”Ystävystymisemme oli sattumankauppaa. Jos tapaisimme nyt, voi olla, ettei meistä tulisi ystäviä”, Antti ja Saara sanovat. Kuva: Päivi Ristell
”Ystävystymisemme oli sattumankauppaa. Jos tapaisimme nyt, voi olla, ettei meistä tulisi ystäviä”, Antti ja Saara sanovat. Kuva: Päivi Ristell

Näyttelijä Antti Holma ja näytelmäkirjailija Saara Turunen tutustuivat lukiossa junan tuomina maalaisina. Läheisiä ystävyksistä tuli viimeistään, kun Saara muutti kämppikseksi Antin asuntoon. – Saaran seurassa saan olla erakko, Antti sanoo.

Näyttelijä Antti Holma ja näytelmäkirjailija Saara Turunen ystävystyivät teineinä Kallion lukion tupakkapaikalla. Läheisiä heistä tuli viimeistään, kun Antti tarvitsi kämppistä etelähelsinkiläiseen kotiinsa ja Saara pakkasi muuttokuorman ykkösen ratikkaan.

– Silloin tutustuin Antin henkilökohtaiseen puoleen. Koulussa Antti oli naistennaurattaja, mutta se oli vain se julkinen puoli, Saara sanoo.

Yhteisen talouden pyörittäminen sujui, vaikka Antti eli kaaoksessa ja Saara siivosi minkä ehti.

– Olen ihan sika, edelleen. Tein läksyt ja luin kokeisiin, mutta kodin kunnossapito ei sujunut. Saara taas on siivousnatsi, Antti sanoo ja nauraa.

– Se oli ihmeellinen symbioosi, tosi tärkeätä aikaa. Olimme toisillemme perhe, Saara kertoo.

Antilla on vain muutama läheinen ystävä.

– Saaran seurassa saan olla erakko. Joudun työssäni teeskentelemään sosiaalista. Tykkään olla yksin, että lataudun. Vähäiset ystäväni ovat sellaisia, joiden seurassa oleminen ei ole kuluttavaa.

Eläkeläiskerho paasaa

Antti ja Saara tapaavat yleensä sunnuntaisin. Silloin Antti tulee käymään ja heittäytyy Saaran sohvalle.

– Tämä on tällainen eläkeläiskerho. Antti tulee kahville ja paasaan sille kolme tuntia feminismistä, Saara sanoo.

He jakavat sattumuksia, joille tietävät toisen nauravan, puhuvat yhteiskunnasta ja politiikasta ja kyselevät neuvoja työasioissa – Saara on ainoa, jolta Antti niitä kysyy.

– Saara tietää ensimmäisenä, jos tapahtuu jotain isoa, Antti kertoo.

Ystävykset eivät juuri riitele, mutta ovat usein eri mieltä. Väittelyiden päälle kuitenkin nauretaan.

– Antissa parasta on huumorintaju, verbaalisuus ja hauskuus sekä toisaalta sellainen jämptiys ja päämäärätietoisuus. Voimme käsitellä kärsimystä huumorin kautta, nauraa elämän epäonnelle, Saara sanoo.

Millaisia vaiheita taiteilijakaksikon ystävyyteen on mahtunut? Lue Saara Turusen ja Antti Holman meidän suhde -haastattelu Me Naisten numerosta 19/2015.

Lue myös:

Uusi Putous-tähti Antti Holma: "Homoutta ei pidä peitellä"

Tällainen on uusi Putous-tähti Antti Holma

Putous-tähti Antti Holman erikoinen ruokavalio hämmästyttää

Välillä on ihan okei keskittyä myös niihin sinkkuelämän hyviin puoliin.

Jostain syystä vallalla on käsitys siitä, että näin loppuvuonna kaikki haluavat olla mieluummin parisuhteessa kuin sinkkuja. Yhdysvalloissa puhutaan jopa cuffing seasonista eli sesongista, jona kaikkein vannoutuneinkin sinkku alkaa pohtia, että parisuhde saattaisi sittenkin olla kiva juttu.

Mutta ovatko talven kylmyys ja juhlapyhien vietto jonkun kainalossa riittävän hyviä syitä pariutua? Sosiaalisessa mediassa muistutellaan parhaillaan sinkkuuden hyvistä puolista, kenties vastaliikkeenä kuluvan vuodenajan parisuhdekeskeisyydelle.

Sinkkuuden iloja on jaettu kasapäin Twitterissä tunnisteella #WhenImNotDating. Sekä parisuhteessa että sinkkuudessa on tietenkin sekä hyvät että huonot puolensa, mutta nämä päivitykset saavat sinkkuuden kuulostamaan aika hiton upealta.

Poimimme twiiteistä parhaat syyt pysyä sinkkuna.

1. Voi tehdä ihan mitä haluaa

No ihan kuin parisuhteessa ei muka voisi toteuttaa itseään, mutta sinkkuna asioista ei tarvitse neuvotella sitäkään vähää. Ei kompromisseja!

2. Kaikki on omaa

Koko pitsa/karkkipussi/kirsikkatomaattirasia vain itselle, aah.

3. Voi olla juuri niin karvainen tai karvaton kuin haluaa

Kyllä, joskus karvoja tulee ajeltua myös miellyttämisen vuoksi, vaikkei sinänsä olisi mikään pakko.

4. Säästyy rahaa

Deiteillä käyminen saattaa tulla hitsin kalliiksi.

5. Itsetunto ei romahtele

Ei toiveita, ei pettymyksiä.

6. Jää enemmän aikaa hemmottelulle

Deiteillä ravaaminen vie rahan lisäksi aikaa. Joskus on ihanaa olla koko ilta yksin omassa rauhassa ja ihan vain hemmotella itseään.

7. Deittailemattomuus on hauskaa

Ei hauskanpidon tarvitse olla aina muista ihmisistä kiinni.

8. Epämiellyttävät kohtaamiset jäävät väliin

Voit tapailla vain lempi-ihmisiäsi!

9. Harrastuksiin voi todella paneutua

Koko kämppä kasveille? Sinkkuna siitäkään ei tarvitse neuvotella.

Mikä sinkkuudessa on mielestäsi parasta? Keskustele kommenteissa!

Empatiakirjailija Sami Kedon mukaan myötätunto toisia kohtaan on myös asennekysymys.

Mikä tekee meistä empaattisia?

Maailma on täynnä tarinoita ihmisistä, joilla ei ole mitään – mutta jotka ovat aina valmiita antamaan sitä vähästäänkin muille. Tarinan toisella laidalla ovat rikkaat ja etuoikeutetut. Heillä olisi, millä auttaa, mutta myötätunto puuttuu.

Ihan niin yksinkertainen maailma ei ole, mutta empatiasta tietokirjan kirjoittanut Sami Keto kertoo, että kyky empatiaan tosiaan saattaa heiketä, kun ihminen rikastuu tai nousee yhteiskunnan hierarkiassa korkeammalle. 

– Tämä on havaittu todella monessa yhteydessä, Keto sanoo.

Yksi syy rikkauden ja empatian käänteiseen riippuvuuteen on se, että reiluus on Kedon mukaan useimmille ihmisille hyvin tärkeää. Jos siis ihminen on epäreilun korkeassa asemassa, hänen täytyy jotenkin pystyä perustelemaan ja oikeuttamaan eriarvoinen asema itselleen. 

– Jotta pystytään tasaamaan tilanne, alempana olevien arvoa pitää vähän laskea ja ajatella, että minä ansaitsen etuoikeuteni ja muut tekevät jotakin väärin.

Eriarvoisuus vaikuttaa empatiaan

Empatian määrä liittyy myös yhteenkuuluvuuden ja keskinäisriippuvuuden kokemuksiin. Ne, joilla on paljon rahallista tai sosiaalista pääomaa, ovat vähemmän riippuvaisia toisistaan ja samastuvat toisiin vähemmän, mikä selittää heikompaa empatiakykyä. 

– Eliitti kokee yhteenkuuluvuutta omassa piirissään, vähävaraiset laajemmin, Keto tiivistää. 

Hän kertoo, että yhteiskunnan eriarvoistumisen on kuitenkin havaittu johtavan siihen, että myös hierarkiassa alimpina olevat kokevat entistä vähemmän yhteenkuuluvuutta ylempänä olevia kohtaan. Eriarvoisuus siis heikentää ihmisten empatiakykyä ylipäätään.


Empatiaa voi suunnata

Sami Kedon mukaan empatia on oleellinen osa ihmisyyttä, ja olemme kaikki enemmän tai vähemmän empaattisia. Se kuitenkin vaihtelee, mihin suuntaamme empatiamme. Empatian kokemista ohjaavat yhteiskunnan rakenteet ja kulttuuriset kertomukset.   

Osa meistä kokee myötätuntoa kedon kukkasiakin kohtaan, osa suhtautuu empaattisesti ainoastaan omaan lähipiiriinsä. 

”Usein empatia on tilannekohtaista.”

Esimerkiksi rasistisessa mellakassa vihaa huutava ihminen voi olla hyvinkin empaattinen, tosin suppeaa piiriä kohtaan. Myös voimakkaat negatiiviset tunteet nimittäin tarttuvat empaattiseen ihmiseen ja voivat viedä mukanaan.

– Usein empatia on tilannekohtaista. Totumme toimimaan toisissa tilanteissa empaattisesti ja toisissa epäempaattisesti. Se on myös asennekysymys; päättääkö, että tämä on sellainen tilanne, jossa ollaan empaattisia, Keto kertoo.

Piiri, jota kohtaan ihminen tuntee empatiaa, voi Kedon mukaan kutistua esimerkiksi tilanteessa, jossa ihmisen asema yhteisössä on epävarma tai jossa ihmisryhmien välillä on kilpailuasetelma.

Huomattavia empatiapuutteita on Kedon mukaan yleensä vain narsisteilla ja psykopaateilla. He pystyvät lukemaan kanssaihmisiään, mutta eivät jakamaan heidän tunteitaan – myötätunto puuttuu.