Mitä näet kuvassa? Yksinäisen naisen vai yksinolosta nauttivan naisen? Kuva: Shutterstock
Mitä näet kuvassa? Yksinäisen naisen vai yksinolosta nauttivan naisen? Kuva: Shutterstock

Mitä jos alkaisit varata kalenterista joka viikko omaa aikaa, jolloin menisit treffeille itsesi kanssa? Ihan vain siksi, että yksin oleminen lisää onnellisuutta.

Sinkkuelämän tutkija Bella DePaulo aiheutti hiljattain pienoisen somemyräkän tutkimuksellaan, jonka mukaan sinkkujen elo olisi monella tapaa rikkaampaa kuin aviossa olevien. Kalifornian yliopiston psykologin mukaan sinkut ovat keskimäärin pariutuneita määrätietoisempia ja panostavat enemmän merkitykselliseen työhön, ystävyys- ja sukulaissuhteisiin sekä henkiseen kehitykseensä – koska heillä on aikaa.

Blogissaan DePaulo kertoo käyvänsä taistoa sitkeitä mielikuvia vastaan. Vaikka yhä useampi hänen mukaansa valitsee nykyään sinkkuuden, yksineläjiin suhtaudutaan vieläkin pääosin kahdella tavalla: säälien tai halveksien. Heitä pidetään joko yksinäisinä poloina tai itsekkäinä oman napansa ympärillä kiehnääjinä. Tämä paljastaa, kuinka ylipäänsä suhtaudumme yksinoloon. Vaikka moni kaipaa omaa aikaa, siihen sekoitetaan usein yksinäisyys tai itsekkyys. Olisikin jo korkea aika alkaa nähdä vapaaehtoinen yksinolo tyystin toisin!

DePaulo määrittelee itsensä ”sydämeltään sinkuksi” – elämäänsä tyytyväiseksi ihmiseksi, joka rakastaa omaa aikaa. Ehkä voisimme oppia häneltä jotain onnellisuudesta ja siitä, miksi jokaisen kannattaisi opetella nauttimaan yksinolosta, oli parisuhteessa tai ei.

Pelko pois!

Yksinjäämisen pelko on peloista suurimpia. Se on niin suuri, että monet sinnittelevät mieluummin huonossa suhteessa kuin eroavat. DePaulon mukaan pelko on iskostettu meihin jo lapsuudessa, kun jäähykopittamista eli eristämistä yksinäisyyteen käytettiin kasvatuksellisena rangaistuksena. Toisaalta opimme varhain liittämään yksinolon myös tylsyyteen. Kukapa ei olisi kuullut ”ei ole mitään tekemistä” -mankumista.

Vanhempien kannattaisi rohkaista jälkikasvuaan nauttimaan myös yksinolosta. Sen voi tehdä näyttämällä esimerkkiä eli järjestämällä merkityksellistä aikaa itselleen. Tutkimusten mukaan yksinolo auttaa irrottautumaan arjen paineista ja rentouttaa. Yksin viihtyvät arvostavat luovuutta, itsenäisyyttä, rohkeutta ja vapautta tehdä omia valintoja sekä sisäistä rauhaa. Nämä ovat myös asioita, joita yksin olemalla voi kehittää. Houkuttelevaa, eikö?

Yksin oleminen kehittää luovuutta, rohkeutta ja vapautta.

Viihdytkö itsesi seurassa?

DePaulon mukaan toiset viihtyvät luonnostaan paremmin yksin kuin toiset. Muiden jatkuva seura tuppaa kuitenkin pidemmän päälle uuvuttamaan meistä sosiaalisimmatkin. Erityisen tärkeää yksinolo on siksi, että itsensä voi hukata arjen tohinassa. Olisiko kodeissa vähemmän väsyneitä marttyyreja, jos kalenteriin merkitsisi säännöllisesti vapaata vain itseä varten?

Viihdytkö itsesi seurassa? Mitä mieluiten tekisit, kun olet yksin? Paljastavia kysymyksiä. Mitkä ovat intohimosi tai lempijuttusi, joista saat iloa, tyydytystä ja mielenrauhaa? Itsetuntemus lisääntyy, kun on rauhaa pohtia. Et voi tietää, millainen olet ja mistä pidät, jos et kokeile ja ota selvää. Uusien juttujen löytäminen nostaa myös itsetuntoa.

Mikä tekee elämästä hyvää ja onnellista, kysyy filosofi Frank Martela suositussa Valonöörit-kirjassaan ja vastaa: se, että teemme asioita, joista aidosti sisimmässämme nautimme.

– Tunne itsesi. Uskalla toteuttaa itseäsi. Tee merkityksellisiä asioita. Vahvista yhteyttä toisiin ihmisiin. Avaa silmäsi kauneudelle. Joku päivä kuolet. Tanssi nyt, kun musiikki vielä soi, Martela tiivistää elämänohjeensa.

Itsensä tuntevat tyypit ovat keskimäärin kiinnostavampaa ja kivempaa seuraa myös toisille. DePaulo muistuttaa, että yksinolosta pitävät ovat harvoin epäsosiaalisia ihmisvihaajia – päinvastoin heillä on läheisiä sukulaisia, ystäviä ja työkavereita, koska heillä on voimia ja intoa hoitaa suhteitaan.

Itsensä tuntevat tyypit ovat keskimäärin kiinnostavampaa ja kivempaa seuraa myös toisille.

Vapauta sisäinen nerosi

Ei ole sattumaa, että kirjailijat, taiteilijat, tieteilijät ja muut nerot viettävät paljon aikaa yksinään. Oma aika on luovuuden elinehto. Vaikka et haaveilisikaan Nobel-palkinnosta, luovuuden ruokkiminen rikastuttaa elämää ja lisää tutkitusti onnellisuutta.

Monista asioista voi saada enemmän irti, kun kukaan ei ole hölisemässä vieressä ja varastamassa huomiota. Vie itsesi viikoittain taiteilijatreffeille, neuvoo Tie luovuuteen -bestsellerin kirjoittaja, kouluttaja Julia Cameron. Mene yksin elokuviin, teatteriin, näyttelyyn, tanssitunnille, ravintolaan illalliselle tai kahvilaan katselemaan ohikulkijoita.

Mielenterveydelle on hyväksi järjestää aikaa, jolloin oma olemassaolo ei ole riippuvainen muiden toiveista, vaatimuksista tai odotuksista – kuvitelluista tai todellisista. Sulje some, lakkaa vertaamasta itseäsi muihin ja vain nauti luovasta joutilaisuudesta.

DePaulon mukaan oman ajan voi käyttää vaikka Netflixin katseluun, sillä yksin ollessamme uppoudumme täydemmin tarinaan. Yksin nautimme syvemmin myös vaikkapa pilvien tuijottelusta, koska ylipäänsä kiinnitämme niihin huomiota herkemmin.

Mielenterveydelle on hyväksi järjestää aikaa, jolloin oma olemassaolo ei ole riippuvainen muiden toiveista, vaatimuksista tai odotuksista.

Huomaa ilon viipaleet

Joku saattaa nyt älähtää: Hyvähän perheettömien sinkkujen on hehkuttaa omaa aikaansa! Kyllä minäkin haluaisin, mutta mistä ihmeestä sen ajan nyhdän?

DePaulon mukaan kyse on lopulta ajattelutavasta. Onnellisuustutkijat painottavat mikrohetkiä. Ne ovat niitä pieniä hetkosia, joihin emme tapaa kiinnittää arjessa juuri huomiota. Huomioiminen on mindfulnessin eli tietoisen läsnäolon perusidea. Megatrendin nimiin vannovat monet menestyjät, kuten Goog­len onnellisuusguru Chade-Meng Tan. Hän on kehittänyt myös kolmen sekunnin aivotreenin. Sen tarkoituksena on kiinnittää huomiota muutaman sekunnin hetkiin, jotka tuppaamme ohittamaan autopilotilla. Kaupanmyyjän hymy, kohtaaminen työpaikan kahvi­automaatilla, miellyttävä kappale radiossa, lumisateen kauneus katulampun kiilassa…

Tutkitusti onnellisempia ovat he, jotka havaitsevat ”ilon ohuita viipaleita” ja nauttivat niistä. Tällaisia hetkiä voi myös haalia lisää elämäänsä, vaikkapa muuttamalla työmatkaa maisemareitille. Mitä enemmän huomaat iloa, sitä enemmän tunnet iloa, Tan muistuttaa. Tällä tavalla opit luottamaan siihen, että elämä on varsin mukavaa. Tutkimuksen mukaan taitavat havainnoijat ovat myös muita luovempia ja kekseliäämpiä, he haltioituvat ja inspiroituvat helpommin.

Levollinen yksinolo on puhdasta onnea.

Lopulta olemme kuitenkin yksin

Ehkä suurinta viisautta on opetella hyväksymään elämän perusfakta: Toisiin saa ja pitää tukeutua, mutta omaa onnea ei kannata ulkoistaa ripustautumalla heihin. Hyvät ihmissuhteet sulostuttavat elämää, mutta lopulta olemme kuitenkin yksin, kuten Scandinavian Music Groupin laulukin muistuttaa.

Ajatuksen ei tarvitse olla ahdistava. Levollinen yksinolo on puhdasta onnea.

Nautitko sinä yksinolosta? Vastaa kysymyksiin jutun lopussa. Vastauksia voidaan käyttää Me Naisten jutuissa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti

Yksi sai tietää puolison pettämisestä, toinen löysi itselleen uuden rakkaan. Naiset kertovat, mistä saivat voimaa erota huonosta suhteesta.

Vaikka tietäisi, että parisuhde on tuhoon tuomittu, ei eroaminen ole välttämättä helppoa. Huonoissa, jopa väkivaltaisissa, suhteissa pysytellään muun muassa pelon, taloudellisen epävarmuuden ja lasten takia – ja siksikin, että toivotaan tilanteen vielä kääntyvän hyväksi.

Eronneet ovat kertoneet Me Naisissa suhteen päättyneen johonkin yksittäiseen viimeiseen niittiin, kuten salatupakoimisen paljastumiseen, yhtäkkiseen reissuilmoitukseen – tai kuraisiin saappaisiin

Aina eron taustalla ei ole mitään yksittäistä hetkeä, joka olisi johtanut välittömään lähtöön. Osa eronneista on kertonut sinnitelleensä pitkään tuhoon tuomitussa suhteessa odottaessaan esimerkiksi tarvittavien rahavarastojen karttumista, asunnon löytymistä tai lasten kasvua. 

Kun kysyimme, mistä eronneet ovat saaneet voimaa lähteä vahingollisesta suhteesta, saimme hyvin vaihtelevia vastauksia. Muutama toistuva teema kuitenkin on: monelle eropäätökseen herättävä hetki on jokin puolison väkivallanteko, mutta eron lopullinen toteuttaminen on vaatinut ystävien tai muiden läheisten apua. 

”Viimeisellä pahoinpitelykerralla ymmärsin, että tulen lopulta pääsemään hengestäni, mikäli suhteeseen vielä jään. Tällä kertaa mies myös potki koiraani, ja se vain oli liikaa”, nelikymppinen nainen kirjoittaa kyselyvastauksessaan.

Hän kertoo saaneensa voimaa erota työtoveriltaan, jolle lopulta uskoutui.

Moni muukin vastaaja korostaa vastauksissaan, että läheisiltä ja jopa kaukaisemmiltakin tuttavilta on mahdollista saada apua lähtemiseen ja eron jälkeisen elämän aloittamiseen, jos vain uskaltaa kertoa tilanteestaan. 

Tällaisista asioista Me Naisten kyselyyn vastanneet suomalaisnaiset saivat voimaa lähteä huonosta suhteesta:

Halusin paremman elämän 

”Olen alkoholistin lapsi ja ajattelin, että koko elämäni ei voi mennä alkoholistin kanssa. Ensin isä, sitten puoliso.”

”Viimeinen lyönti oli lopullinen niitti. Ymmmärsin ettei hän pysty muuttumaan. Tärkeimpänä syynä silloiseen päätökseen pidän kuitenkin sitä, että ansaitsen parempaa. Parempi olla yksin. Onneksi löysin lopulta ihanan aviomiehen.”

”Olin jo pitkään tajunnut, ettei suhde ole terve eikä tule toimimaan, koska mies ei koskaan nähnyt itsessään mitään vikaa. Kysyin itseltäni, pystynkö olemaan loppuelämäni tai viiden vuoden päästä vielä hänen kanssaan ja haluanko tällaisen elämän, jossa minulla ei mitään arvoa. Vastaus oli aina ei. Tiesin, että eron jälkeen oloni ei voisi olla ainakaan huonompi. Päivääkään en ole katunut.”


Terapia herätti

”Kävin itse terapiassa. Siellä jossain vaiheessa ymmärsin, ettei rakastamaansa ihmistä saa kohdella noin ja että vuosien työ itseni kanssa oli romahtamassa nopeasti hänen kohtelunsa takia. Tapahtui myös väkivaltatapaus, jossa tajusin, että haluan elää ja olla olemassa. Suhde jatkui vielä sen jälkeen, mutta se herätti jotain minussa.”

”Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen.”

”Terapeuttini avulla ymmärsin, kuinka olen toiminut koko aikuisikäni puolisoani palvellen ja kadottaen itseni kokonaan. Terapeutin kysymys: ”Mikä tekee sinut onnelliseksi?” ja se, etten osannut vastata siihen, oli niin silmiä avaava, että eroprosessi lähti käyntiin.”

Puoliso jäi kiinni

”Vuosien jahkaaminen sai viimeisen niitin, kun ystäväni parikymppinen tytär ilmoitti minulle, että hän joutui hätistelemään miestäni kimpustaan työmatkani aikana. Tyttö näytti myös mieheni hänelle lähettämät rasvaiset tekstiviestit. Olen ikuisesti kiitollinen tytölle siitä, että hän kertoi asiasta minulle, jotta sain vihdoin voimaa erota.”

”Mies jäi kiinni pettämisestä, kun toinen tai oikeastaan kolmas nainen lähetti minulle viestin. Jotenkin tajusin, etten vain voi elää niin. Pettäminen, ja tapa jolla se tehtiin, oli myös niin iso loukkaus, että ymmärsin, että miehellä on isoja ongelmia ehkä myös itsensä kanssa. Muutama ystäväni tuki minua prosessissa tosi paljon.”

Rakastuin toiseen

”Olin jo vuosia haaveillut erosta, mutta päätöksen tein, kun tapasin uuden miehen. Uusi rakkaus tuli yllättäen ja kolahti kovaa, en ollut tiennyt, millaista rakkaus kahden ihmisen välillä voi olla. En elänyt päivääkään missään salasuhteessa, vaan ilmoitin heti silloiselle miehelleni, että tämä oli nyt tässä. Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen. Uusi rakkaus on nyt kestänyt melkein 10 vuotta, ja päivääkään en ole katunut.”

”Asioista ei voinut keskustella, ja viimeinen niitti oli käsiksi käyminen, jota en anna ikinä anteeksi. Tein eroa mielessäni useamman vuoden ja tapasin ihmisen, jonka kanssa pystyin keskustelemaan kaikesta. Tämä ihminen on tällä hetkellä elämäni sielunkumppani.”

”Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä.”

”Sain voimaa kolmannesta osapuolesta sekä ajatuksesta, että minä ja poikani olemme ansainneet onnellisen elämän ja että karmea suhde on lapseni lapsuutta. Uusi ihastus auttoi. Minulla ei olisi ikinä ollut voimaa lähteä suhteesta ilman, että sain toisesta voimaa  ja jotenkin myös itsekunnioitukseni takaisin.”

Sain ulkopuolisen näkökulman

”Salasin pitkään kaikilta sen, mitä neljän seinän sisällä tapahtuu. Jossain kohtaa aloin puhua asioista työkaverilleni, joka auttoi minua ymmärtämään, että kaikki vika ei ollut minussa ja etten ollutkaan niin paska, että minua oli vain pakko aina hakata. Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä. Kiitos hänelle siitä.”

”Pidin yhden kerran pääni ja lähdin siskojeni ja äitini avustamana siskoni tupareihin kotipaikkakunnalle. Sinä iltana tajusin, miten paha minun oli olla siinä suhteessa, ja miten suhde oli tuhonnut oman persoonani ja luonteeni. Vielä yksi keskustelu miehen exän kanssa, ja seuraavana päivänä pakkasin kamani ja muutin pois.”

”Eräs ilta miespuolisen ystävän seurassa antoi minulle voiman, jota tarvitsin. Sitä iltaa ennen suhde oli oikeastaan jo kuollut, mutta kulissia pidettiin yllä. Kun ymmärrys siitä iski tajuntaan, että en ollut vuoteen nauranut niin vapautuneesti ja tuntenut oloani niin rennoksi, sain vihdoin voimaa sanoa viimeisen kerran, että tämä oli tässä.”

Terveyteni petti

”Terveyteni oli jo kuukausia ollut todella huono. Ruoka ei pysynyt sisällä eikä lopulta edes maistunut. Laihduin yli kymmenen kiloa kuukaudessa. Tultuani sairaalasta kotiin makasin sohvalla huilaamassa, kun mies tuli sisälle ja sanoi jotain todella ikävää. Se oli se viimeinen niitti, silloin päätin tämän avioliiton olevan nyt tässä. Ja se päätös oli aivan kristallinkirkas.”

”Olin lopulta niin loppu henkisesti, että seuraava askel olisi ollut oma totaalinen romahdukseni. Vain itse tiedän, kuinka viimeisillä voimillani päätin pelastaa itseni ja lapseni.”

”Olin vain henkisesti niin loppu, että fyysinen terveyskin alkoi reistailla. Tuli muun muassa rytmihäiriöitä, joille ei löytynyt syytä.”