Jukka 'Kaivuri-Jukka' Mutanen kaipaa ex tempore -elämyksiä ja hänen vaimonsa Heidi yrittää sopeutua miehensä päähänpistoihin. Luonne-eroissa on ollut totuttelemista.

Muistatko viime kesän lehtiotsikoista miehen, joka ajeli minikaivurilla Hangosta Kuusamoon?

Moni pyöritteli päätään: Kaikkea ne äijät keksivät. Ja tyypillä on vielä vaimo ja pieni lapsi, on niilläkin kestämistä.

Kaivurimiehen ja vaimon, Jukka ja Heidi Mutasen, keltainen omakotitalo nököttää metsätien päässä avaran maalaismaiseman keskellä. Pihassa on minikaivuri. Pariskunnan poika Joonatan leikkii sisällä tismalleen samanlaisella leluversiolla.

Älyvapaa hanke ei ollut Jukalta ensimmäinen, ja Heidi on jo tottunut miehensä yllätyksiin. Ensi kesäksi Jukka suunnittelee jo uutta tempausta, jossa halukkaat saavat yrittää istua kaivurin kopissa mahdollisimman pitkään, live-kameroiden välittäessä kuvaa nettiin. 

Pariskunta naljailee toisilleen leikkisästi pohtiessaan, millaista vääntöä häröilijän ja jalat maassa -tyypin arki on. Usein se on Heidi, joka joustaa.

– Suhde ei toimisi, jos yrittäisin muuttaa Jukkaa, Heidi sanoo.

Neuvottelua väsytystaktiikalla

HEIDI: Jukka kyllä kysyi minulta luvan, saako hän perustaa Facebook-ryhmän kaivuritempausta varten. En uskonut, että se toteutuisi, joten suostuin. Idea oli, että jos 50 000 ihmistä liittyy ryhmään, reissu tehdään. Ryhmään tuli 106 000 ihmistä. Olin aluksi vähän kauhuissani, sillä minun piti lähteä mukaan huoltojoukoiksi vuoden ikäisen poikamme kanssa, ja matkan käytännön toteutus tuntui ihan mahdottomalta. 

JUKKA: Tarvitsin äksöniä elämään. Vuokrasin silloin koneita yrityksessäni ja keksin, että mitä jos lähtisi kaivurilla vähän pidemmälle ajelulle. Koska Heidi ei hän pidä yllätyksistä, neuvottelin ensin hänen kanssaan. 

HEIDI: Jukka ei pelkää kysyä lupaa ideoidensa toteuttamiseen, sillä hän tietää, että jossain vaiheessa aina suostun. Yleensä hän saa tahtonsa läpi väsytystaktiikalla. Onneksi minulla oli aikaa totutella ajatukseen reissusta. Seurasin kaivurilla köröttelevää Jukkaa asuntoautolla melkein kuukauden ajan. Halusin lähteä mukaan, koska muuten olisimme joutuneet olemaan erossa. Viimeinen viikko oli vaikein, olin tosi väsynyt tien päällä olemiseen ja halusin kotiin. Kiristelin hampaita ja ajattelin, että ei tämä loppuelämää kestä. 

JUKKA: Minikaivurireissu oli hankalaa aikaa Heidille. Arvostan, että hän jaksoi juosta pillini mukaan. Ilman häntä olisin ollut pulassa. 

HEIDI: Olen sitä mieltä, että minun pitää joustaa, jos toinen todella haluaa toteuttaa jotain – oli se miten älytöntä tahansa. Kun itse joustaa, toinenkin tulee paremmin vastaan. Kaivurimatkan tuesta halusin jotain hyvitystä ja sain koiran, jota olin halunnut pitkään. 

Heidi oppii heittäytymään

HEIDI: Jukka ideoi ja kehittelee jatkuvasti erilaisia tuotteita, tempauksia ja tekemistä. Hän ei jää miettimään vaan tekee. Itse olen mielikuvitukseton käytännön ihminen ja murehdin etukäteen, onnistuuko suunnitelma vai ei. 

JUKKA: Olen perusluonteeltani keksijä enkä voisi kuvitellakaan kahdeksasta neljään ja perjantaina Prismaan -elämää. Emme ole mitään tasaisia tyyppejä. 

HEIDI: No, itse kaipaisin välillä tasaisempaa. On ollut totuttelemista siihen, että Jukka tarvitsee enemmän omaa tilaa kuin minä. Hän ei suunnittele mitään, ja se on minulle kauhistus. Haluaisin suunnitella enemmän ja kysyn Jukalta aina ensiksi, tuleeko jostain rahaa. Se on oikeastaan ainoa asia, josta väännämme kunnolla. Joskus toimeentulo huolestuttaa, kun meillä on asuntolaina ja kohta kaksi pientä lasta. 

JUKKA: Asiat ovat aina järjestyneet. Vaikka menetin työni kaivuritempaukseni takia, siitä oli toisaalta hyötyä tulevia töitä ajatellen. 

HEIDI: Yllättävää, mutta en ole panikoinut Jukan työn menetystä. Minun on vain pakko luottaa, että hän keksii jotain. Vaikka kaivurimatka oli minulle rankka, se oli myös seikkailu. Opin sen myötä uusia asioita itsestäni: ennen olisin ollut ihan kauhusta kankea, jos en olisi tiennyt, missä nukumme seuraavan yön. Oli kiva huomata, että minäkin pystyn heittäytymään.

Ei ainakaan tylsää

HEIDI: Olen ehkä vähän tylsä ihminen. Kun Jukka ehdottelee jotain normaalista päiväjärjestyksestä poikkeavaa, pistän vastaan. Minusta on pelottavaa tehdä asioita ex tempore. Jos hän sanoisi, että lähde tekemään ihan mitä haluat, olisin mieluiten kotona pojan kanssa. En kaipaa mitään niin ihmeellistä. Mutta Jukan kanssa elämä ei ole ainakaan tylsää. En haluaisi mitään joo joo -miestä. 

JUKKA: On hyvä, että Heidi hangoittelee vastaan. Joudun miettimään omiakin tekemisiä tarkemmin. Minunlaisellani ihmisellä on hyvä olla pessimistipuoliso. Homma voisi karata käsistä, jos molemmat olisivat yhtä villejä. 

HEIDI: Luonne-erojen kanssa on ollut opettelemista. Yritän ajatella, että parisuhteessa ei tarvitse tehdä kaikkea käsi kädessä. Tärkeintä on, että meillä on hauskaa yhdessä ja haaveilemme samoista asioista, isosta perheestä ja maalla asumisesta. Ehkä silti odotan, että Jukka jossain vaiheessa rauhoittuisi, vaikka tiedän, ettei niin tule käymään. Ei hän silloin olisi enää Jukka.

Heidi, 24, ja Jukka Mutanen, 27

  • Naimisissa neljä vuotta. 
  • Poika Joonatan, pian 2 vuotta. Toinen lapsi syntyy heinäkuussa.
  • Asuvat Korpilahdella.
  • Heidi on tällä hetkellä kotiäitinä, Jukka on yrittäjä.

Psykoterapeutti Heli Vaaranen kertoo, että myös mustasukkaisuuden tunteita kannattaa kuunnella.

Parisuhde ei koskaan ala ns. puhtaalta pöydältä, sillä sen osapuolilla on aina aiempia kokemuksia ihmissuhteista.

Aiemmat ikävät kokemukset voivat tuntua painolastilta, joka estää heittäytymästä uuteen suhteeseen täysillä tai herättää mustasukkaisuuden tunteet.

Miten uuteen kumppaniin oikein voisi oppia luottamaan, jos on aiemmin tullut petetyksi, jätetyksi tai hylätyksi? 

Väestöliiton parisuhdetiimin esimies, psykoterapeutti ja parisuhdetutkija Heli Vaaranen sanoo, ettei eksän tekoja saa kaataa nykyisen kumppanin niskaan.  

– On tärkeää käsittää, ettei pettäjän sukupuolelle voi antaa elinkautista tuomiota. Täytyy antaa uusi mahdollisuus.

Aiempien suhteiden tapahtumista kannattaa silti keskustella uuden kumppanin kanssa. Myös siitä kannattaa puhua, mitä luottamus ja uskollisuus kellekin merkitsevät.

Erityistason seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen on neuvonut Me Naisten jutussa, että luottamusta voi rakentaa tarkastelemalla parisuhdesopimusta.

– Epäluottamus on sitä, että tuntuu, ettei toinen pidä yhteistä sopimusta. Silloin täytyy puhua siitä, mikä se sopimus on ja tarvitseeko sitä päivittää tai tarkentaa, Tanskanen on sanonut.

Itsehoitoa mustasukkaisuuteen

Mustasukkaisuuden ja hylätyksi tulemisen tunteet kumpuavat usein heikosta itsetunnosta. Heli Vaaranen muistuttaa, että itsetuntoa ei pidä rakentaa kenenkään toisen varaan. 

– Yleensä syvälle epävarmuuden tunteelle on jokin syy, ja sitä tulee tarkastella. Asiaa ei kannata hävetä tai lakaista maton alle, vaan sitä tulee tutkia. 

Ensi vuonna mustasukkaisuuteen voi saada apua myös netistä. Väestöliitto julkaisee ensi vuoden puolella verkossa mustasukkaisuuden omahoito-ohjelman, joka sisältää mustasukkaisuuden syiden pohtimista ja erilaisia harjoituksia. 

– Ensimmäinen askel parempaan itsetuntoon on se, että tuntee itsensä, Vaaranen sanoo.

Tunteet kuulolla

Joskus voi olla vaikea erottaa, onko mustasukkaisuudessa kyse omista petetyksi tulemisen kokemuksista vai siitä, että kumppanilla ei oikeasti ole vain puhtaita jauhoja pussissaan. 

”Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.”

Vaaranen neuvoo kuuntelemaan omia tunteita ja antamaan niille painoarvoa.

– Jos on ahdistunut olo, kaikki ei ole kunnossa, Vaaranen sanoo.

– Pariterapiassa huomaa, että ihmiset yrittävät järjellä ratkaista ihmissuhdepulmia. Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.

Ahdistuksen tunteet eivät tietenkään ole suora merkki puolison uskottomuudesta, mutta ne kertovat siitä, että ainakin luottamuksen kanssa on ongelmia.

Toistatko kaavaa?

Jotkut meistä hakeutuvat Heli Vaarasen mukaan toistuvasti suhteisiin, joissa on draamaa ja vaaran tuntua. Jos on lähtenyt alun perinkin epäluotettavan oloisen kumppanin matkaan, uusien luottamuskuprujen ei pitäisi tulla yllätyksenä.

– Myös ihmissuhteissa saa sitä, mitä tilaa, Vaaranen toteaa. 

Toistuviin luottamusongelmiin voi johtaa muukin kaava kuin se, jossa haetaan suhteisiin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Jotkut löytävät itsensä uudelleen ja uudelleen parisuhteista, joissa asioista keskusteleminen on vaikeaa.

– Jos itse välttelee vaikeita asioita, saattaa vaistomaisesti valita kumppaneita, jotka eivät myöskään jaa asioita.

Luottamuspulassa voi siis olla kyse kumppanin valinnasta. Vaaranen toteaa, että virheet kuuluvat elämään, mutta niistä on tarkoitus oppia. 

– Ihmisen pitäisi aina tarkkailla, että mikä on se kaava, jota toistan. Kun sen huomaa, antaa itselleen mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä. 

vähättelyä

Miten oppia luottamaan, jos on aiemmissa suhteissa tullut petetyksi? Asiantuntija vastaa

Vaaranen on niin kaukana todellisuudesta, ettei sen juttuja jaksa edes lukea. Miksi aina puhutaan pettämisestä tai jättämisestä, miten selvitä väkivaltaisen suhteen jälkeen? Ja Vaarasen "sitä saa mitä tilaa", on todella pas**a. Psykoterapeutiina luulisi tietävän ettei väkivalta näy aina päällepäin tai suhteiden alussa.
Lue kommentti

Vali, vali. Ja vielä kerran vali.

Aina on joku huonosti! Jokainen tuntee – tai tietää – ihmisen, jolla on tapana valittaa lähes aina. Elämäntapavalittajat on ihan oma lajinsa, mutta on niitä muunkinlaisia valittajia. Psychology Todayn mukaan mukaan valittajat voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin. Tunnistatko itsesi tai jonkun läheisesi?

 

1. Krooninen valittaja

Krooninen valittaja on sama kuin elämäntapavalittaja. Hän näkee asioissa ensisijaisesti aina jotain kielteistä – jotain mistä valittaa. Krooninen valittaja ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi sitä, että ajatukset muokkaavat aivoja niin, että mitä enemmän jotakin asiaa pohtii, sen vahvemmaksi kyseiseen asiaan liittyvät sidokset aivoissa muodostuvat. Niinpä valittaminen muokkaa aivoja siihen suuntaan, että kielteisiä ajatuksia syntyy entistä helpommin. Mutta tämähän pätee myös toisin päin. Mitä enemmän ruokkii aivojaan myönteisillä asioilla, sitä enemmän syntyy hyviä ja kivoja ajatuksia.

2. Puhisija

Turhautuminen, viha, pettymys ja niin edelleen. Puhisija valittaa päästämällä tunteensa ulos. Se tekee ihmiselle toki jossakin määrin hyvää, mutta puhisijan ongalmana on se, että hän keskittyy liikaa vain omiin tunteisiinsa – ja nimenomaan niihin kielteisiin tunteisiin. Raskasta puhisijan käyttäymisessä on se, että hän tarvitsee aina jonkun kuuntelijan, uskotun, jonka päälle vyöryttää tunneryöpyt. Puhisija janoaa yleensä huomiota ja sympatiaa, mutta ratkaisut eivät häntä yleensä kiinnosta. Hän vain velloo tunnemylläköissään.

3. Intrumentaalinen valittaja

Oletko valittanut siitä, miten kumppanisi luottokorttilasku on taas liian suuri? Jos kyllä, tämä on esimerkki intrumentaalisesta valittamisesta. Siinä valittamiseen on yleensä jokin hyvin konkreettinen syy. Mutta aikaisemmista valittajatyyppeistä se eroaa niin, että tarkoitus on ratkaista ongelma.

Miten sitten päästä valittajasta mahdollisimman nopeasti eroon, jos tilanteeseen joutuu yllättäen? Kerroimme jo aikaisemmin keinoista, joita voi yrittää. Tässä ne tulevat kertauksena:

1. KUUNTELE, NYÖKKÄILE, MYÖTÄILE

Vain tukemalla hänen tuntemuksiaan hiljennät valittajan. Näin se valitettavasti menee. Hyviä apukommentteja: niinpä, todellakin, kamalaa, just niin. Valitus kestää enintään minuutteja. Ehkä viisi. Tai kymmenen. Pure hammasta ja kestä! Valittajat haluavat tulla kuulluiksi. Anna heille se ilo.

2. SYMPPAA

Unohdetaan kuule kaikki sarkasmi, silmien pyörittely ja tuskastunut huokailu. Anna valittajalle aitoa sympatiaa.

3. HARHAUTA

Vaihda keskustelun aihetta, mutta viekkaasti. Käytä harhautuksen syöttinä jotain mehukasta. Mikä hänen lempielokuvansa olikaan? Oliko hänen suosikkiyhtyeensä tulossa Suomeen? Entäs pikkujoulut – eikö niistä löytyisi jotain kevyttä ja kivaa puitavaa? Kauhean vaikeaa, mutta kokeilemisen arvoista.

4. MUISTA: ÄLÄ KEKSI RATKAISUJA

Teet virheen, jos rupeat tarjoamaan valittajalle sellaisia. Valituksesta ja ratkaisuista syntyy vain loputon kierre. Miksi juuri sinun ratkaisusi ei kelpaa? No kuules! Koska... ja koska... ja koska...

Jos satut olemaan itse valittaja ja luit jutun, muista tämä:

– Vaikka stressi tarttuu, se ei tarkoita, että pitää jäädä olosuhteiden uhriksi. Stressi on tunnetila, valittaminen sen sijaan toimintaa. Toisin sanoen voit itse päättää, että lopetat valittamisen, työelämän tutkija Anu Järvensivu kannustaa aikaisemmin Me Naisille antamassaan haastattelussa

Ja jos nyt pikkasen nipisti sydämestä, ei ihme. Valittaminen nimittäin ihan oikeasti pilaa elämän – sekä oman että muiden. Lue lisää:

Lähteenä myös: Lifehacker

Vierailija

Tunnistatko itsesi? Valittajia on kolmea eri tyyppiä

Tunteeko Inka Simola moniakin ihmisiä, jotka ovat pelkkiä valittajia? Olen kuullut ihmisten valittavan ja purkavan tuntojaan ynnä muuta, mutta heidän leimaamisensa ainoastaan valittajiksi ei olisi pelkästään epäoikeudenmukaista ja virheellistä, vaan myös väärin. Ihmisten näkeminen puhtaasti "valittajina" kertoo aika paljon enemmän näkijästä itsestään - kyseessä on todennäköisesti itsekeskeinen ja välinpitämätön yksilö, joka kuvittelee varmaan olevansa jotenkin muita parempi. Mikä onnistuu...
Lue kommentti
Vierailija

Tunnistatko itsesi? Valittajia on kolmea eri tyyppiä

Vierailija kirjoitti: Tunteeko Inka Simola moniakin ihmisiä, jotka ovat pelkkiä valittajia? Olen kuullut ihmisten valittavan ja purkavan tuntojaan ynnä muuta, mutta heidän leimaamisensa ainoastaan valittajiksi ei olisi pelkästään epäoikeudenmukaista ja virheellistä, vaan myös väärin. Ihmisten näkeminen puhtaasti "valittajina" kertoo aika paljon enemmän näkijästä itsestään - kyseessä on todennäköisesti itsekeskeinen ja välinpitämätön yksilö, joka kuvittelee varmaan olevansa jotenkin muita...
Lue kommentti