Ne tuovat mukanaan kaikkea värikästä, ja joskus synkkää. Kuva: Shutterstock
Ne tuovat mukanaan kaikkea värikästä, ja joskus synkkää. Kuva: Shutterstock

Ja jos joku katuisi, uskaltaisiko hän sanoa ääneen?

Jos ei olisi lapsia, lähtisin töiden jälkeen suoraan vaikka skumpalle, tai rannalle. Tapaisin kavereita paljon enemmän, harrastaisin enemmän.
 
Kukas se siinä haaveilee? Kahden alle kouluikäisen lapsen äiti Airi, 37, mutta ei tietenkään omalla nimellään. Jos meillä on vielä muutama tabu olemassa, niin yksi on vaihdevuodet ja toinen se, jos miettii, miksi ihmeessä menikään tekemään lapsia.

Kamalan paljon pakollista

”Ei sitä sitten kadu! Ennemmin katuu, jos jättää lapset hankkimatta”, sanoo wanha kansa aina ihmisille, jotka miettivät, pitäisikö lisääntyä vai ei. Nämä puolestaan miettivät, että mitä jos katuukin – kukaan ei vain kerro totuutta, koska perheelliset haluavat promota omia valintojaan? Jotta muillakin olisi vaikeaa?

– Se siinä juuri on: jos ei ole tehnyt lapsia, ei tiedä, mitä vaille jää. Kun on lapsia mutta ehti myös elää lapsettomana, on mihin verrata. Harvempi haluaisi lapsia, jos pääsisi kokeilemaan kumpaakin elämää, Airi sanoo.

Oman ajan puute on Airin mielestä vanhemmuuden ikävin asia. Enää ei pysty tekemään mitään ex tempore: ensin pitää hakea lapset tarhasta ja tehdä ruokaa. Omat menot täytyy sopia monen ihmisen kesken, kalenterin kanssa, viikkoja etukäteen. Elämä on asioiden suorittamista, rutiineista ei tule loppua. Toisaalta omat lapset ovat viehättävimpiä tyyppejä, mitä Airi tuntee.

Ei heitä tietenkään kadu.

– Ei heitä tietenkään kadu. Ajatus, että heille sattuisi jotain, on kauhea. Ehkä katumus ei olekaan oikea sana. On vain sellaisia hetkiä, jolloin miettii että voisi olla toisinkin. Vapaudenkaipuuta.

Rohkea Victoria

Lasten hankkiminen on aivan vapaaehtoista nykyajan länsimaissa. Toisekseen se ei ole kaikille mahdollista: yllättävän moni ei saa lasta, vaikka toivoisi.
 
Siksi tuntuu eksoottiselta löytää brittilehdestä nimellään, kuvan kanssa, puhuva Victoria Elder, joka kertoo katuvansa lisääntymistään. Hänen lapsensa, nyt 17-vuotias tytär, oli aikanaan hyvin toivottu, ja silti Victoriasta tuntui ensi hetkestä alkaen, että tuli tehtyä virhe. Jos hän nyt saisi uuden elämän, hän valitsisi lapsettomuuden ja hankkisi mieluummin koulutuksen.

Asian kertominen Guardianille kuulostaa yhtä fiksulta kuin että postaisi kissantappovideon nettiin ja jäisi odottelemaan palautetta. Sitä tulikin: itsekeskeinen, narsistinen, psykopaattinen, hoidon tarpeessa, alapa aikuistua, sääliksi käy tytärtä.

No niin käy! Lapsihan on aivan hyvä syy olla sanomatta ääneen, vaikka lisääntyminen kaduttaisikin: miltä sellainen tuntuu jälkikasvusta? Victoria Elder toteaa, että tytär on hänelle hyvin rakas eikä kyse ole ollenkaan sellaisesta katumuksesta, ja tytär vahvistaa: “Ei se sitä ole, ettei äiti rakastaisi minua – ei minusta ole koskaan tuntunut siltä. Lapset vain voivat käydä hermoille.”

Victoria Elder sai myös positiivisia kommentteja: vihdoinkin joku uskaltaa sanoa ääneen tabun, tuolta minustakin on tuntunut!

– Ihmiset eivät halua kuulla, että äidit eivät halua olla äitejä, Elder pohti.

Ei sitä kadu

Olisiko näin: ihmisiä suututtaa, kun joku sanoo ääneen tabun? Onko tässä asia, josta on yhteiskuntarauhan nimissä vain parempi olla hiljaa?

– En usko, että siinä on tabusta kysymys, sanoo professori Katariina Salmela-Aro Jyväskylän yliopistosta.

Ennemmin on Salmela-Aron mukaan niin, että vanha kansa on oikeassa: harva sitä sitten katuu. Hän on ollut mukana tutkimassa siirtymää vanhemmuuteen, ja katumuksestakin on kysytty. Luottamuksellisissa haastatteluissa on selvinnyt, että ihmiset eivät kadu hankkimiaan lapsia.
 
– Niitä asioita kadutaan, joita on jäänyt tekemättä. Lapsia, joita ei hankkinut. Koulutusta, joka jäi kesken, harrastuksia jotka lopetti ja ystävyyssuhteita, jotka päästi hiipumaan, Salmela-Aro luettelee.
 
Salmela-Aron mukaan ihminen on sopeutumiskykyinen: lapsen tuoma muutos järkyttää aluksi, mutta pian siihen tottuu. Lapsi tuo mukanaan kyllä ikäviäkin asioita, kuten laskevaa parisuhdetyytyväisyyttä ja masennusta. Ylipäänsä kaikki muuttuu, fiilikset ja tavoitteet elämässä.

–  Joidenkin tyytyväisyys voi lisääntyäkin, mutta yleensä muutos on negatiiviseen suuntaan. Tulee päivittäisiä harmituksen hetkiä, mutta ei varsinaista katumusta.
 
Tutkimusten mukaan käy keskimäärin näin: ennen vauvan syntymää menee hyvin, syntymän jälkeen onnellisuus vielä vähän kohoaa, ja sitten se lähtee laskusuuntaan. 2-vuotiaiden lasten vanhemmat ovat elämäänsä tyytymättömämpiä kuin olivat ennen lisääntymistä.

Salmela-Aro miettii, olisiko yhteiskunnallisesti fiksua korostaa nykyistäkin enemmän sitä, miten paljon lapsen saaminen muuttaa elämää.

Niitä asioita kadutaan, joita on jäänyt tekemättä.

– Se on kuitenkin hirvittävän iso muutos. Ihmisille saattaa tulla edelleen yllätyksenä, mitä siinä tapahtuu: pienet pakolliset asiat täyttävät elämän ja yksinkertaisetkin jutut muuttuvat vaikeiksi. Voisi olla helpottavaa, jos ihmiset tietäisivät, että niin käy kaikille.

Saa valittaa

Ei voi sanoa, että vanhemmuudesta ei saisi Suomessa valittaa. Jos kysytään seniorikansalaisilta, täällä ei muuta tehdäkään kuin kitistään, vaikka lapsiperheet nauttivat monenlaisista eduista. Nykyään saa jo isä tai äitikin sanoa, että

-    on väsynyt tai masentunut
-    hiekkalaatikon laidalla on tylsää
-    on kyllästynyt pyyhkimään räteillä erilaisia pintoja
-    huutaa lapselle suutuspäissään
-    haluaisi takaisin entisen huumorintajunsa
-    painuisi mielellään viikoksi Torremolinokseen ihan yksin
-    haaveilee itse asiassa yhteishuoltajuudesta, jolloin saisi joka toisen viikon itselleen!

Listaan saa paljon jatkoa internetistä. Facebookissa on ryhmä, jonka nimi on I Regret Having Children, 7436 jäsentä. Ryhmään postatut vuodatukset näyttävät tosiaan siltä, että elämä ei ottanut lapsen jälkeen käännettä parempaan. Mutta katumusta enemmän taitaa olla kysymys masennuksesta, väsymyksestä tai siitä, että lapsiperheen arki ottaa päähän – oma lapsi ei niinkään.

”Eniten vihaan sitä, että se tuo elämääni vääriä ihmisiä. Myrkyllinen äitini, ikävä eksä, kaikki koulun hahmot, ilkeät lapset puistossa ja heidän vanhempansa”, tilittää joku.

Neuvoja tarjolla

”Ei kannata hankkia, ei oo kivaa. Älä ihmeessä hanki.” (Mies, 31, humalassa)
 
Airi muistelee työkaverinsa varoitelleen näillä sanoilla vuosia sitten.
 
–  Ainoa, joka ei suositellut lisääntymistä! Ymmärrän kyllä, mistä se sanoma kumpusi.

Airi ajatteli pitkään, ettei hankkisi ollenkaan lapsia. Mutta mies halusi, ja uteliaisuus voitti, ja biologiakin – tuli vauvakuume. Ja onhan se niinkin, että kiinnostavat asiat elämässä eivät ole aina hauskoja tai helppoja. Ne voivat sen sijaan olla hurjia, lumoavia, vaikeita, tunteikkaita ja jättimäisiä. Airi ei ehkä kuitenkaan itse menisi varauksetta suosittelemaan lisääntymistä, jos häneltä joku kysyisi rehellistä mielipidettä.

– En mä usko, että se on kaikille onnen tuova juttu. Mutta en myöskään oleta, että kukaan mun mielipiteitä kuuntelisi; en mäkään silloin halunnut kuulla!

Tunne menee yleensä ohi

Jos lapsi tuntuu virheeltä, muista, että tilanne yleensä helpottaa ajan myötä. Kyse on lyhyestä elämänvaiheesta, vaikka se tuntuisi hetkittäin loputtomalta. Jos ongelma on arjen järjestelyissä, kuten vapaa-ajan puutteesta, pyydä apua! Sukulaisten lisäksi perheneuvolat ja MLL auttavat, ja neuvolan kautta pääsee ammattiavun piiriin. 

Lapsella on oikeus rakkauteen ja läheisyyteen, vaikka elämäntilanne ahdistaisi vanhempaa. Vinkkejä parempaan lapsiperhearkeen voi saada myös kirjoista – kokeile vaikka Elina Kauppilan kirjaa Ihana perhe.

Kokemusta on;)

Voiko lasten hankkimista katua?

Hoh hoijaa- kai sitä sanoa saa, jos on sitä mieltä. Itselleni koko ajatus on kuitenkin outo; tänä päivänä ei ole mikään "pakko" tehdä lapsia. Itse olen sitä mieltä, että lapset saadaan eikä tehdä. Toki olen jo isojen lasten (16 ja 19) äiti mutta toivoisin tähän aikaan hiukan vähemmän minä itse ja minun aikani -ajattelua. Lapset ovat hetken pieniä. Aika, jolloin todella tarvitsee tinkiä "omasta ajastaan" on pidemmällä aikavälillä vain murto-osa ihmisen elosta. Ei elämä pääty 45-50 -vuotiaana,...
Lue kommentti
Vierailija

Voiko lasten hankkimista katua?

Äiti kyllä toivoi, ettei olisi meitä saanut - ja pienenä sen ääneen kuuleminen satutti. Äiti tosin kärsi pikkuveljen jälkeen masennuksesta, joten sekin on voinut vaikuttaa - ja kaksi lasta 14 kk:n välein. Pienet ei varmaan ymmärtäneet, mutta mua ahdisti. Kai se riippuu siitä, miten se ilmaistaan. En kanna kaunaa, mutta suosittelen, ettei kuitenkaan sanottaisi kovin suoraan ihan pienille lapsille, sillä heitä tieto voi ahdistaa. Tyttökavereille voi sitten puhua, kun lapset ei varmasti ole...
Lue kommentti

Rakkauskikat pelastavat, kun tuntuu, että suhde jää kaiken muun jalkoihin.

Hyvästäkin parisuhteesta voi tulla huono, jos sen pitäminen korkealla tärkeysjärjestyksessä unohtuu. Joskus elämässä kuitenkin tulee kiirettä tai vaikea vaihe, ja suhde tipahtaa väkisinkin alemmas prioriteettilistalla.

Silloinkin voi tehdä edes ihan vähän, jotta suhde pelastuisi tai voisi paremmin!

Psykologi Eli Finkelin love hacksit eli rakkauskikat ovat tekniikoita, jotka onnistuvat vähällä vaivalla ja jopa ilman suhteen toisen osapuolen yhteistyötä. Hän on testannut niiden toimivuutta tutkiessaan tuhansia parisuhteita.

– Se vie vain muutaman minuutin kuukaudessa. Avioliitosta ei tule upeaa, mutta asiat paranevat selvästi, Finkel sanoo The New York Timesin jutussa, jossa esitellään myös muutama kokeilemisen arvoinen kikka.

Myönnettäköön, että nämä ”kikat” ovat helppoja ja nopeita, jos niitä vertaa vaikkapa pitkään putkeen pariterapiaistuntoja. Mutta ei omien ajatusmalliensa muuttaminen aina niin helppoa ole. Siinä kuitenkin auttaa, että alkaa kiinnittää huomiota omiin tekoihinsa sekä mietteisiinsä ja pohtii, mistä ne johtuvat. Rakkauskikat pakottavat miettimään näitä asioita.

1. Riidan tarkkailu ulkopuolelta

Eli Finkel seurasi avioparien elämää kahden vuoden ajan ja huomasi, että ensimmäisen vuoden aikana parien tyytyväisyys suhdettaan kohtaan väheni. Sen jälkeen osa pareista sai pienen tehtävän. Riitatilanteissa heitä kehotettiin kuvittelemaan itsensä riidan ulkopuoliseksi, neutraaliksi tarkkailijaksi, joka haluaa molemmille osapuolille vain hyvää. Mitä tämä henkilö ajattelisi parin välisestä erimielisyydestä? Löytäisikö hän siitä jotain positiivista?

Uudenlainen suhtautuminen riitoihin sai aikaan sen, että parien tyytyväisyys suhdettaan kohtaan säilyi. Niiden parien, joille ei annettu riitelyohjeistusta, tyytyväisyys laski edelleen.

”Se vie vain muutaman minuutin kuukaudessa.”

2. Parisuhteen kiitollisuuspäiväkirja 

Toisessa kokeessa parisuhteessa olevia neuvottiin kirjoittamaan kerran viikossa ylös, mitä heidän puolisonsa on tehnyt suhteen eteen. Toisen ryhmän henkilöitä pyydettiin kirjaamaan, mitä he itse ovat tehneet suhteensa hyväksi.

Omien hyvien tekojen huomioinen lisäsi sitoutuneisuutta hieman, mutta kumppanin panostuksen arvostaminen vahvisti sitoutumista huomattavasti. Arjessa ei välttämättä tule huomanneeksi asioita, joista on kumppanilleen kiitollinen, joten kerran viikossa on hyvä pysähtyä ja miettiä, mikä upea tyyppi vierellä onkaan!

3. Innostu vaikka väkisin

Olemme kirjoittaneet useaan otteeseen parisuhdetutkija John Gottmanista. Hänen mukaansa parhaiten pärjäävät ne, jotka suhtautuvat puolisonsa lähestymisyrityksiin myönteisesti. Ihan sama mitä kumppani sanoo, pitäisi osoittaa kuunnelleensa ja vielä vastatakin innostuneesti.

Ihan sama mitä kumppani sanoo, pitäisi osoittaa kuunnelleensa.

Myös Eli Finkel on samoilla linjoilla. Hänkin on huomannut, että positiiviset keskustelut lähentävät pariskuntia. Siksi hän neuvookin, että kun kumppani kertoo päivän onnistumisistaan, olisi parempi näyttää innostuksensa äänensävyn ja reaktioidensa avulla. Jaettu ilo on molempien ilo. Nosta siis katseesi kännykästä ja väännä hymy naamallesi vaikka väkisin – aito ilo yleensä seuraa perässä, kun edes vähän yrität.

4. Hyvät yöunet prioriteettilistan kärkeen

Tämä ei ole mikään varsinainen rakkauskikka, mutta tuoreen tutkimuksen mukaan univaje nakertaa parisuhteita erittäin tehokkaasti. Mitä paremmin saa levättyä, sitä todennäköisemmin riitatilanteisiin osaa suhtautua lämmöllä ja kärsivällisyydellä.

Nukkuminen kannattaa siis ottaa tosissaan! Pelkän väsymyksestä valittamisen sijaan kannattaa järjestää arkensa niin, että uni on laadukasta ja sitä saa riittävästi. Voi vaikka päättää, että alkaa pitää kiinni järkevistä nukkumaanmenoajoista. Hyviä vinkkejä löydät esimerkiksi tästä jutustamme: ”Viisas ihminen arvottaa unen erittäin korkealle”

Onko mitään hienompaa kuin olla kaveri oman äitinsä kanssa? Listasimme syyt, miksi ystävyys oman äidin kanssa on parasta ikinä.

  1. Äiti pitää aina puolesi. Hän on tässä maailmassa se, johon voit kaikkein eniten luottaa. Vaikka tunnustaisit kaikki kauheimmat syntisi hänelle, hän ei hylkää sinua.
  2. Äiti syö ravintola-annoksesi loppuun. Kehtaisitko pyytää samaa kaveriltasi?
  3. Äiti uskaltaa nostaa kissan pöydälle. Liian moni ystävä kiertelee ja kaartelee, eikä sano suoraan, jos jokin häiritsee. Äiti uskaltaa sanoa asiat niin kuin ne ovat.
  4. Äiti uskoo sinuun aina. Vaikket itsekään uskoisi itseesi.
  5. Voitte heittää miten hurttia huumoria tahansa. Huonoja vitsejä ei tarvitse häpeillä, sillä olette huumorintajultanne yhtä kieroutuneita.
  6. Tykkäätte samoista ruoista. Ei turhaa kinastelua siitä, mikä maistuu kenellekin. Olettehan syöneet samaa ruokaa yhdessä aikojen alusta asti.
  7. Äiti maksaa shoppailusi. Jos löydätte yhdessä ihanan paidan, on melkein itsestäänselvyys, että äiti tarjoutuu maksamaan sen.
  8. Äiti näkee heti, jos jokin on vialla. Äidille ei tarvitse selitellä, jos sinulla on huono päivä. Hän myös tietää, mitä tehdä, että päiväsi paranisi.
  9.  Äidin silmissä olet hienointa, mitä tässä maailmassa on. Vähempikin ihailu vetää nöyräksi.
  10. Äiti rakastaa sinua ehdoitta. Äidinrakkautta ei tarvitse ansaita. Se vain on.