Tekeekö sunnuntaikävelyllä mieli pitää kädestä? Kuva: Shutterstock
Tekeekö sunnuntaikävelyllä mieli pitää kädestä? Kuva: Shutterstock

Joskus ystävän kanssa synkkaa niin hyvin, että romanssi käy mielessä.

Kolmasosa Me Naisten ystävyyskyselyn vastaajista on joskus ihastunut ystävään. Ja mikäs siinä! Jos ystävä on mahtava tyyppi, tulee helposti miettineeksi, olisiko tästä enempäänkin.

Aina ihastuminen ei ole romanttista. Joskus toisesta hullaantuu vain uutena mahtavana ihmisenä – onpa kiva saada näin hyvä tyyppi elämään. Mutta mitä tehdä, jos haaveilee muustakin kuin ystävyydestä?

Ystävään ihastuneet kertovat, kannattiko.

Suhdehan siitä syntyi – ei olisi kannattanut

”Aloin seurustella miespuolisen ystävän kanssa. Huomasin heti, ettei tämä toimi, ja sinne meni sekä seurustelusuhde että ystävyys. Kaduttaa vieläkin 20 vuoden jälkeen!” Nainen, 40

”Tilanne johti suhteeseen, jonka päätyttyä ystävyys loppui. Kadun. Ystävyys olisi ollut paljon arvokkaampaa, se oli kestänyt vuosia. Parin kuukauden suhde ei todella ollut sen menettämisen arvoista.” Nainen, 37

”Kerroin ystävälle ihastuksestani. Tunne oli molemminpuolinen ja johtikin lyhyeen seurustelusuhteeseen. Seurustelu päättyi ystävyyteen. Valitettavasti yhteydenpito muuttui siinä määrin, että seurustelun voi sanoa tehneen hallaa väleillemme, vaikka kumpikaan ei kanna kaunaa toiselle eikä ole riitoja tai muuta, mistä ero olisi johtunut.” Nainen, 20

”Harrastimme seksiä, ja meillä oli lyhyt suhde. Tunne oli molemminpuolinen. Ystävyytemme lakkasi vähitellen sen jälkeen, kun olimme harrastaneet seksiä, koska hän halusi vakavan suhteen ja minä halusinkin olla vain ystävä.” Nainen, 33

Joillekin kävi paremmin

”Kerroin ihastuksestani, ja tunne oli jollain tasolla molemminpuolinen. Tunteen annettiin kasvaa fyysiselle puolelle. Emme kuitenkaan saaneet tilannetta kehitettyä pidemmälle, ja ystävyys väljähti vuosiksi. Nykyään olemme kavereita.” Nainen, 29

”Olen ollut ihastunut ystävään melkein 10 vuotta. Olen onnistunut pitämään ystävyyden hyvällä pohjalla, mutta koko tämän ajan olen salaa miettinyt ystävääni enemmän kuin ystävänä. Mietin myös todella usein, tunteeko hän jotain muuta, koska välillä tunnen kipinää myös hänen puoleltaan. Yleensä kipinä on helposti tunnistettavissa, ja sitä on välillämme joskus hyvinkin paljon. Pitkiä katseita, salaa katsomista, jatkuvasti kehuja ja kiinnostusta.

Minulle on ok, että pysymme ystävinä, koska tiedän, etten koskaan tule tunnustamaan hänelle tunteitani – eikä hänkään minulle, jos sellaisia hänellä on. Tulemme varmasti pysymään loppuelämän yhteyksissä ystävinä, mutta tulen varmasti aina miettimään häntä myös muulla tavalla. Ei se varmaan haitaksikaan ole. Ainakin olen todella hyvä ystävä, koska kunnioitan häntä ja haluan hänelle parasta.” Nainen, 24

”Kerroin ihastuksestani ystävälle myöhemmin, kun ystävyys oli lujittunut ja ihastus muuttunut välittämiseksi. Hämmentävää oli, että ystävä oli tuntenut samalla tavalla.” Nainen, 48

Nykyteknologian ansiosta yhteydenpito kaukana asuvan rakkaan kanssa on helppoa. Aina se ei ole hyvä asia. 

Olen ollut etäsuhteessa kerrallaan vain alle vuoden, enkä enempää olisi jaksanutkaan. Ikävä raastoi, mutta ehkä vielä enemmän raastoivat puhelinsoitot. Luuriin tarttuessani toivoin suhdetta vahvistavaa lepertelyä ja henkevää keskustelua, mutta aika usein sain parin sanan vastauksia, molemminpuolista turhautumista ja lopulta riidan. 

Ystäväni elää pitkässä suhteessa, johon on aikojen saatossa mahtunut monta monituista etäpätkää. Nykyinen etäelo jatkuu todennäköisesti useita vuosia, mutta kumpikaan suhteen osapuoli ei vaikuta turhautuneelta tilanteeseen. Niinpä kysyin hiljattain, mikä toimivan etäsuhteen salaisuus oikein on. 

– Me ei oikeastaan soitella, ystävä sanoi. 

Pariskunta pitää silti usein yhteyttä viestein ja tapaa, kun se on mahdollista. Soitot vain ovat karsiutuneet vuosien varrella pois pahaa mieltä aiheuttavina. 

Keskittymiskyky ei riitä

Whatsapp-viestien luulisi välittävän sanatonta viestintää vielä huonommin kuin puhelujen, mutta jostakin syystä juuri puhelut näyttävät nostavan turhautumislukemat helpoiten taivaisiin.

Ehkä syy on katteettomissa odotuksissa, joita itsekin vaalin etäsuhdeaikanani. Henkevä puhelinkeskustelu tekee tutkitusti etäsuhteessa elävistä läheisempiä kuin arkensa jakavista, mutta toisaalta kunnollinen juttelu vaatii keskittymistä, joka on älypuhelinaikana vähissä – erityisesti, jos takana on pitkä työpäivä tai puhelu sattuu tilanteeseen, jossa olisi muutakin tekemistä. 

”Puhelu tulee usein huonolla hetkellä.”

Vastarakastunut ehkä antautuu mielellään tuntien puheluihin päivittäin muista kiireistään välittämättä, mutta vuosikymmenen yhteiselon jälkeen viestit tuntuvat helpommalta ja huomaavaisemmalta kommunikaatiovälineeltä. Varsinkin, jos rakastavaiset asuvat eri aikavyöhykkeillä tai tekevät eri tavalla rytmitettyä työpäivää, puhelu tulee usein huonolla hetkellä.

Skypeä vai nykyajan kirjeitä?

Osa etäsuhteessa elävistä pareista on ratkaissut keskeyttämis- ja keskittymisongelmat puhumalla puhelunsa Skypessä niin, että yhteys on auki mutta mitään erityistä ei välttämättä tehdä tai sanota. Näin voidaan simuloida yhdessä asumista, johon kuuluu samassa tilassa oleskelu ilman kummempaa yhteistä tekemistä.

Osa taas keskittyy viestittelyyn. Kuten rakkauskirjeen ennen vanhaan, myös viestin voi kirjoittaa silloin, kun sattuu olemaan puuhaan sopivassa mielentilassa. Kirjeisiin verrattuna viesteissä on se hyvä – tai no, tilanteesta riippuen myös huono – puoli, että ne saapuvat perille välittömästi. Jotta viestittely säilyy mukavana yhteydenpidon muotona, täytyy parin löytää yhteinen linja siihen, kuinka nopeasti ja millä tavoin viesteihin reagoidaan. 

Vuosia etäsuhteessa ollut yhdysvaltalainen psykologi Roni Beth Tower kehottaa etäsuhteessa olevia sopimaan säännöistä, mutta myös välttämään puheluihin ja viesteihin perustuvaa sekoilua. Vaikka yhteisiä vuosia olisi takana paljonkin, muuhun kuin kasvokkaiseen viestintään liittyy iso väärinymmärrysten riski. 

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti