Nälkäpeli-leffasarjassa sankaria näyttelevä Jennifer Lawrence on myös äänestetty maailman seksikkäimmäksi naiseksi. Kuva: Reuters
Nälkäpeli-leffasarjassa sankaria näyttelevä Jennifer Lawrence on myös äänestetty maailman seksikkäimmäksi naiseksi. Kuva: Reuters

Naiset, laskekaa aseenne! Evoluutio kiusaa meitä jälleen.

Joo joo, karski, sodan nähnyt sankarimies herättää naisessa välittömän kiinnostuksen. Kuumaa on, sen todistaa nyt uusi, Evolution and Human Behaviourissa julkaistu tutkimuskin.

Samassa tutkimuksessa selvitettiin jotakin hieman kiinnostavampaakin: miten miehet suhtautuvat, kun sotasankari onkin nainen?

Mikäli tutkimustulokseen voi luottaa, esimerkiksi sellaiset naissankarit kuin Jennifer Lawrencen Nälkäpeli-sarjassa näyttelemä Katniss Everdeen tai vaikkapa Ranskan kansallissankari Jeanne d’Arc – plaah, plaah ja plaah. Naiset ihailevat, mutta mies ei syty.

Mies haluaa mieluummin naisen, joka hieman kärjistettynä osaa vaikkapa pitää kodin siistinä ja tehdä hyvää pannaria. Ei niillä puolustautumistaidoilla niin väliä.

Yhdessä tutkimuksen osassa tutkittaville kerrottiin tarinoita sotilaista. Yksi ryhmä sai tietää, että sotilas johti neljän hengen ryhmän sota-alueelle, ja kaikki selvisivät tehtävästä haavoittumattomina. Toisen ryhmän tarinassa sotilas seikkaili luonnonkatastrofialueella. Muille kerrottiin, että sotilas sai kunniamitalin.

Tutkittavien miesten tarinoissa sotilas oli nainen ja naisten tarinoissa mies. Tutkittavilta kysyttiin esimerkiksi sitä, kuinka viehättäväksi he arvioivat tarinan päähenkilön tai lähtisivätkö he treffeille tämän kanssa.

Naisten mielestä oli seksikästä, että mies selviytyi sodasta, mutta miesten silmissä sotakokemus vähensi naisen viehättävyyttä. Muunlainen sankaruus sen sijaan oli ilmeisesti ok.

– Urhoollisuus taistelussa ei välttämättä edusta naisen parhaimpia kumppanin ominaisuuksia, tutkijat arvelevat.

Tutkijat syyttävät evoluutiota. Luolamiesajoista on kulunut aivan liian vähän aikaa.

– Naisille ja heidän kehoilleen lisääntyminen on valtava sijoitus, joten he tarvitsevat jonkun, joka tarjoaa ruokaa ja suojaa. Sen vuoksi naiset ovat kehittyneet etsimään kumppania, jolla on nämä voimavarat, psykologi Joost M. Leunissen kertoi Fusion-sivuston mukaan.

Nähtäväksi jää, kauanko meidän pitää vielä odottaa, että näkemykset sukupuolista muuttuisivat. Eihän luolista muuttamisesta ole kulunut kuin tovi.

Lue myös:

Tutkimus: Miehet eivät halua hauskaa naista

Syy miesten parempaan suuntavaistoon löytyi: seksi

Nälkäpelin ABC – neljä hyvää syytä kiinnostua nuorisosarjasta

Vuonna 2017 treffeillä solahdetaan yhä perinteisiin sukupuolirooleihin.

Elämäni surkeimmat treffit, Iida Åfeldt ajattelee ja hörppii kahvia. Mies on kutsunut Åfeldtin kaljalle, vaikkei Iida edes pidä oluesta. Kun laskun aika tulee, mies toteaa jämptisti, että hänen kahdeksan euron kaljansa ja Åfeldtin euron kahvi maksetaan erikseen...

Uhriutumista kotitöistä, kisaa ja kiistaa vapaa-ajan käytöstä... Kilpailuasetelma muodostuu parisuhteeseen helposti. 

Huomasiko hän, että raadoin jälleen keittiössä? Kuka saikaan viime viikolla vaihtaa kotityöt kavereiden kanssa rillutteluun? Menevätkö nallekarkit tasan? 

Parisuhteeeseen syntyy helposti kilpailuasetelma. Tietoista tai tiedostamatonta kisaa käydään vapaa-ajasta, kotitöistä, rahasta ja siitä, kuka on oikeassa milloin mistäkin pikkuasiasta lähteneessä väittelyssä.

Väestöliiton parisuhdetutkija ja psykoterapeutti Heli Vaaranen arvioi, että kilpailuasetelma johtuu usein arvostuksen puutteesta parisuhteessa.

– Olemme Suomessa huonoja jakamaan arvostusta omalle puolisolle. Ihmettelen aina, että keneltä se olisi pois.

”Mieheni ajattelee, että voittaja on se, jolla on isompi palkka, eli hän.”

Kehun, kiitoksen ja arvostuksen puute nousi esiin myös Me Naisten kysyessä naisilta siitä, millaiset asiat ja teot loukkaavat parisuhteessa eniten. Näin kolmekymppiset naiset kuvailivat Me Naisten jutussa arvostuksen puutetta:

”Minua loukkaa, kun puolisoni ei arvosta tekemisiäni. Hän ei kehu minua koskaan eikä ymmärrä vitsailujani.” 

”Eniten satuttaa kumppanin tapa antaa ymmärtää, että minun työni tai harrastukseni ovat aina toisella sijalla. Ensimmäisenä tulevat hän ja hänen uransa.”

Kumpikin voi huonosti

Parisuhteessa kisaaminen voi myös olla riitelemisen synonyymi. Kilpailua tulee samoista aiheista kuin riitaa, eli rahasta, kotitöistä ja vapaa-ajasta. Esimerkiksi tällaisista aiheista suomalaisnaiset kertovat ottavansa matsia parisuhteissa:

”Meillä on klassinen kilpailuasetelma uhriutumisesta, aiheena mikäpä muukaan kuin kotityöt. Kumman marttyyrinviitta heilahtaa uljaimmin?”

”Mieheni ajattelee, että voittaja on se, jolla on isompi palkka, eli hän. Sen mukaan päätetään, missä asutaan ja miten koko elämä menee. En ole tähän suostunut, ja niinpä asumme eri maissa.”

”Ajankäytöstä on tullut riitaa sen jälkeen, kun suhteeseen tuli lapsia.”

”Kilpailemme siitä, kumpi on käyttänyt enemmän aikaa elämästään lasten hoitamiseen. Tai vaippojen vaihtamiseen.”

”Kun ostin sijoitusasunnon, mieheni halusi ostaa oman.”

”Aina Trivial Pursuitia pelatessa alamme kilvoitella kohti voittoa: kumpi tässä onkaan fiksumpi? Tyhmää, tiedän!”

”Ajankäytöstä on tullut riitaa sen jälkeen, kun suhteeseen tuli lapsia. Lasketaan niitä iltoja, joita toinen saa olla ulkona, kun toinen jumittaa kotona lasten kanssa.”

Eroon kisaamisesta

Lautapeliä pelatessa tai lenkkipolulla huhkiessa heräävä kilpailuvietti ei yleensä aiheuta mökötystä kummempaa parisuhdekriisiä. Jatkuva ja joka asiaan ulottuva kisaaminen sen sijaan tekee elämästä vaikeaa. 

– Silloin kumpikaan ei voi hyvin, ei edes se, joka siellä tunkiolla kukkoilee, Heli Vaaranen sanoo. 

Ensimmäinen askel kilpailuasetelman keskeyttämisessä on ongelman huomaaminen. 

– Toinen askel on juttelu kumppanin kanssa ja sen ymmärtäminen, että kilpaileminen ei voi jatkua loputtomasti, Vaaranen toteaa.

Peliä ei ole menetetty, vaikka kumppani ei heti muuttaisi käytöstään vähemmän kilpahenkiseen suuntaan. Yksipuolinenkin päätös siitä, ettei enää ryhdy kilpailemaan oman rakkaan kanssa, voi Vaarasen mukaan auttaa.