Patologisellakin valehtelijalla on oma logiikkansa. Kuva: Shutterstock
Patologisellakin valehtelijalla on oma logiikkansa. Kuva: Shutterstock

Asiantuntijat kertovat, mikä saa patologisen valehtelijan puhumaan palturia – ja miten valheryöpystä voi tehdä lopun.

Löytyykö lähipiristäsi ihminen, joka suoltaa valheita suustaan automaattivaihteella? Patologisen valehtelijan edessä loppuvat ymmärrys ja konstit nopeasti. Narsismiin usein liitetty ilmiö on kaukana diplomaattisesta valkoisesta valheesta.

– On tärkeää erottaa satunnainen valehtelu mytomaniasta. Patologinen valehtelija rakentaa jatkuvasti tarinaa, jossa hän on merkittävässä roolissa, tarkoituksenaan esimeriksi säälin tai ihailun kerääminen, psykoterapeutti Aurore Le Moing kertoo Marie Claire -lehdelle.

Kaikista hämmentävintä ihmistyypissä on se, että iso osa valheista tuntuu usein täysin tarpeettomilta. Miksi sepustaa tuulesta temmattua juttua, jos ei ole pakko? Valehtelijan psyykeen perehtynyt psykologi David J. Ley listaa Psychology Todayn artikkelissa kuusi syytä, jotka ajavat patologiasta kärsivää puhumaan lööperiä.

1. Asialla on väliä – hänelle itselleen

Hänen mokaamansa työjuttu on ehkä liian kova kolaus hänen egolleen, ja sepustettu versio tapahtumista pitää hänen mielensä rauhallisena. Kaikille muille kuvio saattaa olla täysin samantekevä.

2. Valhe antaa hänelle vallantunteen

Moni patologinen valehtelija saa totuuden muokkaamisesta vastustamattoman kontrollintunteen. Hallitsemalla totuutta hän kuvittelee hallitsevansa myös ihmisiä.

3. Hän hakee arvostusta

Totuus näyttäytyy karmaisevana riskinä hänen mielikuvissaan, ja hän tekee kaikkensa näyttäytyäkseen ulkomaailmalle parhaimmillaan, siis sopivasti muunneltuna.

4. Lumipalloefekti on jo päässyt liian pitkälle

Hän aloitti juttunsa ehkä vain kieltämällä olleensa oluella kavereiden kanssa. Pian kysymyksiin vastailu johtaa alkuperäisen tarinan paikkailuun seuraavan ja sitä seuraavan valheen avulla. Sotku saa pian sellaiset mittasuhteet, että yhden yksityiskohdan lööperiksi myöntäminen voi saada koko korttitalon sortumaan.

5. Hän uskoo aidosti valheeseensa

– Tutkimukset ovat näyttäneet, miten moni asia vaikuttaa muistoihimme. Rakennamme muistomme uudelleen joka kerta, kun ajattelemme niitä, kertoo Ley.

Valehtelijan jatkuvasti kokeva stressi ja itse kaivamastaan kuopasta pois pyrkiminen ovat voineet saada hänet uskomaan oikeasti omaan tarinaansa.

6. Hän toivoo valheensa muuttuvan todeksi

Patologinen valehtelija saattaa toistaa samaa lausetta odottaen enemmän tai vähemmän tietoisesti, että juttu muuttuisi todeksi sen ääneen sanomalla.

Valehtelijaa ei kannata ahdistaa nurkkaan

Noidankehän rikkominen vaatii läheiseltä hermoja, empatiaa ja oikeita kysymyksiä, sillä valehtelemisesta syyttäminen ratkaisee harvoin mitään.

– Valehtelijaa ajaa eteenpäin juuri halu tulla nähdyksi totuuden puhujana. Kysymys ’miksi valehtelet’ vain ahdistaa hänet nurkkaan, sanoo Ley.

Kysy häneltä pikemminkin, miksi asia on hänelle niin tärkeä tai miksi hän haluaa tulla nähdyksi tietyssä valossa. Patologisen valehtelijan on annettava ymmärtää, ettei totuuden kertomisesta seuraa mitään pahaa. Kuuntelijana on tärkeää pysyä rauhallisena ja rohkaista positiivisilla reaktioilla totuuden puhumiseen, vaikka sanaisesta arkusta paljastuisi ikäviäkin asioita.

03110008-

Vyörymään lähtenyt lumipalloefekti – ja 5 muuta syytä, miksi patologinen valehtelija satuilee

Eräs henkilö laittoi minulle viestiä joka oli täyttä valhetta. Sitten myöhemmin hän laittoi saman valheviestin vaikka tein hänelle selväksi että hän valehteli. Hän rakastaa patologista valehtelua minkä ehtii. Ei voi lainkaan luottaa. Sikäli ikävää koska hän toimii vammaisten henkilöiden esimiestehtävissä. Soveltuvuus alalle alinta mahdollista tasoa.
Lue kommentti

Älypuhelinten tuoma etäisyys on tehnyt ystävien näkemisen perumisesta ja myöhästelystä vähän liian helppoa.

”Tuun ihan pian, tulin hetki sitten kotiin ja vaihdoin vaatteet, niin lähden ihan just!”

”Metrossa!”

”Nähdäänkö ravintolan edessä vai sisällä?”

”Mä myöhästyn kans jonkin verran.”

”Soitellaan, kun jompikumpi on perillä.”

Edelliset ovat otteita WhatsApp-keskusteluista ystävieni kanssa. Tällaista on ystävien tapaamisten sopiminen ja niihin saapuminen 2010-luvulla: kohtaamisten ajankohtaa ”katellaan” ja ”sovitaan lähempänä” päivätolkulla, ja juuri ennen sovittua tapaamisaikaa alkavat sinkoilla viestit, joissa raportoidaan myöhästymisistä. 

Silmänsä peittänyttä apinaa esittävä emoji ja hätäinen sori-sana saavat hoitaa pahoittelun virkaa, kun kumpikaan ei oikeasti ole kovin pahoillaan siitä, että lähti taas kerran kotoa myöhässä. Viestillä on helppo sinkauttaa tilannetiedotus viivästymisestä, ja kahvilan edessä päivystävä ystävä voi käyttää odotteluajan selaamalla luuriaan – ellei itsekin ole myöhässä. 

Nykyteknologian ansiosta treffipaikalla ei tarvitse haahuilla turhaan, jos ystävälle on sattunut ylitsepääsemätön este. Toisaalta, aika harvoin myöhästely tai tapaamisen peruminen johtuu jostakin aivan yllättävästä ja ylitsepääsemättömästä. Viestittelyn helppous, sosiaalisessa mediassa kevyesti sinkoilevat kutsut ja kiireisyyden ihannointi vain ovat tehneet myöhästelystä ja viime hetken peruutuksista houkuttelevan helppoa.

Kuten toimittaja Elizabeth Kiefer kirjoittaa Glamourissa, tapakulttuuri on muuttunut siihen suuntaan, että kaverien näkemisen voi skipata introverttikortin heilautuksella, eivätkä viime hetken peruutukset ole niin vakava juttu. Perumiskuume leviää ja uhkaa ystävyyksiä, Kiefer maalailee. 

Nykyään voi säilyttää kasvonsa ja jäädä sohvalle makaamaan parilla anteeksipyytävällä emojilla. 

WhatsApp-myöhästelyn ja -perumisen lisäksi hermoja kiristävät Facebook-kutsut. Facebookissa juhlakutsut on helppo naputella koko kaveriporukalle – mutta kutsu on myös helppo jättää roikkumaan Ehkä-tilaan tai unohtaa vastaaminen kokonaan.

Älypuhelinsovellusten tuoma etäisyys on tehnyt kieltäytymisestä  ja kutsujen huomiotta jättämisestä vähän liian helppoa. Lankapuhelimitse esitettyyn kutsuun olisi ollut törppöä vastata, että katsellaan miltä loppuviikosta näyttää, ja jättää sitten tulematta. Nykyään voi säilyttää kasvonsa ja jäädä sohvalle makaamaan parilla anteeksipyytävällä emojilla. 

Siispä teen muistilistan itselleni ja vähän muillekin:

  1. Jos et pääse tai et halua tulla, kieltäydy heti kohteliaasti.
  2. Suhtaudu Facebook-kutsuihin vakavasti, jos kyse on ystävälle tärkeästä tapahtumasta. 
  3. Lähde ajoissa kotoa. Oikeasti. 
  4. Lakkaa lähettelemästä tilanneraportteja tyyliin: Bussissa! Kohta siellä! Pyöräkellarissa! Katso sen sijaan kohta kolme uudestaan. 

Keräsimme naisten arviot siitä, millainen tyyppi ei pääse jatkoon deittisovelluksessa – ei ole helppoa kellään.

Kuka väitti, että tinderöinti on helppo tapa tutustua uusiin ihmisiin? Näistä syistä nainen sivuuttaa Tinder-ehdokkaan:

  1. Profiilikuva on ryhmäkuva. Harva nainen vaivautuu aukaisemaan profiilin tarkistaakseen, kuka kuvan tyypeistä mies oikein on.
  2. Kuva on otettu likaisen peilin kautta. Ei jatkoon.
  3. Paidaton kuva. Pullistelu ei ole kuumaa, vaikka moni salimarkku saattaisi luulla niin.
  4. Liika poseeraaminen, duckface tai muu yliyrittäminen kuvissa eivät toimi miehellä eikä naisella. Aitous katoaa, kun profiili muistuttaa malliportfoliota.
  5. Rasittavan aktiiviset kuvat. Ensimmäisessä kuvassa surffilauta kainalossa, toisessa hyppää laskuvarjohyppyä ja kolmannessa valloittaa vuorta. Onko sellainen tavallinen kuolevainen ollenkaan? 
  6. Negatiivinen ensivaikutelma. Tyyppi tuomitsee naiset jo biossa sutkautuksellaan ”Swaippaa suosiolla vasemmalle, jos olet feministi, heko heko”. Onnea rakkauden etsintään, hei!
  7. Biossa ainoa kuvaus on pituus. Sekö todella on tärkein tai kiinnostavin seikka?
  8. Suttuinen ja rakeinen profiilikuva luo helposti kriippailevat vibat.
  9. Murjottava profiilikuva, tuo miesten kansantauti. Antaa luotaantyöntävän kuvan.
  10. Alaviistosta otettu selfie korostaa leukaa eikä näytä varsin imartelevalta.
  11. Kaksi edellistä niin, että samanlaisia kuvia on viisi kappaletta peräkkäin.
  12. Superliken käyttäminen tarkoittaa yksinkertaisesti liian innokasta.
  13. Imelät Live, laugh, love -voimalauseet tai Marilyn Monroen siteeraaminen. Vähänpä tiesit, jos luulit, että vain naiset sortuvat niihin. 
  14. Jos miehen täytyy profiilissaan kertoa olevansa huumorintajuinen, hän ei luultavasti ole sitä. Oikeasti huumorintajuinen kirjoittaa profiiliinsa jotain nokkelaa.
  15. Sydäntä lähellä "ruoka, matkustus ja urheilu.” Todella omaperäistä, pitäisikö tässä kiinnostua.
  16. Vain yksi kuva. Ainoastaan uhka, ei mahdollisuus.
  17. Liian vanha kuva. Tähän kategoriaan kuuluvat armeija- ja ylppärikuvat. Ihan hellyttäviä, mutta todennäköisesti antavat väärän vaikutelman.
  18. Profiilissa ei ole mitään tietoja Herra Salaperäisestä. On vaikea aloittaa keskustelua, jos ei voi tarttua mihinkään faktaan.
  19. Söpösteleviä yhteiskuvia naisten kanssa. Herättää kysymyksen, seurusteleeko hän, esittääkö vaikeasti tavoiteltavaa vai yrittääkö tehdä naiset mustasukkaiseksi.
  20. Biossa käytetään sana hipsutus. Ei jatkoon.

Jos onnistut läpäisemään tämän vaativan seulan, olet aikamoinen deittiguru!