Tanssijapariskunta Susanna Leinonen ja Jouka Valkama:
Kuva Panu Pälviä
Kuva Panu Pälviä

Tanssitaiteilijoiden kotona nainen stressaa ja räyhää, mies päättää ja kerää pehmoleluja. Susanna Leinonen ja Jouka Valkama ovat eläneet parisuhteensa vaikeinta aikaa.

Uuden asunnon remontoimista, yhteisen tanssiteoksen tekemistä, yliopisto-opiskelua, erillään vietettyjä kuukausia, 3-vuotias tytär ja kissa.

Näyttävää uraa ulkomaillakin luoneen tanssijapariskunta Susanna Leinosen, 40, ja Jouka Valkaman, 36, perheessä on eletty kuluvana vuonna niin hektistä arkea, että se on ollut vaikeinta aikaa parin kahdeksanvuotisessa suhteessa.

– Kun kuviota ei miettinyt, se toimi. Jos sitä pohti oikein ajan kanssa, se alkoi ahdistaa ihan hirveästi, Susanna tunnustaa.

Susanna pyörittää suomalaisen nykytanssin kärkeen kuuluvaa Susanna Leinonen Companya, Jouka taas on opintovapaalla Suomen Kansallisoopperasta ja opiskelee yliopistossa tietojenkäsittelytiedettä. Yhdessä he ovat työstäneet Romeo & Julia -tanssiteoksen.

Kun Susanna asui syksyllä kaksi kuukautta Ruotsissa tekemässä töitä Skånes Dansteaterille, Helga-tytär vietti puolet ajasta Malmössa, puolet Joukan kanssa kotona Helsingissä.

– Jouduimme vääntämään kättä siitä, miten Helgan oleskelu jaetaan. Ajattelin heti, että vien hänet sinne koko ajaksi, mutta Jouka kielsi. Kävimme siis läpi huoltajuuskiistan työsuhteeni takia. Oli kuitenkin kiva nähdä, että Helga on Joukalle niin tärkeä, Susanna pohtii.

Stressiä ja pehmoleluja

Susanna ja Jouka tunsivat toisensa entuudestaan tanssipiireistä, mutta ensimmäistä kertaa he juttelivat kunnolla Kansallisoopperan ensi-iltajuhlissa vuonna 2005. Seuraavana iltana pari törmäsi toisiinsa sattumalta ravintolassa.

– Juttu jatkui siitä, mihin se edellisenä päivänä jäi. Nojailimme baaritiskiin ja Susanna hivuttautui koko ajan lähemmäs ja lähemmäs, kunnes olimme muutaman tunnin aikana menneet koko baaritiskin päästä päähän, Jouka nauraa.

Susanna ihastui Joukan ulkonäköön ja älykkyyteen, Jouka taas Susannan avoimuuteen, rohkeuteen ja vahvaan tahtoon. Välillä kuitenkin toisen omapäisyys, perfektionismi ja stressaaminen saavat pariskunnan hermot kireälle.

– Stressini saavuttaa aina järjettömät mittasuhteet. En osaa aina olla hyvä ihmissuhdeihminen, sillä kun stressiä kertyy, puran sitä Joukaan ja saatan olla todella pahalla tuulella, Susanna harmittelee.

Avoparin suhdetta koeteltiin neljä vuotta sitten, kun Susanna alkoi saada outoja migreenikohtauksia. Susannan toinen käsi saattoi yhtäkkiä puutua, samoin ohimo ja nenänpää. Välillä oli pakko istua alas, kun tuntui, että jalat pettävät alta. Lopulta ne pettivätkin.

Susannalla todettiin aivonesteen kiertohäiriö, ja koska aivopaineet olivat nousseet niin korkeiksi, hengenlähtö oli ollut lähellä. Susanna leikattiin ja sairaalasta kotiuduttuaan hän palasi nopeasti töidensä kimppuun. Työt olivat Susannalle henkireikä, sillä ne kiskoivat ajatukset muualle.

– Jouka aina välillä saarnaa siitä, että vaikka meinasin kuolla, en osaa vieläkään elää hetkessä.

Suurta ylpeyttä

Vaikka kotona ei liioin tanssita, venytellä tai puhuta työasioita, samalla alalla työskentelevältä puolisolta saa paljon ymmärrystä, tukea ja kannustusta.

– Susanna on saavuttanut ammatillisesti hyvin paljon, ja on ollut suuri ilo ja kunnia kiertää maailmalla esittelemässä hänen teoksiaan. Siihen ei liity lainkaan kateutta vaan pelkkää ylpeyttä, Jouka sanoo lämpimästi.

Susanna taas ihailee Joukan kekseliäisyyttä ja periksiantamattomuutta – ei ole olemassa asiaa, jota Jouka ei voisi tehdä.

– Jouka on multitalentti, yhden miehen ihmeellinen tietotoimisto! Vaikka välillä on aika raskasta elää sellaisen ihmisen kanssa, se on juuri se, mistä olen hänessä ylpeä. Jouka on myös ihan mahtava Helgan kanssa. On ihanaa, ettei minun tarvitse koskaan miettiä tai murehtia, mitenköhän he pärjäävät. Tiedän, että heillä on aina kivaa yhdessä, Susanna kiittelee.

Joukan leluharrastusta Susanna ei kuitenkaan aina pysty ymmärtämään.Perheen asunto tulvii Playmobile-nukkeja ja jättikokoisia pehmoleluja.

– Alan olla jo sitä mieltä, että Joukalla on jonkinlainen addiktio. Meillä on esimerkiksi jättimäisiä pehmoleluja vaikka kuinka ja paljon. Voisin heittää puolet roskiin!

– Olen voittanut kaikki pehmolelut Linnanmäen Koura-laitteesta. Kyllähän niihin on mennyt paljon rahaa, mutta eihän harrastuksia pidä laskea rahassa, Jouka puolustelee.

Koko haastattelu Me Naisten numerossa 50/2012.

Psykoterapeutti Heli Vaaranen kertoo, että myös mustasukkaisuuden tunteita kannattaa kuunnella.

Parisuhde ei koskaan ala puhtaalta pöydältä, sillä sen osapuolilla on aina aiempia kokemuksia ihmissuhteista.

Aiemmat ikävät kokemukset voivat tuntua painolastilta, joka estää heittäytymästä uuteen suhteeseen täysillä tai herättää mustasukkaisuuden tunteet.

Miten uuteen kumppaniin oikein voisi oppia luottamaan, jos on aiemmin tullut petetyksi, jätetyksi tai hylätyksi? 

Väestöliiton parisuhdetiimin esimies, psykoterapeutti ja parisuhdetutkija Heli Vaaranen sanoo, ettei eksän tekoja saa kaataa nykyisen kumppanin niskaan.  

– On tärkeää käsittää, ettei pettäjän sukupuolelle voi antaa elinkautista tuomiota. Täytyy antaa uusi mahdollisuus.

Aiempien suhteiden tapahtumista kannattaa silti keskustella uuden kumppanin kanssa. Myös siitä kannattaa puhua, mitä luottamus ja uskollisuus kellekin merkitsevät.

Erityistason seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen on neuvonut Me Naisten jutussa, että luottamusta voi rakentaa tarkastelemalla parisuhdesopimusta.

– Epäluottamus on sitä, että tuntuu, ettei toinen pidä yhteistä sopimusta. Silloin täytyy puhua siitä, mikä se sopimus on ja tarvitseeko sitä päivittää tai tarkentaa, Tanskanen on sanonut.

Itsehoitoa mustasukkaisuuteen

Mustasukkaisuuden ja hylätyksi tulemisen tunteet kumpuavat usein heikosta itsetunnosta. Heli Vaaranen muistuttaa, että itsetuntoa ei pidä rakentaa kenenkään toisen varaan. 

– Yleensä syvälle epävarmuuden tunteelle on jokin syy, ja sitä tulee tarkastella. Asiaa ei kannata hävetä tai lakaista maton alle, vaan sitä tulee tutkia. 

Ensi vuonna mustasukkaisuuteen voi saada apua myös netistä. Väestöliitto julkaisee ensi vuoden puolella verkossa mustasukkaisuuden omahoito-ohjelman, joka sisältää mustasukkaisuuden syiden pohtimista ja erilaisia harjoituksia. 

– Ensimmäinen askel parempaan itsetuntoon on se, että tuntee itsensä, Vaaranen sanoo.

Tunteet kuulolla

Joskus voi olla vaikea erottaa, onko mustasukkaisuudessa kyse omista petetyksi tulemisen kokemuksista vai siitä, että kumppanilla ei oikeasti ole vain puhtaita jauhoja pussissaan. 

”Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.”

Vaaranen neuvoo kuuntelemaan omia tunteita ja antamaan niille painoarvoa.

– Jos on ahdistunut olo, kaikki ei ole kunnossa, Vaaranen sanoo.

– Pariterapiassa huomaa, että ihmiset yrittävät järjellä ratkaista ihmissuhdepulmia. Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.

Ahdistuksen tunteet eivät tietenkään ole suora merkki puolison uskottomuudesta, mutta ne kertovat siitä, että ainakin luottamuksen kanssa on ongelmia.

Toistatko kaavaa?

Jotkut meistä hakeutuvat Heli Vaarasen mukaan toistuvasti suhteisiin, joissa on draamaa ja vaaran tuntua. Jos on lähtenyt alun perinkin epäluotettavan oloisen kumppanin matkaan, uusien luottamuskuprujen ei pitäisi tulla yllätyksenä.

– Myös ihmissuhteissa saa sitä, mitä tilaa, Vaaranen toteaa. 

Toistuviin luottamusongelmiin voi johtaa muukin kaava kuin se, jossa haetaan suhteisiin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Jotkut löytävät itsensä uudelleen ja uudelleen parisuhteista, joissa asioista keskusteleminen on vaikeaa.

– Jos itse välttelee vaikeita asioita, saattaa vaistomaisesti valita kumppaneita, jotka eivät myöskään jaa asioita.

Luottamuspulassa voi siis olla kyse kumppanin valinnasta. Vaaranen toteaa, että virheet kuuluvat elämään, mutta niistä on tarkoitus oppia. 

– Ihmisen pitäisi aina tarkkailla, että mikä on se kaava, jota toistan. Kun sen huomaa, antaa itselleen mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä. 

vähättelyä

Miten oppia luottamaan, jos on aiemmissa suhteissa tullut petetyksi? Asiantuntija vastaa

Vaaranen on niin kaukana todellisuudesta, ettei sen juttuja jaksa edes lukea. Miksi aina puhutaan pettämisestä tai jättämisestä, miten selvitä väkivaltaisen suhteen jälkeen? Ja Vaarasen "sitä saa mitä tilaa", on todella pas**a. Psykoterapeutiina luulisi tietävän ettei väkivalta näy aina päällepäin tai suhteiden alussa.
Lue kommentti

Vali, vali. Ja vielä kerran vali.

Aina on joku huonosti! Jokainen tuntee – tai tietää – ihmisen, jolla on tapana valittaa lähes aina. Elämäntapavalittajat on ihan oma lajinsa, mutta on niitä muunkinlaisia valittajia. Psychology Todayn mukaan mukaan valittajat voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin. Tunnistatko itsesi tai jonkun läheisesi?

 

1. Krooninen valittaja

Krooninen valittaja on sama kuin elämäntapavalittaja. Hän näkee asioissa ensisijaisesti aina jotain kielteistä – jotain mistä valittaa. Krooninen valittaja ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi sitä, että ajatukset muokkaavat aivoja niin, että mitä enemmän jotakin asiaa pohtii, sen vahvemmaksi kyseiseen asiaan liittyvät sidokset aivoissa muodostuvat. Niinpä valittaminen muokkaa aivoja siihen suuntaan, että kielteisiä ajatuksia syntyy entistä helpommin. Mutta tämähän pätee myös toisin päin. Mitä enemmän ruokkii aivojaan myönteisillä asioilla, sitä enemmän syntyy hyviä ja kivoja ajatuksia.

2. Puhisija

Turhautuminen, viha, pettymys ja niin edelleen. Puhisija valittaa päästämällä tunteensa ulos. Se tekee ihmiselle toki jossakin määrin hyvää, mutta puhisijan ongalmana on se, että hän keskittyy liikaa vain omiin tunteisiinsa – ja nimenomaan niihin kielteisiin tunteisiin. Raskasta puhisijan käyttäymisessä on se, että hän tarvitsee aina jonkun kuuntelijan, uskotun, jonka päälle vyöryttää tunneryöpyt. Puhisija janoaa yleensä huomiota ja sympatiaa, mutta ratkaisut eivät häntä yleensä kiinnosta. Hän vain velloo tunnemylläköissään.

3. Intrumentaalinen valittaja

Oletko valittanut siitä, miten kumppanisi luottokorttilasku on taas liian suuri? Jos kyllä, tämä on esimerkki intrumentaalisesta valittamisesta. Siinä valittamiseen on yleensä jokin hyvin konkreettinen syy. Mutta aikaisemmista valittajatyyppeistä se eroaa niin, että tarkoitus on ratkaista ongelma.

Miten sitten päästä valittajasta mahdollisimman nopeasti eroon, jos tilanteeseen joutuu yllättäen? Kerroimme jo aikaisemmin keinoista, joita voi yrittää. Tässä ne tulevat kertauksena:

1. KUUNTELE, NYÖKKÄILE, MYÖTÄILE

Vain tukemalla hänen tuntemuksiaan hiljennät valittajan. Näin se valitettavasti menee. Hyviä apukommentteja: niinpä, todellakin, kamalaa, just niin. Valitus kestää enintään minuutteja. Ehkä viisi. Tai kymmenen. Pure hammasta ja kestä! Valittajat haluavat tulla kuulluiksi. Anna heille se ilo.

2. SYMPPAA

Unohdetaan kuule kaikki sarkasmi, silmien pyörittely ja tuskastunut huokailu. Anna valittajalle aitoa sympatiaa.

3. HARHAUTA

Vaihda keskustelun aihetta, mutta viekkaasti. Käytä harhautuksen syöttinä jotain mehukasta. Mikä hänen lempielokuvansa olikaan? Oliko hänen suosikkiyhtyeensä tulossa Suomeen? Entäs pikkujoulut – eikö niistä löytyisi jotain kevyttä ja kivaa puitavaa? Kauhean vaikeaa, mutta kokeilemisen arvoista.

4. MUISTA: ÄLÄ KEKSI RATKAISUJA

Teet virheen, jos rupeat tarjoamaan valittajalle sellaisia. Valituksesta ja ratkaisuista syntyy vain loputon kierre. Miksi juuri sinun ratkaisusi ei kelpaa? No kuules! Koska... ja koska... ja koska...

Jos satut olemaan itse valittaja ja luit jutun, muista tämä:

– Vaikka stressi tarttuu, se ei tarkoita, että pitää jäädä olosuhteiden uhriksi. Stressi on tunnetila, valittaminen sen sijaan toimintaa. Toisin sanoen voit itse päättää, että lopetat valittamisen, työelämän tutkija Anu Järvensivu kannustaa aikaisemmin Me Naisille antamassaan haastattelussa

Ja jos nyt pikkasen nipisti sydämestä, ei ihme. Valittaminen nimittäin ihan oikeasti pilaa elämän – sekä oman että muiden. Lue lisää:

Lähteenä myös: Lifehacker

Vierailija

Tunnistatko itsesi? Valittajia on kolmea eri tyyppiä

Tunteeko Inka Simola moniakin ihmisiä, jotka ovat pelkkiä valittajia? Olen kuullut ihmisten valittavan ja purkavan tuntojaan ynnä muuta, mutta heidän leimaamisensa ainoastaan valittajiksi ei olisi pelkästään epäoikeudenmukaista ja virheellistä, vaan myös väärin. Ihmisten näkeminen puhtaasti "valittajina" kertoo aika paljon enemmän näkijästä itsestään - kyseessä on todennäköisesti itsekeskeinen ja välinpitämätön yksilö, joka kuvittelee varmaan olevansa jotenkin muita parempi. Mikä onnistuu...
Lue kommentti