Suhde, joka on erilainen kuin oma, puskee helposti ennakkoluulot esiin.

Kaverini kertoo, että hän on muuttanut eri asuntoihin pitkäaikaisen tyttöystävänsä kanssa. Toinen halusi asua lähellä luontoa, toinen keskustan ytimessä.

Ääneen kommentoin, että rohkea veto, hieno juttu. Ensimmäinen ajatukseni kuitenkin on, että he ovat varmasti eroamassa. Jos oikeasti rakastaa, miksi haluaisi asua erillään?

He ovat edelleen yhdessä.

Samanlaiset ennakkoluulot tulvahtavat pintaan aina, kun kuulen pariskunnan nukkuvan eri sängyissä esimerkiksi univaikeuksien tai erilaisen vuorokausirytmin vuoksi. Heillä täytyy olla ihan kuollut seksielämä, mietin, vaikken sano mitään.

Heillä täytyy olla ihan kuollut seksielämä, mietin, vaikken sano mitään.

Oma suhteeni on tyypillinen kaltaiselleni kolmeakymppiä lähenevälle: kaksi suurin piirtein samanikäistä ihmistä, heteropari, avoliitto, yhteinen sänky. Muutimme aikoinaan yhteen vuoden seurustelun jälkeen, kuten aika moni tuntemani pari. Jossain vaiheessa menemme luultavasti naimisiin ja hankimme lapsia. Se tavallinen tarina.

Ennakkoluuloni hävettävät minua, koska pidän itseäni suvaitsevaisena.

Suomi on nykyaikainen ja arvoiltaan liberaali maa, jossa harva tuomitsee esiaviollisen seksin ja yli puolet ihmisistä kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia. Tästä huolimatta olemme yllättävän tuomitsevia sen suhteen, millainen parisuhteen tulisi olla.

Huomaan syyllistyväni samaan kapeakatseisuuteen, jota olen inhonnut koko ikäni.

Parisuhteen lisäksi meillä on lukkiutunut käsite perheestä.

Lapsena sain jatkuvasti puolustella omaa perhemuotoani. Vanhempani erosivat, kun olin neljävuotias, ja asuin siitä lähtien puolet ja puolet kummankin luona. Tällainen vuoroasuminen oli 1990-luvun alussa vielä harvinaisempaa kuin nyt.

Kerta toisensa jälkeen joku kyseenalaisti perheeni ratkaisun ja huolehti minun hyvinvoinnistani, vaikka me olimme onnellisia. Saimme viettää erosta huolimatta arkea yhdessä, enkä etääntynyt kummastakaan vanhemmasta.

Nyt huomaan syyllistyväni samaan kapeakatseisuuteen, jota olen inhonnut koko ikäni. Oletan automaattisesti, että tavallisesta poikkeava tapa olla parisuhteessa on huono.

Se, että haluan itse olla yksiavioinen, ei tarkoita, että se on paras kuvio kaikille.

Asumis- ja nukkumistapojen lisäksi olen epäillyt muitakin parisuhdekuvioita. Isosta ikäerosta ajattelen lähes poikkeuksetta, että huh huh. Tuokin äijä vaihtoi sitten nuorempaan. Olen suhtautunut skeptisesti esimerkiksi polyamoriaan ja vapaisiin suhteisiin.

Kun entinen työkaverini kertoi avoimesta seurustelusuhteestaan, nyökyttelin ja päivittelin ihmisten ahdasmielisyyttä. Hänellä ja hänen tyttöystävällään oli molemmilla muita kumppaneita ja mikä tärkeintä: selkeät, yhdessä sovitut säännöt. Mielessäni mietin, että kyllä varmaan ainakin toinen on mustasukkainen ja onko tuo nyt sitten oikeaa rakkautta.

Se, että haluan itse olla yksiavioinen, ei tarkoita, että se on paras kuvio kaikille. Tiedän monia ihmisiä, jotka pettävät toistuvasti suhteissaan, mikä satuttaa kumppaneita. Sinkkuna oleminen tai vapaa suhde sopisi varmasti heille paremmin.

Eikä erillään asuminen ole vain suhteen alkuajan tai nuorten juttu. Ystäväni äiti ja hänen miehensä ovat asuneet jo vuosikausia eri asunnoissa, koska toinen tekee vuorotyötä ja toinen päivätöitä.

Joillekuille erilliset sängyt tai kodit tarkoittavat parempia unia – ja ne jos jokin auttavat pitämään suhteen kunnossa. 

Kun mietin asiaa, lähipiirissänikin on useampi keski-ikäinen pariskunta, joka viihtyy omissa asunnoissa. Se ei tarkoita, ettei pari olisi sitoutunut tai rakastunut. Kun on esimerkiksi asunut ensimmäisen avioliiton jälkeen jopa vuosikymmeniä yksin, omasta tilasta ja tavoista voi olla vaikea luopua. Joskus homma toimii paremmin, kun ei edes yritä.

Joillekuille erilliset sängyt tai kodit tarkoittavat parempia unia – ja ne jos jokin auttavat pitämään suhteen kunnossa. Kuka tahansa tietää, että kaksi levännyttä ihmistä kiistelee vähemmän kuin kaksi uupunutta.

Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla onnellinen parisuhteessa tai perheessä. Ulkopuolelta on usein mahdotonta sanoa, mikä sopii kenellekin. Pari voi olla onneton tai suhde seksitön, oli asuntoja tai sänkyjä yksi tai kaksi.