Ystävyyden loppuminen voi olla yhtä rankkaa kuin avioero. Näyttelijä Maria Sid pakottautui luopumaan ystävästään, kun tunsi itsensä aina jyrätyksi. Kirjailija Merete Mazzarella hylättiin uuden rakkauden takia.

"Yksipuolinen ystävyys on tuhoisaa"

Ensin ystävä voi hurmata täysin, sitten hallita liikaa. Kun näyttelijä Maria Sid, 43, ymmärsi, etteivät tällaiset ystävyydet tehneet hänelle hyvää, hän joutui pakottautumaan niistä irti. Mutta se vei kauan aikaa, ja vieläkin ystävistä luopuminen ja heidän herättämänsä muistot kolahtavat ja saavat hänet surulliseksi.

Maria on huomannut, että hallitsevat ystävyyssuhteet noudattavat tiettyä kaavaa. Alkuun Maria on ollut hurmoksessa toisen seurasta ja halunnut olla tämän kanssa koko ajan. Vähitellen ystävä on alkanut sanella, mitä tehdään. Pian Maria ei ole enää uskaltanut olla kaverinsa kanssa eri mieltä. Ja vaikka hän olisikin yrittänyt sanoa vastaan, hänelle on saatettu nauraa päin naamaa.

– Olen ollut se, joka tekee toisen eteen ihan kaiken miellyttääkseen tätä. Olin kuin koira, jota ulkoilutetaan tai rätti, jolla pyyhitään liat. En uskaltanut ikinä panna vastaan, vaan tein aina kaiken kuten ystävä halusi. Enkä edes tajunnut, että siinä on mitään vikaa.

Maria oppi, että on parempi olla hiljaa ja myöntyä toisen tahtoon, ettei tämän temperamenttia ja tuittuilua tarvitsisi kohdata. Hän vältteli riitatilanteita varmistelemalla, että kaverilla olisi koko ajan hyvä olla. Vähitellen tavasta tuli niin tuttu, ettei kumpikaan osapuoli enää huomannut tilanteen vinoumaa.

– Kun aina auttaa toista kaikessa, omat asiat katoavat ja ystävyydestä tulee yksipuolista. Niin menettää yhteyden omaan itseensä ja mielipiteisiinsä, ja tuntee itsensä heikoksi. On silti pidemmän päälle tuhoavaa antaa muiden manipuloida itseään.

Aina riittämätön

Vaikka Maria teki dominoivien ystävien eteen kaikkensa, hänestä tuntui, ettei se koskaan riittänyt. Hän piti itseään huonona ystävänä, syytti itseään toisen ikävästä olosta ja yritti olla entistä parempi. Kun tällainen ystävä soitti, valitteli pahaa oloaan ja pyysi Mariaa luokseen, tämä totteli kuuliaisesti, vaikkei olisi ehtinyt tai jaksanut.

Maria uskoo, että valtasuhteiltaan vinoutuneita ystävyyksiä ylläpiti hänen kova miellyttämisenhalunsa. Hän on aina ollut laumasielu, innostunut nopeasti uusista tuttavuuksista ja ollut helposti vietävissä. Omilleen hän muutti jo 15-vuotiaana, jolloin ystävien merkitys korostui entisestään.

– Rentouduin vasta, kun toinen sanoi, mitä tehdään. Tuntui turvalliselta, kun joku muu päätti minun elämästäni. Siitä syntyi vahva yhteishenki, joka vei mennessään.

Vahvan miellyttämisenhalun Maria uskoo juontuvan jo ala-asteelta, jolloin hän oli koulukiusattu. Se sai hänet tuntemaan itsensä arvottomaksi.

Myös ystävyyteen liitetyt mielikuvat ovat pitäneet Mariaa kiinni manipuloivissa suhteissa. Ystävyydestä kun sanotaan, että sen kuuluisi kestää mitä tahansa, että kaveria ei jätetä ja että ystävien pitäisi aina olla toisilleen suoria ja rehellisiä.

– Mutta onko reilua, jos saa jatkuvasti kuulla vaikkapa näyttävänsä ihan hirveältä ja päätyy yksin kotiin itkemään muiden aiheuttamaa pahaa oloa? Arvostan rehellisyyttä, mutta sen ei tarvitse olla hyökkäävää.

Hidas irtautuminen

Toispuoleinen ystävyys toi Mariasta itsestäänkin esiin piirteitä, joista hän ei ollut ylpeä. Aluksi hän purki pahaa mieltään murjottamalla. Vähitellen hän alkoi puhua toisista pahaa selän takana.

– Minusta tuli marttyyri, joka voivotteli omaa kohtaloaan ja sitä, kuinka minua vain viedään.

Maria myöntää hieman häpeillen, että hän pääsi huonoista ystävyyssuhteista eroon vasta vähentämällä yhteydenpitoa ja antamalla välien haalentua hiljalleen.

– Olen ollut nössö ja hiipinyt ulos ystävyyksistä. Edelleen tuntuu nololta, ettei minulla ole ollut rohkeutta olla rehellinen ja sanoa, mitä oikeasti ajattelen.

Maria tiedostaa, ettei valtaa käyttävä ystävä ole itse ymmärtänyt tekevänsä väärin häntä kohtaan. Ystävä ei ole ollut paha, vaan vikaa on ollut yhtä lailla Mariassa.

– Olen ollut liian varovainen ja vähätellyt omia ajatuksiani toisen vuoksi, vaikkei sellaiseen tarvitsisi suostua. Ystä­vyydessä pitää pystyä olemaan eri mieltä ilman, että täytyy pelätä suhteen hajoamista. Kaikkein tärkeintä on keskinäinen kunnioitus ja jos se puuttuu, homma ei toimi.

Iso käännekohta Marian elämässä oli, kun hänestä tuli 26-vuotiaana äiti. Se teki hänestä aiempaa vahvemman, koska hänen oli pakko pärjätä ja pitää huolta lapsestaan. Siihen väliin ei päässyt enää tunkeutumaan vahvinkaan manipuloija.

– Äidin rohkeus on suurin ja mahtavin juttu. Se vahvisti itsetuntoani. Lasten kautta sain kokonaan uuden elämän.

Kuin avioero

Vaikka ystävyyksien lopettaminen oli Marialle välttämätöntä, se oli myös äärimmäisen raskasta. Maria vertaakin ystävyyden päättymistä avioeroon. Hänen mielestään ystävyydestä voi tulla aivan samalla tavalla läheisriippuvaiseksi kuin parisuhteestakin, sillä siinä on samoja sävyjä kuin rakkaudessa.

– Ystävät, joista olen joutunut luopumaan, ovat minusta edelleen maailman ihanimpia ja hurmaavimpia ihmisiä. Mutta mukaan on tullut myös suru siitä, ettei ystävyys ole voinut jatkua. On aina hirveän vaikeaa ja rankkaa päättää mikä tahansa tärkeä ihmissuhde.

Marialla on edelleen asialliset välit menetettyjen ystäviensä kanssa, eikä hän juokse karkuun heihin törmätessään. Vain kerran ystävyys on mennyt poikki niin pahasti, että se loppui kuin seinään. Kokemus oli niin kamala, ettei hän toivo sen enää toistuvan.

Tavatessaan entisiä ystäviään Maria tunnistaa edelleen tutun houkutuksen, joka alkaa välittömästi vetää häntä puoleensa. Olisi niin helppo ajatella, että ehkäpä asiat olisivat nyt toisin. Silloin Maria kuitenkin pysäyttää itsensä ja ottaa tietoisesti etäisyyttä.

– Olen antanut ystävilleni anteeksi, mutten ikinä enää anna heille itseäni kuten ennen. Ylipäätään olen tullut ystävyyssuhteissa varovaiseksi. Minun on vaikea luottaa muihin, ja kestää pitkään, että uskallan antautua.

Marian mukaan hyvän ja dominoivan ystävyyssuhteen erottaa tutkailemalla omia reaktioitaan. Jos ahdistuu ja väsyy jo pelkästä tulevan tapaamisen ajattelemisesta, pitäisi hälytyskellojen soida. Kun taas odottaa toisen tapaamista innolla ja tietää jo etukäteen, että tulossa on ihana ilta, suhde on terveemmällä pohjalla. Sellaisiakin ystävyyssuhteita Marialla onneksi riittää.

– On ihanaa huomata, kuinka tiettyjen ihmisten kanssa on todella helppoa ja rentouttavaa olla. On mahtavaa, kun saa olla täysin oma itsensä, nauraa, itkeä ja hengittää vapaasti. Ei ole olemassa mitään parempaa kuin oikeasti hyvä ystävä.

"Ajattelin aina, että ystävyys on ikuista"

Oliko se ystävyyttä, jos se kerran päättyi?

Tätä kysymystä kirjailija Merete Mazzarella, 66, on pohtinut paljon yli kahden vuoden ajan. Pari vuotta sitten hän löysi elämänsä rakkauden mutta menetti samalla läheisen ystävättären, joka ei voinut hyväksyä Mereten uutta elämäntilannetta. Eihän naimisissa olevan, päälle kuusikymppisen naisen ollut soveliasta suin päin rakastua toiseen mieheen. Varsinkaan Mereten, joka oli usein puhunut uskollisuuden tärkeydestä. 

Niin kuitenkin kävi. Töölöläisasunnon pöydällä on kaksi läppäriä. Vaikka juuri nyt kotona on vain talon emäntä, on helppo kuvitella kuinka kaksi eläkkeelle jäänyttä professoria istuu pöydän vastakkaisissa päissä koneitaan naputellen.

Tietokoneella oli tärkeä rooli myös Mereten ja ystävättären suhteessa. Vuosikausia he aloittivat päivänsä sähköposteja vaihdellen. Mitä tahansa maailmassa tapahtuikin, ystävällä oli siitä napakka mielipide. Aamuvirkut naiset vaihtoivat hetken ajatuksia meilitse ja sitten ystävätär päätti viestinsä sanoihin "nyt päivän töihin".

Sähköpostin välityksellä ystävä myös ilmoitti, ettei voi hyväksyä Mereten käytöstä.

– Se oli viimeinen yhteydenotto häneltä. Luulen, että jopa ymmärrän hänen reaktionsa, mutta sitä en ymmärrä, ettei hän halua keskustella kanssani. On surullista, jos ei saa selittää ratkaisuaan läheiselle ystävälleen. Hän ei koskaan antanut minun kertoa omaa versiotani tapahtuneesta, Merete sanoo.

– Ensin kaipasin ystävääni, mutta sitten tulin epävarmaksi. Mitä jos hän ei ollutkaan sellainen, joksi hänet kuvittelin? Aloin epäillä myös itseäni. En tainnutkaan olla se ihminen, joka mielelläni olisin ollut.

Merete kaipaa ystävänsä nopeaa älyä ja välillä vastakkaisiakin mutta hyvin perusteltuja mielipiteitä.

– Nyt tietty keskustelutapa, intellektuaalinen puhe, on elämästäni poissa, Merete kertoo.

Suoraa puhetta

Mereten elämässä asiat eivät ole aina menneet perinteisen kaavan mukaan. Paitsi että hän rakastui eläkeiässä ja erosi aviomiehestään, hän muutti ensimmäiseen omaan asuntoonsa 65-vuotiaana.

Ei siis ihme, jos lähipiiri on välillä ollut ymmällään naisen käänteistä. Harva on kuitenkaan suoraan sanonut mielipidettään, ja oikeastaan Merete arvostaakin entisen ystävänsä suoraselkäisyyttä.

– Ystävän pitää voida sanoa toiselle, jos ei pidä siitä, mitä tämä tekee. Tällaisia keskusteluja pitäisi olla useamminkin. Silti ystävyydessä keskeistä on se, että ystävä on ihminen, joka kuitenkin aina yrittää ymmärtää toista.

– Luulen, että ystäväni oli jollain tavalla idealisoinut minua ja pettyi siihen minkälainen ihminen oikeasti olin. Hän kai päätti, etten ollutkaan se ihminen, joksi hän minut kuvitteli. Välirikostamme on nyt kaksi ja puoli vuotta eikä hän edelleenkään ole suostunut tapaamaan minua. Luulen, että alkaa olla aika, että myös hän on minulle eri ihminen kuin miksi minä häntä luulin.

Jälkeenpäin Merete on myös tajunnut, että sähköposti voi olla vaarallinen tapa kommunikoida. Kirjoitettua tekstiä lukiessa vastaanottaja ei kuule äänensävyjä, joten asioita käsittää helposti väärin.

– Jos ystävän kanssa tulee ongelmia, pitäisi tavata heti kasvotusten. Muuten voi käydä niin, ettei lopulta enää muista mikä alkuperäinen ongelma oli, mutta toisen tapaaminen tuntuu niin epämukavalta, että sitä siirtää ja siirtää tuonnemmaksi.

Syyllisyys piinaa

Jos välit poikki pannut ystävä olisi halunnut keskustella, olisi hän kuullut Mereteltä tämän: melkein kaksikymmentä vuotta vanhemman aviomiehen jättäminen ei missään tapauksessa ollut helppoa, mutta monien kompromissien liittoon jääminen olisi ollut typerää, kun viimein tuntee kohdanneensa sielunkumppaninsa.

Merete huolehtii yhä entisestä miehestään ja käy tapaamassa tätä Uppsalassa pari kertaa kuukaudessa.

– Totta kai tunnen syyllisyyttä, enkä pääse siitä ikinä eroon. Hän on minua vanhempi, ja koen, että olen vastuussa siitä, ettei hän jää ihan yksin, Merete kertoo.

– Tiedän monia, jotka ovat rakastuneet ja menneet naimisiin eläkeiässä. Yhteiskunnassamme ei kuitenkaan ole mitään normia, jota pitäisi erotilanteessa noudattaa. Olen varma, että tulevaisuudessa näemme enemmän ja enemmän vanhempien ihmisten eroja. Pitääkin miettiä, miten menetellä, kun erossa toinen on paljon iäkkäämpi. 

Kaikesta huolimatta Merete on nyt onnellinen nainen. Elämänkokemuksen kasvaessa tietää paremmin, mikä ihmissuhteessa on tärkeää.

– Olin ehkä kaivannut jotain ja nyt yhtäkkiä jotain taianomaista löytyi. Luulen sen olevan tunne siitä, että on kokonaan hyväksytty. Aikaisemmin minusta on tuntunut, että joku on kyllä rakastanut minua, tai ainakin tykännyt minusta paljon, mutta minussa on kuitenkin ollut puolia, jotka eivät ole olleet mieluisia.

Uuden kumppanin kanssa hänelle on myös paljastunut – jos ei nyt suorastaan parisuhteen salaisuus – niin ainakin tärkeä osatekijä hyvään oloon:

– En usko, että puhumalla kaikki paranee vaan nauramalla. Yhdessä nauraminen on minulle uutta. Nauruun purskahtaminen laukaisee uuvuttavankin tilanteen, sillä silloin asiaa katsoo heti kauempaa ja se näyttäytyy huvittavana.

Kolmenlaisia ystäviä

Vaikka Merete ja puoliso nauttivat eläkeiän kiireettömyydestä, haluaa Merete myös pysyä kärryillä tästä ajasta. Parhaiten se onnistuu nuorten ystävien kautta.

– Äitini sanoi, että ihmisellä pitää olla kolmenlaisia ystäviä: nuoria, samanikäisiä ja vanhoja. Nuorilla on eri rytmi ja vitaliteetti. Samanikäisten kanssa elämä menee liian hitaaksi. Ja itseäni vanhempia ystäviä minulla ei kohta ole elossa.

Ystävyyssuhteita hän ei kuitenkaan enää solmi niin usein kuin nuorena, jolloin kaikki tuttavuudet olivat mahdollisia uusia ystäviä.

– Varmasti olen varovaisempi, koska tajuan, ettei aika riitä kaikille. Nyt voin hyvin tehdä eron ystävän ja tutun välille sen mukaan, kuinka paljon ja miten henkilökohtaisista asioista kerron.

Itse hän ei ole koskaan lopettanut ystävyyttä, sillä hän rakastaa jatkuvuutta ja rituaaleja.

– Olin aina ajatellut, että toisin kuin rakkaussuhteet, ystävyyssuhteet ovat ikuisia – että parisuhteen päätyttyä yhteydenpitoa voi olla vaikea jatkaa, mutta ystävyys ei koskaan pääty. Miten väärässä olinkaan.


Persoonallisuushäiriöiset narsistit ja psykopaatit pelaavat jatkuvasti erilaisia ihmissuhdepelejä.

Ihmisen leimaaminen narsistiksi tai psykopaatiksi on helppo selitys monenlaiselle ikävälle käytökselle. Aidosti persoonallisuushäiriöiset ihmiset kylvävät pahoinvointia ympärilleen, mutta tutustumisvaiheessa he osaavat piilottaa todellisen luonteensa. Tuntematonta ihmistä on lähes mahdotonta tunnistaa narsistiksi, sillä negatiiviset piirteet tulevat esiin hitaasti.

Narsisteilla ja psykopaateilla on kuitenkin tyypillisiä maneereja, jotka toistuvat heidän kanssaan käydyissä keskusteluissa. Psychology Today listasi näistä piirteistä viisi.

1. Hän uskoutuu sinulle välittömästi

Hänellä on ongelmia parisuhteessaan, perheensä kanssa ja muutenkin on ollut tosi rankkaa. Mikä hänen ongelmansa sitten onkaan, hän kertoo varmasti sinulle siitä ennen kuin edes tunnette. Tarinoillaan hän maalailee itsestään haavoittuvaa uhria.

Miksi? Avautumisella hän kaipaa sympatiaa sinulta ja yrittää pakottaa läheisyyttä. Hänen osallisuutensa vaikeisiin tapahtumiin on keino tehdä vaikutus. Mitä nopeammin asetut kuuntelijan rooliin, sitä nopeammin manipuloinnin seuraava vaihe voi alkaa.

”Kertooko hän valtavasti itsestään pyytämättä tai odottamatta sinun vastaustasi?”

2. Hän toistaa sinulle kertomaansa "luottamuksellista" tietoa yhä uudelleen

Meillä jokaisella on toisinaan tapana jaaritella samoja tarinoita kyllästymiseen saakka, mutta tarinoiden luonteeseen on syytä kiinnittää huomiota. Jos hän toistaa loputtomasti tarinaa henkilökohtaisista ongelmistaan, silloin on jotain pielessä.

Miksi? Jos arkaluontoinen tarina toistuu puheissa yhä uudelleen, kyseessä voi olla vale, jonka hän on jo unohtanut kertoneensa sinulle. Narsistit ja psykopaatit valehtelevat omaksi huvikseen ja silloin levy jää joskus vahingossa päälle. Koska ihmiset ovat korvattavissa, he unohtavat kenelle kertovat tarinoitaan.

Lue myös: Miten sinä käyttäytyisit tässä tilanteessa? Asiantuntija kertoo, mitä psykopaatti tekisi

3. Hän ei kysy sinun elämästäsi mitään

Yhdessä vietetyn ajan jälkeen saatat tajuta, että hän ei ole kysynyt sinulta missään vaiheessa mitään, vaikka sinä tiedät hänestä jo vaikka mitä. Kiinnitä huomiota suhteen dynamiikkaan: kertooko hän valtavasti itsestään pyytämättä tai odottamatta vastaustasi?

Miksi? Narsistit ja psykopaatit eivät ole aidosti kiinnostuneita asioistasi. Jos hän kyselee paljon siirtyen nopeasti kysymyksestä toiseen, hän yrittää kaivella sinusta tietoja, joita voi ehkä käyttää myöhemmin sinua vastaan. 

”Palveluksia pyytämällä he testaavat, oletko käytettävissä heidän muiden tarpeidensa tyydyttämiseen.”

4. Esittää erityistoiveita

"Erityistoiveiden" esittäminen on tyypillistä käytöstä narsisteille ja psykopaateille. Kun muut pyytävät palveluksia aidosta tarpeesta tai halusta tutustua, persoonallisuushäiriöiset ihmiset haluavat saada sinut tuntemaan olosi erityiseksi pyytämällä jotain spesiaalia. He kokevat olevansa etuoikeutettuja muiden aikaan ja vaivaan.

Miksi? He haluavat luoda dynamiikkaa, jossa olet tottelevainen. Palveluksia pyytämällä he testaavat, oletko käytettävissä heidän muiden tarpeidensa tyydyttämiseen.

5. Kummallisten sivuhuomautusten tekeminen

Oudot oletukset ja kommentit voivat olla niin negatiivisia kuin positiivisia. Jos hän sanoo sinulle "olet kavereistasi kaunein", kommentin taustalla on ristiriita: hän haukkuu passiivis-aggressiivisesti ystäviäsi samalla nostaen sinua jalustalle.

Miksi? Outojen huomautusten tekeminen on juonittelua. Ne ovat myös testi, joilla selviää pidätkö muiden puolia vai otatko törpöt kehut vain kohteliaasti vastaan.

Lue myös: Käyttäydytkö huomaamattasi passiivis-aggressiivisesti? Näin pääset huonosta tavasta eroon

 

Erimielisyydet pitäisi käsitellä puhumalla, mutta välillä jotakuta saattaa lapsettaa.

Mykkäkoulu on varmaan kaikille tuttu jostain ihmissuhteesta. Mökötät ehkä itse tai tuskastut, kun joku muu menee mykäksi. Tiedetään: aikuisten tulisi käsitellä erimielisyydet puhumalla. Välillä riita kuitenkin kärjistyy niin, että jotakuta alkaa lapsettaa ja suut vedetään suppuun.

Mykkäkoulu on herättänyt Vauvan keskustelupalstalla kiivasta mielipiteenvaihtoa, ja kokosimme kommentoijien joukosta useimmin tavattavat mykkäkoululaiset.

1. Marttyyri

Marttyyri olettaa, että muut tietävät, miksi hän on hiljaa. Vaikka häneltä kysyttäisiin syytä, marttyyri ei vastaa.

”Mieheni ennätys on 10 päivää. Itkin ja anelin puhumaan, muttei puhua pukahtanut. En edes tiennyt, mistä oli suuttunut! Asutaan nykyään erillään, saa olla puhumatta rauhassa yksinäisinä iltoinaan.”

2. Turhautuja

Mykkäkoulu alkaa, kun turhautujalta loppuvat keinot. Turhautujasta tuntuu, että toinen sanaharkan osapuoli ei osaa riidellä.

”En tykkää tavastani itsekään, mutta kotoa tullutta epätervettä tapaa on vaikea kitkeä. Pikkuhiljaa opettelen tavasta pois, kohti kypsää ja aikuista keskustelemista. Minun on vain vaikea ilmaista itseäni vihaisena, kun en tykkää edes riitelystä. Kuitenkin, vaikka tämä tapa onkin varmasti helvetin ärsyttävä, niin on tämä kuitenkin ´parempi´ kuin se, että huudetaan kurkku suorana, ja tavarat lentelevät, tai jopa käydään käsiksi toiseen.” 

3. Tasapainoilija

Tasapainoilija on usein riitojen sovitteleva osapuoli. Välillä tuntuisi reilulta, että toinenkin joutuisi hyvittelemään käytöstään riitatilanteessa. Silloin tasapainoilija turvautuu mykkäkouluun.

”Mieluummin olen hiljaa kuin henkisesti hakkaan päätä seinään ja kuuntelen, kuinka mieleni pahoittamista vähätellään.”

”Äitini on mykkäkoulujen kuningatar.”

4. Mykkämaratonin mestari

Nyt puhutaan jo kovan luokan mykkäkoululaisesta. Hän voi venyttää vaitioloa jopa päivien tai yli viikon pituiseksi. Mykkäkoulu on kuitenkin henkistä väkivaltaa ja varsinkin pitkittyneenä todella raskasta sen kohteelle.

”Vanhempieni mykkäkoulu kesti vuosia. Siis yli 10 vuotta! Päättyi, kun toinen heistä pakkasi tavaransa. Minä valitsin miehen, joka osaa puhua.”

5. Puhelias

Mykkäkoulu tuntuu hyvältä idealta, mutta juttua riittää niin, että siinä pitäytyminen on hankalaa. Puhelias vaikenee alkuun, mutta alkaa aina jossain vaiheessa jutella, tahallaan tai vahingossa.

”Rehellisesti, olen ollut mykkäkoulussa alle tunnin. En pysty olemaan hiljaa.”

6. Väärän kohteen valinnut

Tämä hahmo saattaa mennä hiljaiseksi ja vetäytyä vaikka makuuhuoneeseen vähäksi aikaa. Yleensä tilanne päättyy siihen, että tyyppi palaa mykkäkoulun kohteen luo ihmetellen: ”Mikset tullut kysymään, mikä vaivaa?”

”Mun mies on mykkäillyt itseksekseen ties kuinka kauan, en vain ole huomannut, kun ei muutenkaan puhu.”

7. Ainainen riitelijä

Ainaisella riitelijällä on melkein aina jotain kränää jonkun kanssa, ja hän pitää lukua, kenelle ei milloinkin puhu. 

”Äitini on mykkäkoulujen kuningatar. Hänellä pitää aina olla jotain kähinää jonkun kanssa menossa, ja kun ei osaa tai pysty käsittelemään ja säätelemään tunteitaan, pitää mykkäkouluja. Kotona asuessani meillä oli kuukausia puhumattomuutta.”

”Kun huomasin missä taas mennään, lakkasin puhumasta minäkin.”

8. Katoaja

Sen lisäksi, että katoaja ei puhu, hän lähtee kokonaan menemään ovet paukkuen, eikä vastaa puheluihin tai viesteihin. Siinä on kääntöpuolensa. Hän voi vain toivoa, että joku on vielä odottamassa, kun katoaja päättää palata.

”Tajusin, että en muuten helvetissä mene enää takaisin kiukuttelevan miehen luo enkä ilmoita erostakaan, kun ei kerran ole asiaa voitu selvittää kuin aikuiset. Käytiin isän kans hakemassa mun kamat, ja muutin kotiin kunnes löysin uuden kämpän.”

9. Mykän vastarinnan harjoittaja

Mykän vastarinnan harjoittaja ei itse aloita mykkäkoulua, mutta jos hänelle ei puhuta, ei vastarintalainenkaan puhu. Syntyy pattitilanne.

”Kun huomasin missä taas mennään, lakkasin puhumasta minäkin. Olin kuin häntä ei olisikaan. Ei tullut syömään kun laitoin ruokaa, niinpä sitten jäin keittiöön istumaan ja lukemaan sanomalehteä. Tiskasin, puuhailin kaikenlaista kunnes ruoat jäähtyi ja laitoin ne jääkaappiin. Kun menin olohuoneeseen, hän livahti keittiöön etsimään ruokaa!”