Jukka 'Kaivuri-Jukka' Mutanen kaipaa ex tempore -elämyksiä ja hänen vaimonsa Heidi yrittää sopeutua miehensä päähänpistoihin. Luonne-eroissa on ollut totuttelemista.

Muistatko viime kesän lehtiotsikoista miehen, joka ajeli minikaivurilla Hangosta Kuusamoon?

Moni pyöritteli päätään: Kaikkea ne äijät keksivät. Ja tyypillä on vielä vaimo ja pieni lapsi, on niilläkin kestämistä.

Kaivurimiehen ja vaimon, Jukka ja Heidi Mutasen, keltainen omakotitalo nököttää metsätien päässä avaran maalaismaiseman keskellä. Pihassa on minikaivuri. Pariskunnan poika Joonatan leikkii sisällä tismalleen samanlaisella leluversiolla.

Älyvapaa hanke ei ollut Jukalta ensimmäinen, ja Heidi on jo tottunut miehensä yllätyksiin. Ensi kesäksi Jukka suunnittelee jo uutta tempausta, jossa halukkaat saavat yrittää istua kaivurin kopissa mahdollisimman pitkään, live-kameroiden välittäessä kuvaa nettiin. 

Pariskunta naljailee toisilleen leikkisästi pohtiessaan, millaista vääntöä häröilijän ja jalat maassa -tyypin arki on. Usein se on Heidi, joka joustaa.

– Suhde ei toimisi, jos yrittäisin muuttaa Jukkaa, Heidi sanoo.

Neuvottelua väsytystaktiikalla

HEIDI: Jukka kyllä kysyi minulta luvan, saako hän perustaa Facebook-ryhmän kaivuritempausta varten. En uskonut, että se toteutuisi, joten suostuin. Idea oli, että jos 50 000 ihmistä liittyy ryhmään, reissu tehdään. Ryhmään tuli 106 000 ihmistä. Olin aluksi vähän kauhuissani, sillä minun piti lähteä mukaan huoltojoukoiksi vuoden ikäisen poikamme kanssa, ja matkan käytännön toteutus tuntui ihan mahdottomalta. 

JUKKA: Tarvitsin äksöniä elämään. Vuokrasin silloin koneita yrityksessäni ja keksin, että mitä jos lähtisi kaivurilla vähän pidemmälle ajelulle. Koska Heidi ei hän pidä yllätyksistä, neuvottelin ensin hänen kanssaan. 

HEIDI: Jukka ei pelkää kysyä lupaa ideoidensa toteuttamiseen, sillä hän tietää, että jossain vaiheessa aina suostun. Yleensä hän saa tahtonsa läpi väsytystaktiikalla. Onneksi minulla oli aikaa totutella ajatukseen reissusta. Seurasin kaivurilla köröttelevää Jukkaa asuntoautolla melkein kuukauden ajan. Halusin lähteä mukaan, koska muuten olisimme joutuneet olemaan erossa. Viimeinen viikko oli vaikein, olin tosi väsynyt tien päällä olemiseen ja halusin kotiin. Kiristelin hampaita ja ajattelin, että ei tämä loppuelämää kestä. 

JUKKA: Minikaivurireissu oli hankalaa aikaa Heidille. Arvostan, että hän jaksoi juosta pillini mukaan. Ilman häntä olisin ollut pulassa. 

HEIDI: Olen sitä mieltä, että minun pitää joustaa, jos toinen todella haluaa toteuttaa jotain – oli se miten älytöntä tahansa. Kun itse joustaa, toinenkin tulee paremmin vastaan. Kaivurimatkan tuesta halusin jotain hyvitystä ja sain koiran, jota olin halunnut pitkään. 

Heidi oppii heittäytymään

HEIDI: Jukka ideoi ja kehittelee jatkuvasti erilaisia tuotteita, tempauksia ja tekemistä. Hän ei jää miettimään vaan tekee. Itse olen mielikuvitukseton käytännön ihminen ja murehdin etukäteen, onnistuuko suunnitelma vai ei. 

JUKKA: Olen perusluonteeltani keksijä enkä voisi kuvitellakaan kahdeksasta neljään ja perjantaina Prismaan -elämää. Emme ole mitään tasaisia tyyppejä. 

HEIDI: No, itse kaipaisin välillä tasaisempaa. On ollut totuttelemista siihen, että Jukka tarvitsee enemmän omaa tilaa kuin minä. Hän ei suunnittele mitään, ja se on minulle kauhistus. Haluaisin suunnitella enemmän ja kysyn Jukalta aina ensiksi, tuleeko jostain rahaa. Se on oikeastaan ainoa asia, josta väännämme kunnolla. Joskus toimeentulo huolestuttaa, kun meillä on asuntolaina ja kohta kaksi pientä lasta. 

JUKKA: Asiat ovat aina järjestyneet. Vaikka menetin työni kaivuritempaukseni takia, siitä oli toisaalta hyötyä tulevia töitä ajatellen. 

HEIDI: Yllättävää, mutta en ole panikoinut Jukan työn menetystä. Minun on vain pakko luottaa, että hän keksii jotain. Vaikka kaivurimatka oli minulle rankka, se oli myös seikkailu. Opin sen myötä uusia asioita itsestäni: ennen olisin ollut ihan kauhusta kankea, jos en olisi tiennyt, missä nukumme seuraavan yön. Oli kiva huomata, että minäkin pystyn heittäytymään.

Ei ainakaan tylsää

HEIDI: Olen ehkä vähän tylsä ihminen. Kun Jukka ehdottelee jotain normaalista päiväjärjestyksestä poikkeavaa, pistän vastaan. Minusta on pelottavaa tehdä asioita ex tempore. Jos hän sanoisi, että lähde tekemään ihan mitä haluat, olisin mieluiten kotona pojan kanssa. En kaipaa mitään niin ihmeellistä. Mutta Jukan kanssa elämä ei ole ainakaan tylsää. En haluaisi mitään joo joo -miestä. 

JUKKA: On hyvä, että Heidi hangoittelee vastaan. Joudun miettimään omiakin tekemisiä tarkemmin. Minunlaisellani ihmisellä on hyvä olla pessimistipuoliso. Homma voisi karata käsistä, jos molemmat olisivat yhtä villejä. 

HEIDI: Luonne-erojen kanssa on ollut opettelemista. Yritän ajatella, että parisuhteessa ei tarvitse tehdä kaikkea käsi kädessä. Tärkeintä on, että meillä on hauskaa yhdessä ja haaveilemme samoista asioista, isosta perheestä ja maalla asumisesta. Ehkä silti odotan, että Jukka jossain vaiheessa rauhoittuisi, vaikka tiedän, ettei niin tule käymään. Ei hän silloin olisi enää Jukka.

Heidi, 24, ja Jukka Mutanen, 27

  • Naimisissa neljä vuotta. 
  • Poika Joonatan, pian 2 vuotta. Toinen lapsi syntyy heinäkuussa.
  • Asuvat Korpilahdella.
  • Heidi on tällä hetkellä kotiäitinä, Jukka on yrittäjä.

Onnellisia ja onnettomia parisuhteita ei erota se, kuinka paljon riidellään, vaan miten riidellään. Pariterapeutti kommentoi hyväksi havaittuja lausahduksia, joilla riidan voi saada loppumaan.

Pariterapeutti Hanna Kinnusen mukaan riiteleminen on hyväksi parisuhteelle. Tunteita ei kannata jättää ilmaisematta, sillä tunteet tulevat jopa ilmi käytöksestä, eleistä ja ilmeistä.

– Onnellisia ja onnettomia parisuhteita ei erota se, kuinka paljon riidellään, vaan miten riidellään, Kinnunen kertoo.

Mikä on sitten hyvää riitelyä? 

– Hyvässä riidassa osapuolet haluavat ymmärtää toista ja päästävät irti olettamuksesta, että he tietävät kaiken. Osapuolet tekevät sovinnon eleitä, kuten koskettavat, hymyilevät tai pyytävät anteeksi, ja hyväksyvät toisen osapuolen sovinnon eleet. Jos tunteet siitä huolimatta ylikuumenevat, on tärkeää ottaa pieni aikalisä, Kinnunen kuvailee hyvän riidan tunnuspiirteitä. 

– Emme ole 2-vuotiaita, joiden tunnekontrolli ei vielä toimi. Viha ja kiukku ovat hyviä tunteita, mutta emme voi ilmaista niitä miten vain. Emme saa ruoskia tai oksentaa pahaa oloa toisen päälle, emmekä puhua luokkaavasti tai halventavasti. 

Pyysimme Hanna Kinnusta kuvailemaan lauseita, jotka toimituksen jäsenet ovat havainneet hyväksi riidan lopettamisessa. 

1. ”Nyt rauhoitutaan kumpikin”

Kinnunen: Monesti riidassa tunteet lähtevät viemään, ja keho reagoi muun muassa sykkeen ja adrenaliinitason nousulla, jolloin päätös rauhoittua voi olla paikallaan. Lause kuulostaa minun korvaani hyvin käskevältä, ylipäätänsä asian ilmaiseminen pehmeästi on parempi tapa myös riitojen yhteydessä.

2. ”Mitä tapahtuu, miksi riitelemme?”

Kinnunen: Erinomainen kysymys. Kun olemme riitatilanteessa, molemmilla on oma tarina ja oma kokemus asiasta. Avainasia on hyväksyä, että sekä minun tarinani ja puolison kokemus voivat olla tosia, eikä tarvitse etsiä kumpi on väärässä. Tämän kysymyksen esittäessä tarkastellaan yhdessä, mitä on tapahtunut. Kun menee syvemmälle, voi tarkastella sitä, mitä kumpikin on tarkoittanut, ja mistä riidassa on kyse itselle ja toiselle. 

3. ”Voita välliin!”

Kinnunen: Tämä lause toimii korjausliikkeenä. Kun vuorovaikutamme puolison kanssa, se on kuin tanssissa: joskus astutaan toisten varpaille ja askeleet pitää korjata. Pari voi sopia myös yhteisen turvasanan, jonka voi sanoa riitatilanteessa. Nämä sanat voivat muistuttaa, että tarkoitus ei ole riidellä, vaan päästä sovintoon. Voita väliin voi toimia tällaisena turvasanana. 

4. ”Vaikka minä sanon väärin, sinun täytyy ymmärtää se oikein”

Kinnunen: On tärkeää sanoa, että peruutetaan vähän, anna kun tarkistan, että ymmärrän, mitä sinä olet sanomassa. Jos puoliso on ymmärtänyt jonkun asian väärin, kannattaa kysyä ja selventää. Välttäisin sanaa täytyy, koska se on käskevä. Puolisoa ei saa muuttumaan käskemällä, vaan käskyllä on usein päinvastainen vaikutus. 

5. ”Anteeksi”

Kinnunen: Anteeksi toimii aina, se on korjausliike ja rauhanmerkki. Voi esimerkiksi pyytää anteeksi oma ylireagoimista tai liioittelemista. Usein ajattelemme, että me itse olemme oikeassa ja puoliso väärässä ja ihmettelemme, miksi meille rakas ihminen ei voi meitä ymmärtää. Monet ihmiset eivät halua pyytää anteeksi, koska he ajattelevat samalla häviävänsä riidan. Anteeksipyyntö ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ottaisi kaikki syyt omille niskoilleen. Asiat eivät ole koskaan mustavalkoisia, eikä koskaan ole riitaa, joka olisi täysin toisen osapuolen syy. 

6. ”Sä oot oikeessa”

Kinnunen: Puolisoa voi ymmärtää, vaikkei olisikaan hänen kanssaan samaa mieltä. Aina kannattaa suhtautua toiseen uteliaisuudella, jotta hänelle tulee olo, että häntä on kuultu ja ymmärretty. Kannattaa myös validoida toisen ihmisen sanomat asiat: toinen on oikeassa omassa kokemuksessaan ja sille pitää antaa painoarvoa. Voi sanoa toiselle, että ymmärtää että häntä harmittaa. 

7. ”Anteeksi, kun en kuunnellut sinua”

Kinnunen: On tärkeää pyytää anteeksi, jos ei kuunnellut toista ihmistä. Tätä voisi jatkaa kysymällä, että voisitko kertoa uudelleen, sillä haluan kuunnella ja ymmärtää, olen tässä. 

8. ”Anteeksi, kun yritin painostaa sinua” 

Kinnunen: Jos on painostanut toista ihmistä, niin on tärkeää pyytää anteeksi. Anteeksipyyntöjen tulee tietenkin olla vilpittömiä.

Pariterapeutti Hanna Kinnunen. 

Kinnunen suosittelisi itse seuraavia lauseita: 

”Hei, kerro minulle, miltä sinusta tuntuu.”

”Mitä tahtoisit minulta nyt? Mitä toivoisit minun tekevän tai sanovan?”

”Rakastan sinua. En halua riidellä kanssasi. Aloitetaanko alusta ja yritetään löytää yhteinen ymmärrys?”

Hän kuitenkin muistuttaa, ettei ole taianomaisia yleispäteviä lauseita, jotka lopettaisivat riidan. Hän suosittelee riidassa puhumaan aina itsestään ja omista kokemuksistaan, ja pyrkiä ymmärtämään riitaa puolison näkökulmasta. 

Kuuma kaupunkiloma paikallisoppaan johdolla tai ikimuistoinen ilta työmatkalla? Lotta ja Anna kertovat, miten deittisovelluksesta saa kaiken irti reissussa.

1. Merta edemmäs kannattaa lähteä

Samoja naamoja ja matcheja, jotka eivät laita viestiä. Tätä on Tinderin tarjonta ehkä kotimaassa, mutta reissussa sovellus voi olla kultakaivos. Ei tarvitse matkustaa läntistä naapurimaata pidemmälle, kun uusia tarjokkaita ja mukavia viestejä alkaa ropista.

Tinderiä käyttävät reissunaiset Lotta, 35, ja Anna, 40, tietävät, että maailmalla seuraa löytää halutessaan vaikka joka illalle. Jos Helsingissä samat tyypit kiertävät kaverilta toiselle, Lontoossa sitä vaaraa ei ole. Toisaalta isossa lammessa uiskentelevat erikoisemmatkin kalalajit.

2. Kevyellä mielellä reissusta saa irti enemmän…

Paljon matkustava Anna on sinkkuna testannut Tinderiä yli kymmenessä maassa Euroopassa, Aasiassa ja Australiassa.

–  Suomessa aikani on sen verran kortilla, etten jaksa tavata satunnaisia tyyppejä. Mutta ulkomailla yksin matkustaessa olen aina valmis tapaamaan uusia ihmisiä kahvittelumielessä.

Ulkomaanreissuilla Annan profiilissa lukee: ”En etsi romanttista suhdetta, mutta mielelläni tutustun uusiin ihmisiin – eihän sitä koskaan tiedä, mitä tapahtuu.”

”Yksiäkään treffejä en ole joutunut katumaan – uusien ihmisten tapaaminen on hauskaa!”

Anna tietää, että teksti saattaa rajata pois potentiaalisia kandidaatteja.

–  En sano jyrkästi ei romansseillekaan, mutta olen päätynyt tekstiin itsesuojelun kannalta. Haluan tutustua toiseen ilman pariutumispaineita. Ehkä pelkään, että haavoitun, jos lähden treffeille ruusunpunaiset lasit päässä.

Tinderin lisäksi Anna käyttää Couchsurfing-sovelluksen hangout-toimintoa, jossa voi ilmoittaa muutamaksi tunniksi eteenpäin olevansa vapaa kahville, leffaan, tapahtumiin tai melkein mihin tahansa.

–  Olen saanut monia illallisdeittejä sitä kautta sekä paikallisten että muiden reppureissaajien kanssa. Vaikka en ole vielä kokenut romanttisia hetkiä, yksiäkään treffejä en ole joutunut katumaan – uusien ihmisten tapaaminen on hauskaa!

Japanissa Anna sopi illallistreffit tunnin varoitusajalla.

–  En ehtinyt hermoilla. Mies osoittautui mukavaksi ja jakoi intohimoni teehen. Hänellä oli myös oma teefarmi, joten opin paljon japanilaisesta teekulttuurista. Emme käyneet toisilla treffeillä, mutta olemme pitäneet yhteyttä somessa.

Anna kehottaakin lähtemään rohkeasti treffeille jo parin viestin jälkeen. Uudessa paikassa kannattaa myös lyödä kaksi kärpästä sopimalla kävelytreffit. Mikä sen parempaa kuin tutustua uuteen kohteeseen paikallisoppaan avulla!

3. …mutta toisella voi olla eri ajatukset

Ei kiitos poikaystävää, mutta muuta miespuolista seuraa, kavereita ja ehkä bisneskontakteja. Tämä oli juuri eronneen Lotan toiveena, kun hän avasi Tinderin muutettuaan Lontooseen. Heti samana iltana alkoi tulla viestejä: ”Kiva hymy!”, ”Tänään bisselle?”

William erottui matcheistä. Hänellä ei ollut profiilikuvaa, mutta muita taiteellisia kuvia. Hän työskenteli samalla luovalla alalla ja vaikutti mukavalta. Hän myös kertoi pystyvänsä auttamaan Lottaa tämän työprojektissa.

Kun Lotta saapui treffipaikalle, miestä ei näkynyt missään. Sitten puhelin soi ja miesääni kysyi, mitä Lotalla oli päällä.

–  Tuli todella outo viba. Kun mies sitten ilmestyi nurkan takaa, hän oli selvästi vanhempi kuin oli kertonut.

Treffeillä juteltiin vain työasioita, ja mies lupasi auttaa Lotan työprojektissa. Mutta tapaaminen sai uuden käänteen jo samana iltana.

–  William lähetti minulle pitkän kirjoituksen otsikolla ”Sielunkumppanit”. Vastasin viestiin ”kiinnostava juttu”, josta hän päätteli, etten tuntenut ihan samoin. Toisia treffejä ei tullut.

4. Profiili ei ole koko totuus

Tinderin kuvatarjonta maailmalla on usein hyvinkin erilaista kotimaahan verrattuna. Suomessa ei ole tavatonta, että mies poseeraa olutpullon kanssa tai esittelee sixpackiaan. Aasiassa kuvaetiketti on toinen.

– Singaporessa, Kuala Lumpurissa ja Hongkongissa miehet poseeraavat puku päällä tarkkaan harkitussa asennossa. Aluksi se toi paineita itselleni ja hylkäsin pukumiehet. Sitten tajusin, että se on paikan tyyli ja kertoo siitä, että mies pitää huolta itsestään, Anna kertoo.

Balilla taas miesten profiileista löytyy paljon kuvia heistä ja heidän perheestään, mutta sanalliset kuvailut ovat jääneet vähemmälle. Jos miehellä ei ole profiilitekstiä, Anna pyyhkäisee hänet yleensä vasemmalle. Mutta Balilla hän teki poikkeuksen sääntöön.

–  Päätin lähteä treffeille lähiravintolan kokin kanssa, jonka olin nähnyt livenä aiemmin. Onneksi menin, sillä ilta oli mukava ja tyyppi superhauska!

5. Huomioi kulttuurierot

Lotta ja Anna ovat yhtä mieltä siitä, että ulkomaalaiset miehet ovat keskimäärin suomalaisia kohteliaampia.

–  Pienet jutut, kuten oven avaaminen ja tuolin ojentaminen ovat jääneet mieleen, Anna sanoo.

Suomessa treffit sovitaan usein baariin, mutta esimerkiksi Aasiassa alkoholi kuuluu vain harvoin ensitreffeille. Annan mukaan vesilinja on toimivin ja yleisin käytäntö Aasiassa.

Intiassa, Indonesiassa ja Sri Lankassa Tinder-treffit länsimaalaisen naisen kanssa mielletään usein lupaukseksi seksistä ja vakavasta suhteesta. Näissä maissa Anna on sopinut treffit aina julkiselle paikalle ja kertonut jollekin paikalliselle olevansa treffeillä.

Intiassa Annan sovellus täyttyi Super-tykkäyksistä, joiden antajat erottuvat kuvavirrasta. Sri Lankassa hän taas latasi maksullisen premium-version Tinder Goldin, jossa näkee heti, kuka on tykännyt.

–  Heti aamulla puhelin piippasi viestejä: tykkääjiä tuli yhdessä yössä parhaimmillaan sata!

Balilla Anna kohtasi erikoisempia haasteita. Pitkään sinkkuna olleilla miehillä oli niin kiire pariutua, että he ehdottivat vanhempiensa tapaamista jo ensitreffeillä.

–  Niin suuria tunteita en ole vielä kokenut, että haluaisin saman tien treffeille wanna-be-appivanhempien kanssa, Anna nauraa.

6. Muutakin kuin reissurakkautta

Lontoossa moni kertoi Lotalle haluavansa parisuhdetta, mutta viestittelyn jälkeen totuus paljastui: mies tahtoikin vain seksiä. Onneksi poikkeuksiakin löytyi, ja muutaman epäonnisen kokemuksen jälkeen alkoi tapahtua.

–  Mies kommentoi kuvaani ’Tykkäätkö ruuasta?’, johon vastasin ’Rakastan ruokaa!’ Pitkän viestittelyn jälkeen hän kutsui minut illalliselle.

”Vaikka romanttiset kemiat eivät kohtaisikaan, jokaisesta kohtaamisesta oppii jotain.”

Ensitreffeistä lähtien oli selvää, että suhteessa oli sekä kaveruutta että vetovoimaa. Lopulta vetovoima voitti, ja nyt pariskunta asuu Suomessa.

– Ehkä kaikki etsivät Tinderissäkin pohjimmiltaan jotain enemmän, Lotta uskoo.

Naiset toivoisivat, että palvelussa voisi paremmin rajata haluamaansa seuraa – oli se sitten bisneskontakteja, koiraihmisiä, illallisdeittejä tai seksiseuraa.

Ja oli treffit reissussa sovittu Tinderin kautta tai livenä, niille kannattaa ehdottomasti lähteä.

–  Ihmiset tekevät reissun. Vaikka romanttiset kemiat eivät kohtaisikaan, jokaisesta kohtaamisesta oppii jotain – itsestään, toisesta tai paikallisesta kulttuurista, Anna sanoo.

Väestöliiton psykoterapeutti Heli Vaaranen muistuttaa, ettei Tinderissä voi räätälöidä itselleen sopivaa lomaromanssia.

–  Kyseessä on aina kaksi ihmistä, joilla on oma tahto. Vasta sitten, jos kahden ihmisen tahto kohtaa, jotain voi tapahtua.

–  Somedeittailu on hyvin seksualisoitunutta ja flirttailevaa. Vakavasti liikkeellä oleva voi tulla antaneeksi itsestään ja toiveistaan väärän kuvan. Ihmisillä on yhä samat toiveet kuin ennenkin: pitkä, pysyvä parisuhde ja rakkaus.

Vaaranen kehottaa myös miettimään, kuinka paljon aikaansa haluaa kuluttaa nettideittailuun.

–  Some kannustaa rohkeaan kirjoitteluun, mutta siihen menee myös paljon aikaa ja vaivaa. Jos taas lähtee harrastamaan ja kohtaamaan ihmisiä tuttujen piirien ulkopuolelle, näkee heti, klikkaako juttu vai ei.