Kuvat
Tom Hietaharju
Tom ja Riris Hietaharju ovat olleet naimisissa nyt viisi vuotta.
Tom ja Riris Hietaharju ovat olleet naimisissa nyt viisi vuotta.

Kodin kuukausivuokra on 90 euroa. Hedelmät kasvavat omalla pihalla. Lämpötila pysyy ihanteellisena koko vuoden. Riris, 43, ja Tom Hietaharju, 47, asuvat Indonesiassa – mutta millainen paratiisi se loppuen lopuksi on?

Kun vaasalainen Tom Hietaharju, 47, latasi serkkunsa yllyttämänä pikaviestinohjelma Skypen tietokoneelleen 2006, ei hänelle tullut mieleenkään, mitä kaikkea se voisi tuoda hänen elämäänsä.

Kaikki alkoi yllättävästä viestistä, joka oli lähetetty toiselta puolelta maailmaa.

– Indonesialainen nainen kysyi viestissään, voisiko hän saada minulta tietoa Suomesta. Häntä oli jo pidemmän aikaa kiehtonut Suomi ja sen maine. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vaasalainen Tom ja häntä neljä vuotta nuorempi Riris Marpaung alkoivat kirjoittaa toisilleen sähköposteja, ja viestittelyä jatkui noin vuoden. Samoihin aikoihin Tom tapasi kuitenkin suomalaisen naisen ja päätyi naimisiin. Kirjeenvaihto jäi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Viesteissämme oli ollut havaittavissa kipinöintiä, eikä omatuntoni sallinut minun jatkaa kirjoittelua.

Riris oli kuitenkin Tomin mielessä, vaikka vuodet kuluivat.

Kun Tom erosi vuonna 2013, hän otti heti yhteyttä sähköpostituttavuuteen.

– Olin lähes varma, että hän on jo tahollaan naimisissa, kun vuosia oli jo kulunut. Mutta ei, hän oli edelleen naimaton, ja siitä alkoi intensiivinen viestittelymme. Hän tuli käymään Suomessa, ja seurustelu eteni nopeasti, sillä olimme käytännössä tutustuneet jo vuosia aiemmin.

Seuraavana vuonna, kesällä 2014, Tom matkusti Indonesiaan. Pari meni kihloihin Balilla, ja Tom vietti Indonesiassa kaksi viikkoa.

– Minun täytyi pyytää paikallisen kulttuurin tapaan lupaa avioliitollemme morsiameni isältä. Heidän suvussaan kukaan ei koskaan ollut mennyt naimisiin ulkomaalaisen kanssa, joten tunnelma oli jäätävähkö.

Lupa heltisi lopulta Ririksen sisarusten avulla. Tom matkusti Indonesiaan uudestaan heti syyskuussa häitä varten.

– Indonesiassa avoliitot ovat harvinaisia, jopa lailla kiellettyjä, ja voivat pahimmassa tapauksessa johtaa jopa vankeustuomioon. Avioerot ovat myös äärimmäisen harvinaisia, sillä eroa seuraa maineen menetys – ja se on indonesialaisille pahin mahdollinen rangaistus. Siksi avioliitot pyritään pitämään kasassa kaikin mahdollisin tavoin, Tom kertoo.


Häitä ja hautajaisia

Syyskuun alussa Tom viettää viidettä hääpäiväänsä vaimonsa Ririksen kanssa Indonesiassa. Pari asuu nyt Cikarangin kaupungissa lähellä Indonesian pääkaupunkia Jakartaa.

Tom on toistaiseksi vielä työtön ja kirjoilla Suomessa. Lokakuussa hän siirtää kirjansa Indonesiaan ja aloittaa työt vaimonsa perustamassa audiomyymälässä.

Uuteen asuinmaahan Tom kertoo sopeutuneensa hyvin. Paikalliset ovat ystävällisiä: ulkomaalaisia kunnioitetaan ja heitä kohdellaan lämpimästi.

Toki kulttuurierot aiheuttavat välillä myös omat hankaluutensa, Tom myöntää.

– Indonesialaiset ovat erittäin sosiaalisia ja perhekeskeisiä, ja suvut ovat suuria. Välillä tulee tunne, että joka viikko joku suvun jäsen kuolee tai menee naimisiin. Häitä ja hautajaisia on todella usein, ja kaikkien toivotaan tulevan niihin. Esimerkiksi me vietimme vain pienet häät ja kutsuimme vain lähimmät sukulaiset – ja silti häävieraita oli yli 400. Onneksi paikalliset katsovat läpi sormien, jos en ole vaimoni kanssa jokaisissa perhejuhlissa.

Ravintola-ateria kolmella eurolla

Erityisen paljon Tom arvostaa Indonesiassa lämpimiä kelejä. Kotona Tomin rakkain paikka on puutarha: uuden myymälän rakentamisen lisäksi puutarhan hoito täyttää pitkälti päivät.

– On niin uskomatonta, että kaikki kasvaa 365 päivää vuodessa ja mitä tahansa voi kasvattaa omalla maallaan. Pihallamme kasvaa esimerkiksi lime-, appelsiini- ja papaijapuita, viinirypäleitä, greippejä sekä kookospalmu. Mikään ei maistu niin hyvältä kuin oman maan hedelmät.

– Indonesialaisilla on sanonta, että kun vain heittää siemenen maahan, se alkaa itää. Tämän olen todennut monta kertaa itsekin, sillä lähes kaiken saa kasvamaan todella nopeasti. Koska kasvuaika on pitkä, oman puutarhan hoito on täällä Indonesiassa suorastaan taivaallista.

Tom Ja Riris asuva aidatulla ja vartioidulla asuinalueella. Rivitalotyylisessä kaksiossa on noin 65 neliötä. 

– Lähes joka kodissa on laattalattiat, eikä mattoja ei käytetä. Ovet ja ikkunat ovat vain yksinkertaista mallia, koska kylmyys ei ole ongelma. Ovet eivät myöskään ole täysin tiiviitä, vaan alla on parin sentin rako. Ei ole lainkaan tavatonta, että asunnon sisäseinillä kiipeilee sisiliskoja.

Hietaharjujen etupiha Indonesiassa.
Hietaharjujen etupiha Indonesiassa.

Riris ja Tom tekivät äskettäin kaupat vuokrakodistaan Cikarangissa.
Riris ja Tom tekivät äskettäin kaupat vuokrakodistaan Cikarangissa.

Eurooppalaiseen hintatasoon nähden Indonesia on Tomin mukaan erittäin edullinen maa. Vuokraa Tom ja Riris ovat maksaneet asunnostaan vain 90 euroa, ja tässä kuussa he ostivat sen itselleen. Myös syöminen on edullista; siksi pari nauttii kotonaan vain aamupalan ja aterioi muuten ravintoloissa.

– Reilu ruoka-annos maksaa täällä keskimäärin noin kolme euroa juomineen. 

Myös työtä tehdään Tomin mukaan eri tavalla kuin Suomessa. Riris on töissä kansainvälisessä lääketehtaassa, jossa normaali työpäivä on kahdeksan tuntia – ainakin paperilla.

– Työpäivät ovat harvoin sen kahdeksan tuntia. Yleisesti ihmiset työskentelevät 10–12 tuntia ilman erikoisempaa palkanlisää. Ylitöistä ja viikonlopuista ei makseta erikseen, vaan kaikki sisältyy palkkaan. Paikallisen kuukausiansio on matala. Tavallisen keskituloisen palkka on yleensä noin 300–400 euroa kuukaudessa.

”Jakartassa ei näe sinistä taivasta”

Kun Tom ajelee 65 kilometrin päähän Jakartaan vaikkapa viikonloppuna, joutuu hän usein viettämään useita tunteja pahoissa ruuhkissa. Nopeimmillaan matka sujuu 45 minuutissa.

– Myöhästyminen tapaamisista on arkipäivää. Täällä ei katsota kieroon, jos on yksi–kolme tuntia myöhässä. Liikennettä ei voi ennustaa, ja se on lähes aina kaoottista. Meillä kuluu helposti yli 12 tuntia reissuun, kun käymme pyörähtämässä Jakartassa.

Tomin mukaan indonesialaiset kulkevat lyhyetkin matkat moottoriajoneuvolla, koska polttoaine on niin halpaa.

– Litrahinta on laadukkailla bensa-asemilla noin 50 senttiä ja valtion tukemilla asemilla noin 35 senttiä. Indonesia ampuu mielestäni itseään jalkaan, koska halpa bensa tukee yksityisautoilua, ja se vain pahentaa ruuhkaongelmia. Jakartassa ei näe koskaan sinistä taivasta, vaan se on saasteiden vuoksi aina savusumusta harmaa.

Indonesiassa kaikki kasvaa niin nopeasti ja satokausia on useita.
Indonesiassa kaikki kasvaa niin nopeasti ja satokausia on useita.

Lähiseudun maisemia.
Lähiseudun maisemia.

Paratiisi?

Suomesta Tom kertoo ikävöivänsä eniten aikaisemmassa avioliitossaan syntynyttä tytärtään.

Vielä viisi vuotta sitten Tom ja Riris miettivät, kannattaisiko heidän asua Indonesiassa vai Suomessa. 

Paperisota ja suku ratkaisivat asian. Tomin mukaan suomalaisen tarvitsee täytellä paljon vähemmän papereita Indonesiaan muuttaessaan kuin toisinpäin.

– Lisäksi vaimoni suku on niin suuri, että olisi ollut hänelle paljon haastavampaa muuttaa uuteen maahan. Oma perheeni on paljon pienempi, joten järjestely oli toimivampi näin päin.

Tom kokee asuvansa paratiisissa, jossa on omat ongelmansa. 

– Yleinen jätehuolto on lasten kengissä, eikä kierrätystä juurikaan ole. Ihmiset päätyvät heittämään roskansa pääasiassa luontoon. Se on todella surullista katsottavaa.

Myös kaikkialle ulottuvaan meluun on ollut totuttelemista. Tomin mukaan indonesialaiset rakastavat ääntä: isossa ravintolassa on vaikea kuulla puhetta, koska kaikki puhuvat yhtä aikaa.

– Kun kävimme kesällä Suomessa, oli lähes järkytys mennä ruokaravintolaan. Se oli täynnä, mutta siellä olisi voinut kuulla nuppineulan putoavan. Niin hiljaiselta se tuntui Indonesian jälkeen.

Riris ja Tom joutuivat odottamaan tapaamistaan melkein seitsemän vuotta, mutta sen jälkeen se oli menoa!
Riris ja Tom joutuivat odottamaan tapaamistaan melkein seitsemän vuotta, mutta sen jälkeen se oli menoa!

Kaksi jännää indonesialaista tapaa

”Jännin paikallinen tapa on ehdottomasti hautajaiset. Vainaja tuodaan perheensä taloon, jossa häntä surraan noin kolme täyttä päivää. Koko sen ajan ruumis on huoneen keskellä pöydällä ja sukulaiset käyvät vuorollaan jättämässä jäähyväisensä.

Se on aika karmiva tapa näin suomalaisesta näkökulmasta, sillä yleensähän näemme hautajaisissa vain arkun ennen hautausta. Tähän kulttuurieroon en taida ikinä tottua.

Onneksi vaimoni on ymmärtäväinen eikä pakota minua tulemaan sisälle taloon ruumiin viereen, kun joku kuolee. Tosin jouduin poikkeamaan tuosta, kun vaimoni isä kuoli maaliskuussa. Ne olivat pitkät ja vaikeat hautajaiset.

Toinen jännä paikallinen tapa on vahva taikausko. Indonesiassa asuu paljon kiinalaisia sekä heitä, joilla on kiinalaisia sukujuuria. Kiinalaisessa kulttuurissa numero neljä on pahan onnen numero, sillä se muistuttaa lausuttuna hieman kuolema-sanaa.

Siksi taloissa tai tiekylteissä ei ole välttämättä numeroa 4 lainkaan. Meidän talomme numero on 5 ja naapurimme on numero 3.

Kerrostaloistakin saattaa puuttua neljäs kerros. Hotelleissakaan ei ole lainkaan 4. eikä 14. kerrosta.

Minulta vei aikansa tottua tuohon käytäntöön, mutta nykyään osaan ottaa sen jo huumorilla.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla