Kuvitus Kati Kinnunen
Kuvitus Kati Kinnunen

Tällä hetkellä Suomessa ei edes teoriassa riitä kaikille koulutetuille heteronaisille yhtä koulutettua puolisoa. Mutta tarvitseeko molempien olla yhtä sivistyneitä?

Kirjailija, professori Panu Rajala kertoi peitelleensä sivistyneisyyttään, jotta puoliso Katri Helena olisi pysynyt mukana keskusteluissa. Kohukirjassaan Lavatähti ja kirjamies Rajala harmittelee, että jo ensitreffeillä hänen olisi pitänyt huomata varoitusmerkit: eihän tuo toinen edes lue romaaneja!

Saaralla, 34, on samankaltaisia kokemuksia. Entinen poikaystävä oli sydämellinen, mutta "huomattavasti tyhmempi" kuin Saara.

"Hän käytti sivistyssanoja, vaikkei edes tiennyt, mitä ne tarkoittivat. Pois lähtiessään hän saattoi sanoa 'kerään kaiken maagisen omaisuuteni ja häivyn', kun hän tarkoitti maallista omaisuutta. Olin ehdottomasti hän fiksumpi. Eipä suhde kovin­ kauan sitten kestänytkään."

Varsinaisia egoisteja, saattaa moni ajatella Panusta ja Saarasta. Toisaalta: jos kokee, että kumppanin kanssa ei voi puhua kuin säästä, alkaahan se pidemmän päälle tympiä.

Minnan, 40, vuosien suhde kaatui siihen, että puoliso oli hänestä älyllisesti kunnianhimoton.

"Kun olimme ystävieni ja heidän fiksujen puolisoidensa seurassa, vahdin koko ajan kuin haukka, ettei mies pääse paljastamaan tyhmyyttään. Jälkikäteen ajatellen kiusallisempaa oli varmaan minun tökerö tapani vitsailla, kun mieheni yritti keskustella jostain yhteiskunnallisesta."

Äly vastaan tunneäly

Tällä hetkellä Suomessa ei edes teoriassa riitä kaikille koulutetuille heteronaisille yhtä koulutettua puolisoa. Suurin yksineläjien ryhmä on koulutetut kaupunkilaisnaiset – ja kouluttamattomat maalaismiehet. Tässä joukossa miesten ja naisten kiinnostuksen kohteet ja arvot harvemmin ehkä kohtaavat. Poikkeuksiakin on.

Katariina,­ 30,­­ on valtiotieteiden maisteri ja parisuhteessa auto­mekaanikon kanssa:

"Koulutus ei suoraan kerro älystä. Ajattelen myös niin, ettei puolison tarvitse täyttää kaikkia tarpeita. Minä tyydytän älyllisen pohdinnan tarpeeni ystävieni seurassa. Miehessäni arvostan hyväsydämisyyttä, hellyyttä ja sitä,­ että hän on taitava käsistään. Hän laittaa ruokaa, leikkii lasten kanssa ja remontoi kesämökkiämme."

Annaa, 32, eivät parisuhteessa häiritse sivistyserot vaan pikemminkin erot tunneälyssä.

"Mieheni on minua huomattavasti sivistyneempi, mutta hänellä ei aina ole tunneälyä. Jos istumme iltaa­ ystäviemme kanssa, mieheni saattaa selittää toisen maailmansodan tapahtumat niin yksityiskohtaisesti, että me muut pitkästymme. Kiusaannun, kun hän ei tajua lukea ympärillään olevia ihmisiä."

Vastakohta viehättää

Väestöliiton Parisuhdekeskuksen johtajan ja parisuhdetutkijan Heli Vaarasen mukaan valitsemme helposti puolisoksi itsemme vastakohdan, sillä tällaiset viehättävät meitä. Mitä pitäisi tehdä sitten, kun uusi ja avartava alkaa pitkästyttää?

– Aina voi yrittää inspiroida toista kiinnostumaan uusista asioista, mutta kannattaa muistaa, ettei toista voi muuttaa, Heli sanoo.

Henna, 38, on kymmenen avioliittovuoden aikana hyväksynyt, että mies on häntä älykkäämpi.

"Puolisoni seuraa aktiivisesti politiikkaa­ ja on kiinnostunut historiasta ja taiteesta. Itse en jaksa syventyä asioihin samalla intensiteetillä. En myöskään jaksa esittää fiksumpaa kuin olen. Mieheni poliitikkokavereiden seurassa yritän kuitenkin olla aika hissukseen, jotta he eivät tajuaisi, miten pihalla olen."

Jussin, 32, mielestä suhteessa ei tarvitse olla älyllisesti samalla tasolla­ – riittää, että hän itse on fiksumpi.

"Olen aina valinnut puolisoikseni itseäni tyhmempiä naisia. Kaikkia kumppaneitani on yhdistänyt myös veistoksellinen kauneus. Eräs kaverini arveli kerran, että tuntisin asemani uhatuksi, jos naiseni olisi minua älykkäämpi. Ehkä siinä on perää."

Raati kommentoi:

Erilaisuus on rikkaus

Monika Fagerholm, kirjailija:

"Ennen kuin tapasin aviomieheni, vietin aikani pitkälti kaltaisteni seurassa. Ystävilläni oli samanlaisia­ kiinnostuksen kohteita kuin minulla, ja tiesimme muka kaikesta kaiken. Aviomieheni työskentelee rakennusmiehenä.­ Hän ei lue kaunokirjallisuutta, enkä minä toisaalta osaa rakentaa taloja.

En jaa mieheni kanssa kaikkia minulle tärkeitä intellektuaalisia juttuja. Joku voisi ajatella, että olen jollain tavalla fiksumpi kuin puolisoni, mutta se ei pidä paikkaansa. Ihminen, joka ei osaa tai halua kanavoida­ ajatuksiaan sivistyneesti, ei välttämättä ole sivistymättömämpi kuin ihminen, jolla on sana hallussa.

Erilaisuus tekee elämästämme rikasta. Olen oppinut mieheltäni paljon, esimerkiksi elämään hetkessä. Nautin siitä, että voin panna kantrimusiikin soimaan ja ajella mieheni kanssa paketti­autolla vailla päämäärää.

Mielestäni älykkyyttä korostetaan nykyisin joskus liikaa. Minulle älyllisyys tarkoittaa sitä,­ että ihminen on kiinnostunut erilaisista asioista, avarakatseinen ja utelias maailmaa kohtaan."

Tunneäly on tärkeintä

Claudia Eve, selvänäkijä:

"Minusta Panu Rajalan kommentit Katri Helenasta ovat sivistymättömiä. Ei ole epäselvää, kumman kanssa lähtisin yhteiselle kalareissulle.

Minulle tärkeimpiä kriteereitä miehessä ovat tunneälyn lisäksi­ huumorintaju, kuuntelemisen taito ja hetkessä eläminen. Älykkyys on seksikästä, mutta tunne­äly tärkeintä. Olen tavannut työssäni tuhansia ihmisiä,­ eikä kukaan ole sanonut: 'Meillä menee huonosti, koska se Pertti on niin tyhmä.'

Asiakkaideni parisuhdepulmat eivät yleensä liity älyyn, vaan siihen, ettei puoliso huomioi toista riittävästi. Sitä paitsi jos on sinut itsensä kanssa, ei koe alemmuutta, vaikka puoliso olisikin itseä älykkäämpi.

Minnan ja Saaran kokemukset miehen tyhmyydestä kuulostavat siltä, että miesten todellinen­ persoona on selvinnyt vasta suhteen edetessä.

Parisuhteessa samantasoista älyllisyyttä tärkeämpänä pidän sitä, että on edes joitain yhteisiä­ mielenkiinnon kohteita. Ensimmäinen mieheni oli bisnesmies, kun taas minä olin kiinnostunut vaihtoehtohoidoista, astrologiasta ja lapsiin liittyvistä asioista. Yhteisiä kiinnostuksen kohteita ei juuri ollut."

Pösilö valitsee kaltaisensa

Osmo Tammisalo, evoluutiopsykologiaan perehtynyt vapaa tutkija:

"Älykkyydestä on tullut haluttu ominaisuus parinvalinnassa. Koska nokkela kumppani on perinteisesti pystynyt tarjoamaan jälkeläisille hyvät mahdollisuudet jäädä eloon, älykkyys on yhä seksikästä.

Miksi kaikki eivät sitten ole vähitellen muuttuneet fiksuiksi? Se johtuu siitä, että myös tyhmät ovat osanneet lisääntyä. Lisäksi­ heimon puolustamiseen on tarvittu tyhmänrohkeita.

On selvää, että kaikki eivät voi saada fiksua, kaunista ja hyväluontoista puolisoa. Siksi tarvitaan myönnytyksiä. Rakkaus tekee­ meidät sokeiksi – tai tavallaan tarkkanäköisiksi. ­Näemme hyviä puolia sielläkin, missä muut eivät niitä näe. Koska pienet puutteet kumppanissa ovat vain hellyttäviä, pösilökin voi pariutua. Yleensä hän toki päätyy yhteen­ toisen pösilön kanssa, mutta kelpaa joskus fiksullekin. Siinä auttaa, jos pösilö on riittävän kaunis, varakas tai vaikkapa lapsirakas.

Tiedetään, että miehet ovat heikkoina kauniisiin naisiin. Sillä on biologinen alkuperä, sillä naisen ulkonäkö kertoo jossain määrin hedelmällisyydestä.

Ihmislajin pariutumisessa on kuitenkin useimmiten kyse sellaisen luottamuksen ja yhteiselämän luomisesta, joka tuottaa vastavuoroista anteliaisuutta. Siksi älykkyys, ystävällisyys ja avoimuus ovat kumppanissa niin haluttuja piirteitä."

Elämäni surkeimmat treffit, Iida Åfeldt ajattelee ja hörppii kahvia. Mies on kutsunut Åfeldtin kaljalle, vaikkei Iida edes pidä oluesta. Kun laskun aika tulee, mies toteaa jämptisti, että hänen kahdeksan euron kaljansa ja Åfeldtin euron kahvi maksetaan erikseen...

Uhriutumista kotitöistä, kisaa ja kiistaa vapaa-ajan käytöstä... Kilpailuasetelma muodostuu parisuhteeseen helposti. 

Huomasiko hän, että raadoin jälleen keittiössä? Kuka saikaan viime viikolla vaihtaa kotityöt kavereiden kanssa rillutteluun? Menevätkö nallekarkit tasan? 

Parisuhteeeseen syntyy helposti kilpailuasetelma. Tietoista tai tiedostamatonta kisaa käydään vapaa-ajasta, kotitöistä, rahasta ja siitä, kuka on oikeassa milloin mistäkin pikkuasiasta lähteneessä väittelyssä.

Väestöliiton parisuhdetutkija ja psykoterapeutti Heli Vaaranen arvioi, että kilpailuasetelma johtuu usein arvostuksen puutteesta parisuhteessa.

– Olemme Suomessa huonoja jakamaan arvostusta omalle puolisolle. Ihmettelen aina, että keneltä se olisi pois.

”Mieheni ajattelee, että voittaja on se, jolla on isompi palkka, eli hän.”

Kehun, kiitoksen ja arvostuksen puute nousi esiin myös Me Naisten kysyessä naisilta siitä, millaiset asiat ja teot loukkaavat parisuhteessa eniten. Näin kolmekymppiset naiset kuvailivat Me Naisten jutussa arvostuksen puutetta:

”Minua loukkaa, kun puolisoni ei arvosta tekemisiäni. Hän ei kehu minua koskaan eikä ymmärrä vitsailujani.” 

”Eniten satuttaa kumppanin tapa antaa ymmärtää, että minun työni tai harrastukseni ovat aina toisella sijalla. Ensimmäisenä tulevat hän ja hänen uransa.”

Kumpikin voi huonosti

Parisuhteessa kisaaminen voi myös olla riitelemisen synonyymi. Kilpailua tulee samoista aiheista kuin riitaa, eli rahasta, kotitöistä ja vapaa-ajasta. Esimerkiksi tällaisista aiheista suomalaisnaiset kertovat ottavansa matsia parisuhteissa:

”Meillä on klassinen kilpailuasetelma uhriutumisesta, aiheena mikäpä muukaan kuin kotityöt. Kumman marttyyrinviitta heilahtaa uljaimmin?”

”Mieheni ajattelee, että voittaja on se, jolla on isompi palkka, eli hän. Sen mukaan päätetään, missä asutaan ja miten koko elämä menee. En ole tähän suostunut, ja niinpä asumme eri maissa.”

”Ajankäytöstä on tullut riitaa sen jälkeen, kun suhteeseen tuli lapsia.”

”Kilpailemme siitä, kumpi on käyttänyt enemmän aikaa elämästään lasten hoitamiseen. Tai vaippojen vaihtamiseen.”

”Kun ostin sijoitusasunnon, mieheni halusi ostaa oman.”

”Aina Trivial Pursuitia pelatessa alamme kilvoitella kohti voittoa: kumpi tässä onkaan fiksumpi? Tyhmää, tiedän!”

”Ajankäytöstä on tullut riitaa sen jälkeen, kun suhteeseen tuli lapsia. Lasketaan niitä iltoja, joita toinen saa olla ulkona, kun toinen jumittaa kotona lasten kanssa.”

Eroon kisaamisesta

Lautapeliä pelatessa tai lenkkipolulla huhkiessa heräävä kilpailuvietti ei yleensä aiheuta mökötystä kummempaa parisuhdekriisiä. Jatkuva ja joka asiaan ulottuva kisaaminen sen sijaan tekee elämästä vaikeaa. 

– Silloin kumpikaan ei voi hyvin, ei edes se, joka siellä tunkiolla kukkoilee, Heli Vaaranen sanoo. 

Ensimmäinen askel kilpailuasetelman keskeyttämisessä on ongelman huomaaminen. 

– Toinen askel on juttelu kumppanin kanssa ja sen ymmärtäminen, että kilpaileminen ei voi jatkua loputtomasti, Vaaranen toteaa.

Peliä ei ole menetetty, vaikka kumppani ei heti muuttaisi käytöstään vähemmän kilpahenkiseen suuntaan. Yksipuolinenkin päätös siitä, ettei enää ryhdy kilpailemaan oman rakkaan kanssa, voi Vaarasen mukaan auttaa.