Läheisetkin ystävyyssuhteet voivat katketa kokonaan. Mitä silloin on tapahtunut? Kannattaako ystävyyttä yrittää lämmittää uudelleen?

En halunnut puuttua ystävän käytökseen

Pitkäaikainen ystäväni meni naimisiin, ja tutustuin hänen vaimoonsa, joka osoittautui todella mukavaksi ihmiseksi.

Jonkin ajan kuluttua selvisi, että ystäväni petti vaimoaan jatkuvasti ja sairaalloisesti esimerkiksi harrastamalla seksiä jonkun juuri tapaamansa ihmisen kanssa. Tilanne häiritsi minua niin paljon, etten enää pystynyt tapaamaan ystäväni vaimoa. Katsoin myös, ettei ole minun tehtäväni kertoa asiasta vaimolle.

Aloin vältellä pariskuntaa ja ystävyytemme kuoli. En koskaan käynyt tapahtunutta läpi ystäväni kanssa, häivyin vain hänen elämästään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Toimin siis kaikin puolin tökerösti. Maria, 47

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Asiantuntija kommentoi:

Tieto ystävän parisuhteen isosta ongelmasta voi tehdä yhteyden pitämisestä hankalaa.

– Maria olisi voinut ottaa asia puheeksi pettävän ystävänsä kanssa, mutta hän ei tehnyt niin. On tyypillistä antaa tällaisen asian vain olla. Jos sen ottaa puheeksi, ystävyys on vaakalaudalla, ja se on monen mielestä pelottavaa, sanoo psykoterapeutti ja psykologi Eila Saarinen psykoterapiakeskus Sentoksesta.

Puheeksi ottaminen on yhtä hankalaa monissa muissakin tilanteissa, esimerkiksi silloin, jos ystävän alkoholinkäyttö on riistäytynyt käsistä.

– Tällaisissa tilanteissa on paras yrittää olla ymmärtävä. Mutta jos haluaa ystävyyden pysyvän hyvänä tai kehittyvän, ainoa tapa on ottaa ongelma esiin ystävän kanssa.

”Jos uusi yritys ei johda ystävyyden palautumiseen, hän voi antaa itselleen anteeksi.”

Asiaa kannattaa lähestyä itsestä käsin kertomalla, että on huolissaan ystävän käyttäytymisestä. Voi myös tarjota tukeaan , jos toinen haluaa ottaa muuttaa käyttäytymistään.

– Jos Mariasta tuntuu, että ystävyyden katkeaminen ja hänen oma liukenemisensa tilanteesta ovat jääneet vaivaamaan häntä, hän voi nytkin ottaa asian puheeksi ystävänsä kanssa. Ystävän vaimolle hänen ei tarvitse asiasta kertoa, se ei ole hänen velvollisuutensa.

– Jos tämä uusi yritys ei johda ystävyyden palautumiseen, hän voi antaa itselleen anteeksi. Vaikeasta tilanteesta ei tarvitse kantaa syyllisyyttä ystävänsä puolesta, Saarinen sanoo.

Samankaltainen tilanne voi kuitenkin tulla vastaan muissakin ystävyyssuhteissa. Siksi Marian kannattaisi käydä vielä läpi tunteitaan - etenkin jos hänestä tuntuu, että olisi halunnut toimia toisin.

– Näin hänellä olisi pohjaa vastaisen varalle.

Naapuri aina ovenraossa

Vuosia sitten muutin mieheni ja lastemme kanssa kerrostaloon pikkukaupunkiin. Tulin pian tutuksi alakerrassa asuvan ikäiseni naisen kanssa. Oli mukava vaihtaa muutama sana, kun tapasimme rapussa tai pihalla.

Pian hän alkoi pistäytyä meillä kylässä arki-iltaisin. Aluksi se oli mukavaa. Laitoin ruokaa ja hän istui rupattelemassa. Hiljalleen vierailut lisääntyivät, ja hän tuntui olevan meillä melkein joka päivä.

Vieraan ihmisen jatkuva läsnäolo alkoi tuntua rasittavalta. Puhuin työssäni päivät pitkät asiakkaiden kanssa ja olin usein töiden jälkeen väsynyt. Naapurini taas vietti päivät lastensa kanssa. Yritin monella tapaa vihjailla, että en jaksa jatkuvia vierailuja, mutta se ei auttanut.

Kun muutimme pois, en kertonut naapurille uutta osoitettamme. Toistemme puhelinnumeroita meillä ei ole, emmekä ole olleet muuton jälkeen missään tekemisissä. Nykyään olen naapureiden suhteen paljon varovaisempi. En halua toista tällaista kokemusta. Maarit, 58

”Tilannetaju ja toisen rajojen ymmärtäminen ovat tärkeitä asioita ihmissuhteissa.”

Asiantuntija kommentoi:

Tässäkin tapauksessa on kyseessä puheeksi ottamisen ongelma. Naapuri kaipasi päivittäistä puhekumppania, mutta Maarit ei saanut hänelle selkeästi sanottua, että tarvitsee töistä tultuaan omaa tilaa ja aikaa.

– Tilannetaju ja toisen rajojen ymmärtäminen ovat tärkeitä asioita ihmissuhteissa. Naapuri ei noudattanut tavanomaisia rajoja, eikä kuullut hienovaraisia vihjeitä. Kun tutustuu ihmisiin paremmin, olettaa, että toinen suhtautuu asioihin melko samalla tavalla kuin itse tekee. Tämä koskee myös ystävyyden rajoja. Jos näin ei ole, on raskasta pohtia, miten ilmaisisi rajojaan toiselle, Eila Saarinen sanoo.

Etukäteen ei voi tietää, miten naapuri suhtautuu, jos asian ottaa puheeksi. Muuttuuko hän puhumattomaksi kyräilijäksi vai voisiko hän havahtua ja huomata toimineensa hölmösti?

– Kannattaa kokeilla. Jos suhde huononee keskustelun jälkeen, voi olla, ettei sillä ollut edellytyksiä parempaan. Maarit ei kerro, toivoiko hän syvempää ystävyyttä.

Ystävyyttä voi tarkastella useasta näkökulmasta. Voi pohtia sen tilannesidonnaisuutta, kestoa, vastavuoroisuutta tai emotionaalista syvyyttä.

Hyvän päivän tutun menetys ei tunnu yhtä ahdistavalta kuin vuosikymmeniä kestäneen luottamuksellisen suhteen loppuminen.

Jos itse näkee vaivaa ystävyyssuhteen eteen, toivoo myös toisen sitoutuvan ja pitävän ystävyyttä tärkeänä. Pelkkänä kuuntelijana oleminen ei ole palkitsevaa.

– Toimivassa suhteessa oma itse unohtuu ja yhdessä syntyy dialogia, jossa roolit katoavat ja molemmat uskaltavat olla omia itsejään. Kokemus hyvästä yhteydestä herättää luottamusta ja tuottaa positiivisia jakamisen kokemuksia. Vaikka elämäntilanteet, kuten yhteinen opiskeluaika tai perheen perustamiset yhdistävät ja välillä myös erottavat, hädässä ystävä tunnetaan, Eila Saarinen sanoo.

Paras ystävä ei jaksanut ongelmiani

Jäin yllättäen leskeksi nuorella iällä. Aluksi ystävät olivat tukenani, mutta kun tyttäremme sairastui isänsä kuoleman aiheuttaman stressin vuoksi, paras ystäväni miehineen ja toinenkin pariskunta hävisivät elämästäni.

Ehkä heitä rasitti se, että vaikeutemme eivät loppuneetkaan, vaan jatkuivat aina vain.

Yritin muutaman vuoden ajan pitää yhteyttä ystäväni kanssa, mutta kun hän ei itse soitellut minulle, lopetin. Olin itsekin tuntosarvet herkillä ja mietin usein, miksi hän ei ota minuun yhteyttä.

Onneksi pari muuta hyvää ystävääni ovat pysyneet rinnallani. Lisäksi olen saanut uudelleen yhteyden vanhoihin, lapsuuden aikaisiin ystäviini, jotka eivät ole näitä kriisejäni nähneet. Helena, 56

Asiantuntija kommentoi:

Kun ihminen on keskellä iso elämänkriisiä, hän haluaa jakaa asioita lähipiirissään. Vaikeuksia tulee, jos kuuntelija ahdistuu näistä puheista. Joillekin toisten vaikeudet nostavat mieleen enemmän ahdistusta koin toisille.

Voi olla myös niin, että ystävyys on ollut toiselle alun perinkin välineellisempää: hänelle riittää, kun järjestetään pariskuntapäivällisiä ja tavataan perheittäin hauskan ajanvieton merkeissä.

– Helenan kannattaa muistaa, että hän ei ollut ystävänä vaikea, vaan hänen elämäntilanteensa herätti ahdistusta. Jos ystävyyssuhteissa on kantokykyä, ne voivat myös vahvistua tällaisissa tilanteissa, Eila Saarinen sanoo.

Kriisitilanteissa ystävysten ennen melko samanlainen ajankäyttö voi muuttua paljonkin: kriisin kokenut saattaa olla sairaslomalla, mutta ystävän arki pysyy entiseen tapaan kiireisenä. Tämä voi aiheuttaa pettymyksiä.

Ystävän kriisiin saa myös väsyä, mutta sen ei tarvitse merkitä, että häviää ystävänsä elämästä. Omaa jaksamistaan voi säädellä. Onneksi useimmilla on monta ystävää, joiden kanssa jakaa vaikeaa tilannettaan.

Omien tunteiden tunnustaminen auttaa: voi hyväksyä sen, että välillä on raskasta. Kun ei tarvitse kieltää tunteitaan, on todennäköisesti enemmän voimavaroja kohdata toisen tilanne.

”Onko ystävä valmis syvempään ystävyyden tasoon?”

Mitä vapaammin antaa tunteidensa ja ajatustensa liikkua, sen paremmin voi, sillä tukahduttaminen aiheuttaa pahaa oloa ja ahdistusta.

– Jos ystävän häviäminen vaivaa Helenaa, hän voi ottaa tähän uudelleen yhteyttä ja palata asiaan. Silloin hän näkee, miten toinen reagoi. Onko ystävä valmis syvempään ystävyyden tasoon? Haluaako hän kertoa omista tunteistaan? Pystyykö hän sanomaan, että Helenan silloinen elämäntilanne oli hänelle hyvin ahdistava eikä hän tiennyt, miten toimia?

Aaltomaisuus on tavallinen ominaisuus ystävyyssuhteissa. Välillä ollaan enemmän, välillä vähemmän yhdessä. Lähestymistä pitkän katkon jälkeen voi harjoitella ensin itsekseen vaikkapa kirjoittamalla kirjeluonnoksia ystävälle.

Kirjoittamisen avulla voi prosessoida, mitä tunteita ja ajatuksia itsellä eroon liittyy ja samalla harjoitella sitä, miten ilmaisisi omia tunteitaan ja tarpeitaan ystävälleen.

Vaikka kirjoittaminen ei tuntuisi luontevalta, jonkinlainen oma prosessointi on hyödyllistä. Siinä tulee tunteiden ohessa työstettyä omaa haavoittuvuuttaan.

Ajatuksissaan voi valmistautua siihen, että toinen ei halua tavata tai ei ehkä edes vastaa viestiin tai puheluun. Kun on kylmäharjoitellut yhteydenottoa, on helpompi päättää, tarttuuko toimeen ja ottaa riskin vai käsitteleekö itsekseen ystävyyden katoamiseen liittyviä menetyksen tunteitaan.

Jos päättää lähestyä ystävää uudelleen, voi esimerkiksi kertoa, mitä itse on ajatellut ystävyyden katkeamisesta. Ystävästä voi olla joka tapauksessa mukava kuulla, että yhteyden ottaja on kaivannut häntä ja halunnut selvittää ystävyyden tilan.

Tämä on ET-lehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fi:ssä. Lisää ET:n juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/et.

Sisältö jatkuu mainoksen alla