Parhaassa tapauksessa someflirtti johtaa treffeihin. Kuva: Shutterstock
Parhaassa tapauksessa someflirtti johtaa treffeihin. Kuva: Shutterstock

Sosiaalinen media on mahtava paikka tutustua uusiin ihmisiin. Visual Diary -blogissa jaetaan vinkkejä, jotka on testattu käytännössä.

Deittisovellus Tinder on saanut monet kainostelijatkin pokailemaan ja deittailemaan suvereenisti. Se tai muut deittipalvelut eivät kuitenkaan ole ainoa tapa tavata kiinnostavia ihmisiä netissä.

Moni meistä roikkuu muutenkin koko ajan somessa, joten miksi ei ottaisi siitä kaikkea irti myös deittailumielessä?

Sutinaa Instagramissa

Visual Diary -blogin Saara on treffaillut Instagramin avulla parin vuoden ajan.

”Deittailuappsinähän Insta on aika loistava. Kuvafeedi kertoo parhaassa tapauksessa tosi paljon ihmisen tyylistä, elämästä ja kiinnostuksen kohteista. Sieltä näkee myös helposti, osaako tyyppi kirjoittaa ja onko sillä huumorintajua (tosi tärkeitä asioita molemmat). Yleensä sieltä näkyy myös onko tyyppi varattu”, hän kirjoittaa blogissaan.

Portugaliin muuttanut Saara jakaa kokemustensa perusteella blogissaan mainioita vinkkejä, joita voi soveltaa myös muualla sosiaalisessa mediassa.

Instagramissa on yleistä seurata myös tuntemattomia, joten uusia ihmisiä voi olla helpompi bongata siellä. Facebookissakin voi kuitenkin tutustua tyyppeihin esimerkiksi ryhmissä tai vaikka kaverin seinällä – ellei omista Facebook-kavereista löydy kiinnostava puolituttu.

”Perusjuttu instadeittailussa: jos joku alkaa seurata sua ja tykkää vain ja ainoastaan jokaisesta sun naamaa esittelevästä kuvasta, on mahdollista, että se on kiinnostunut susta. Ja toisin päin: jos se doubletäppää vaan ne kuvat, joita olet ottanut seinistä ja kaakeleista, muttei sun naamasta, ehkä sitten ei”, Saara kirjoittaa blogissaan.

”Ennen ulkomaanreissua etsi tietty cooleimmat ihmiset tulevasta kohdekaupungista.”

Saara neuvoo, miten Instagramin avulla voi tutustua tyyppeihin uudella paikkakunnalla tai hommata itselleen pienen reissuromanssin.

”Kun muutat uuteen paikkaan, ala seurata kiinnostavan oloisia ihmisiä uusilta huudeiltasi. Selaa puhelimella tai nettiselaimella randomisti tai kirjoita hakusanaksi vaikka suosikkibaari tai kaupunki. Tai sitten ihan rehellisesti: #beard #beardedmen. Ennen ulkomaanreissua etsi tietty cooleimmat ihmiset tulevasta kohdekaupungista.”

Kehu tai kysele

Instagramissa sopii ehdottomasti kommentoida myös tuntemattomien kuvia. Muista, että voit lähettää myös yksityisviestin, jos julkinen lähestyminen vaivaannuttaa.

”Tee tikusta asiaa. Jos kiinnostava tyyppi on laittanut kuvan uudesta ravintolasta, kysyn millainen paikka se on, koska olen halunnutkin käydä siellä. Omasta mielestäni Instasta puuttuu ihan täysin sellainen voinko mää nyt kommentoida ton tyypin kuvaa -panikointi. Hienoja kuvia voi aina kehua, saamatta oudon stalkkerin leimaa”, Saara vinkkaa blogissaan.

Jos tapaat sosiaalisesta mediasta tutun tyypin livenä, avaa rohkeasti suusi.

”Vielä Helsingissä asuessani kävi aika usein tapauksia, jossa näin sattumalta livenä instakavereita. Silloin pitää aina mennä juttelemaan. Hetki sitten taas kahvittelin kolme tuntia brasilialaisen instakaverini kanssa, joka sattumoisin viettää kevään Lissabonissa.”

Stalkkaa varoen

Kiinnostavien tyyppien tarkkailu somessa on koukuttavaa, mutta varo, ettet jää kiinni.

Jos tapaat antaumuksella stalkkaamasi tyypin livenä, pysyttele korrektina.

”Älä tykkää kuvista, jotka ovat vuoden takaa. Ethän halua olla kreepsteri, joka on selannut koko tyypin feedin läpi. Ja jos päädyt treffeille Instan kautta, älä mainitse asioita, jotka sait selville selaamalla tyypin feediä sinne kolmen vuoden taakse.”

”Osaa ajoittaa. Olin seurannut erästä portugalilaista bloggaria (ja sen poikaystävän tiliä myös) varmaan vuoden ja aina kateellisena katsellut kuvia heidän täydellisen oloisesta elämästään. Jossain vaiheessa mies hävisi kuvista (hälytyskellon ääni), ja kuukauden päästä, kun joimme viiniä puistossa ja mies kertoi juuri eronneensa ja exänsä olleen bloggari, käytin näyttelijäntaitojani hyväksi: Aijaa, onpa kiinnostavaa.”

Profiilin ei tarvitse olla täydellinen

Instagram toimii loistavasti deittiprofiilina, mutta älä laskelmoi liikaa. Klisee siitä, että kannattaa olla oma itsensä, pätee tässäkin asiassa.

”Jos päätät nyt yhtäkkiä alkaa instadeittajaksi, älä vedä omaa feediä ihan överiksi. Kiinnostavimpia tyyppejä ovat ainakin omasta mielestäni just ne, joiden feed on aidon oloinen, ei pelkkiä liian harkitun ja puunatun oloisia omakuvia”, Saara neuvoo blogissaan.

Juttua muokattu 7.4.2016 kello 9.20: toistettu, että kirjoittaa blogissaan.

Teininä moni asia on vähän vaikeaa – ja varsinkin noloa!

Ei ole helppoa olla teini-ikäinen. Juuri tuossa iässä kulmat kurtistuvat ja silmät muljahtelevat keskimääräistä herkemmin. Ja hyvin usein näiden eleiden kohteina ovat omat vanhemmat, joita hävetään.

Silmien pyörittely omille vanhemmille ei ole kuitenkaan merkki epäkypsyydestä. Psykologi Lisa Damour on kertonut The New York Timesissa, että kyseessä on normaali kehitysvaihe, jolla pyritään ilmaisemaan itsenäisyyttä. Myös psykologi Heli Heiskanen on todennut Ylellä saman.

– Teinin on tarkoituskin itsenäistyä ja erottautua vanhemmista, ja se korostaa vanhempien kritisointia. Kun halutaan olla kavereiden silmissä mahdollisimman cooleja ja hyväksyttyjä, niin kaikki poikkeava on hävettävää, Heiskanen on kertonut sivustolle.

”Supernoloa, kun äitini kyseli kaverini kuullen, ovatko minulta tamponit loppu.”

Pyysimme kaksi-, kolme- ja nelikymppisiä muistelemaan, mikä heitä hävetti teini-ikäisinä. Näin he kertoivat:

1. Nolot jutut

”Äidilläni on mutkaton asenne erilaisiin ruumiintoimintoihin. Teininä oli supernoloa, kun hän kyseli iloisesti kaverini kuullen, ovatko minulta tamponit loppu. Hän oli juuri lähdössä kauppaan ja teki ostoslistaa.” Suski, 36

”Kaikkein nolointa oli, kun olimme koko perhe ensimmäistä kertaa Lontoossa lomalla. Olin itse tuolloin 13-vuotias. Kiersimme kaupunkia turistibussilla. Piccadilly Circuksen kohdalla isä kysyi oppaalta isoon ääneen, miten tuonne sirkukseen voi ostaa lippuja.” Jonna, 41

”Isä pärähti aina paikalle kertomaan todella luokattomia – ja pahimmillaan pikkutuhmia vitsejään.”

”Kokoonnuimme teineinä tyttöporukalla usein meille kotiin, minun huoneeseeni, Manhattan-sipsikulhon ympärille. Aina jossain kohtaa isäni pärähti huoneeseen kutsumatta ja alkoi kertoa luokattomia – ja pahimmillaan pikkutuhmia – vitsejään. Ystävieni mielestä isä juttuineen oli tosi hauska. Itse muistan ajatelleeni, miten hullu ja nolo hän on. Muistelemme tyttöjen kanssa näitä kertoja edelleen. Isäni kertoo yhä vitsejään. Nykyään joku jutuista saattaa jopa naurattaa.” Reetta, 37

2. Halaaminen

”Isäni halusi aina halata joka aamu koulun pihalla. Ja siis vielä lukioiässä. Oli jotenkin kauhean noloa teinin mielestä. Nyt jälkikäteen se on aika suloista.” Johanna, 42

”Isä halusi tehdä poikakavereille selväksi, miten hänen tyttäriään kohdellaan.”

3. Puhuttelut

”Isäni piti puhutteluja poikakavereille keittiön pöydän ääressä. Halusi tehdä selväksi, miten hänen tyttäriään kohdellaan. Itse istuin omassa huoneessa korvat punaisina ja halusin kadota maan päältä.” Jaana, 42

4. Samassa paikassa näyttäytyminen

”Jossain vaiheessa teini-ikää häpesin erityisesti mutsia niin paljon, etten voinut mennä hänen kanssaan samaa matkaa bussilla kaupungille, jos joku tuttu olisi vaikka nähnyt. Vanhempien läsnäolo erinäisissä tilanteissa sai aina pelkäämään, että nyt ne kaikki uudet tuttavuudet tajuaa, että olen ihan lapsi ja kiusallinen tyyppi. Jotain huijarisyndroomaan liittyvää siinä todennäköisesti oli.” Emilia, 25

”Tuli olo, että olen kuin joku lemmikki, jota esitellään.”

”Vaikka vanhemmissani ei aina ollut mitään sinänsä noloa, heidän kanssaan näyttäytyminen esimerkiksi kaupassa tai ravintolassa nolotti. Nolous siis ikään kuin aktivoitui ja muuttui tarttuvaksi julkisilla paikoilla. Minulla on nuoret vanhemmat, jotka yleensä osasivat käyttäytyä. Isovanhemmilla, jotka hekin tosin ovat suhteellisen nuoret, sen sijaan oli välillä vaikeuksia. Pahinta oli, kun menimme ekaa kertaa isovanhempien kanssa Mäkkäriin ja he vaativat henkilökunnalta aterimia. Koulun coolit tyypit olivat tietysti paikalla. mikä oli aivan hirveää. Viivi, 26

”Äidilläni oli tapana jäädä suustaan kiinni kaupungilla joka toisen vastaantulijan kanssa. Eniten niissä tilanteissa hävetti se, että äiti aina esitteli minut kaikille tuttavuuksilleen 'meidän nuorimmaisena'. Tuli sellainen olo, että olen joku lemmikki, jota esitellään ihmisille, ja he sitten katsovat siinä, että miten olen kasvanut ja miten söpö olen. Niin noloa! Nykyään on maailman ihaninta, kun äiti esittelee minua tutuilleen – ymmärrän, että hän on minusta kertoessaan yleensä ennen kaikkea kauhean ylpeä.” Helmi, 25

”Joskus opettaisäni nukahti koetta valvoessaan.”

5. Ikä

”Hävetti, kun vanhempani olivat niin vanhoja, luokkakaverin mummo oli nuorempi kuin äitini. Lisäksi hävetti, kun isäni ei jättänyt minua autolla säällisen välimatkan päähän, vaan kurvasi koulun pihaan. Toki minulla oli erityisen paljon hävettävää siksi, koska vanhempani kyläkoulun opettajina kaikkine omituisuuksineen olivat päivästä toiseen kavereiden tarkkailtavina. Joskus isä nukahti koetta valvoessaan.” Ärrä, 41

”Kaikista nolointa oli, kun isä hankki nahkarotsin.”

6. Olemus / vaatteet ja alastomuus

”Minua hävetti se, että vanhempani eivät olleet yhtään ”cooleja”. He ovat ihan sellaisia tavallisia tyyppejä, työssäkäyviä ihmisiä, joiden juuret ovat maaseudulla. Tykkäävät hiihtää, käydä mökillä ja katsoa lauantai-iltana telkkaria. Itse olisin halunnut olla tietenkin äärimmäisen cool kaupunkilainen. Olisin halunnut matkustella, mutta me menimme aina mökille. Kerran kävimme Kanarialla – sekin tuntui nololta ja kliseiseltä, vaikka matka olikin ihan todella hauska.” Linda, 24

”Isäni patsasteli kotona alasti suihkun jälkeen, vaikka olisi ollut kavereita.”

”Isäni patsasteli kotona alasti suihkun jälkeen, vaikka olisi ollut kavereita kylässä. Kyllä hävetti.” Ärrä, 41

”Vanhempani pukeutuivat nolosti. Olisin kovasti halunnut, että he olisivat tyylikkäitä ja trendikkäitä, mutta sellaisia tavallisia pulliaisia he vain aina olivat. Kaikista nolointa oli, kun isä hankki nahkarotsin. Se oli meganolo.” Elina, 25

7. Oudot tavat

”Isäni on fanaattinen penkkiurheilija, jolle mieluisia lajeja ovat erityisesti hiihto ja mäkihyppy. Teininä en voinut kutsua kavereita kylään olympialaisten tai muiden urheilukisojen aikaan, koska isä kannusti suomalaisia niin kovaan ääneen, että talo tärisi. Supernoloa. Vieläkin välttelen vanhempieni kotia suurten urheilujuhlien aikaan.” Mari, 40

”Mielestäni oli noloa, että junalla työmatkaa tekevä äitini käveli töistä lähtiessään aseman laiturilla mahdollisimman pitkälle, jotta pystyi hyppäämään junan ekaan vaunuun välttääkseen siten kävelyä määränpäässä. Nykyään teen itse samoin.” Viivi, 26

 

Kysely

Häpesitkö sinä vanhempiasi teininä?

Nykyteknologian ansiosta yhteydenpito kaukana asuvan rakkaan kanssa on helppoa. Aina se ei ole hyvä asia. 

Olen ollut etäsuhteessa kerrallaan vain alle vuoden, enkä enempää olisi jaksanutkaan. Ikävä raastoi, mutta ehkä vielä enemmän raastoivat puhelinsoitot. Luuriin tarttuessani toivoin suhdetta vahvistavaa lepertelyä ja henkevää keskustelua, mutta aika usein sain parin sanan vastauksia, molemminpuolista turhautumista ja lopulta riidan. 

Ystäväni elää pitkässä suhteessa, johon on aikojen saatossa mahtunut monta monituista etäpätkää. Nykyinen etäelo jatkuu todennäköisesti useita vuosia, mutta kumpikaan suhteen osapuoli ei vaikuta turhautuneelta tilanteeseen. Niinpä kysyin hiljattain, mikä toimivan etäsuhteen salaisuus oikein on. 

– Me ei oikeastaan soitella, ystävä sanoi. 

Pariskunta pitää silti usein yhteyttä viestein ja tapaa, kun se on mahdollista. Soitot vain ovat karsiutuneet vuosien varrella pois pahaa mieltä aiheuttavina. 

Keskittymiskyky ei riitä

Whatsapp-viestien luulisi välittävän sanatonta viestintää vielä huonommin kuin puhelujen, mutta jostakin syystä juuri puhelut näyttävät nostavan turhautumislukemat helpoiten taivaisiin.

Ehkä syy on katteettomissa odotuksissa, joita itsekin vaalin etäsuhdeaikanani. Henkevä puhelinkeskustelu tekee tutkitusti etäsuhteessa elävistä läheisempiä kuin arkensa jakavista, mutta toisaalta kunnollinen juttelu vaatii keskittymistä, joka on älypuhelinaikana vähissä – erityisesti, jos takana on pitkä työpäivä tai puhelu sattuu tilanteeseen, jossa olisi muutakin tekemistä. 

”Puhelu tulee usein huonolla hetkellä.”

Vastarakastunut ehkä antautuu mielellään tuntien puheluihin päivittäin muista kiireistään välittämättä, mutta vuosikymmenen yhteiselon jälkeen viestit tuntuvat helpommalta ja huomaavaisemmalta kommunikaatiovälineeltä. Varsinkin, jos rakastavaiset asuvat eri aikavyöhykkeillä tai tekevät eri tavalla rytmitettyä työpäivää, puhelu tulee usein huonolla hetkellä.

Skypeä vai nykyajan kirjeitä?

Osa etäsuhteessa elävistä pareista on ratkaissut keskeyttämis- ja keskittymisongelmat puhumalla puhelunsa Skypessä niin, että yhteys on auki mutta mitään erityistä ei välttämättä tehdä tai sanota. Näin voidaan simuloida yhdessä asumista, johon kuuluu samassa tilassa oleskelu ilman kummempaa yhteistä tekemistä.

Osa taas keskittyy viestittelyyn. Kuten rakkauskirjeen ennen vanhaan, myös viestin voi kirjoittaa silloin, kun sattuu olemaan puuhaan sopivassa mielentilassa. Kirjeisiin verrattuna viesteissä on se hyvä – tai no, tilanteesta riippuen myös huono – puoli, että ne saapuvat perille välittömästi. Jotta viestittely säilyy mukavana yhteydenpidon muotona, täytyy parin löytää yhteinen linja siihen, kuinka nopeasti ja millä tavoin viesteihin reagoidaan. 

Vuosia etäsuhteessa ollut yhdysvaltalainen psykologi Roni Beth Tower kehottaa etäsuhteessa olevia sopimaan säännöistä, mutta myös välttämään puheluihin ja viesteihin perustuvaa sekoilua. Vaikka yhteisiä vuosia olisi takana paljonkin, muuhun kuin kasvokkaiseen viestintään liittyy iso väärinymmärrysten riski.