaksi, mutta exän Facebook-päivityksen aiheuttama ripsivärivaluma on aivan tavallinen romahdus. Sellaiset kannattaa kyllä minimoida heti lopettamalla someseuranta kokonaan. Eihän alkoholistikaan voi lääkitä tuskaansa tuopilla. Pakottava tarve yytsiä exän uusia kuvioita – ja etsiä vihjeitä siitä, että tämä kaikesta huolimatta vielä välittäisi – katoaa ajan myötä, kun malttaa pysyä poissa.

Silloin voi taputtaa itseään: eteenpäin on menty. Ehkä vuosien päästä yhteisten ystävien juhlissa voi vaihtaa jo kevyesti kuulumisia, mutta tässä vaiheessa on silkkaa kidutusta kuvitella hänen uutta onneaan.

Koska ajatukset kuitenkin ovat kurittomia, kannattaa opetella vaikka meditoimaan. Kyse ei ole sen mystisemmästä kuin hengittämisen muistamisesta. Ja siitä, että itsetuntoa nakertavat tunteet eivät ole faktoja vaan ohimeneviä ajatuksia.

2. askel: Kaadu tukiverkkoon

Raastavinta erossa on itsetunnon romahtaminen. Ääni pään sisällä jäkättää, ettet ollut rakkauden arvoinen etkä tule enää koskaan olemaankaan. Sumea mieli kiertää kehää: Mitä tein väärin? Mikä minussa on vikana?

Sumea mieli kiertää kehää: Mitä tein väärin? Mikä minussa on vikana?

Sureva on läheisilleen tuskastuttavaa seuraa, jota tekee mieli komentaa: Lopeta! Päästä jo irti! Mene herrantähden eteenpäin! Tismalleen sitä exäholisti itsekin tahtoisi, mutta käskeminen vain lamaannuttaa. Mitä enemmän sureva yrittää jumittavaa tuskaansa selittää, sitä enemmän kuulija turhautuu.

Silloin on onni, jos lähipiiriin kuuluu tyyppejä, jotka ovat itse käyneet eron läpi. ”Muru, paha mieli kuuluu asiaan. Se menee kyllä ohi”, rakas ystävä jaksaa toistaa, kun olet jälleen kerran soittanut hänelle itkupuhelun. Luurin laskettuasi olosi on keventynyt. Näistä ystävistäsi olet jälkikäteenkin hyvin kiitollinen.

”En jaksa tuota vellomistasi”, saattaa joku ajattelematon puolestaan sanoa, mutta silloin kannattaa kääntyä vaikkapa ero-oppaiden puoleen. Niistä selviää, että vellovat tunteesi ovat aivan normaaleja. Eronneen pää on sekava, mutta kaaosta voi alkaa lempeästi jäsentää.

3. askel: Käytä oljenkorret

Piilossa ei ole syytä surra. Kun avaudut, voit huomata ihmisten tarjoavan anteliaasti oljenkorsia. Elämäntaito-oppaita, podcasteja, terapeuttien puhelinnumeroita.

Psykoterapiassa itkin vastaanoton nessut räkäisiksi riekaleiksi, minkä jälkeen terapeutti kiikutti eteeni hätäisesti vessapaperirullan.

Kun tuska on suurin, tarttuu melkein mihin tahansa lohdukkeeseen. Psykoterapiassa itkin vastaanoton nessut räkäisiksi riekaleiksi, minkä jälkeen terapeutti kiikutti eteeni hätäisesti vessapaperirullan. Toisen ystäväni suosituksesta kävin kyynelehtimässä myös Rosen-terapiassa, kolmas neuvoi mindfulness-kurssille ja neljäs talutti hathajoogaan. Kun tarpeeksi etsii, löytää varmasti jotain itselleen sopivaa.

4. askel: Rakenna itsetuntoa

Tässä kohtaa alat Bobbyn mukaan ”ymmärtää, ettei tarinasi ole niin outo ja uniikki”. On lohdullista tajuta, ettei ole universumin ainoa surkea matonen.

Ero raatelee itsetunnon, joten arvottomuuden tunteesta pääseminen vaatii ponnistelua. Siinä auttavat myötätuntoiset ystävät, mutta myös itse on tartuttava lusikkaan. Bobby ei ole ainoa asiantuntija, joka neuvoo aloittamaan itsestään huolehtimisen viimeistään nyt. Keskity ensin siihen, että söisit, nukkuisit ja liikkuisit riittävästi.

Kuntoilemaan patistaminen saattaa raivostuttaa, mutta kaiken tiedon valossa näyttää kiistattomalta, että teet mielellesi jättipalveluksen raahautumalla lenkille tai jumppaan. ”Nopein, halvin ja helpoin tapa auttaa itseäsi”, väittää Bobbykin.

Entisestä liikunnanvihaajasta voi tulla vaikka himojuoksija. Siinä ei sinänsä ole mitään erikoista: googlaamalla löytyy lukemattomia tarinoita siitä, kuinka juoksu on auttanut eron yli. On keksitty jopa termi breakup marathon, eromaraton.

Tietysti erosta voi selvitä juoksematta maratonia, mutta ei puolikkaasta haittaakaan ole.

Tietysti erosta voi selvitä juoksematta maratonia, mutta ei puolikkaasta haittaakaan ole. Kesäkuussa 40 vuotta täytettyäni kipitin elämäni ensimmäisen puolimaratonin. Maalisuoralla hurranneen ystäväni silmät kostuivat: ”Olen niin ylpeä sinusta!” Itsekin liikutuin.

Minähän pystyn vaikka mihin! Itsensä voittaminen on mahtava tunne. Jättiloikka itsetunnonkorjaustalkoissa.

5. askel: Kysy vaikeita

”Päätä tulla vahvemmaksi, viisaammaksi ja onnellisemmaksi ihmiseksi”, kehottaa Bobby. Kysy itseltäsi esimerkiksi: Mitä tapahtui? Miten tulin niin riippuvaiseksi ihmisestä, joka nyt aiheuttaa tuskaa?

Kyse ei ole siitä, millainen exäsi on, vaan sinusta itsestäsi. Älä syytä ketään vaan pohdi omia tarpeitasi ja parisuhdemallejasi, jotka olet perinyt jo lapsuudenkodistasi. Kun ne tiedostaa, niitä voi muuttaa. Voi vaikka tajuta reagoineensa kaikkeen pelolla ja päättää tulla rohkeammaksi. Aloitin avantouinnista.

6. askel: Pyydä palautetta

Meillä kaikilla on sokeat pisteemme, joten Bobby neuvoo kysymään ystäviltä, miten he näkevät sinut ja edesmenneen suhteesi.

Koska olet kursimassa itsetuntoasi vaivalla kokoon, valitse luotettuja, joiden kritiikki rakentaa. Kun sisko täräyttää, että ”no olithan sinä usein ihan hirveä”, seuraa tietysti riita. Ehkä sen olisi voinut kivemminkin muotoilla, mutta haastaahan se pohtimaan oman käytöksen syitä.

Ei ole helppo myöntää luonteensa vajavaisuuksia, mutta ihmeellisesti raatorehellisyys lopulta vapauttaa. Siitäkin voi repiä iloa, että elämä pakotti tähän karmeaan prosessiin nyt. Mahdollisesti oivallan jotain tärkeää, osaan jatkossa elää viisaammin ja säästyn katumukselta kuolinvuoteella.

7. askel: Hahmota uusi tulevaisuutesi

Ihminen pystyy muuttumaan, mutta tahtoa ja työtä se kysyy. Hyödynnä paras motivaatio: halu olla entistä onnellisempi. Mikä sinulle on tärkeää? Mitä odotat elämältäsi? Millainen tyyppi haluat olla?

8. askel: Toimi!

Itsetutkiskelun tuloksena saatoit löytää vaikkapa oman epävarmuutensa takia hyökkäävän kontrollifriikin, joka ei kestä heikkoutta itsessään eikä siksi toisissakaan. Mitä aiot tehdä sille nyt?

”Oivallus ei riitä. Vaikka tietäisit olevasi tietynlainen ja vaikka tietäisit miksi, se ei muuta mitään. Sinun täytyy aktiivisesti muuttaa tilannetta käytökselläsi.”

9. askel: Pyydä anteeksi

On mahdollista, että huomaat myös loukanneesi läheisiäsi ja kadut virheitäsi. Bobby neuvoo kirjoittamaan anteeksipyyntökirjeitä. Itsellesi myös. Aloitin näin: ”Olen elänyt huolimattomasti...”

10. askel: Anna anteeksi

Kärsimys jalostaa vain, jos se ei katkeroita. Siksi kannattaa pyrkiä antamaan itselleen ja muille anteeksi ainakin omassa mielessään. Tavoitteena ei ole muuttua pyhimykseksi. Todennäköisesti vain on niin, että pidät itsekin enemmän itsestäsi, kun kehität myötätuntoasi.

Todennäköisesti vain on niin, että pidät itsekin enemmän itsestäsi, kun kehität myötätuntoasi.

11. askel: Uusi, uljas elämä

Kun tuntee menettäneensä koko minuutensa, on vaikea nähdä ero huikeana mahdollisuutena. Usko silti, että vuoden kuluttua näky voi olla jo täysin toinen. Bobbykin kirjoittaa: ”Saattaa kuulostaa uskomattomalta, mutta toipumisen myöhäisvaiheita elävät exäholistit sanovat usein: Se oli ihan kamala kokemus, mutta olen sen myötä oppinut itsestäni niin paljon, että olen iloinen, että niin kävi. Jos en olisi kokenut sitä, en olisi se ihminen, joka olen nyt.”

Jos on aidosti kiinnostunut kehittymään, tuloksiakin pitäisi näkyä.

”Pakko sanoa, että olet vuodessa muuttunut tosi paljon. Eikö se tunnukin mahtavalta? Se, että halusit muuttaa elämääsi ja pystyit tekemään sen ihan itse?” ystäväni sanoi hiljattain kuohuviineillä.

Se todellakin tuntuu mahtavalta, mutta ihan yksin en siihen olisi pystynyt.

12. askel: Joka apua saa, sitä tajuaa myös antaa

Ehkä parasta erokriisissä on se, että ystävistä tulee läheisempiä. Heidän rakkautensa on ihmeellistä, ja heitä voin kiittää myös arkeni muuttaneista uusista harrastuksista. Juoksu, jooga ja meditaatio ovat tuoneet elämääni mielenrauhaa ja iloa, joista ennen en tiennyt mitään.

Ehkä parasta erokriisissä on se, että ystävistä tulee läheisempiä. Heidän rakkautensa on ihmeellistä.

Kun on selvinnyt mankelista toisten myötätunnon avulla, olisi aikamoinen törppö, jos ei haluaisi antaa takaisin. Mitä siis sanoisin niille itkuisille mytyille, joista tuntuu, ettei tuska väisty koskaan?

Sanoisin: sinä et ole yksin.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Kysyimme lukijoiltamme, miten parisuhteen vallanneesta seksittömyydestä pääsee eroon. Koostimme vastauksista parhaat vinkit.

1. Ehdota seksiä suoraan.

Aina seksilakon katkeamiseen ei tarvita sen kummempia vippaskonsteja, kertoo 49-vuotias nainen:

”Lapsiperheen arki ja muutenkin raskas elämäntilanne johti meillä siihen, ettei seksiä ollut lainkaan. Kynnys ehdottaa seksiä kasvoi, kun tauko piteni. Yli vuoden kuivan kauden jälkeen tartuin härkää sarvista ja ehdotin seksiä suoraan, kun olimme kahdestaan kotona ja lapset muualla. Puoliso ilahtui ja oli heti mukana. Siitä se sitten lähti.”

”Totuttelimme seksiin hitaasti uudelleen. Viime kerrasta oli niin pitkä aika, että kyllähän se jo jännitti.”

2. Järjestäkää seksille aikaa.

Seksittömyys voi johtua yksinkertaisesti siitä, ettei seksille järjestetä aikaa. Tämän ovat huomanneet niin tutkijat kuin kyselyymme vastannut 42-vuotias nainen. Hänen vinkkinsä kuivan kauden selättämiseen on se, että seksi kannattaa rustata allakkaan:

”Kun seksiä ei kuulunut vuoteen, säikähdin. Ajattelin, että tilanne on mennyt jo liian pitkälle ja kohta se jää päälle. Kerroin huoleni puolisolle. Onneksi hän ymmärsi ja oli samaa mieltä. Seuraava askeleemme oli se, että järjestimme toden teolla kahdenkeskistä aikaa ja rauhaa. Totuttelimme seksiin hitaasti uudelleen. Viime kerrasta oli niin pitkä aika, että kyllähän se jo jännitti.”

3. Keskustelkaa, keskustelkaa, keskustelkaa.

Tutkimusten mukaan ne parit, jotka puhuvat seksistä, myös harrastavat sitä enemmän ja ovat seksielämäänsä tyytyväisempiä. 23-vuotias nainen kertoo, että hänen kuiva kautensa on helpottanut keskustelujen avulla:

”Suhteessamme on ollut seksittömiä aikoja sen takia, että minulla on välillä kipuja, jotka estävät yhdynnän kokonaan. Kumppaniani harmittaa asia todella paljon. Siksi se häiritsee minuakin enemmän. Tilanteeseen on auttanut se, että puhumme ja mietimme asialle myös ratkaisua yhdessä.”

”Pyrimme arvostamaan toisiamme, selvittämään ristiriidat ja osoittamaan välittämistä muutenkin kuin seksillä.”

4. Osoittakaa hellyyttä muutenkin kuin seksillä.

”Yhdessä vaiheessa suhdettamme seksiä ei ollut melkein vuoteen. Syynä oli kummankin sairastelu, stressi ja rahahuolet, jotka aiheuttivat riitoja. Niinä aikoina parhaiten toimi se, että pyrimme arvostamaan toisiamme, selvittämään ristiriidat ja osoittamaan välittämistä muutenkin kuin seksillä. Myös sen ymmärtäminen, ettei sairastumiselle voi mitään, auttoi”, 42-vuotias nainen kertoo.

5. Antautukaa irtiottoon!

Joskus arjesta irtautuminen tekee monessa mielessä hyvää. 48-vuotias nainen kertoo, että hänen parisuhteessaan seksitön kausi on aina onnistuttu selättämään lähtemällä lomalle.

”Totaali irrottautuminen arjesta, aurinko ja lämpö toimivat”, hän kertoo.

Myös 45-vuotias vastaaja on samoilla linjoilla:

”Harrastamme seksiä silloin, kun saamme olla kahden. Kaupunkilomat ja pienet irtiotot arjesta ruokkivat parisuhdettamme.”

Jos ulkomaille lähteminen ei onnistu, kokeilkaa matkailua kotikaupungissa! Lue lisää täältä

6. Jos ongelma on kumppanissasi, yritä ymmärtää häntä.

Joskus haluttomuus liittyy voimakkaasti elämänvaiheeseen. Esimerkiksi stressaava työtilanne voi viedä seksi-innon mennessään. Näin kävi myös 52-vuotiaan vastaajan kumppanille:

”Yritin ehdottaa toiselle lääkehoitoa, mutta hän kieltäytyi avusta. Lopulta tilanne hellitti kuukausien jälkeen nopeasti, kun stressi laski. Nyt yritä olla aina painostamatta toista, jos hän vaikuttaa stressaantuneelta. Se vain pahentaa tilannetta.”

7. Kokeile seksileluja.

Jos kumppanin kanssa seksi ei luista, omasta nautinnostaan voi pitää huolta myös ihan itsenäisesti. Tästä muistuttaa usea kyselymme vastaaja. Joskus oma kiihottuminen voi myös auttaa kumppania innostumaan seksistä:

”Älä pelkää harrastaa itsetyydytystä toisen ollessa läsnä. Se voi auttaa paljon”, vinkkaa 52-vuotias nainen.

”Nyt yritä olla aina painostamatta toista, jos hän vaikuttaa stressaantuneelta.”

8. Ajattele, että se on vaihe.

Kaikissa suhteissa seksi ei ole aina se ykkösjuttu – eikä tarvitsekaan olla. Siksi pidemmän seksittömän hetken keskellä kannattaa muistaa nämä 45-vuotiaan naisen sanat:

”Syyllisenä tai syyllistettynä ongelma ei mene pois. Siksi kannattaa ennen kaikkea pohtia, mikä riittää teidän suhteessa ja onko molemmat samaa mieltä. Kuiva kausi on jo sanana hupsu. Kannattaa mieluummin ajatella, että nyt elämään kuuluu tällainenkin vaihe.”

Ei, klitoris ei ole herneenkokoinen nypykkä. Listasimme kahdeksan harhaluuloa naisen seksuaalisuudesta.

Myytti 1: Naiset eivät halua seksiä yhtä paljon kuin miehet.

Seksihalut ovat yksilöllisiä eivätkä liity sukupuoleen. Jotkut miehet voivat toki haluta joitain naisia enemmän, mutta tilanne voi olla myös ihan päinvastainen.

Myytti 2: Naiset haluavat parisuhteen, eivät ”pelkkää seksiä”.

Michiganin yliopiston tutkimus todisti, että naiset ovat ihan yhtä innostuneita yhden illan jutuista kuin miehet. Tutkimustulos saatiin tosin aikaan silloin, kun naisille kerrottiin, että mahdollinen seksikumppani olisi hyvä sängyssä. Voisi siis sanoa, että suurin osa ihmisistä sukupuoleen katsomassa haluaa toisinaan pelkkää seksiä, kunhan se on hyvää.

Lue myös: Naiset kertovat, millaista on hyvä seksi: ”Häpeilemätöntä, estotonta, itsensä ja toisen todellista kohtaamista”

Myytti 3: Naiset haluavat aina halailla seksin jälkeen.

Vuonna 2011 tehdyn tutkimuksen mukaan seksin jälkeinen läheisyydenkaipuu ei ole sukupuolesta kiinni. Se, että naiset tarvitsisivat miehiä enemmän seksin jälkeistä söpöstelyä, on harhaluulo.

Myytti 4: Naiset eivät kiihotu visuaalisten ärsykkeiden avulla yhtä paljon kuin miehet.

Tutkimusten mukaan sekä naiset että miehet kiihottuvat ihan yhtä lailla kiihottavinä näkemistään asioista, kuten pornosta. Monet seksologit kehottavat tutustumaan pornoon, jos oma seksuaalinen itsevarmuus tuntuu olevan hukassa – vinkki toimii kaikille sukupuoleen katsomatta.

Myytti 5: Klitoris on pikkuruinen elin.

Naisen sukuelimet ja erityisesti klitoris ovat herättäneet hämmennystä tutkijamiekkosissa antiikin ajoista saakka. Joskus sitä on luultu nuppineulan kokoiseksi nypykäksi, toisinaan keskenkasvuiseksi penikseksi.

Todellisuudessa klitoris tarkoittaa kahta paisuvaiskudoksesta koostuvaa, emättimen sivuja ympäröivää vartta. Kumpikin niistä on 7–10 senttimetriä pitkä. Kiihottumisen aikana klitoriksen paisuvaiskudos täyttyy kauttaaltaan ja kovettuu.

Lue myös: Naisen herkkä paikka on hämmentänyt miehiä jo vuosituhansia – mutta tiedätkö sinä, missä sijaitsee pärrä?

Myytti 7: Naisten orgasmit ovat voimakkaampia kuin miesten.

Tutkimusten mukaan orgasmin saaminen näyttää kaikkien ihmisten aivokuvissa oikeastaan perin samanlaiselta. Sen vuoksi tutkijat ovat tulleet tulokseen, että orgasmit ovat yleisesti melko samanlaisia kaikilla sukupuoleen katsomatta.

Bustle-sivustolla huomautetaan, että tämän myytin takana on todennäköisesti valtavirtaporno. On helppoa kuvitella naisten nauttivan orgasmista miehiä enemmän, jos näkee jatkuvasti videoilla kovaäänisesti ja liioitellusti voihkivia naisia. Tästäkin syystä on hyvä muistaa, että pornolla on usein hyvin vähän tekemistä todellisuuden kanssa.

Lue myös: Katuporatyyli ja 21 muuta seksi-ideaa, joista voit syyttää pornoa

Myytti 8: Suurin osa naisista on heteroseksuaaleja.

Viimeaikaisten tutkimusten mukaan valtaosaa itseään heteroina pitävistä naisista kiihottavat sekä miehet että naiset. Yhä useammat nuoren sukupolven edustajat myös määrittelevät itsensä bi- tai homoseksuaaleiksi.

Nykykäsitys seksuaalisuudesta onkin se, että seksuaalisuuden ei katsota olevan joko tätä tai tuota.

– Se nähdään enemmän jatkumona, jossa ihmisellä on mahdollisuus kokea seksuaalinen suuntautumisensa eri tavoin, vahvistaa psykoterapeutti ja kliininen seksologi (NACS) Tarja Santalahti kertoi Me Naisille pari vuotta sitten.