Parisuhteen vaikeuksien, työpaikan ilmapiiriongelmien väljähtyneiden kaverisuhteiden ja koulukiusaamisenkin takana on usein yksi ja sama asia: laiskuus. Mistä ihmissuhdelaiskuus oikein johtuu?

Naapuri on jättänyt taas koirankakat keräämättä. Miten välinpitämätöntä! 

Ystävä ei kuuntele keskittyneesti kuulumisia, vaan vilkuilee puhelintaan. Onpa epäkohteliasta. 

Puoliso ei ole taaskaan vienyt roskia mennessään. Miksi hän on niin ajattelematon?

Muiden ihmisten ärsyttävien tekojen ja tapojen ajatellaan yleensä johtuvan erilaisista syistä, kuten välinpitämättömyydestä tai epäkohteliaisuudesta. Tosiasiassa niissä saattaa usein olla kyse yhdestä ja samasta asiasta: laiskuudesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Niin uskoo psykologi, psykoterapeutti sekä Helsingin kaupungin oppilashuollon päällikkö Vesa Nevalainen. Hän tehnyt laiskuudesta kirjan yhdessä psykologi ja psykoterapeutti Satu Kasken kanssa. Kaksikon mukaan laiskuus on joskus tarpeellista, mutta ihmissuhteissa se voi johtaa ongelmiin.

Laiskuus voi itse asiassa olla ihmissuhdeongelmien perimmäinen syy. 

– Laiskuus muita kohtaan johtuu usein siitä, että omia tarpeita pidetään ensisijaisina. Siksi on helppo välttää kaikkea, mikä vaikuttaa liian vaivalloiselta, Nevalainen selittää.

Esimerkiksi monet ystävyyssuhteet jäävät siksi, että toiseen ei vain jaksa pitää yhteyttä.

– Saattaa tulla välillä mieleen, että pitäisi olla johonkin kaveriin yhteydessä, mutta sitä ei saa aikaan. Yhteydenotto lykkääntyy ja lykkääntyy, ja pian huomaa, että kaverisuhdetta ei enää ole. Se on aika tyypillistä, Nevalainen sanoo.

Laiskuus vaivaa myös parisuhteita. Laiskuri tietää usein itsekin, että on liian mukavuudenhaluinen tai hänen pitäisi huomioida kumppaniaan enemmän, mutta sitä ei saa aikaan.

Monen eron takana voikin pohjimmiltaan piillä laiskuus. Ongelmat saavat alkunsa, kun parisuhteen toinen osapuoli huomaa ärsyyntyvänsä jatkuvasti kumppaninsa saamattomuudesta. Silloin on helppo lähteä syytöslinjalle ja tivata toiselta, miksei hän ikinä tee mitään. Se voi Nevalaisen mukaan johtaa epätoivottuun tulokseen.

– Me ihmiset olemme kauhean huonoja antamaan palautetta fiksusti niin, että toinen ei ahdistu ja palaute vielä aiheuttaisi toivottua toiminnan korjaamista. Sellaisen palautteen anto on vaikeaa eikä ole vahvin lajimme.

Nevalaisen mukaan keskustelua on kuitenkin aina kokeiltava. Toinen vaihtoehto on muuttaa omaa käytöstä. Jos huomaa itse olevansa aina se, joka vie roskapussin ulos, voi tehdä pienen kokeen.

– Roskapussin voi antaa haista eteisessä. Sitten voi odottaa, havahtuuko kumppani viemään sen ulos. Se voi olla odottelua, että kumman pinna pettää ensin. Mitään tulosta tällaisella toiminnalla ei voi taata, mutta joskus niin voi saada laiskan kumppanin huomaamaan vian käytöksessään. 

Työpaikkaongelmien ja koulukiusaamisen takana voi piillä laiskuus

Laiskuus ei syö vain ystävyys- ja parisuhteita, vaan vaikuttaa työpaikkojenkin ilmapiiriin. Jos joku välttelee töitä ja kaikki tietävät hänen lorvailevan kahvihuoneessa, se syö muidenkin työmoraalia.

– Ajatellaan, että en minäkään viitsi, jos tuokaan ei tee mitään. Toisaalta homma toimii myös toisin päin, eli huono ilmapiiri lisää laiskuutta. Jos ihmiset eivät pidä toisistaan, ei kukaan viitsi laittaa tikkua ristiin yhteisen viihtymisen eteen. 

Laiskuus voi näkyä työpaikoilla myös niin, että joku ajattelee voivansa pysytellä ilmapiiriongelmien ulkopuolella. Häntä ei kiinnosta, miten yhteisössä voidaan, vaan hän ajattelee: minulla on kaikki hyvin, asia ei kuulu minulle.

– Tällöin ihminen on ikään kuin sivustakatsoja tilanteessa, jossa sen pitäisi olla mahdotonta, koska jokainen vaikuttaa siihen, miten yhteisöllä menee. Jokainen on myös osaltaan vastuussa yhteisön toimivuudesta. Siksi tällainen laiskuus voi johtaa negatiiviseen ilmapiiriin, Nevalainen kertoo. 

Myös koulukiusaamisen tai työpaikkakiusaamisen jatkumisen takana voi olla laiskuus. Yleensä moni tietää kiusaamisesta ja pystyisi lopettamaan sen, mutta ei puutu siihen. 

– Lasten tapauksessa ikätovereidenkin joukossa on usein yksilöitä, joita kiusaajat varmasti uskoisivat. Mutta kiusaamiseen ei viitsitä tai saada aikaiseksi puuttua, koska se olisi vaivalloista. 

Toisaalta luokkatoverit saattavat pelätä joutuvansa itse silmätikuiksi, jos puuttuvat kiusaamiseen. Se ei ole laiskuutta, vaan pelkoa, Nevalainen huomauttaa. 

Suurempana ongelmana Nevalainen pitää sitä, että aikuisetkaan eivät viitsi aina puuttua lasten kiusaamiseen. 

– Voivotellaan, että puuttumisesta koituisi vaivaa, jäisi vaikka kahvitunti pitämättä, jos pitäisi selvitellä asioita. Aikuinen saattaa ajatella, että kyllä kahinoitsijat selvittävät asiansa itse. Eivät selvitä, vaan kiusaaminen vaatii aina aikuisen läsnäolon ja puuttumisen. 

Ihmissuhdelaiskuutta läheltä liippaava ilmiö on yhteiskunnallinen laiskuus. Nevalainen puhuu esimerkkinä ilmastonmuutoksesta. Kun joku on välinpitämätön sitä sitä kohtaan, hän onkin usein tosiasiassa yhteiskunnallisesti laiska. 

– Jos joku ei toimi ilmastonmuutoksen torjumiseksi, kyse tuskin on siitä, etteikö hän välittäisi. Jos asiasta kysytään, niin jokainen kyllä välittää maapallosta. Ihminen ei siis ole välinpitämätön, hän ei vain viitsi nähdä vaivaa asian eteen, esimerkiksi kierrättää. Tai hän jatkaa yksityisautoilua, koska julkisten liikennevälineiden käyttö vaatisi enemmän vaivannäköä. Mukavuudenhalu iskee pintaan.

Omalle laiskuudelle on myös helppo keksiä tekosyitä. Nevalainen viittaa jälleen ilmastonmuutokseen.

– Sen olemassaolo on todistettu fakta, mutta jotkut kiistävät sen olemassaolon. Tällainen ihminen voi kokea, että on helpompi kiistää faktat kuin tehdä itse jotain ilmastonmuutoksen eteen. On helpompi ajatella, että ilmastonmuutosta ei ole, kuin myöntää olevansa laiska.


Eroon ihmissuhdelaiskuudesta

Olet ehkä tuntenut tätä juttua lukiessasi piston sydämessäsi. Mieleesi on voinut muistua ystävä, johon et ole muistanut pitää yhteyttä. Ehkä tajusit itse laiskottelevasi parisuhteessasi. 

Et ole yksin, Nevalainen lohduttaa.

– Ihmissuhdelaiskuus yllättää välillä ihan jokaisen meistä. Kaikista tuntuu joskus syylliseltä sen vuoksi, eikä siitä kannata liikaa ahdistua. 

Nevalaisen mukaan ihminen yleensä tiedostaa oman laiskuutensa. Joskus syyllisyydentunnon puuska voi iskeä päälle, ja laiskuudesta pyristellään hetkeksi eroon. Se on vähän kuin kuntoilu joulun jälkeen: pyhät herkutellaan, sitten tulee syyllisyys ja alkaa kuntoilu.

– Yleensä kuitenkin tiedämme itsekin, että laiskuus palaa ja pian taannumme taas vanhoihin tapoihin silkasta mukavuudenhalusta. 

Omaa laiskuutta kannattaa kuitenkin työstää etenkin silloin, kun on kyse ihmissuhteista. Siitä voi pyrkiä eroon pikkuhiljaa.

– Voi tehdä kivan asian kumppanin tai työkaverin puolesta tai soittaa vanhalle ystävälle ja sopia tapaamisen. Yleensä huomaa pian, että molemmille tuli hyvä mieli. Se kannustaa jatkamaan kokeilua.

Joissakin tilanteissa laiskuus voi olla toisaalta tarpeellista. Joskus saattaa huomata olevansa parisuhteessa aina se, joka tekee aloitteet, kun toinen vain möllöttää passiivisena ja osallistuu, jos sattuu huvittamaan. Silloin aktiivisemman kannattaisi välillä laiskotella, Nevalainen neuvoo. 

Työpaikallakin laiskottelu voi olla joskus tarpeen. Jos huomaa työpaikalla tekevänsä kaiken itse ja olevansa aina se, joka on vetovastuussa, voi laiskuutta yrittää lisätä. Se pakottaa toiset ideoimaan.

– Tehokas esimies, joka tekee kaiken työn, voisi harjoitella laiskuutta. Se johtaa yleensä siihen, että työntekijät alkavat ideoida ja tehdä itse aktiivisemmin. Välillä pitää pikkuisen laiskotella, jotta voi antaa toisille tilaa tehdä. 

itä-helsingin lähiöstä

Minulla on ihmisuhde ongelma.ihminen on ollut elämässäni 20 vuotta. Hän ottaa kontakti kun hänellä tai hänen veljen perhe,ystävät on ongelmia. 20vuotta auttanut heitä ruohontaso juuri vapaaehtoiesti. 2 viimeistä vuotta yrittänyt päästä heistä irti. Sanonut nätisti ja rumasti tämä kaivo on imetty tyhjiin,eikä siihen vettä enää virtaa. Etten enää jaksa autaa. Numerot heidän on estetty, Ovelle en mene edes katsomaan kuka on ? Sovin läheiseni kanssa puhelin ilmoittaa kun tulee kulloinkin. Ovikelloni soi viikolla aina 20.45. Ikkunastani näen ,jaaha hän kävi taas.Vanhana yksin asuvana olen masentunnut, ahdistunnut tilanne. Sisareni sanoi hae lähestymiskielto. Miten haen kun mitään en pysty todistaa mitään? Laiskuus sitä todella tahdon harjoitta eläkeläisenä ja olla vain rauhassa loppu elämäni auttamatta enää ketään!

Sisältö jatkuu mainoksen alla