Miltä tuntuu saada uusi sisarus aikuisena? Tia ja Taru saivat tietää toisistaan vasta, kun Tia oli 23-vuotias.

Tia, 28, Kirkkonummi

”Minut on adoptoitu vauvana. Kasvoin ainoana lapsena ja elin onnellisen lapsuuden. Tiesin aina, että olin adoptiolapsi, mutta en pohtinut alkuperääni sen enempää.

23-vuotiaana otin yhteyttä Pelastakaa lapset ry:hyn, joka oli järjestänyt adoption. Sain tietää biologisen äitini nimen ja yhteystiedot. Hänelle lähti virallinen kirje, johon laitoin mukaan henkilökohtaisen viestin. Seuraavana päivänä tuli tekstiviesti: Hei Tia! Olen aina tiennyt, että otat jonakin päivänä yhteyttä. Sinulla on täällä veli ja kaksi siskoa.

Olin yllättynyt siitä, että biologinen äitini Sirpa otti niin mutkattomasti kontaktia. Muutaman kuukauden viestittelimme ja kirjoitimme kirjeitä. Ja sitten lähdin tapaamaan heitä.

Vaasan-junassa jännitti. Mietin, pitäisikö kätellä vai halata. Kaikki sisarukseni olivat asemalla vastassa, ja kyllä me sitten halasimme. Vanhin, Tero, oli parikymppinen, sitten oli Taru, joka oli 12 ja Riikka, 5. Aluksi tunnelma oli hermostunut, mutta kyllä se vapautui. Kaikille oli selvää, että en ollut hakemassa uutta perhettä tai toista äitiä.

Sirpa selitti adoptioasian hirveän nätisti ja mukavasti. Hän oli 17-vuotias tullessaan raskaaksi, lapsen isä ei ollut kuvioissa, opiskelut olivat kesken ja niin edelleen. Sirpa antoi minun itse päättää, mitä asiasta ajattelisin. Ajattelen, että se oli rohkea päätös häneltä. En ole katkera siitä, mitä hän teki, minulle kävi hyvin.

Asuimme jokin aika sitten mieheni opiskelun takia puolitoista vuotta Vaasassa. Siellä pystyin tutustumaan sisaruksiin paremmin. Veljeni Teron kanssa ehdin tulla läheisimmäksi.

Tarua en vielä tunne kovin hyvin. Hän on ujompi, ja aika loppui hänen kanssaan kesken, kun muutimme takaisin Helsinkiin. Nyt, kun Tarukin on aikuinen eikä ikäero enää merkitse niin paljon, olisi ehkä uusi tilaisuus tutustua kunnolla. Haaveilen siitä, että meillä olisi avoimet välit ja voisimme olla rennosti yhdessä.”

<MN kuva wide/>

Taru, 19, Vaasa

”Aika nopeasti sen jälkeen, kun Tia oli ottanut äitiin yhteyttä, äiti kertoi, että minulla on isosisko. Olin varmaan jotain kaksitoista. Olin innoissani. Pikkusisko minulla oli, ja isoveli, mutta isosisko oli puuttunut. Odotin hirveästi sitä, että näkisin hänet ensimmäisen kerran.

Menimme Tiaa vastaan asemalle. Katselin, että ei hän hirveästi ollut kenenkään meidän näköinen. Äitikin sanoi jälkeenpäin, että Tialla on aika paljon isänsä piirteitä. En tiedä Tian isästä paljoakaan. Hän on kuollut jo aikaa sitten, ja minulla on eri isä kuin Tialla.

Tia on mukava ja rento. Äiti sanoi, että meissä on Tian kanssa paljon samaa, puheliaisuudessa. Kun tutustun, rupean höpöttämään paljon. Muuten olen kyllä ujo ja arka.

Adoptioasiasta haluaisin tietää vähän enemmän. Mutta en ole viitsinyt hirveästi kysellä äidiltä, ne ovat aika arkoja asioita, eikä äiti ole hirveästi kailottanut niistä. Ymmärrän aika hyvin sen, mitä hän siitä tilanteesta on kertonut. Sitä olen miettinyt, miltä on tuntunut antaa lapsi pois.

Ehkä Tiasta on tullut pikemminkin tuttu kuin sisko. Kun emme ole olleet kovin paljon tekemisissä, emmekä ole kasvaneet samassa paikassa.

On vaikea kuvitella, millaista olisi ollut kasvaa ilman sisaruksia kuten Tia. Meillä on perheessä tosi läheiset välit ja vietämme paljon aikaa yhdessä. Mutta olen ymmärtänyt, että Tia pääsi hyvään perheeseen eikä minun käy häntä mitenkään sääliksi.

Haluaisin olla enemmän tekemisissä Tian kanssa. Pitäisi vain saada järjestettyä kunnolla aikaa ja lähteä käymään Tian luona.”

Vali, vali. Ja vielä kerran vali.

Aina on joku huonosti! Jokainen tuntee – tai tietää – ihmisen, jolla on tapana valittaa lähes aina. Elämäntapavalittajat on ihan oma lajinsa, mutta on niitä muunkinlaisia valittajia. Psychology Todayn mukaan mukaan valittajat voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin. Tunnistatko itsesi tai jonkun läheisesi?

 

1. Krooninen valittaja

Krooninen valittaja on sama kuin elämäntapavalittaja. Hän näkee asioissa ensisijaisesti aina jotain kielteistä – jotain mistä valittaa. Krooninen valittaja ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi sitä, että ajatukset muokkaavat aivoja niin, että mitä enemmän jotakin asiaa pohtii, sen vahvemmaksi kyseiseen asiaan liittyvät sidokset aivoissa muodostuvat. Niinpä valittaminen muokkaa aivoja siihen suuntaan, että kielteisiä ajatuksia syntyy entistä helpommin. Mutta tämähän pätee myös toisin päin. Mitä enemmän ruokkii aivojaan myönteisillä asioilla, sitä enemmän syntyy hyviä ja kivoja ajatuksia.

2. Puhisija

Turhautuminen, viha, pettymys ja niin edelleen. Puhisija valittaa päästämällä tunteensa ulos. Se tekee ihmiselle toki jossakin määrin hyvää, mutta puhisijan ongalmana on se, että hän keskittyy liikaa vain omiin tunteisiinsa – ja nimenomaan niihin kielteisiin tunteisiin. Raskasta puhisijan käyttäymisessä on se, että hän tarvitsee aina jonkun kuuntelijan, uskotun, jonka päälle vyöryttää tunneryöpyt. Puhisija janoaa yleensä huomiota ja sympatiaa, mutta ratkaisut eivät häntä yleensä kiinnosta. Hän vain velloo tunnemylläköissään.

3. Intrumentaalinen valittaja

Oletko valittanut siitä, miten kumppanisi luottokorttilasku on taas liian suuri? Jos kyllä, tämä on esimerkki intrumentaalisesta valittamisesta. Siinä valittamiseen on yleensä jokin hyvin konkreettinen syy. Mutta aikaisemmista valittajatyyppeistä se eroaa niin, että tarkoitus on ratkaista ongelma.

Miten sitten päästä valittajasta mahdollisimman nopeasti eroon, jos tilanteeseen joutuu yllättäen? Kerroimme jo aikaisemmin keinoista, joita voi yrittää. Tässä ne tulevat kertauksena:

1. KUUNTELE, NYÖKKÄILE, MYÖTÄILE

Vain tukemalla hänen tuntemuksiaan hiljennät valittajan. Näin se valitettavasti menee. Hyviä apukommentteja: niinpä, todellakin, kamalaa, just niin. Valitus kestää enintään minuutteja. Ehkä viisi. Tai kymmenen. Pure hammasta ja kestä! Valittajat haluavat tulla kuulluiksi. Anna heille se ilo.

2. SYMPPAA

Unohdetaan kuule kaikki sarkasmi, silmien pyörittely ja tuskastunut huokailu. Anna valittajalle aitoa sympatiaa.

3. HARHAUTA

Vaihda keskustelun aihetta, mutta viekkaasti. Käytä harhautuksen syöttinä jotain mehukasta. Mikä hänen lempielokuvansa olikaan? Oliko hänen suosikkiyhtyeensä tulossa Suomeen? Entäs pikkujoulut – eikö niistä löytyisi jotain kevyttä ja kivaa puitavaa? Kauhean vaikeaa, mutta kokeilemisen arvoista.

4. MUISTA: ÄLÄ KEKSI RATKAISUJA

Teet virheen, jos rupeat tarjoamaan valittajalle sellaisia. Valituksesta ja ratkaisuista syntyy vain loputon kierre. Miksi juuri sinun ratkaisusi ei kelpaa? No kuules! Koska... ja koska... ja koska...

Jos satut olemaan itse valittaja ja luit jutun, muista tämä:

– Vaikka stressi tarttuu, se ei tarkoita, että pitää jäädä olosuhteiden uhriksi. Stressi on tunnetila, valittaminen sen sijaan toimintaa. Toisin sanoen voit itse päättää, että lopetat valittamisen, työelämän tutkija Anu Järvensivu kannustaa aikaisemmin Me Naisille antamassaan haastattelussa

Ja jos nyt pikkasen nipisti sydämestä, ei ihme. Valittaminen nimittäin ihan oikeasti pilaa elämän – sekä oman että muiden. Lue lisää:

Lähteenä myös: Lifehacker

Vierailija

Tunnistatko itsesi? Valittajia on kolmea eri tyyppiä

Tunteeko Inka Simola moniakin ihmisiä, jotka ovat pelkkiä valittajia? Olen kuullut ihmisten valittavan ja purkavan tuntojaan ynnä muuta, mutta heidän leimaamisensa ainoastaan valittajiksi ei olisi pelkästään epäoikeudenmukaista ja virheellistä, vaan myös väärin. Ihmisten näkeminen puhtaasti "valittajina" kertoo aika paljon enemmän näkijästä itsestään - kyseessä on todennäköisesti itsekeskeinen ja välinpitämätön yksilö, joka kuvittelee varmaan olevansa jotenkin muita parempi. Mikä onnistuu...
Lue kommentti

Välillä on ihan okei keskittyä myös niihin sinkkuelämän hyviin puoliin.

Jostain syystä vallalla on käsitys siitä, että näin loppuvuonna kaikki haluavat olla mieluummin parisuhteessa kuin sinkkuja. Yhdysvalloissa puhutaan jopa cuffing seasonista eli sesongista, jona kaikkein vannoutuneinkin sinkku alkaa pohtia, että parisuhde saattaisi sittenkin olla kiva juttu.

Mutta ovatko talven kylmyys ja juhlapyhien vietto jonkun kainalossa riittävän hyviä syitä pariutua? Sosiaalisessa mediassa muistutellaan parhaillaan sinkkuuden hyvistä puolista, kenties vastaliikkeenä kuluvan vuodenajan parisuhdekeskeisyydelle.

Sinkkuuden iloja on jaettu kasapäin Twitterissä tunnisteella #WhenImNotDating. Sekä parisuhteessa että sinkkuudessa on tietenkin sekä hyvät että huonot puolensa, mutta nämä päivitykset saavat sinkkuuden kuulostamaan aika hiton upealta.

Poimimme twiiteistä parhaat syyt pysyä sinkkuna.

1. Voi tehdä ihan mitä haluaa

No ihan kuin parisuhteessa ei muka voisi toteuttaa itseään, mutta sinkkuna asioista ei tarvitse neuvotella sitäkään vähää. Ei kompromisseja!

2. Kaikki on omaa

Koko pitsa/karkkipussi/kirsikkatomaattirasia vain itselle, aah.

3. Voi olla juuri niin karvainen tai karvaton kuin haluaa

Kyllä, joskus karvoja tulee ajeltua myös miellyttämisen vuoksi, vaikkei sinänsä olisi mikään pakko.

4. Säästyy rahaa

Deiteillä käyminen saattaa tulla hitsin kalliiksi.

5. Itsetunto ei romahtele

Ei toiveita, ei pettymyksiä.

6. Jää enemmän aikaa hemmottelulle

Deiteillä ravaaminen vie rahan lisäksi aikaa. Joskus on ihanaa olla koko ilta yksin omassa rauhassa ja ihan vain hemmotella itseään.

7. Deittailemattomuus on hauskaa

Ei hauskanpidon tarvitse olla aina muista ihmisistä kiinni.

8. Epämiellyttävät kohtaamiset jäävät väliin

Voit tapailla vain lempi-ihmisiäsi!

9. Harrastuksiin voi todella paneutua

Koko kämppä kasveille? Sinkkuna siitäkään ei tarvitse neuvotella.

Mikä sinkkuudessa on mielestäsi parasta? Keskustele kommenteissa!