Kaikki kilpailunhaluiset ihmiset eivät ole narsisteja, mutta se on piirre, joka narsisteja yhdistää.

Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivältä henkilöltä löytyy kaksi puolta: se, millainen hän on oikeasti ja se, millainen hän esittää olevansa. Usein narsistin päivät kuluvat vakuutellessa itselleen, kuinka paljon parempia ihmisiä he ovatkaan muihin verrattuna.

Narsistit ovat usein ilkeitä myös läheisilleen, ja elämä on heille jatkuvaa kilpailua. Psykologi Seth Myers kirjoitaa Psychology Today -lehdessä, miksi näin on.

Vain voittajia tai häviäjiä

Myersin mukaan vaikeasti narsistisilla henkilöillä taustalla on usein lapsuuden trauma. Narsisti on saattanut kokea lapsena kiusaamista tai vähättelyä, jolloin hänen päässään on puhjennut ajatus, ettei kukaan pääse enää satuttamaan häntä. Ajattelutavasta seuraa lukko, jolloin tunteiden näyttämisestä tulee vaikeaa, ja narsismi ottaa vallan.

Narsistin mielestä mikään ei mene yli rajojen.

Narsisti osaa olla ilkeä, etenkin lähimmille ihmisilleen. Narsistin maailmassa keskustelu- ja riitatilanteissa on vain voittajia tai häviäjiä. Lapsuuden traumojen vuoksi narsisti ei suostu jäämään häviäjäksi.

Jos narsistinen henkilö kokee, että hänen egoaan on loukattu, hän pyrkii kumoamaan sen vastauksillaan mahdollisimman nopeasti – keinolla millä hyvänsä. Narsistin mielestä mikään ei mene yli rajojen, jos hän on poissa tolaltaan.

Kilpailuhenkisyys ei anna muille mahdollisuutta loistaa

Kun narsisti on lapsuudessaan tuntenut itsensä kiusatuksi, alistetuksi tai nöyryytetyksi, on muiden menestystä vaikea sietää. Narsistin kanssa seurustelevat voivatkin kohdata outoja hetkiä, kun heidän menestyksen hetkensä saavat narsistin suhtautumaan asiaan ikävästi. Narsistin ajattelumallissa muiden menestys tarkoittaa, että hän itse on epäonnistunut.

On tärkeä ymmärtää, että narsisti ei toimi näin siksi, että hän vihaisi esimerkiksi kumppaniaan, vaan käyttäytyminen kumpuaa hänen omasta epävarmuudestaan.